Felt an urge to do a videblog of a typical Strasbourg Tuesday. This is what things looked like today.

%video%

Terveisiä Strasbourgissa. Äsken alkoi vuoden viimeinen täysistuntoviikko. Tällä viikolla meillä on tapetilla seuraavanlaisia juttuja:

1. Ilmanlaadun parantaminen (direktiivi). Tässä keskeisin asia liittyy pienhiukkasiin. Talvihiekottajat voivat kuitenkin jatkaa huoleti, koska siihen saatiin poikkeus.

2. Meristrategia (direktiivi). Tavoitteena on saada meriympäristö parempaan kuntoon vuoteen 2020 mennessä. Direktiivi parantaa muun muassa Itämeren suojelua. Se koskee myös Koillis-Atlantin, Välimeren ja Mustan meren merialueita.

 

Blogimerkintä melkein valmis…

3. EU:n budjetti. Tästähän parlamentti äänesti jo edellisessä täykkärissä. Nyt neuvottelut neuvoston kanssa on käyty ja lopputuloksesta äänesteteään torstaina. Kokonaisbudjetti on noin 120,3 miljardia euroa. Neuvottelujen tuloksena sateliittinavigointijärjestelmä Galileo, Euroopan teknologiainstituutti EIT sekä yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka saivat lisää rahaa.

4. Lissabonin sopimuksen allekirjoitus. Parlamentti keskustelee siis loppuviikon huipparista ja viisasten ryhmästä, joka perustetaan pohtimaan EU:n tulevaisuutta. Samalla komission, parlamentin ja neuvoston puheenjohtajat allekirjoittavat perusoikeuskirjan.

5. Viinialan uudistus (asetus). Tässä on kyse vähän samasta jutusta kun siinä vodkasodassa. Viinin markkinajärjestelmä säilytetään, mutta samalla sitä muutetaan…Eli parlamentti vesittää komission ehdotusta. Viininviljelijöillä taitaa olla vähän samat intressit kuin vodkantuottajilla.

Muitakin juttuja on agendalla. Niistä enemmän viikon aikana. Huomisesta teemme sitten laajemman videoblogin.

 

Takaisin Brysselissä. Itsenäisyyspäivän juhla meni oikein mukavasti.

Linnan käytävillä tapaa mielenkiintoisia ihmisiä, joita ei muuten pahemmin treffaa. Juttelin lyhyesti muun muassa Jari Litmasen, Eicca Toppisen, Kiira Korven, Kimi Räikkösen, Mikko Leppilammen, Tero Pitkämäen, Olli-Pekka Kallasvuon, Juha Itkosen, Pertti Karppisen, Paavo Lipposen, Gustav Hägglundin ja monen muun kanssa.

Koskettavinta oli jutella paikalla olleiden sotaveteraanien kanssa. Tuntee itsensä nöyräksi, todella nöyräksi.

Tanssilattiallakin ehdimme Suzannen kanssa pyörähtää. Ja kuviakin todistettavasti otettiin…

Illan kohokohta oli kun soitimme kotiin juuri sen jälkeen kun olimme kätelleet Tasavallan Presidenttiä. Oliver kertoi nähneensä Kimi Räikkösen. Kerroin, että hän seisoo tuossa ihan vieressä. Siihen Oliver tomerana poikana totesi, että hän haluaa puhua Kimin kanssa. Ei ihan ujo 3,5-vuotias.

Annoin Kimille luurin ja kerroin, että Oliver haluaisi vaihtaa pari sanaa. Kimi sanoi, että ”tottahan toki”. No Oliver meni vähän mykäksi, mutta taisi hän jotain saada sanotuksi. Hieno hetki pienelle pojalle. Kiitos Kimi!

Juhlien jälkeen menimme jatkoille Savoyhin perinteisen porukan kanssa. Perinteinen siinä mielessä, että porukka pysyi samana, mutta tittelit tuntuvat vaihtuvan vuosi vuodelta. Lopuksi piipahdimme vielä Teatterissa. Pehkuihin pääsimme jo klo. 3.00. Oli kaikenkaikkiaan hieno ilta.

