Lupasin blogikeskustelussa kirjoittaa EU-varainhoidosta. Aihe on altis populistiselle keskustelulle, jossa maalataan kuvaa väärinkäytöksistä. Myös vanha kettu Erkki Toivanen kirjoitti kriittisesti Uuden Suomen blogissaan.
Pidin tänä aamuna täykkärissä puheen aiheesta Euroopan tilintarkastustuomioistuimen julkaistua vuosittaisen raporttinsa. Tuomioistuin, jonka suomalaisjäsenenä toimii Olavi Ala-Nissilä, on riippumaton toimielin.

Tilintarkastustuomioistuimen raporttipinkka.
Kyse on siitä, ovatko EU:n hallinnoimat veroeurot asianmukaisessa hoidossa. EU-skeptikot ovat tietenkin sitä mieltä, etteivät ole. Joka tapauksessa veronmaksajalla on oikeus olettaa, että varoja hallinnoidaan asianmukaisesti.
EU:n varainhoito on parlamentissa jokavuotinen harjoitus. Se päättyy perinteisesti täysistunnon vastuuvapausäänestyksiin huhtikuussa. Tällä kertaa on kyseessä vuoden 2006 varainhoito.
Tätä ennen Euroopan tilintarkastustuomioistuin julkaisee aina raporttinsa varainkäytöstä (tänä vuonna pari viikkoa sitten budjetinvalvontavaliokunnassa), jonka jälkeen komissaarit vierailevat parlamentin budjetinvalvontavaliokunnassa meppien tentattavina.
Olen itse vetovastuussa Euroopan kehitysrahastojen vastuuvapauden käsittelyssä ja lisäksi ryhmämme varjona, eräänlaisena opponenttina, komission vastuuvapaudessa, jonka käsittelyä vetää tanskalainen sosialisti Dan Jörgensen. Yhteistyömme toimii.
Parlamentin sana painaa. Mikäli sen mielestä homma ei ole hallussa, vastuuvapautta ei myönnetä. Jacques Santerin komissio kaatui 1999 tähän uhkaan.
Tänäkin vuonna tilintarkastustuomioistuin joutui antamaan kielteisen tarkastuslausuman liian suureksi arvioimansa virhetason vuoksi. Tilintarkastustuomioistuin näyttää vihreää valoa, jos virhetaso on alle 2%. Keltaisen kortin saa, jos virhetaso on 2-5% ja yli 5% tasosta näytetään punaista.
Kielteisten tarkastuslausumien putki on jatkunut vuodesta 1994. Komission puheenjohtaja Barroso on sitoutunut saavuttamaan historian ensimmäisen myönteisen tarkastuslausuman ennen mandaattinsa päätöstä.
Onnistuuko? Se selviää vuonna 2009, jolloin tarkastelun kohteena on nyt päättyvän vuoden 2007 varainhoito. En usko, että onnistuu. Sen verran vaivautunutta kiemurtelua on valiokunnassa ollut, kun asiaa on suoraan kysytty.
Mikä on tämän kierroksen tilanne? Vuoden 2006 budjetti oli 121,2 miljardia. Suurin osa menee yhteiseen maatalouspolitiikkaan (49,8 miljardia) ja rakennepolitiikan aloihin (32,4 miljardia).
Maataloudessa kehitys on myönteinen. Tästä tenttasimme maatalouskomissaari Fischer Boeliä viime viikolla. Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä (IACS) on näyttänyt hampaansa ja sen puitteissa hallinnoiduille varoille näytettiin vihreää (virhetaso alle 2%). IACSin puitteissa hallinnoidaan 70% yhteisen maatalouspolitiikan varoista. Se sisältää tietokannat tiloista, tukihakemuksista ja viljelylohkojen tunnistus- ja eläinten rekisteröintijärjestelmät.
