Oli taas mielenkiintoinen päivä. Aamu alkoi vauhtileikittely (fartleken) juoksulenkillä ja päättyi pyörälenkillä puhjenneeseen kumiin.

Siinä välissä substanssia: tietohallintosuunnittelua, tiimipalaveria, ihmisoikeusbriiffiä, Etyj-pohdintaa, suurta valiokuntaa, täysistuntogrillausta ja hallituksen iltakoulu.

Eduskunnan täysistunnossa jatkettiin keskustelua Lissabonin sopimuksesta. Mielestäni erinomainen keskustelu. Ja vaikka aihe oli tuttu niin ei se kyllä ihan helppoa ollut. Kiperiä kysymyksiä, joihin yritin parhaani mukaan vastata.

Päähuomio keskittyi avunantovelvoitteiseen, eli kavereiden kesken turvataelausekkeeseen. Alussa taisin itsekin vähän hämmentyä, koska keskustelimme EU:n puolustuksesta ja avunantovelvotteesta ikäänkuin samassa lausessa.

Mielestäni avunantovelvoite pitää lukea niin kuin on se kirjoitettu, eikä rivien välistä. Avunantovelvoite velvoittaa kaikkia jäsenmaita. Joitakin EU-sopimuksen artikloja ei voi julistaa poliittisiksi ja toisia taas oikeasti sitoviksi. EU:n jäsenenä Suomi voi luottaa siihen, että saa muilta apua. Unionilta tulevaa turvallisuuslisää ei pidä vähätellä.

Edustajat kyselivät myös päätöksenteosta. Yhteiseen puolustukseen siirtyminen ja siinä tarvittavien rakenteiden luominen vaatii sopimuksen mukaan yksimielisyyttä. Samoin kaikki turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyvät päätökset uudenkin sopimuksen nojalla.

Avunantovelvoite taasen sitoo jäsenvaltioita, ei unionia. Ei puhuta mistään yhteisestä päätöksenteosta, eli yksimielisyyttä ei edellytetä avun antamiseen, vaan jokainen jäsenvaltio toimii kansallisesti. Epävirallista neuvonpitoa voi olla jäsenmaiden kesken, mutta mikään jäsenvaltio ei voi estää toisten antamaa apua.

Samalla on kuitenkin todettava, että tulevaisuuskonventin esityksessä oli pidemmälle menevät muotoilut pääteksenteosta. Tällä nyt kuitenkin eletään ja on meidän etumme, että EU on tässäkin asiassa yhtenäinen.

Keskustelu avunannosta ja solidaarisuudesta viestittää myös Suomen yleistä EU-politiikkaa. Otamme unionin tosissamme. Ja näinhän sen pitää olla.

 Tänään oli aika pistää luukku kiinni Euroopan parlamentissa. Aamu alkoi Suomen EU-edustustossa, eli EU-suurlähetystössä, jossa pidin lyhyen alustuksen talon väelle. Oli mukava käydä ”EUE:ssä”, jossa olen työskennellyt yhteensä noin neljä vuotta. Edustustossa työskentelee Suomen EU-asiantuntijat eri ministeriöistä.

Tapasin myös Euroopan parlamentin puhemiehen, Hans-Gert Pötteringin. Keskustelimme EU:n ulkosuhdepalvelusta, eli rakenteilla olevasta EU:n ulkoministeriöstä, Tiibetistä ja Kosovosta.

Hans-Gert Pötteringiä tapaamassa. (photo: European Parliament)

Tapaamisen jälkeen ehdin käydä salilla. Päivän treeni tuli tarpeeseen. Matkalla salille tapasin komissaari Margot Wallströmin ja Itävallan entisen liittokanslerin, Wolfgang Schlüsselin. Pitivät salivarustustani tyylikkäänä…

Sitten olikin jo tervetuliaisten ja läksiäisten aika. ”Welcome Sirpa, goodbye Alex”, luki kutsussa. Olin kutsunut kavereita ja kollegoita parlamenttivuosien varrelta. Tuntui haikealta, mutta samalla tietenkin mukavalta.

