Olin eilen katsomassa Birmingham Cityn matsia Boroa vastaan. Birmingham voitti 3-0.

Valioliigaottelu on aina hieno kokemus. Yleisö elää täysillä mukana.

Tapaninpäivän taika pitää. Viimeksi kun olin katsomassa Miklun peliä 26.12. niin hän maalasi ja Birmingham voitti. Näin tälläkin kertaa.

Mikael Forssell pelasi loistavasti. Maalasi kertaalleen (tai oikeastaan kahdesti, mutta toinen tuomittiin paitsioksi), voitti 80 prosenttia kaksinkamppailuista, kikkaili mielin määrin, jakeli namusyöttöjä ja oli kaikinpuolin terävä. On hienoa nähdä Miklu hyvässä vedossa. Veikkaan, että loppukaudella verkko heilahtaa useamman kerran.

Oli kiva katsoa peliä John-appukkoni sekä Miklun vanhempien Bengtin ja Ansan kanssa. Olihan siinä jännäämistä kerrakseen.

Jag träffade också svenska stjärnskottet Sebastian Larsson, Eskilstunas gåva till den Engelska ligan och Sveriges landslag.

Seb är en kanonkille och honom kommer vi att se mycket av, inte minst i EM nästa sommar.

Efter matchen hade vi en trevlig kväll. Vi var ute och äta med Mikael, Seb, hans flickvän Tina samt Sebs bror och kusiner. En angenäm Nordisk kväll. Hoppas killarna vinner över Fulham på lördagen.

Hyvää joulua Englannin Solihullista, Birminghamin liepeiltä. Lensimme tänne eilen viettämään joulua. Tai oikeastaan lensimme kahteen kertaan…

Olimme jo Lontoon yläpuolella kun kapteeni ilmoitti, että lähdössä oli ilmennyt tekninen vika. Kone voi laskeutua, mutta ei nousta uudestaan ilman korjauksia, kerrottiin. Koska Birminghamissa ei ollut Brussels Airlinesin teknikkoa niin piti kuulemma lentää Brysseliin takaisin vaihtamaan konetta.

Yritimme ehdottaa, että Brussels Airlines lähettäisi teknikon Birminghamiin jollain toisella koneella. Väittivät, että toista lentoa ei enää illalla ole. No, tämähän ei tietenkään pitänyt paikkaansa. Kun saavuimme Birminghamiin 3,5 tuntia myöhässä niin huomasin, että samaisella lentoyhtiöllä oli vielä yksi iltakone tulossa, eli teknikko olisi hyvin voinut tulla sen mukana tavaroineen.

Kun sitten laskeuduimme takaisin Brysseliin niin saimmekin kuulla, että uuteen koneeseen otetaan 30 lisämatkustajaa, joiden oli alunperin tarkoitus matkustaa Lontoon Gatwickiin, mutta eivät sinne sumun takia voineet laskeutua.

Ei voi välttyä ajatukselta, että Brussels Airlinelle tuli halvemmaksi kääntää meidän kone, vaihtaa se toiseen, ottaa Gatwickin matkustajat kyytiin ja pistää heidät sitten Lontoon bussiin Birminghamista. Meidän lento toimi sopivasti sijaiskärsijänä. Toistaalta voihan se olla niinkin, että koneessa oli vika, jota ei millään lailla voinut Birminghamissa korjata. Turvallisuushan on tietenkin kaiken a ja o.

Onneksi lentomatkustajilla on kuitenkin oikeuksia, joista me parlamentissa päätimme vuonna 2005. Ajattelin ihan periaatteesta käydä tarkastamassa, mitä tällaisissa tapauksissa voi tehdä. Jos en nyt ihan väärin muista niin alle 1500 km matkoista, jotka ovat yli kaksi tuntia myöhässä, korvataan 250 euroa. Tästä Brussels Airlines ei kyllä matkustajiaan muistuttanut.

No, hymyillen tällaisetkin matkan sujuvat ihan mukavasti. Lapsetkin jaksoivat hyvin, vaikka Brussels Airlines ei edes ruokaa tarjonnut. Kyllä me varmaan jouluna ihan tarpeeksi saadaan syötyä.

Kun sitten laskeuduimme Birminghamiin niin saimme muistutuksen siitä, mitä elämä Schengenin ulkopuolella merkitsee: passijonoja. Meidän tapauksessa tällä kertaa vain 15 minuuttia…mutta aikaa kuitenkin.

