Tämä on kosinta. Lasse Lehtinen on viime päivinä peräänkuuluttanut sosiaalidemokraattiselle puolueelle uusitusta, uutta puheenjohtajaa ja uutta nimeä.

Olen aina (tai ainakin usein) samoilla linjoilla Lassen kanssa. Hän on moderni demari, joka olisi istunut hyvin esimerkiksi Tony Blairin ”uuteen” Labouriin.

Pelkään vain pahoin, että SDP ei pysty lähivuosina uudistumaan. Siitä on valitettavasti tullut Suomen konservatiivisin puolue, joka karsastaa kaikkea uutta ja suojelee kaikkea vanhaa.

Minulla ei ole mitään ongelmia esimerkiksi Tölö Unga Socialister -liikkeen kanssa. Sieltä löytyy paljon hyviä tyyppejä, joiden maailmankatsomus on kansainvälinen ja liberaali.

Jos SDP ei siis muutu lähiaikoina, niin ehdotan, että Lasse liittyy Suomen moderneimpaan puolueeseen, eli Kokoomukseen. Naispuolista puheenjohtajaa en voi taata, mutta nuorta verta kuitenkin. Jyrkissä riittää verta vielä moneksi vuodeksi.

Tänään kävin läpi lobbausraporttia ja vastavuoroisen tunnnustamisen asetusta virkamiesten kanssa. Hyödyllinen päivä.

Nyt istun Brysselin kentällä matkalla Helsingin kautta Turkuun. Huomenna luento Kakskerrassa, pari haastattelua ja kierros Golfia. Lauantaina Ruisrock!

Tänään oli hieno päivä. BBC:n toimittaja Alan Johnston vapautettiin Gazassa. Hän oli vankina 114 päivää.

Seurasin tapahtumien kulkua lähinnä BBC:n välityksellä. Pala tulee aina kurkkuun kun seuraa lähimmäisten ja ystävien helpotusta.

Hyvät uutiset pistää aina hyvälle tuulelle. Maailma on hieno paikka.

EU:n tiedottaminen ei ole aina ollut niin sanotusti ihan kohdallaan. Myönnän toki, että EU:n esittäminen mielenkiintoisella tavalla ei ole helppoa.

Komissio on ottanut uuden tulokulman. Tässä sen tulos. Linkistä löytyy erinäisiä videoita, joissa EU ”esittäytyy”.

Yksi niistä näyttää nousseen yli uutiskynnyksen, eikä ainoastaan Suomen mediassa. Arvaa mikä?

Niinpä, videossa juhlistetaan Eurooppalaista filmiteollisuutta.

Mitä sinä olet mieltä? Miten EU:ta pitäisi myydä? Vai voiko sitä laisinkaan myydä?

 

Raporttini lobbaamisen säännöistä näyttää herättävän mielenkiintoa. Tänään lobbareiden kattojärjestö EPACA kävi kertomassa näkemyksiään.

Samoin teki ”kansainvälinen EK”, eli BusinessEurope. Myös komissaari Siim Kallaksen tiimin kanssa on tapaaminen putkessa.

Kyse on siis pitkälti siitä miten tiukkoja sääntöjä lobbaamisessa pitää noudattaa. Yhdysvalloissa säännöt ovat erittäin tiukkoja, Euroopassa löysempiä.

Euroopan parlamentilla on järjestelmä, jossa kukin lobbijärjestö ja lobbaaja rekisteröityy parlamenttiin ja sitoutuu samalla noudattamaan parlamentin lobbaussääntöjä. Rekisteristä näkee kuka liikkuu parlamentin käytävillä ja ketä he edustavat.

Komissiolla ei ole samanlaista järjestelmää. Komissio on nyt pistänyt pöytään oman ehdotuksensa, joka on kieltämättä aika tiukka. Siinä ikäänkuin vaaditaan (vaikka järjestelmä on niin sanotusti vapaaehtoinen), että jokainen lobbaaja kertoo ketä edustaa ja miten suuri osa lobbausjärjestön tuloista tulee eri asiakkaalta.

Palaan tämän keskustelun yksityiskohtiin jahka se lähtee kunnolla käyntiin.