Seuraavana aamuna teimme vähän joululahja- ja saunahankintoja. Ostin muun muassa saunasaavin. Ajattelin, että sen voisi hyvinkin viedä turvatarkastuksesta läpi, mutta ei. Puinen saunasaavi on ase siinä missä paistinpannukin. Lisättäköön kuitenkin, että saunavihta läpäisi turvallisuustestin. En kuitenkaan ruvennut huiskimaan lentokoneessa…

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Päivä täällä Helsingissä on sujunut rauhallisesti.

Aamulla oli kaksi työhaastattelua (siis minä haastattelin…). Sen jälkeen vedin kunnon 2,5 tunnin treenisession salilla: juoksua, pyöräilyä ja puntteja.

Salilla katsoin Tuntematonta Sotilasta. On se hieno, niin hieno!

Alla muutamia illalla ottamiani kuvia Linnan Juhlista.

Toivottavasti sinullakin on ollut hieno itsenäisyyspäivä.

Well, after a few ifs and buts I have now entered the modern world: I am on FaceBook. I love all new phenomena.

Leigh Garner and Titta Andersson helped in setting up the profile and showing me how it all works.

It is actually a lot of fun. I just have to make sure that I don’t end up spending too much time on it…

Please feel free to check it out. And you never now, I just might follow my liberal instincts and befriend. In any case it would be nice to get a few photos of all the people who are kind enough to follow this blog. FaceBook gives us a great tool for it. 

%video%

Kuun vaihteessa tämä blogi ylitti kaksi rajapyykkiä.

Niistä ensimmäinen oli, että olen nyt kirjoittanut 1000 blogi/päiväkirjamerkintää. Niistä ensimmäisen kirjoitin 12. tammikuuta 2004.

Sen jälkeen olemme kehittäneet kotisivuja jatkuvasti. On tullut väriä. Päiväkirjasta tuli blogi. On tullut videoblogi ja podcast. Eikä tämä kehitys varmaankaan tähän lopu.

Toinen rajapyykki oli, että viime marraskuussa kotisivuilla kävi ensimmäistä kertaa yli 30 000 kävijää. Meillä on päivittäin sivuilla yli 1000 eri kävijää. 

Tästä olen tietenkin erittäin otettu, eikä vain siksi, että alussa näillä sivuilla oli noin 100 hittiä päivässä. Itselleni tärkeintä on, että sivuilla käydään vilkasta EU-keskustelua. Blogikommentaattoreiden määrä kasvaa jatkuvasti. Rinkiimme tulee enemmän ja enemmän porukkaa.

Englanninkielisen blogin aktivointi on myös nostanut hittien määrää. Sekin on hyvä asia, koska sillä tavalla voimme paremmin tuoda myös kansainvälisiä näkemyksiä keskusteluumme.

Siis: suurkiitos teille kaikille, jotka seuraatte tätä blogia ja/tai osallistutte keskusteluun. Jatketaan samaan malliin.

Sunnuntaiaamua kaikille. Tuossa julkaisujen joukossa on aiemmin mainitsemani debattiartikkeli Suomen EU-strategiasta.

Tulette huomaamaan, että siinä on paljon ideoita, joita te arvon blogikommentaattorit olette tässä matkan varrella esittäneet. Ideat syntyvät lukemalla, kirjoittamalla, kuuntelemalla ja keskustelemalla.

Kuulisin erittäin mielelläni kaikkien kommentteja kolumnista. Eli mitä olette mieltä? Pitääkö Suomen EU-strategiaa viilata? Kannatatteko EU-selontekoa? Mitä olette mieltä analyysista?

Ja sitten ihan toinen asia. Perjantaina ja lauantaina otimme uuden saunamme ensimmäiset löylyt. Ja täytyy kyllä sanoa, että tunne oli ihan mahtava.

Suomalainen sauna ulkomailla tuntuu kertakaikkisen hyvältä. Minullakun ei ole koskaan omaa saunaa ollut. Suzanne taisi kyllä vähän hymyillä pikkupojan intoiluilleni.