Yhdeksän uutta maata (kaikki paitsi Romania, Bulgaria ja Kypros) tulivat Schengenin piiriin tällä viikolla. Se on iso periaatteellinen ja käytännollinen juttu. Rautaesiriipun takaa vapaaksi passialueeksi 18 vuoden sisällä. Ei ihan pieni muutos Euroopan historiassa.

Meille suomalaisille Schengen ei välttämättä kolahda ihan samalla tavalla kuin Keski- ja Itä-Eurooppalaisille. Meillähän on ollut passiunioni muiden Phjoismaiden kanssa jo pitkään. Moottoriteillä ei taasen noita maarajoja pahemmin ylitellä. Suurin merkitys meille on tietenkin matkat Viroon. Ne helpottuvat. Hieno homma!

Mielestäni Schengen on EU:ta parhaimmillaan, eli vapautta ja mahdollisuuksia. Sitä, että ihmiset, tavarat, palvelut ja raha liikkuu EU:n alueella ilman esteitä. Nämä ovat niitä jaloja tavoitteita, jonka takia Eurooppaa yhdistetään

Tänään vietämme suomalaista joulua täällä englannissa. Olen tuonut suomalaisia jouluherkkuja, kaikkea riisipuurosta ja ruisleivästä silliin ja porkkanalaatikkoon. Anoppi on jo mestari suomalaisen jouluruuan valmistamisessa.

Huomenna matkaamme sitten Suzannen Debbie-siskon luo Gloucesteriin nauttimaan brittiliäisistä jouluherkuista. Onneksi lenkkarit ovat mukana…

Keskiviikkona menen sitten appiukon kanssa katsomaan Mikael Forssellin peliä. Ei hassumpi joulu.

Kiitos kaikille ystävällisistä jouluviesteistä. Lämmittävät kovasti. Kyllä meillä on mahtava blogikommuuni nestoreineen ja junioreineen!

Joulupeace!

Every Christmas I get a pile of Christmas cards. I go through them all. This year the best one of them all was Christofer Fjellner’s, my colleague’s, card. Got a good laugh reading it…

This is what his card says:

”Christmas joy knows no borders… unfortunately Christmas gifts do

Every year Santa and his reindeers travel the world bringing joy and happiness to us all. Christmas spirit knows no borders, yet unfortunately the gifts that he brings do.

Whenever santa delivers a present across a border, tariffs and trade barriers do their best to diminish the positive cheer. In my work as a Member of the European Parliament I strive to make sure that gifts, goods and services can be traded freely across borders so that we all make the most of Santa’s festive cheer.

I wish you a Merry Christmas and a Happy New Year!”

What a great card. Great job Christofer!

Alla meidän tiimin pieni joulutervehdys!

%video%

Viime päivät täällä Brysselissä ovat olleet kauniin talviset. Pikkupakkanen ja pilvetön taivas ovat nostaneet mieltä. Vielä muutama vääntö, pöytä tyhjäksi ja sitten joulun viettoon.

Uusi sauna on parantanut elämänlaatua huomattavasti. Lenkin jälkeen pakkasesta suoraan saunaan. Kroppa ja pää kiittää. Eihän sitä tunnetta mikään voita. Mikä tässä meidän geeniperimässä oikein on?

If you have an urge to follow European affairs over the holidays, may I recommend the Record Europe programme.

I had the chance to participate in an end of the year discussion together with Michael Cashman, Syed Kamall and Kathalijne Buitenweg. The presenter Shirin Wheeler led our discussion about the reform treaty, Sarkozy, Brown and other issues.

The prgramme will be posted on the net  on 24 December. In the meanwhile you can watch it from this weekend until 7 January as follows:

BBC Parliament
Saturday 00.00, Sunday 18.00, Monday 11.00

BBC World
Saturday 16.30, Sunday 08.30

BBC News 24
Sunday 0630 GMT, Monday 0430 GMT

I think Record Europe is a great way to present, debate and dicuss EU affairs. The BBC should be applouded for it.

Viime viikon huippukokous, eli Eurooppa-neuvosto oli oikeastaan poikkeuksellisen rauhallinen. Ja hyvä niin.

Olen rauhallisten huippareiden ystävä. Aina välillä päämiesten tapaamisissa revitään tikusta asiaa. Pienia asioita paisutellaan. Isot asiat jäävät varjoon. Tarina ei ole tarpeeksi seksikäs, jos siihen ei sisälly jotain vastakkainasettelua.

Eurooppa-neuvoston kokouksia analysoidaan aina kansallisen median kautta. Jokainen päämies järjestää lehdistötilaisuuden ”omalle väelleen”.

Kun sitten käy läpi eri maiden mediakatsauksia, niin jää vähän sellainen kuva, että pääministerit ja presidentit ovat käyneet 27:ssä eri kokouksessa. Kukin raportoi omista voitoista ja tappioista eri tavalla.