Tänään tapasin myös Kyösti Virrankosken. Köpi vastaa vuoden 2008 budjetin valmistelusta. Kävimme avustajani Henrikin kanssa juttelemassa valmistelujen etenemisestä.

Köpi on jälleen kerran briljantti. Hän osaa selittää EU:n monimutkaiset budjettikuviot ymmärrettävällä ja selkeällä tavalla.

Meikäläinen seuraa varainvalvontavaliokunnassa tarkasti vuoden 2006 ja varsinkin vuoden 2007 rahankäyttöä komissiossa. Siksi oli hyödyllistä jutella keskustella Köpin kanssa asioista, joihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Iltapäivällä kävin vielä kaikissa ryhmämme valmistelukokouksissa. Yleensä viimeinen täysistunto ennen lomia on aika löysä. Tällä kertaa se ei sitä tule olemaan. Ensi viikon täykkäri on täynnä mielenkiintoista tavaraa. 

Huomenna ryhmämme nimittää Elmar Brokin HVK-edustajaksemme. Sosialistiryhmässä Baron Crespo ja Hänsch ovat ehdolla. Liberaaleista vastuun ottaa Andrew Duff. 

Oli pitkästä aikaa kiva katsoa formuloita. Kimi Räikkönen ajoi loistavan kisan.

Sain faijalta tekstarin heti kisan päätyttyä. Kehoitti pistämään Ferrarilippiksen päälle. Pistin.

Lippis oli lahja faijalta. Sain sen kun Kimi siirtyi Ferrarille. Sattuineista syistä kun en ole koskaan ollut mikään erityinen Ferrari-fani. Nyt on pakko olla.

Viikonloppu meni mukavasti. Eilen meillä oli muutama Emilien ja Oliverin koulukaveri perheineen grillaamassa. Vietettiin koulun päättäjäisiä.

Oli kiva ilta. Täällä Brysselissä ajautuu helposti sellaiseen ”ex-pat” elämään, jossa seurustelee vain ”ulkomaalaisten”, eli usein oman maan kansalaisten kanssa.

Ei siinä mitään, mutta viihtyvyyden kannalta ei ole pahitteeksi vähän laajentaa kaverikuntaa.

Emilien ja Oliverin koulu on tuonut meille paljon Belgialaisia kavereita. Mukavaa porukka.

Ensi viikko on oikeastaan aika rauhallinen. Vuorossa on ryhmäviikko. Meidän ryhmä matkaa Maltalle keskiviikkona. Minä jään tänne Brysseliin hoitamaan rästihommia.

Osallistuin tänään EVAn järjestämään eurooppalaisten huippujohtajien seminaariin Kalastajatorpalla. Itse en tietenkään tähän kategoriaan kuulu, mutta oli antoisaa olla mukana tarkkailevana kuunteluoppilaana.

Tänä vuonna semnaarissa käsiteltiin Euroopan sopeutumista digitaaliseen aikakauteen. Näkökulmia tietenkin riittää, kaikkea rahoitusmarkkinoista yliopistoihin. Yksi mielenkiintoisimmista sessioista käsitteli sanomalehtien tulevaisuutta. Seuraavassa muutama teemaan liittyvä huomio.



Välillä piti vähän räpläillä Commaria. Kuvan ottanut legendaarinen Pekka Mustonen.

1. Sanomalehdet elävät vahvaa murrosta. Päivittäisten sanomalehtien levikki laskee. Netin käyttö lisääntyy. Tällä on seurausvaikutuksia kaikkien mediatalojen toimintaan. Esimerkiksi mainonta on siirtymässä lehden painetuilta sivuilta nettiin.

2. Nykyään sanomalehti on enemmän kuin pelkkä printtiversio. Esimerkiksi New York Times tarjoaa tasan tarkkaan saman sisällön netissä kuin painetussa lehdessä. Ainoa ero on, että nettiversio on ilmainen! Koko prosessi – alusta loppuun – on digitaalinen.

3. Sanomalehti ei kuole. Päinvastoin. Internet on mahdollistanut sen, että myös sanomalehdet voivat julkaista uutisia reaaliajassa. Monen lehden kotisivuilla esitetään nykyään videoklippejä erilaisista tapahtumista. Jonain päivän onkin ihan mahdollista, että on olemassa vain digitaalisia sanomalehtiä.

