Give credit when credit is due…

Tarja Halonen tekee paljon hyvää työtä Itämeren suojelemiseksi. Viimeksi tänään hän nosti esille Itämeren esille keskusteluissaan Vladimir Putinin kanssa.

Mielestäni se on erinomainen juttu. Hyvä Tarja!

 

Koneessa matkalla takaisin Brysseliin. Hämeenlinnasta on tullut tuttu paikka. Neljä käyntiä kahden kuukauden aikana, olkoonkin että kaksi niistä oli häitä.

Tänään Rochierin henkilöstötilaisuudessa. Heillä on toimintaa Suomessa, Ruotsissa ja Baltian maissa. Esitelmöin kulttuurieroista. Oli hauska valmistella aiheesta luento. Nojauduin muun muassa muutamaan Blue Wings kolumniini.

Kun asuu ulkomailla, on kaksikielinen tausta, brittiläinen vaimo, kaksoiskansalaisuuden omaavat lapset (jotka puhuvat neljää kieltä) ja työskentelee päivittäin 27 kansalaisuuden parissa, niin on ainakin materiaalia mistä ammentaa.

Luennon lisäksi annoin haastattelut Hämeen Sanomille, ja Yle Häme-radiolle. Lisäksi osallistuin Radio Vegan Slaget Efter Tolv-keskusteluun yhdessä Lasse Lehtisen ja Teija Tiilikaisen kanssa. Kouluilla oli valitettavasti koeviikko menossa, joten tällä kertaa lukiokäynti jäi väliin.

Janne Honkala kysyi oliko ohjelmassa yleisötilaisuutta. Sekin jäi tiukan aikataulun takia tällä kertaa järjestämättä. Valitettavasti. Sain kuitenkin nauttia kauniin syksyisestä Hämeenlinnasta. Tie Aulangolle oli nostalginen. Siellä on monet golfkilpailut tullut pelattua.

Viikonloppua odotan innolla, koska paras kaverini jenkkiajoilta, Sebastian Lurie on Christy-vaimoineen käymässä. Kävimme heidän häissään Bostonin liepeillä viime syksynä.

Toivottavasti ei tule valvottua liikaa. Pari lenkkiäkin pitäisi vetäistä. Ostin uudet lenkkarit torstaina. Kävin eräässä ammattiliikkeessä Overisjen-kylässä. Kauppias pisti juoksumatolle, otti askeleen videonauhalle, analysoi ja antoi kouraan mahtavat kengät. Aamulenkki ei ole koskaan ollut yhtä kevyt. Ei ihme, että Belgilainen Puttemans, joka hävisi Lasse Virénille Münchenissä, käy samassa kaupassa.

Periaatteessa olen vapaiden markkinoiden kannattaja. Näin markkinat päättäisivät, mikä on kannattavaa, mikä ei. Sokerintuotanto pohjoisilla leveysasteilla olisi tietenkin liipaisimella.

Samalla olen luvannut puolustaa suomalaista tuotantoa. Ruoka on strateginen tuote samalla tavoin, kuin esimerkiksi energia. Kysyntä on jatkuva ja heilahtelematon merkiten tuottajalle valtaa. Jonkinasteista tuotantokapasiteettia on näin ollen perusteltua ylläpitää. Nyt siis puhutaan sokerintuotannosta.

Olen myös sitä mieltä, että kaikkia jäsenmaita on kohdeltava tasavertaisesti ja että jokaisessa EU-maassa pitää olla maataloustuotantoa. Nämä periaatteet löytyvät perussopimuksista.

Komissio haluaa leikata sokerin tuotantoa 6 miljoonalla tonnilla. Tavoitteesta on saavutettu vasta 1,8 miljoonaa tonnia. Komissio on asettanut uudeksi tavoitteeksi luopua 3,85 miljoonasta kiintiötonnista markkinointivuonna 2008-9. Komissio pyrkii näin edelleen kannustamaan yrityksiä luopumaan sokerintuotannosta.