Onnitteluja sateli kaikilta suunilta. Halauksia, poskisuudelmia ja kättelyitä. Monet kollegat olivat vilpittömän iloisia. Parlamentaarikot ovat aina iloisia kun joku meppi ponnahtaa urallaan eteenpäin.

Oli kaikin puolin rennon mukava tilaisuus. Pidettiin Sirpan kanssa pienet puheet. Sirpasta tulee muuten aivan loistava meppi! Hänellä on paljon kansainvälistä kokemusta ja liikkuu jo nyt parlamentin käytävillä kuin kala vedessä.

Welcome Sirpa, goodbye Alex

Íñigo Méndez De Vigo

Lopuksi järjestimme vielä 13. kerroksen ”avustaja”-läksiäiset. En oikein tiedä miten tämän sanoiksi pukisin, mutta kyllähän se haikealta tuntuu jättää Henrik, Tuomas ja Kiti. Fantastinen kolmikko, jonka kanssa on ollut kunnia saada paiskia hommia.

Henrik on suuri persoona ja ajattelija, joka menee elämässä vielä pitkälle. Hän on kertakaikkisen hieno ihminen, sellainen, jonka kanssa on hyvä olla. Karhumaisella olemuksellaan hän hurmaa kaikki. Tästäkään ominaisuudesta ei ollut haittaa kun Henrik ohjasi muun muassa lobbausraportin ja komission vastuuvapauden satamaan. Ja muistakaa lukea hänen blogiaan!

Tuomas on yksi terävimmistä ihmisistä, jonka tunnen. Kaveri josta kuullaan vielä, ja paljon. Hänellä on huikea kykyä paneutua ja analysoida asioita nopeasti. Ilman Tuomasta emme olisi saaneet niin sanottua tavarapakettia kasaan. Meidän kuluttajien kannattaa kiittä Tuomasta tavaran vapaan liikkumisen edistämisestä. Hän kuuluu myös kategoriaan ”hieno ihminen”, jonka kanssa tuntee olonsa aina hyväksi. Jos tarvitse neuvoja Excelissä, soittakaa Tuomakselle…

Kitin kanssa ehdimme paiskia hommia vain kolme kuukautta. Valitettavasti, olisi ollut kiva töitä kauemmin. Kiti sulautui tiimiimme loistavasti. Eikä ihme, koska hän aivan mahtava tyyppi. Uskomaton omaksumiskyky. Toivottavasti Kiti jää Euroopan parlamenttiin. Häntä tarvitaan.

Tässä sitä nyt ollaan: matkalla Brysselistä Helsinkiin. Uudet haasteet odottavat. Ei muuta kuin eteenpäin.

 Todellinen all-stars tiimi! Stanley cupkin (se ihan oikea!) oli tuotu parlamenttiin tänään.

Lensin tänään Brysselistä Tukholmaan ja takaisin. Kyseessä oli ensimmäinen ”virallinen” vierailu Tukholmaan.

Kävimme Carl Bildtin kanssa ensin kahdenkeskiset keskustelut ajankohtaisista asioista. Sen jälkeen vuorossa oli työlounas, jossa meiltä oli suurlähettiläs Alec Aalto, poliittisen osaston päällikkö Pilvi-Sisko Vierros-Villeneuve, Eurooppa-osaston apulaispäällikkö Laura Kakko, maan mainio virkamiessiihteeri Tanja Jääskeläinen sekä vanha kaveri Brysselin ajoilta, Elina Grönholm.

Lounaalla keskustelimme Bildtin ja hänen staabinsa kanssa muun muassa Itämeri-strategiasta, EU:n ulkosuhteista, Turkista, Afghanistanista, Chadista, Tiibetin tilanteesta, Venäjästä ja vuoden 1809 juhlallisuuksista.

Muistioiden tankkaaminen jatkuu. Opin joka päivä paljon uutta. Ja helppohan se on oppia kun muistiot ovat niin hyviä ja virkamieskunta niin ammattitaitoista.

Iltapäivällä kävin vielä meidän Tukholman suurlähetystössä. On muuten hieno rakennus! Tapasin suurlähetystön väkeä. Mukava keskustelutuokio ennen paluuta Brysseliin.