Tätä taustaa vasten kokouksen päätelmät, eli ”konkluusiot”, ovat tärkeä dokumentti. Siinä näkee mistä oikeasti päätettiin. Päätelmät noudattavat yleensä aika perinteistä kaavaa. Poikkeuksena keväthuipparit, jolloin käsitellään vain taloudellisia kysymyksiä.

Normaaleissa konkluusioissa käydään läpi laajentumista, institutionaalisia kysymyksiä, ulkosuhteita, sisä- ja oikeusasioita sekä erinäisiä erityiskysymyksiä. Periaatteessa päätelmien ei pitäisi ylittää 20 sivua, mutta ne pruukaavat usein venyä. Viime viikon Eurooppa-neuvoston päätelmät ovat 27 sivua, mukaan lukien parin sivun globalisaatiota käsittelevä julistus.

Suomen näkökulmasta (huom taas tuo kansallinen näkökulma…) huippukokouksessa ja sitä edeltäneessä allekirjoitustilaisuudessa tehtiin kolme keskeistä päätöstä:

1. Uudistussopimuksen allekirjoitus oli tietenkin erittäin tärkeä koko EU:n kannalta. Tätä sopimusta on näilläkin sivuilla käsitelty laajasti. Julkisessa keskustelussa (ja myös meidän blogikeskustelussa) on peräänkuulutettu konsolidoitua versiota sopimuksesta. Sellainen tehdään perinteisesti muutamaa kuukautta allekirjoituksen jälkeen.

Mielestäni oleellisinta on sopimuksen sisältö. Se vastaa pitkälti perustuslaillista sopimusta, jonka myös Suomi viime vuoden joulukuussa ratifioi. Uudistussopimus on valitettevasti huomattavasti vaikeaselkoisempi kuin edeltäjänsä. Sellaisia ne kompromissit aina ovat. Toivon, että tämä sopimus saadaan ratifioitua vuoden sisällä. On aika katsoa eteenpäin ja keskittyä oleelliseen.

2. Jorma Ollilan nimittäminen reflektioryhmän varapuheenjohtajaksi on mielestäni iso juttu. EU:n historia on toki täynnä tämäntyyppisiä viisasten ryhmiä (Werner, Tindemans, Dooge, Westendorp, Dehaene, Kok, Amato, jne.), mutta harvemmin niissä on suomalaisia nähty. Poikkeuksina Kokin ryhmä, jossa Veli Sundbäck (entinen ulkoministeriön valtiosihteeri, nykyään Nokia) oli mukana ja Amaton ryhmä, jossa istui Lipponen. Westendorpin ryhmässä oli kaikki jäsenmaat edustettuna, Ingvar S. Melin edusti Suomea.

Ollilan nimittäminen pohjautui kahteen seikkaan: Ollilaan persoonaan ja Suomen lobbaamiseen. Ollila on loistava tyyppi, jolta ei kansainvälistä arvostusta puutu. Mielestäni hallitus, ja tässä tapauksessa erityisesti pääministeri Vanhanen, onnistui lobbaamisessaan erinomaisesti. Osoitus aktiivisuudesta oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Reflektioryhmän mandaatti ja kokoonpano löytyy päätelmien 8-13 kappaleista. Puheenjohtajana toimii Espanjan entinen pääministeri Felipe González ja varapuheenjohtajina siis Jorma Ollila ja Latvian entinen presidentti Vaira Vike-Freiberga. Ryhmään muut yhdeksän jäsentä nimitetään vuoden seuraavan kuuden kuukauden aikana. 

Mandaatti on toistaiseksi aika ympäripyöreä ja lähtee liikkeelle Berliinin deklaraatiosta. Ryhmä ei kuitenkaan käsittele institutionaalisia kysymyksiä eikä rahoitusuudistusta.

3. Itämeristrategiasta tuli nyt virallinen osa EU:n toimintaa. Tämä tuuletuksen aihe löytyy kappaleesta 59. Voi olla, että olen yltiöoptimistinen, mutta mielestäni tämä on iso juttu. Täällä parlamentissa olemme piiskanneet Itämeristrategiaa eteenpäin apinanraivolla viimeiset kolme vuotta. Polkaisimme sen liikkeelle tyhjästä.

Itämeriryhmässä, jota johtaa Christopher Beazley, teimme aloitteen Itämeristrategiaksi. Kaikkien meppien yhteistyöllä teimme allekirjoittaneen nimeä kantaneen raportin aiheesta. Tässä prosessissa esimerkiksi Henrik Lax ja Satu Hassi ovat olleet keskeisesti mukana. Myös monet muut suomalaiset mepit ovat olleet aktiivisia.