Euroopan parlamentti tuki 25.9. tavoitetta. Se haluaa tuottajille suurempia korvauksia kiintiöistä luopumisen kannustukseksi. Parlamentti esitti jokaisesta palautettavasta kiintiötonnista maksettavan korvauksen nostamista 625 euroon. Lienee paikallaan todeta, että parlamentilla on tähän kysymykseen vain lausunto-oikeus. 

Suomi ei halua luopua täysin sokerintuotannostaan. Jo pari vuotta sitten tehtyjen suunnitelmien seurauksena toinen suomalaisista sokeritehtaista suljettiin kannattamattomana.

Lopputuloksena luovuttiin siis enemmän kuin tuolloin edellytettiin. Tämä olisi pitänyt nyt huomioida uusissa leikkauksissa. Suomi on jo osuutensa tehnyt. Juustohöylä kuitenkin voitti

Siksi Suomi, jonka linjaa tuin, vastusti neuvostossa ehdotusta, mutta hävisi yhdessä Tanskan, Slovakian ja Tsekin kanssa. Nyt seuraavaksi odotetaan tanskalaisen Danesco aikeita Säkylän tehtaan suhteen.

PS. Huomenna olen meppikiertueella Hämeenlinnassa. Kello 12:15 puhun YLEn Radio Vegassa Sarkozyn ehdotuksesta viisasten miesten ryhmästä.

 

Brysselin turvaselvityksen jonossa odoteltiin 30 minuuttia. Ei ollut nesteitä laukussa…

 

Pahoittelen viipynyttä blogimerkintää. Se johtuu siitä, että päätin eilen illalla pakata kapsekit ja ajaa kotiin.

Eilen tapasin kvestori Astrid Lullingin ja Satu Hassin lobbaamisesta. Sain Sadulta pari hyvää ehdotusta raporttiini. Hän ehdotti muutamaa käytäntöä eduskunnasta. Aion testata niitä valiokunnassa.

Saimme hommat hoidettua Strasbourgissa kello 20.00. Torstaina oli jäljellä vain muutama äänestys. Muuten kalenteri oli tyhjä.

Päätin yllättäa lapset, koska heillä oli vapaapäivä torstaina. Automatkalla kyllä väsytti. Pääsimme Brysseliin vasta keskiyön jälkeen, mutta ei sillä väliä. Lapset olivat innoissaan. Yksi elämäni hienoimmista aamuista.

 

 

…silti niin vähän. Siinä tämä päivä pähkinänkuoressa.

Päivä alkoi päätteen äärellä kello 7.30. Pressiaamaisella puhuimme sokerista, budjetista ja lobbaamisesta. Olisi ehkä pitänyt myös keskustella siitä, että myöhästelevistä junista saa tulevaisuudessa saada korvausta. Kiitos EU. 

Päivän parhainta antia oli Ilkka Herlinin ja Anna Kotsalo-Mustosen vierailu Itämeriryhmässämme. Ilkka ja Anna olivat parlamentissa lobbaamassa puhtaamman Itämeren puolesta. Erittäin onnistunut vierailu. Ammattimaista lobbaamista.

Kyösti Virrankoski opasti budjettikysymyksissä. Juttelimme Itämereen liittyvistä pilottiprojekteista. Hyvältä näyttää kyllä sieltä jotain on tulossa. Itämeri kiittää.

Äänestysten jälkeen lounastin Simon Morduen kanssa. Hän on komissaari Verheugenin kabinetin jäsen. Juttelimme tavaroiden vapaasta liikkumisesta…ja maratoneista. Hän vetäisi Brysselin 20 km aikaan 1h10min! Edellinen maratoni meni 2h39min. Respect!