Kreikka oli maatalouden musta lammas, koska ei ole huomautuksista huolimatta ottanut IACSia käyttöön. Kreikan on nyt noudatettava käyttöönottosuunnitelmaa. Muuten komissio lupaa katkaista rahahanat.
Ennen joulutaukoa valiokunnan piinapenkkiin tulevat vielä komissaarit Hubner (aluepolitiikka) ja Spidla (työllisyys- ja sosiaaliasiat). He saanevat tiukkoja kysymyksiä erityisesti rakennerahastoista. Eniten keskustelua herättänee tilintarkastustuomioistuimen arvio, jonka mukaan vähintään 12 % hankkeille maksetuista määristä olisi pitänyt jättää maksamatta (puutteet tukikelpoisuuksissa ja kilpailutuksessa).
Miksi en syö hattuani ja anna periksi EU-skeptikoille? Ensinnäkin tilit ovat tilintarkastustuomioistuimen mukaan niin sanotusti tasan, eli tilinpäätös antaa oikean kuvan EU:n taloudellisesta asemasta. Toiseksi, suurin kuluerä, eli maatalous, on suurimmalta osaltaan kunnossa ja loppujenkin osalta trendi on kohti vihreää valoa. Kolmanneksi, komission omat hallintomenot olivat kunnossa.
Neljänneksi, silloinkin kun virheitä on löytynyt, kyse on harvoin petoksista. Kyse on usein esim sääntöjen monimutkaisuudesta, jotka tietenkin täytyy korjata. Sääntöjen laatiminen on tasapainottelua: liian tiukat säännöt tukahduttavat järkevän hallinnon, liian löysät johtavat lepsuun rahojenkäyttöön. Tasapainossa ollessaan kontrolli on suhteessa taloudelliseen riskiin.

Ranskan telkkarin lisäksi tänään myös AP-uutistoimiston TV-haastattelu ja brittiradion tentti.
Lisäksi on muistettava EU:n ainutlaatuisuus. Noin 80% EU-varoista hallinnoidaan jäsenmaissa. Operaatio ei ole yksinkertainen, kun 27 jäsenmaata erilaisine hallintokulttuureineen yrittävät yhdessä hallinnoida yhteisiä varojaan. Budjettia hallinnoivat myös noin 150 EU:n ulkopuolista maata ja lukuisat järjestöt (esim kehitysapuhankkeissa). Palikat hakevat vielä paikkaansa, vaikka komissio ei voikaan luistaa lopullisesta vastuusta budjetin toimeenpanossa.
Siksi on mielestäni liioittelua, kun esim Erkki Toivanen lausahtaa Uudessa Suomessa: ”Liikeyrityksenä EU olisi pantu konkurssiin vuosia sitten, ja sen johto istuisi telkien takana”. Nykyisillä mekanismeilla yksikään valtionhallinto ei saisi vastuuvapautta.
Peräänkuulutankin kriittistä, mutta rakentavaa EU-varainkäytöstä käytävää keskustelua. Perinteisesti ehdotetaan sääntöjen yksinkertaistamista, missä onkin tapahtunut parannusta.
Tilintarkastustuomioistuimen suomalaisedustaja Olavi Ala-Nissilä ehdotti HS-vieraskynässään 26.11. myös aloitteita hyväksyttävän riskitason määrittelyyn. Esimerkiksi humanitaarisen avun toimittaminen on luonteeltaan erilaista verrattuna virkamiesten palkanmaksuun.
Budjetinvalvontavaliokunta on peräänkuuluttanut jäsenmaiden hallituksilta takeita EU-varainkäytön asianmukaisesta hallinnoinnista. Hollanti on ottanut ensiaskeleita tähän suuntaan.
Kaiken kaikkiaan konkreettiset ehdotukset ovat pelkkää nalkuttamista arvokkaampia.
P.S. Esko Seppänen piti muuten tyylikkään ja maltillisen kriittisen puheen aiheesta tänään täykkärissä.