Huomenna tapaan meidän EU-edustuston väkeä ja Euroopan parlamentin puhemiehen. Hoidan myös käytännön asioita parlamentissa, eli käytännössä pistän parlamenttiluukun kiinni. Ennen paluuta Helsinkiin meillä on vielä parlamentissa läksiäiset.

PS. Pahoittelen, että en ole vielä ehtinyt reagoida kaikkiin onnitteluihin blogissa ja sähköpostissa. Kaikki olen kiitollisena lukenut ja palaan niihin piakkoin.

Koneessa matkalla Helsingistä Brysseliin. Takana ensimmäinen varsinainen työviikko. Edessä rauhallinen viikonloppu.

Vaikka tämä kaikki tuli yllättäen ja äkkiä, niin kyllä tämä hurjan hienolta tuntuu. Yhdestä unelma-ammatista toiseen. Välillä pitää oikein nipistää ja varmistaa, että olen hereillä.

Tänään vuorossa oli kolme täysin uutta kokemusta. Perjantai-aamut alkavat aina EU-ministerivaliokunnalla. Sinne kokoontuvat ne ministerit, jotka ovat lähes päivittäin EU-asioiden kanssa tekemisissä. Puhetta johtaa pääministeri Vanhanen.

Tasavallan Presidentin esittely. (Kuva: Lehtikuva)

Virkamiehenä osallistuin muutamaan otteeseen näihin kokouksiin. Nyt ensimmäistä kertaa ministerinä. Kokouksessa oli todella hyvä fiilis. Keskustelimme paljon. Kävimme läpi EU-asioita, muun muassa EU:n rahoitusjärjestelmää.

Ministerivaliokunnan jälkeen ulkoministeri tapaa usein Tasavallan Presidentin. Käymme läpi ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä Presidentin Linnassa. Erinomainen tapa käydä vapaamuotoista keskustelua pienessä porukassa.

Sitten oli Tasavallan Presidentin esittelyn vuoro. Koko hallitus oli paikalla. Varsinaiset esittelykohdat hoidetaan muodollisesti, mutta muutoin tunnelma oli leppoisa.

Presidentin esittely. (Kuva: Lehtikuva)

Tänään otettiin myös valtioneuvoston virallinen kuva. Virkaiältään nuorin ministeri istuu aina aivan pydän toisessa päässä, pääministeristä katsottuna. Valokuvaaja kehotti pitämään ”silmät auki ja suun kiinni”. Ei muuten ollut ihan helppoa…

Hallitus 11.4.2008. (Kuva: Valtioneuvoston kanslia)

Päivän kohokohta oli Nuorten Parlamentti 2008-istunto. Sali täynnä nuoria. Koko hallitus paikalla. Puhetta johti Sauli Niinistö. Nuoret edustajat esittivät erinomaisia kysymksiä. Ulkoministerin ominaisuudessa vastasin Nato-kysymykseen. Se oli viides vastaukseni istuntosalissa.

Jälkeenpäin järjestettiin vastaanotto koko porukalle. Hyvä meininki. Otettiin roppakaupalla kuvia ja juteltiin istunnosta. Vastanotin myös Loimaan Opintien koulun oppilaskunnan ”Kuuluisuuksien keittokirja”. Kiitos siitä!

Päivän päätteeksi kävimme vielä läpi maanantain Tukholma-vierailua ja seuraavien viikkojen kalenteria. Uskalsimme jopa hieman kilistellä ensimmäisen viikon kunniaksi. Halusin kiittää porukoita ensimmäisestä viikosta. UM on fantastinen työpaikka!

Tulevaisuuden tähdet (Kuva: Vesa Lindqvist)

Nuorten hiillostettavana. (Kuva: Vesa Lindqvist)

 

Vastaanotolla tarjoiltiin simaa. (Kuva: Vesa Lindqvist)

 

 

Koneessa matkalla Wienistä Helsinkiin. Takana rankka, mutta palkitseva päivä.

Wien näytti parhaat puolensa. Keväinen aurinko paistoi pilvettömällä taivaalla.