Tsekin TV-haastattelun jälkeen osallistuin valiokuntien puheenjohtajien kokoukseen. Sisämarkkinavaliokunnan varapuheenjohtajana tuurasin puheenjohtajaamme Arlene McCarthya. Valiokuntien puheenjohtajat kiistelivät mille valiokunnalle kukin raportti kuuluu. Kädenvääntö muistuttaa ministeriöiden välistä valtataistelua…

Seuraavaksi poliittisen ryhmämme keskustelu Euroopan parlamentin paikkajaosta. Pidän pitkän ja tunteellisen puheen pienten maiden asemasta. Sali on hiirenhiljaa. Saan tukea, enkä vain pienten maiden edustajilta. Auttaako tuki. En tiedä.

Annan haastattelun lobbauksesta. Annan sen uudestaan, koska nauhuri ei toimi ensimmäisellä kerralla.

Lähden lenkille avustajani Tuomas Rautasen kanssa. Vuorossa on 10 kertaa 1000 metrin vetoharjoitus. Neljän minuutin kilometrejä. Parin minuutin hölkkää ja taas menoksi. Saldona 1h 15min lenkki. Kroppa kiittää.

Suihku ja sen jälkeen kollegani Christell Schaldemosen järjestämälle illalliselle. Erinomainen tilaisuus. Sali täynnä asiantuntijoita ja meppejä.

Kello on 23.00. Nyt hotellille nukkumaan.

Tuli kai tehtyä paljon, mutta päivän päätteeksi se tuntuu niin vähältä…kun on puhunut rakkaittensa kanssa vain puhelimitse.

Näillä sivuilla ollaan käyty aktiivista keskustelua EU-lobbaamisesta. Keskustelu on mielestäni ollut erinomaista.

Ollaan pohdittu lobbareiden roolia, selvitelty väärinkäsityksiä ja käyty läpi esimerkkejä hyvästä ja huonosta lobbaamisesta.

Suomessakin lähti viikonloppuna liikkeelle keskustelu EU-lobbaamisesta. Se jatkui myös Ylen aikaisessa tänään aamulla. Hyvä, että keskustellaan.

Lobbaaminen on erittäin helppo kohde populismille. Jotta pahimmilta ylilyönneiltä ja väärinkäsityksiltä välttyttäisiin, niin on ehkä paikallaan kerrata tämän hetken tilanne.

Kuten monet blogin lukijat tietävät, laadin tällä hetkellä mietintöä lobbaamisesta Euroopan parlamentissa. Tämän raportin pohjalta lähdetään sitten kehittämään parlamentin lobbaussääntöjä.

Julkisessa keskustelussa menee usein sekaisin Euroopan parlamentin ja komission lobbaussäännöt. Viime aikaisessa keskustelussa on myös annettu ymmärtää, että EU:ssa ei olisi sitovia lobbaussäntöjä. Väite ei pidä paikkansa.

Euroopan parlamentilla on tiukat ohjesäännöt kaikille lobbareille. Säännöt löytyvät työjärjestyksen artiklasta numero 9(4).

Jokainen eduvalvoja sitoutuu kunnioittamaan Euroopan parlamentin eettisiä sääntöjä (code of conduct) lobbareille. Tämän lisäksi lobbarit rekisteröityvät allekirjoituksellaan parlamentin lobbarirekisteriin.

Kukin lobbaritaho (yritys, kansalaisjärjestö, konsulttifirmat, think-tankit, etujärjestöt, jne.) saa neljä kulkulupaa Euroopan parlamenttiin (poikkeustapauksissa niitä annetaan enemmän). Nämä kulkuluvat ovat henkilökohtaisia ja ne tulee uusia kerran vuodessa.

Euroopan parlamentin lobbarirekisterissä on tällä hetkellä vajaat 5000 rekisteröitynyttä lobbaria. Vuoden mittaisia kulkulupia on 2915. Niihin vaaditaan viiden sivun hakulomake, jossa hakija antaa yleistä ja yksityiskohtaista tietoa toiminnastaan ja toimikentästään.

Niin sanottuja ”Express”-kulkulupia, joilla pääsee parlamentin käytäville 15 kertaa vuodessa, on noin 2000.