4. Uutisista on entistä kovempi kilpailu. Uutisointi on toki monipuolistunut esimerkiksi blogien kautta. ”Kansalaisjournalismi” on kasvussa. Tärkeimmät uutiskuvat erinäisten katastrofien yhteydessä on yleensä kuvattu satunnaisen paikallaolijan kännykällä. Kuluttaja etsii informaatiovirrasta luotettavia uutislähteitä. Paljon on kiinni siitä, miten uutisia suodatetaan ja analysoidaan. Tässä suurilla mediataloilla on vahva etulyöntiasema.

5. Paljon riippuu myös kielestä. Englanninkielen vahva asema korostuu myös nettimaailmassa. Kärjistäen: kansainväliset uutiset kasvavat varsinkin englanninkielisissä medioissa. Kansallisten medioiden, varsinkin sanomalehtien, asema heikenee paikallislehtien kustannuksella. Esimerkiksi Saksan kansalliset päälehdet ovat helisemässä.

Olisi mielenkiintoista kuulla arvon kommentaattoreiden näkemyksiä tästä teemasta. Millaisia uutisia sinä seuraat? Mitkä ovat mielestäsi parhaita uutislähteitä?

Vihdoin! Vuoden mittainen rutistus on ohi. Pääni yläpuolella leijunut tumma pilvi on häipynyt. Tänään sain lähetettyä Oxford University Pressin EU-perusteoksen viimeiset viilaukset.

Kyseessä on siis The EU: How does work? -kirjan toinen, uudistettu painos. Ensimmäisen version, joka julkaistiin vuonna 2003, toimitin yhdessä Elizabeth Bombergin kanssa. Tähän toiseen versioon otimme John Petersonin avuksi. Molemmat akateemisen EU-maailman guruja.

Ensimmäisestä perusteoksesta tuli sen verran suosittu, että se on vuosien mittaan myynyt yli 10 000 kappaletta. Se on paljon EU-piireissä. Teosta on käytetty paljon yliopistojen peruskursseilla.

Tällä kertaa kirjassa on 11 lukua. Lähes jokaisessa luvussa on kirjoittajapari – toinen akateemisesta maailmasta ja toinen EU-virkamiesmaailmasta. Kirjan luvut ovat suunnilleen tämän näköisiä:

1. Johdanto

2. Historia

3. Toimielimet ja päätöksenteko

4. Jäsenmaat

5. Lobbaaminen

6. Politiikat

7. Oikeus- ja sisäasiat

8. Perustuslaillisuus

9. Laajentuminen

10. Ulkopolitiikka

11. Johtopäätökset

Olen itse osallistunut neljän luvun (1, 3, 4 ja 11) kirjoittamiseen. Muissa olen auttanut toimitustyössä.

Kirja on helppolukuinen ja selkeä. Se sisältää paljon selventävää grafiikkaa ja ”selityslaatikoita”. Tavoitteena on kertoa EU-asioista selkeästi ja ymmärrettävästi.

Myönnän, että projekti on tällä kertaa ollut erityisen raskas. Jossain vaiheessa tuntui, että ei kaiken muun duunin ohessa jaksa. Onneksi avustani Henrik Ruso on auttanut ja piiskannyt esimiestään hommiin varsinkin niinä hetkinä, kun hommat eivät maittaneet.

Juuri nyt tuntuu hyvältä. Tunne jatkuu ainakin siihen saakka kunnes kustantaja lähettää kirjan oikovedokset. Kirja julkaistaan syksyllä.

jarmo

Keskustan Jarmo Korhonen kävi tänään moikkaamassa

Liittokansleri Angela Merkel vieraili tänään Euroopan parlamentissa. Hän selosti huippukokouksen tuloksia.

Ilmapiiri täysistuntosalissa oli positiivinen. Toki soraääniäkin kuului. Merkelin esiintyminen oli jälleen kerran vakuuttava.

Euroopan parlamentin toiminnan luonteeseen kuuluu aina, että ollaan ikäänkuin hiukkasen tyytymättömiä lopputulokseen, koska enemmänkin olisi voinut saavuttaa. Tänään ei kyllä monikaan onnistunut peittämään tyytyväisyyttään. Yleishenki oli, että nyt nopea HVK ja sitten ratifioimaan uutta sopimusta.