Esiinnyin ensimmäistä kertaa Etyj:n pysyvän neuvoston kokouksessa. Puhe löytyy UM:n kotisivuilta. Korostin puheenjohtajuutemme jatkuvuutta ja Etyj-organisaation keskeisyyttä Vancouverista Vladivostokiin ylettyvänä turvallisuusjärjestönä.

ETYJin pysyvän neuvoston kokousta. (Photo: OSCE/Mikhail Evstafiev)


Tapasin myös erikseen Etyj:n pääsihteerin, Marc Perrin de Brichambautin sekä Etyj:n vaalitarkkailuelimen päällikön, Christian Strohalin. Ammattireiskoja molemmat.

Etyj-suurlähettiläs Antti Turusen lounaalla keskustelin keskeisten Etyj-maiden suurlähettiläiden kanssa. Reipasta mielipiteenvaihtoa. Onneksi olen tankannut Etyj-tietoa kolmessa erillisessä briiffaus-sessiossa.

Suurlähettiläs Antti Turunen. (Photo: OSCE/Mikhail Evstafiev)

Kävin myös meidän Etyj-edustustossa. Kyllä meidän on syytä olla ylpeitä. Mahtava porukka hoitamassa puheenjohtuutta.

Ehdin myös moikata Wienin suurlähetystömme väkeä, jotka hoitavat myös YK-asioita.

Kahdenkeskinen tapaaminen Itävävallan ulkoministeri Ursula Plassnikin kanssa oli lämminhenkinen. Kävimme läpi EU:n ajankohtaisia asioita, kuten esimerkiksi Lissabonin sopimusta, jonka Itävallan parlamentti hyväksyi eilen.

Kentällä törmäsin vielä sattumoisin Slovakian ulkoministeriin, Ján Kubisiin. Onnittelin myös häntä siitä, että Slovakian parlamentti oli juuri ratifioinut Lissabonin sopimuksen. Vaihdoimme kännykkänumeroita.

Olo on vähän väsynyt, mutta tyytyväinen. Oli mukava reissata Aleksi Härkösen, Mikko Hautalan ja Tuula Svinhufvudin kanssa. Suurlähettiläs Kirsti Kauppi liittyi seuraamme paluumatkalla valmistelemaan Itävallan liittokanslerin vierailua.

Pikablogi ennen paidansilitystä ja nukkumaanmenoa. Pitää olla virkeä huomisella Wienin matkalla.

Tänään päivä alkoi Mäkelänrinteen uimahallilla ja päättyi iltalenkkiin…ja Bluesin jatkoerä voittoon Kärpistä.

Aamulla kävin Valtioneuvoston kansliassa täyttämässä sidonnaisuuskaavakkeen. Siinä valtioneuvston jäsen kertoo omistuksistaan ja sidonnaisuuksistaan. Nämä hallintohommat ovat tärkeitä ja niissä pitää olla tarkkana. Avoimuus on avainsana.

Sen jälkeen oli ensimmäisen SELKO-briiffin vuoro. SELKO on ulkopoliittista munkkilatinaa, joka viittaa tekeillään olevaan turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon. Kävimme sitä läpi Markus Lyran ja Johanna Kotkajärven kanssa. Erinomainen sessio.

Aamulla tapasin myös tulevan EU-suurlähettiläämme, Jan Storen. Vanha kaveri, joka tulee olemaan loistava EU-lähettiläs.

Ennen ”Reissumies”-lounasta vietin puolitoista tuntia Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa. Erinomainen keskustelutuokio, jossa keskityimme muun muassa Lissabonin sopimukseen ja ajankohtaisiin ulkopoliittisiin aiheisiin.

Kokoomuksen ministeriryhmän jälkeen tapasin Amnestyn edustajia. Keskustelimme muun muassa Tiibetin ihmisioikeustilanteesta. Sain hyvää evästystä.

Iltapäivän päätteeksi osallistuin vielä Eduskunnan turvallisuuspoliittisen seurantaryhmän kokoukseen. Keskustelimme tuosta yllä mainitusta SELKOsta. Koossa on erinomainen ryhmä, jonka kanssa on hyödyllistä käydä avointa keskustelua selonteosta.