Euroopan parlamentin sääntöjen mukaan lobbarin on kerrottava ketä ja mitä hän edustaa.

Laadin lobbausmietinnön perustuslakivaliokunnassa. Viisi muuta valiokuntaa laativat lausunnon mietintööni (lakivaliokunta, talousvaliokunta, budjetinvalvontavaliokunta, kansalaisoikeusvaliokunta, kansalaisvetoomusvaliokunta). Olen järjestänyt tapaamisia lausunnonlaatijoiden kanssa.

Tällä hetkellä kerään mahdollisimman paljon informaatiota lobbaamisesta. Lähetin kaikille mepeille kyselyn, jossa tiedustelin kollegojeni kokemuksia lobbaamisesta. Tämän lisäksi olen tavannut keskeisiä meppejä, komissaareja, virkamiehiä ja lobbareita.

Lokakuun 8. päivänä järjestämme avoimen kuulemisen, jonne olemme kutsuneet alan asiantuntijoita ja komissaari Siim Kallaksen, joka vastaa lobbaussäntöjen uudistamisesta komissiossa.

Euroopan parlamentin lobbausraportti laaditaan, koska komissio on tehnyt niin sanotun avoimuusaloitteen. Yhtenä osana tätä aloitetta ehdotetaan tarkempia lobbaussääntöjä myös komissiolle.

Nykyään komissiolla ei ole läheskään yhtä tiukkoja lobbaussääntöjä kuin Euroopan parlamentilla. Nyt tähän siis saadaan korjaus. Komission säännöt ja lobbausrekisteri julkistetaan ensi keväänä.

Oma lähtökohtani tähän koko prosessiin on avoin. Mielestäni kaikista tärkein periaate lobbaamisessa on avoimuus.  

Käsittelen kaikkia lobbareita tasavertaisesti. Minulle jokainen lobbari edustaa omaa näkökulmaansa kulloinkin kyseessä olevaan asiaan. Lobbareita ei tarvitse tavata eikä kuunnella jos ei halua.

Taisin todeta tuossa yhdessä kolumnissani, että en ole saanut lobbarilta valheellista tai vääristynyttä infoa. No tällä kertaa Stubb kyllä puhui potaskaa. Taisin painaa lähetä-näppäintä liian aikaisin. Kyllähän tuota värittynyttä infoa saa myös lobbareilta.

Kun esimerkiksi valmistelin lausuntoa terveysväittämistä niin eräs pikaravintola ketju vakuutteli allekirjoittaneelle hampurilaisten terveyshyötyjä. Kiitin, hymyilin ja jätin väitteen omaan arvoonsa.

Peruspointtini on, että lobbaamisessa terveen järjen käyttö on sallittua. Ei pidä uskoa kaikkea mitä kuulee.

Tulevien viikkojen aikana käsittelen lobbaamista usein näillä sivuilla.

Raportin aikataulu on seuraava: valikuntakäsittely loka- ja marraskuussa. Valiokuntaäänestys joulukuussa. Ja toivon mukaan täysistuntoäänestys tammikuussa. Nämä aikataulut pruukavat venyä, mutta tästä lähdetään liikkeelle.

Kuulisin arvon blogikommentaattoreilta mielelläni lisää kommentteja lobbaamisesta. Kysymyksiäkin otan mielelläni vastaan.

PS. Tässä vielä luettelo organisaatioista ja ihmisistä joita olen tämän raportin tiimoilta tavannut: BusinessEurope, European Public Affairs Consultancies? Association, Siim Kallasin kabinetti varakabinettipäällikkö Kristian Schmidt, Roger Brawn (kirjoittaa mietinnöstälausunnon talousarvion valvontavaliokuntaan), ALTER-EU (The Alliance for Lobbying Transparency and Ethics Regulation), joiden edustajina Paul de Clerck (Friends of the Earth Europe) ja Marc Gruber (European Federation of Journalists), yksikönpäällikkö Gérard Legris (komissio), pääjohtaja Walter Deffaa (Komission sisäinen tarkastus), Cefic (European Chemical Industry Council), komissaari Siim Kallas, MEP Soren Bo Søndergaard (kirjoittaa mietinnöstä lausunnon kansalaisvapauksien valiokuntaan), MEP Diana Wallis (lausunto lakivaliokuntaan), SEAP (Society of European Affairs Professionals), Ranskan kauppakamari, CCEB (juristit) ja MEP Philip Bradbourn.