Merkel, Pöttering ja Barroso allekirjoittavat asetuksen verkkovierailuista. Nyt voi soittaa kännykästä ulkomaillakin ilman vararikkoa.

Meikäläisen päivä oli täynnä sisämarkkinavaliokuntaa. Itse asiassa toimin suurimman osan päivästä valiokunnan puheenjohtajana.

Iltapäivän istunnossa käsiteltiin raporttiani vastavuoroisesta tunnustamisesta. Lähetimme ensimmäisen luonnoksen käännettäväksi maanantaina. Pistämme englanninkielisen version nettiin huomenna.

Asiakirja sisältää 71 muutosehdotusta komission esitykseen. Pistän tekstin nettiin lähinnä näyttääkseni miltä asetusteksti näyttää. Älä huolehdi jos se näyttää heprealta – sitähän juridiset tekstit pruukavat olla…ainakin meille maallikoille.

Keskustelu sisämarkkinavaliokunnassa oli myönteinen. Ilmapiirin luominen on tärkeä juttu. Olemme olleet jatkuvassa yhteydessä muiden poliittisten ryhmien ”varjoraportööreihin”. Sen seuraksena valikunnassa sateli tukea.

Oman raporttini kanssa käsiteltiin samaan aikaan kahta muuta raporttia, jotka liittyvät tavaroiden vapaaseen liikkumiseen. Yritän jossain vaiheessa laatia kaikista kolmesta lyhyet yhteenvedot, jotta niitä olisi helpompin tulkita ja seurata.

Avustajani Tuomas Rautanen on tehnyt aivan fantastista työtä tämän aiheen piirissä.

Kaiken hässäkän keskellä olemme avustajani Henrik Ruson kanssa viimeistelleet tuota Oxford University Pressin EU-tekstikirjaa. Vihon viimeinen deadline on perjantaina. Avaamme takuulla skumppapullon kun saamme käsikirjoituksen lähetettyä.

Avustajani Titta Andersson on pitänyt linnaa pystyssä ja sukkuloinut valiokunnasta toiseen. Harjoittelijamme Cessi on myös tehnyt loistavaa työtä. Elämä on helppoa kun on hyviä avustajia.

Nyt alakertaan katsomaan yhteenvetoa päivän Wimbledonista.

PS. Yritän myös kaivaa nuo lupaamani ääntenpainotus- ja komissaarimuistiot arkistoistani.

On vasta tiistai-ilta ja tuntuu kuin olisi koko viikon painanut. Eilinen yökirjoittelu taitaa painaa päälle. Sen tulos huomisessa Hesarissa.

Koko päivä meni taas tukka putkella. Kaikki kolme valiokuntaani kokoontuivat.

Perustuslakivaliokunnassa esittelin ajatuksiani lobbaamisesta. Valmistelen aiheesta raporttia. Siitä enemmän tuonnempana.

Sisämarkkinavaliokunnassa puolustin ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja rahan vapaata liikkumista. Viimeistelimme nimittäin ranskalaisen kollegani Jacques Toubonin raporttia sisämarkkinoiden tulevaisuudesta.

Jacques on huumorimiehiä ja piti Sarkozylle suunnatusta herjastani, joka näytti mukavasti ylittäneen Financial Timesin uutiskynnyksen. Jonkunhan näitä sisämarkkinoita pitää puolustaa…

Lounaalla osallistuin Belgian ulkopoliittisen instituutin aivoriiheen Euroopan parlamentin tulevaisuudesta. Meitä oli suppea porukka. Paikalla muun muassa Belgian entinen EU-suurlähettiläs Philippe de Schoutheete.

Iltapäivällä oli sitten varainvalvontavaliokunnan vuoro. Toimin tänä vuonna komission vastuuvapauden varjoraportöörinä. Euroopan parlamentissa on kaksi himoittua budjettiraporttia. Yksi niistä on EU:n budjetti, josta tänä vuonna vastaa Kyösti Virrankoski.