Nyt komissio velvoitetaan tekemään EU:lle Itämeristragia, jonka hedelmät poimitaan Ruotsin puheenjohtajuuskaudella vuonna 2009. Mielestäni tämä on sitä Euroopan integraatiota parhaimmillaan.

Jos rauhallinen huippari antaa tällaisia tuloksia, niin lisää vaan.

Tänään Helsingin aamu valkeni kauniina. Pikkupakkasen kaverina oli sininen taivas.

Muutaman tunnin yöunen jälkeen olin YLEn aamutelkkarissa yhdessä tutkija Hanna Ojasen ja taiteilija/luomuviljelijä Osmo Rauhalan kanssa. Kiitos palautteesta! Mielestäni meillä oli mukava keskustelu EU:n tulevaisuudesta. Tällaista pohdintaa pitäisi olla lisää!

Kuuntelin radiosta myös Ylen aikaisen keskustelun, johon osallistuivat Ville Itälä, Reino Paasilinna ja Hannu Takkula. Hyvä keskustelu heilläkin.

Tällä kertaa pitää nostaa hattua erityisesti Hannu Takkulalle, joka oli selvästi paneutunut muun muassa Kosovon tilanteeseen. On hienoa, että EU:sta keskustellaan. Mitä enemmän sen parempi.

Aamupäivä meni erinäisten asioiden hoitamisessa.

Päivän kohokohta oli luento Länsi-Helsingin lukiolla Haagassa. Aivan mahtava porukka! Sain raikuvat aplodit heti sisään tullessani. Taisin ihan punastua. Taisin olla niin hämilläni etten muistanut edes ottaa valokuvaa. Meillä oli 200-300 oppilaan kanssa erinomainen ja hauska 45 minuutin sessio. Kyllä tällaisten jälkeen kelpaa viettää viikonloppua.

Huippukokoustuloksia en ole vielä käynyt läpi. Mutta tiedän, että Itämeri-strategiasta on nyt pitkän työn jälkeen tullut virallinen prioriteetti. Palaan huippukokoukseen huomisessa blogissa.

Pahoittelut, että en saanut blogimerkintää aikaiseksi eilen. Päivä oli sopivan vauhdikas, ja illalla vietimme pikkujouluja täällä Strasbourgissa.

Salla kyseli eilisestä mielenosoituksesta. Sellainen todellakin oli. EU-sopimuksen vastustajat heiluttelivat ”Referendum”-kylttejä ja huutelivat kun Pöttering, Barroso ja Socrates allekirjoittivat perusoikeuskirjan.

Ei minulla sinällään ole mitään mielenosoituksia vastaan. Ne tuovat tavallaan vähän lisäväriä meidänkin täysistuntoihin. Eilen meni vaan siinä mielessä överiksi, että muutamat mielenosoittajat huutelivat solvauksia kesken puheiden. Se ei mielestäni ollut tyylikästä.

Eurooppa-hymniäkin kuunneltiin (siitä voi olla montaa mieltä…) ja sen aikana meno oli kuin jalkapallo-ottelussa. Jäi vain sellainen tunne, että Marseillen ja Liverpoolin välisessä matsissa oli paljon vähemmän huligaaneja kuin eilisessä täysistunnossa…

Ps. Huomenna olen YLEn aamutelkkarissa. Keskustelemme varmasti muun muassa huipparista.

Päätin kuvailla tämän päivän meininkiä videoblogin kautta. Tarina on tällä kertaa englanniksi, jotta meidän kansainväliset lukijatkin voisivat saada paremman kuvan täysistuntoviikon tiistain menosta.

Päivän paras uutinen on, että Itämeristrategia etenee huimaa vauhtia. Eurooppa-ministerit Astrid Thors ja Cecilia Malmström (Ruotsi) kävivät tänään parlamentissa ja keskustelivat eri tahojen kanssa muun muassa Itämeristrategiasta.

Loppuviikon huipparissa nähdään sitten millaista tekstiä Itämeristrategiasta on tulossa. Veikkaan, että hyvää.

%video%

Täysistontotiistai videoblogina.

Pari viikkoa takaperin lupasin palata arvon blogikommentaattoreiden kysymyksiin. Osaan vastasin jo. Kaikkiin en valitettavasti ehdi/pysty vastaamaan, mutta seuraavassa muutama reflektio varsinkin Christianin esittämiin kysymyksiin. Hän kysyy muun muassa muiden maiden EU-toiminnasta.