Kaiken tämän lisäksi olen tietenkin työskennellyt paljon perustuslakivaliokunnan virkamiesten kanssa. Tapaamisten luettelo jatkuu…

 

We’ve had a wonderful weekend in Brussels. Warm and sunny. Summer, finally?

Every MEP is allowed to bring 100 visitors per year to Brussels or Strasbourg. The trips are sponsored by the European Parliament. It’s a great way to show how the EU works and what MEPs actually do for a living.

I had a really nice visitor’s group in town over the weekend. The group (some 20 persons) was composed of individuals who work with gay and lesbian rights. Our programme was focused on anti-discrimination and other issues relating to the field.

The group came to our place for drinks yesterday afternoon. In the evening we went down to a local Italian restaurant called La Laguna. We had a blast.

Today I had probably one of my best runs, ever. I am training for a marathon and did the longest run of the programme (3 hours) this morning. I ran together with Bill Pierce and my assistant Tuomas Rautanen.

Bill is a running guru. He is a professor at Furman University, South Carolina (my alma mater). Last year he published – together with fellow Furman Professors Scott Murr and Ray Moss (my health and exercise science Professor at Furman) – a book called Run Less, Run Faster. The book became an instant best-seller and has been praised  by Runner’s World, among others.

The basic thesis, developed through years of scientific research at Furman University, is simple: you can improve your racing times by running less. The key is intelligent training: three runs per week (long, pace, interval) and two sessions of alternative training (swimming, biking or rowing). The programme is designed for all of us who complain that we do not have time to train.

I started reading the book today…and I can already recommend it.

In any case, the run was great. We hit the tarmack around 9 am. Ran from Porte de Namur, down Avenue Louise, into the woods, down to the ring road, back to Boitsfort, down Roosevelt, up Tervuren and back into town. 

To top it off the city centre was free of cars today. Running does not get much better than that.

After the run I went home and picked up the whole family. We took our bikes on the train and enjoyed a fantastic afternoon without cars. Weekends do not get much better than this.

Että nämä perjantai-illat ovat hienoa aikaa. Viikko on ohi. Syödään ja juodaan hyvin. Vietetään aikaa yhdessä. Vain sauna puuttuu, mutta onneksi sen rakentaminen alkoi maanantaina.

Eilen kiersin ympäri Helsinkiä erinäisissä tapaamisissa. Illalla osallistuin Iltalehden chattiin. Tänään oli sitten viimeisen chatin vuoro. Se meni mielestäni erittäin hyvin. Saan aina lisävirtaa hyvistä kommenteista ja kysymyksistä. Iltalehden konsepti toimii.

Vierailijaryhmän kanssa parlamentin käytävillä.

Tänä viikonloppuna meillä on seksuaalivähemmistöryhmä Brysselissä. Tänään kiersimme parlamenttia. Keskustelimme parlamentin työstä ja myös seksuaalivähemmistökysymyksistä EU:ssa. Porukka kävi iltapäivällä vielä komissiossa.

Huomenna koko porukka tulee meille alkudrinkille ja sen jälkeen menemme paikalliseen italialaiseen ravintolaan syömään.

Vierailijaryhmistä tietää oikeastaan heti kättelyssä pelaako homma vai ei. Tällä ryhmällä todellakin pelaa – aivan mahtava porukka. Juttu lentää ja kaikilla on nastaa. Tätä vierailuryhmät ovat parhaimmillaan.