Toinen niistä on komission rahankäytön vastuuvapaus. Tänä vuonna siitä vastaa tanskalainen Jörgenssen, ja meikäläinen siis varjona. Ensi vuonna komission vastuuvapausraportti osuu sopivasti meidän EPP-ryhmälle.

Illalla poikkesin tavanomaisesta ja osallistuin neljän suomalaistoimittajan läksiäisiin. Hesarin Petteri Tuohinen, FST:n Jonas Jungar, Kauppalehden Jari Peltola sekä Kalevalle ja Turun Sanomille työskentelevä Maija Lapola ovat lähdössä takaisin Suomeen.

Oli jotenkin vähän haikea olo. Kaikki neljä ovat tehneet loistavaa työtä EU-tiedottamisessa. Ja onhan se tietenkin vähän niin, että vuosien mittaan sitä kaverustuu – varsinkin kun asuu ulkomailla.

Jari, Maija, Petteri ja Jonas.

Virkamiesaikoina teimme paljon yhteistyötä, usein ”taustana”. Meppinä kuviot tietenkin vähän muuttuivat, mutta eivät oleellisesti.

Läksiäsisissä oli kiva nähdä paljon tuttuja. Muun muassa Olli Rehn ja EU-suurlähettiläämme Eikka Kosonen kunnioittivat nelikkoa läsnäolollaan. Hieno homma.

Torstain blogissa aloitin veikkauskisan huippukokouksen päättymisajasta. Veikkauksia tuli yhteensä yhdeksän: perjantaina klo 14 (Salla), lauantaina klo 8 (Jere), klo 12 (Jari), klo 14 (Jouni ja Mikko), klo 14.25 (Seppo), klo 22 (Timo) sekä sunnuntaina klo 17.45 (Tapsa) ja klo 23.30 (Christian).
 
Sopu syntyi lauantai aamuna kello 4.36, eli lähimmäs osui Jere. Onnittelut, pistän kirjaa tulemaan. Ajattelin myös palkita itseni kirjalla – veikkasin lauantai aamuyötä kello 3.15, eli hieman yli tunnilla pieleen. Pitäisi varmaan hankkia joku inhorealistinen neuvottelukirja…
 
Brysselissä Juhannusta ei huomannut. Tänään mentiin taas tukka putkella. Aamulla viimeistelimme Tuomaksen ja Patricia Jimeneksen (sisämarkkinavaliokunnan virkamies) kanssa lähes kolmen tunnin sessiossa raporttini vastavuroisesta tunnustamisesta. Se lähti äsken käännettäväksi.
 
En voinut vastustaa pientä kuittia Nicolas Sarkozyn suuntaan. Hänhän väänsi väkisin pois yhden EU:n keskeisimmistä tavoitteista: ”free and undistorted competition”. Oli ihan pakko lisätä nimenomaan nuo sanat asetuksen alkuun.
 
Raportissani lukee nyt, että ”The aim of this regulation is to strengthen the functioning of the internal market with free and undistorted competition, by improving the free movement of products…”, jne. EU:n sopimuksissa on 13 kohtaa, jossa viitataan tuohon sanapariin. Lisäksi EU:ssa on 50 vuotta oikeuskäytäntöä, joka tukee vapaata kauppaa. Ei sitä noin vain huipparissa poisteta.
 
Tapasin päivän aikana myös lobbareita ja ryhmän suomalaisia harjoittelijoita komissiosta. Jälleen kerran erinomainen harjoittelijaporukka. Sääli, että meille jäi vain puolisen tuntia rupatteluaikaa.
 
Loppuilta meni sitten perustuslakivaliokunnassa. Ilmapiiri oli helpottunut. Valiokunnan enemmistö oli tyytyväisiä, että sopu saatiin aikaan. Kritiikki ei kuitenkaan ollut kritiikitöntä. Monen mielestä sopimuksesta tuli silmänkääntötemppu. Sisältö säilyi, mutta muoto muuttui.
 
Nyt puskee jo myöhäisiltaa. Jostain pitäisi saada lisäenergiaa. Olen luvannut Hesarille vieraskynän uudesta sopimuksesta huomisaamuksi. Se julkaistaan keskiviikkona. Ajaatus on kirkas, mutta tekstiä ei ole vielä paperilla.