Kaikissa Eduskuntatapaamisissa peräänkuulutan aina avointa ja vilkasta keskustelua ulkopolitiikasta. Mitä enemmän sen parempi.

Päivän puhelindiplomatiasaldo oli puhelu Saksan ulkoministeri Steinmeirin kanssa. Olivat valmistautuneet tulkkaukseen. Steinmeier oli selvästi innostunut kun vedimme keskustelut saksaksi. Ei tuo minun saksa nyt mitään ihan saumatonta ole, mutta kyllä se ihan kohtalaisesti tuntui sujuvan.

Teitittelin häntä koko keskustelun ajan. Lopussa hän kuitenkin sanoi, että ”kuule Alex, meillä EU-ulkoministereillä on tapana sinutella”. Keskustelusta jäi erinomainen fiilis.  

Lopuksi kävimme vielä virkamiesten kanssa läpi huomisen Wienin matkan Itävältä-osuuden. ETYJ-asioiden lisäksi tapaan nimittäin Itävallan ulkoministerin. Tulee jännä päivä.

Päivä on melkein pulkassa. Istun kotona Lehtisaaressa päätteen äärellä.

Aamu lähti liikkelle Ylen ja Maikkarin aamutelkkareissa. Molemmat tuntuivat menneen ihan hyvin. Toivottavasti vältin kaiken ulkopoliittisen munkkilatinan.

Tiimipalaverin jälkeen oli vuorossa ETYJ-briiffi, jossa kävimme läpi muun muassa kriisipesäkkeitä, vaalitarkkailua ja torstain ohjelmaa Wienin ETYK-kokouksessa. Erityislähettiläs Heikki Talvitie on rautainen ammattilainen, häneltä oppii paljon.

Tiukka ETYJ-briiffi

Samat sanat Kimmo Kiljusesta, joka kyllä tuntee nuo ETYJ-hommat kuin omat taskunsa. On hyvä, että suomalaisia sijoitetaan mahdollisimman moniin kansainvälisiin tehtäviin.

Aamupäivällä tapasin myös ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrysen. Kävimme läpi ulkoasiainministeriön asialistaa. Olemme aina tulleet hyvin toimeen Paavon kanssa. Euroopan parlamentissa työstimme yhdessä muun muassa Itämeri-strategiaa.

Lounaan jälkeen oli sitten tulikasteen vuoro. Osallistuin ensimmäistä kertaa Eduskunnan täysistuntosalin keskusteluun. Aiheen Afghanistan. Täytyy taas myöntää, että kyllä se vähän jännitti. Onneksi puolustusministeri Jyri Häkämies ja kehitysyhteistyöstä vastaava ministeri Paavo Väyrynen olivat sparraamassa.

Edustajat olivat kyllä todella reiluja. Kyllä kaikki tietävät, että ekakertalaista jännittää. Kysymykset olivat rakentavia ja toivottavasti selvisin niistä kunnialla.

Korostin, että Suomenkin on kannettava kansainvälinen vastuunsa. Tämä edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa Afghanistanissa, vahvempaa roolia YK:lle ja myös siviili- ja sotilaallisen yhteistyön lisäämistä.

Salikeskustelun jälkeen tapasin Venäjän suurlähettilään. Keskustelimme samassa rakentavassa hengessä kuin ulkoministeri Lavrovin kanssa eilen.

Ajankohtaisen Kakkosen haastattelun jälkeen (tulee ulos huomenna) suuntasin takaisin ”kassulle”, eli Merikasarmille, jossa ulkoasiainministeriö sijaitsee. Vuorossa oli Venäjää käsittelevä briiffi kolmen nuoren suomalaisen tutkijan kanssa. Rautaista kamaa.

Tarvitsen mahdollisimman paljon virikkeitä, ja niitä tuli tänäänkin roimasti lisää. Musta muistiovihko täyttyy muistiinpanoista.

Puhelindiplomatia jatkui tänään ehkä vähän rauhallisimmissa merkeissä. Keskustelin Puolan ulkoministeri Sikorskin kanssa. Hyvin meni. Nostin esille muutaman pointin, joista päällimmäisenä Itämeri-strategia.