Haluaisin kiittää Sun Saunaa, ja erityisesti Tommi Ikosta ja Juha-Pekka Huuskoa erinomaisesta palvelusta.

Kaikkein suurin kiitos menee saunanarakentajallemme Juha Heinolle, joka teki aivan fantastista työtä. Juha ei ole vain hyvä ystävä, vaan Euroopan paras rakennusmestari! 

Osallistuin torstaina elämäni villeimpään radiohaastatteluun. Ehdin mainita siitävain ohimennen torstain blogissa. Tänään muutama lisähuomio. Ajatuksena osoittaa, että journalismia on moneen muottiin.

Torstaina sain siis lyhyellä varoitusajalla kutsun talkSPORT-nimisen brittiläiseen kanavan suoraan lähetykseen, jota veti toimittaja nimeltä John Gaunt. Hänet tunnetaan provokatiivisena EU-vastustajana ja the Sun tabloidi-lehden kolumnistina.

Keskustelu oli villiä. Gaunt heitti pöytään Sun-tyyppisiä teesejä ja kysymyksiä ja aina kun lähdin vastaamaan niin keskeytyksen kirves iski. Jossain vaiheessa tuottaja sitten viittoili Gauntille, että antaisi allekirjoittaneen välilä vastaillakin. Siinä sitten vastailinkin.

Gaunt ei tainnut tykätä vastauksistani, koska jossain vaiheessa hän kysyi minulta ymmärränkö englantia ollenkaan. Totesin ymmärtäväni ihan hyvin, mutta jos hän haluaa niin voimme toki puhua Suomea. Avoimen radiostudion ympärillä olevat katselijat ja kuuntelijat taisivat tykätä tästä vastauksesta, sen verran kuulin naurunpurskahduksia.

Gaunt halusi sulkea Britannian rajat kaikilta ulkomaalaisilta. Minä taas kehuin ihmisten vapaata liikkumista. Tässä vaiheessa Gaunt vihjasi, että minä yritän tehdä hänestä rasistin. Vastasin, että en yritä.

Näin jatkettiin sitten ohjelman loppuun saaka. Hurjaa menoa se oli, enkä ollut koskaan mitään vastaavaa kokenut.

En olisi muuten koko haastattelua maininnut, mutta minua jäi vaivaamaan yksi seikka, joka mielestäni alitti kaiken ammattimaisuuden rajan. Ohjelman jälkeen Gaunt huitaisi kädellään allekirjoittaneen suuntaan ja haistattaeli.

Haistattelua edelsi kiivas sanavaihto, jossa Gaunt ei arvostanut, että tulen hänen ohjelmaansa kutsumaan häntä rasistiksi. Sanoin, että en minä häntä rasistiksi ohjelmassa kutsunut, mutta sellainen hän tuntuu olevan. Haluan kuitenkin tässä todeta, että vaikka John Gauntilla on vahvoja mielipiteitä, niin hän ei missään nimessä ole rasisti. Sana jota käytin oli liian vahva.

Kaikki ympärillä olleet Britit tulivat tulivat pahoittelemaan Gauntin käytöstä. Sain myös sähköposteja Britanniasta, jossa pahoiteltiin haastattelijan toimintaa. Illalla sain vielä puhelun eräältä brittimepiltä. Myös tuottaja soitti ja pyysi vielä kerran anteeksi ja sanoi lähettävänsä kirjeen.

No, kaikkea tässä maailmassa tapahtuu, mutta kyllä oli meikäläiselle ensimmäinen kerta noin rajussa haastattelussa. Eikä kukaan toimittaja ole kyllä koskaan haistatellut, ei ohjelman aikana, eikä sen jälkeen. Onneksi tällaista ei koskaan tapahdu Suomessa. Meillä on erittäin ammattitaitoinen toimittajakunta.

Ja täytyyhän tästä jotain positiivistakin sanoa: opin paljon seuraavaa tiukkaa haastattelua varten…