Yleisesti voitaneen todeta, että laajentuneessa unionissa peli on paljon kovempaa. Oman kannan eteen pitää tehdä enemmän töitä kun ennen.

Mielestäni suurista maista Britannia, Ranska ja Saksa ovat taitavia pelaajia. Heidän hallintonsa on loppuun saakka viritetty. Varsinkin britit ja ranskalaiset lobbaavat joka suuntaan. Mepit saavat hallituksiltaan tarkat briiffit siitä missä neuvoston puolella mennään.

Tämä on tietenkin kaikkien institutionaalisten periaatteiden vastaista, mutta minkäs sille mahdat. Kyllähän me kaikki kuitenkin loppujenlopuksi yritämme vaikuttaa asioihin siten, että lopputulos vastaa meidän näkemystä.

Keskisuurista maista Puola ja Espanja ovat niin sanotusti kovia pelaajia. Heillä onkin juuri sen verran kokoa, että pystyvät aina välillä pistämään kovaa kovaa vasten. Espanja on kylläkin rauhoittunut aika lailla vanhoilta ajoilta, mutta Puola on tainnut periä kovien otteiden manttelin.

Keskisuurilla ja suurilla mailla on välillä varaa uhkailla päätöksen estämisellä, mutta meidän pienten ei tuota korttia kannata ainakaan usein käyttää. Jos on pieni, niin pitää olla nokkela. Pienet kun eivät pahemmin muskeleilla pärjää.

Alankomaat, Belgia ja Luxembourg ovat perinteisesti olleet vaikuttamisen aatelia. Nämä pikkujättiläiset oppivat vuosien mittaan kaikki vaikuttamisen niksit. Nyttemmin tämä kolmikko on oikeastaan aika hajallaan ja perinteistä Benelux yhteistyötä ei oikeastaan pahemmin enää nähdä.

Tästä teesistä mainitsin myös siinä HS-debattiartikkelissa. Nykyään ei ole varsinaisia maaryhmiä, joihin voisi aina tukeutua. Koalitiot ovat paljon joustavampia kuin ennen. Pitää hakea kavereita oikeista paikoista oikeaan aikaan.

Mielestäni Suomi pärjää tässä pelissä kohtuullisen hyvin. Parantamisen varaan on aina, mutta ei me kyllä sellainen heittopussi olla kun välillä meidän omassa julkisessa keskustelussa annetaan ymmärtää.

Mepin vaikutusmahdollisuuksista olenkin useaan otteeseen kirjoitellut näillä sivuilla. Minulla on ollut ilo työskennellä EU:n kolmessa keskeisimmässä instituutiossa, eli Euroopan parlamentissa, ministerineuvostossa ja komissiossa. Näkemykseni mepin vaikutusmahdollisuuksista on seuraava:

Aktiivisella, asiansa osaavalla ja kielitaitoisella mepillä on enemmän vaikutusvaltaa EU-asioissa kuin yksittäisellä ministerillä. Puhumattakaan yksittäisestä kansanedustajasta. Mihin väite perustuu?

Euroopan parlamentissa ei ole oppositio-hallitus asetelmaa. Tämä on individualistien parlamentti. Jokaisella mepillä on mahdollisuus vaikuttaa jokaiseen lainsäädäntöhankkeeseen tekemällä siihen muutosehdotuksia.

Kun meppi saa vastuulleen lainsäädäntöraportin, hän on valtansa kukkulalla. Silloin häntä kuuntelee niin komissaari kuin ministerikin.

Jokaisella komissaarilla ja ministerillä on takanaan virkamiesten armeija, jotka auttavat kannanmuodostamisessa. Meillä on toki parlamentin erinomaiset virkamiehet ja tietenkin loistavat avustajat, mutta suhteessa kuitenkin paljon vähemmän apua kuin komissaarilla tai ministerillä.

Vaikutusvaltainen meppi valitsee aiheensa tarkkaan, keskittyy niihin ja pysty sitä kautta vaikuttamaan. Yksikään meppi ei pysty kaikkeen paneutumaan. Liikkumavara parlamentissa on paljon suurempi kuin esimerkiksi neuvostossa, jossa ministerit lukevat virkamiesten laatimia spiikkareita.

Tässä siis muutama havainto Christianin kysymyksiin. Taas taistellaan eteenpäin.

PS. Entinen professorini Helen Wallace julkaisi tutkimuksen, joka osoittaa, että EU:n päätöksenteko on nopeutunut laajentumisen jälkeen. Tutkimus löytyy osoitteesta www.tepsa.be. Palaan teemaan myöhemmin.