Ennen illan spinning-tuntia poikkesin vielä Helsingin kaupungin vastaanotolla, jossa oli paljon diplomaatteja, elinkeinoelämän ja valtiovallan edustajia ja virkamiehiä. Oli mukava kätellä tuttuja, ei vähintään Ilkka ja Riitta Suomista. Tapasin myös Erkki Liikasen, joka onnitteli lämpimästi.

Tein myös yllätysvisiitin Kokoomuksen toiminnanjohtajien kokoukseen. Oli kiva nähdä se porukka, joka tekee kovaa duunia ympäri maata.

Nyt on aika keskittyä huomisiin papereihin.

 

 

 

Viikonloppu meni rauhallisissa merkeissä. Sain vastattua kaikkiin onnittelutekstareihin, joita oli yli 600. Kiitos niistä! Kaikkia sähköposteja en ole vielä käynyt läpi, mutta niidenkin aika koittaa.

Tämä päivä meni puhelindiplomatian merkeissä. Tavoitteena on keskustella muun muassa kaikkien EU-ulkoministereiden kanssa ennen seuraavaa ulkoministerikokousta, joka pidetään Luxembourgissa huhtikuun lopussa.

Puhelindiplomatiaa

Aamun ensimmäinen puhelinpalaveri käytiin EU:n korkean edustajan, Javier Solanan kanssa. Päivän mittaan keskustelin myös seuraavien kollegoiden kanssa: Dimitri Rupel (Slovenia), Petras Vaitiekunas (Liettua), Sergei Lavrov (Venäjä), Per Stig Möller (Tanska), Bernard Kouchner (Ranska) sekä Maris Riekstins (Latvia).

Puhelin on erinomainen diplomatian väline. Olin erityisen iloinen, että Venäjän ulkoministeri kutsui minut heti Moskovaan. Yritämme järjestää tapaamisen mahdollisimman pian. Venäjä-suhteisiin pitää panostaa.

Puhelindiplomatia jatkuu. Antti Satulin kello keskellä alhaalla

Tapasin myös presidentti Tarja Halosen lounaan merkeissä. Meillä oli erittäin mukava keskustelutuokio. Kävimme läpi ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä ja lähikuukausien agendaa. Olin ensimmäistä kertaa Mäntyniemessä. On kyllä hieno paikka!

Iltapäivällä tapasin vielä Kazakstanin suurlähttilään sekä Egyptin poliittisten asioiden varaulkoministerin. Ensimmäissä tapaamisessa keskityimme ETYJ-kysymyksiin ja toisessa Lähi-itään. Paljon on oppimista.

Monet ovat kysyneet jatkanko blogin kirjoittamista. Vastaus on yksiselitteinen: ilman muuta! Tavoitteena on luoda kuvaa siitä, millaista on ulkoministerin työ ja ulkopolitiikan tekeminen ylipäätään.

Ei tässä ole mitään mystiikkaa. Suomen asioiden hoitamista kotimaassa ja maailmallahan tämä on. Mitä avoimempaa sen paremaa.

Seuraavien viikkojen aikana työstämme kotisivuja vähän uusiksi. Peruspaletti säilyy kuitenkin samanlaisena. Työpäivien varrelta löytyy tekstiä, kuvia ja videokuvaa.

Olisin myös erittäin kiitollinen jos vilkas ulkopoliittinen keskustelu jatkuisi blogissani. Antaa palaa vaan.

Huomenna lähdetään sitten vielä vähän aikaisemmin liikkeelle. Aamu alkaa Ylen aamu-TV:ssä ja maikkarin Huomenta Suomessa.

PS. Eilen sain koskettavan lahjan. Mentorillani, edesmenneellä valtiosihteeri Antti Satulilla oli työpöydällään kaunis puinen kuution muotoinen esine, jossa on kello, barometri ja lämpömittari. Hänen poikansa Henri Satuli (hyvä ystäväni) antoi sen minulle lahjaksi ja totesi, että tämän on aika palata ulkoasiainministeriöön. Siinä se nyt on, työpöydälläni.

Laskeuduin äsken Brysseliin. Piitu, Kiti, Henkka, Matti ja kumppanit olivat järjestäneet yllärin. Olivat vastassa skumppapullon ja kukkien kera. Olin todella otettu. On siinä meillä jengi. Tulee jo ikävä.

Hurja viikko huipentui tänään valan vannomiseen kello 11.15. Sen jälkeen tapasin lyhyesti pääministerin ja käytävällä myös Tasavallan Presidentin.

Valan vannominen.

Virallisen nimityksen jälkeen oli sitten lehdistötilaisuuden vuoro. Valmistelimme sitä eilen porukalla ja sitten keskityin tilaisuuteen itsekseni aamupäivällä lenkin jälkeen. Kyllähän se koko tilaisuus jännitti, eikä sitä oikein itse voi arvioida miten se meni.

Kolme keskeisintä viestiä olivat jatkuvuus, yhteistyö ja avoin keskustelu. Nämä pointit näyttävät myös olleen esillä eri medioissa.

Lehdistötilaisuuden jälkeen tapasin Carl Bildtin. Lämminhenkinen keskustelu, jossa kävimme läpi muun muassa Itämeristrategiaa, Lähi-idän tilannetta ja EU:n toimielinuudistuksia. Olin erittäin iloinen, että Bildtin vierailu järjestyi heti.

Päivän mittaan keskustelin myös Viron ulkoministerin, Urmas Paetsin kanssa. Sovimme, että järjestämme tapaamisen mahdollisimman pian.

Onnittelusähkeiden pino on ollut kasvamaan päin. Sain sähkeet muun muassa Venäjän ulkoministeri Lavrovilta ja brittikollegaltani Milibandilta, jonka olen pariin otteeseen tavannutkin.

Koskettavin onnittelu tuli 80-vuotiaalta peruskoulun opettajaltani Toini Nurmialta. Hän oli opettajani Lehtisaaren parakkikoulussa ja sen jälkeen Munkkiniemessä ennen kuin siirryin ruotsinkieliseen kouluun.

Hammaslääkäriliitolta Marimekon sinivalkoisen meikkipussin, joka sisälsi hammasharjan- ja tahnaa…Kiitti vaan.

Ennen lentoa tapasin vielä ulkoasiainministeriön laajan johtoryhmän. Erinomainen henki siinäkin kokouksessa. Ritarisalin neuvotteluhuone oli täynnä tuttuja. Pistin aamulla myös pienen viestin koko meidän talolle. Toivottavasti porukat tykkäsivät. Jäykkä se viesti ei ainakaan ollut.

Lentomatkalla kävin vielä läpi ensi viikon briiffejä. Nyt on aika viettää rauhallinen viikonloppu. Taidan olla sen tarpeessa.

Eilinen ja tämä päivä ovat olleet vahvasti ”briiffauspainotteisia”. Olemme käyneet läpi kalenteria ja erilaisia ajankohtaisia ulkopoliittisia kysymyksiä.

Informaatiota riittää ja olen ahminut sitä innolla. Tuntuu hienolta lukea taas ulkoasiainministeriön laatimia taustamuistioita. Briiffit ovat olleet suorastaan loistavia.

Olemme käyneet läpi mm. Etyj-puheenjohtajuutta, Venäjä-politiikkaa, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä UM:n hallinnollisia asioita. Ja lisää on luvassa.

Meillä on myös ollut paljon kokouksia eduskunnassa. Tänään kävin mm. Kokoomuksen ryhmäkokouksessa. Jäi hyvä fiilis.

Illalla otin vähän vapaata ja menin katsomaan Bluesin ja Jokereiden viimeistä play-off peliä. Ei ollut hassumpi fiilis Espoon hallissakaan.

En ole vieläkään ehtinyt purkaa kaikkia onnitteluviestejä. Yksi kerrallaan edetään.

Huomisesta tulee jännittävä päivä. Tasavallan Presidentin esittely on noin kello 11.00. Sen jälkeen on tarkoitus vannoa ministerivala, jota seuraa lehdistötilaisuus ja tapaaminen Carl Bildtin kanssa.