Keskustelu Euroopan parlamentin paikkajaosta käy kuumana täällä parlamentin käytävillä. Puimme asiaa tänään ryhmäkokouksessa. Seuraavassa lyhyt tilannekatsaus:

Kesäkuun huippukokous (eli valtion- ja hallitusten päämiehet) antoivat Euroopan parlamentille tehtäväksi määritellä itselleen paikkajako, eli monta meppiä on kustakin maasta.

Nykyinen järjestelmä ei perustu mihinkään matemaattiseen kaavaan. Se on erinäisten kompromissien tulos. Peruslähtökohtana on kuitenkin ollut, että järjestelmä ottaa jollain tavalla huomioon kunkin jäsenmaan väestömäärän.

Ennen esimerkiksi Saksalla, Britannialla, Ranskalla ja Italialla oli saman verran paikkoja parlamentissa. Saksan yhdistymisen jälkeen Saksalle annettiin lisää paikkoja.

Paikkajako ei kuitenkaan suoranaisesti vastaa jäsenmaiden väestömäärää. Saksalla on nykyyään 99 meppiä ja väestöä noin 83 miljoonan verran, eli noin 870 000 per meppi. Maltalla on taasen 5 meppiä, jotka edustavat noin 400 000 maltalaista, eli 80 000 asukasta meppiä kohden.

Suomella on nykyään 14 meppiä ja vajaat 5,3 miljoona asukasta. Suhdelukumme on noin 400 000 asukasta meppiä kohden. Pilke silmäkulmassa voi siis todeta, että väestömäärään suhteutettuna yksi suomalainen meppi vastaa kahta saksalaista meppiä kun taas yksi maltalainen meppi vastaa viittä suomalaista meppiä…

Parlamentin paikkajaosta vuosille 2009-2014 sovittiin jo Nizzan sopimuksessa 2000-luvun alussa. Se vahvistettiin Romanian ja Bulgarian liittymissopimuksissa. Tuolloin Euroopan parlamentin jäsenmäärän katto oli 736.

Kaavion mukaan Suomen meppien määrä tippuu yhdellä, eli vuonna 2009 meille on 13 paikkaa jaossa. Lähes kaikilta mailta tiputettiin paikkoja. Näin siis päätettiin jo ajat sitten. Korostan: Suomi ei menetä jo vuonna 2001 sovitusta meppimäärästä yhtään paikkaa. Tuolloin kaikki menettivät paikkoja.

Nyt pöydällä on siis uusi ehdotus, jonka meppikollegat Lamassoure ja Severin ovat laatineet. Ehdotukset tavoitteena on noudattaa seuraavia periaatteita:

1. Yhdeltäkään maalta ei vähennetä meppejä suhteessa siihen mistä on jo sovittu Romanian ja Bulgarian liittymissopimuksessa, joka on laadittu Nizzan sopimuksen pohjalta (Saksa on poikkeus, kts alla).

2. Samalla pidetään kuitenkin kiinni uuden reformisopimuksen rajoista, eli meppejä saa olla korkeintaan 750. Suurimalla maalla saa olla maksimissaan 96. Kellään ei voi olla vähemmän kuin 6 meppiä. Tästä siis seuraa, että Saksa on ainoa maa, jolta vähennetään meppejä (ennen 99, nyt 96).

3. ”Alenevan suhteellisuuden periaatteesta” pidetään kiinni (pahoittelen sanahirviötä, joka on englanniksi degressive proportionality). Tällä tarkoitetaan käytännössä, että mitä pienempi maa sitä vähemmän asukkaita meppiä kohden. Ei voida myöskään olla tilanteessa, jossa jollain väkirikkaammalla maalla on vähemmän meppejä kuin toisella, jolla on enemmän väestöä.

Seuraavassa eri ratkaisumalleja taulukkomuodossa (tummennettuna muutokset).

Jäsenmaa	Väestö miljoo-nissa	Paikat 2009 asti	Paikat Nizzan mukaan (2) 2009-2014	Lamassoure, Severin 2009-2014	Väestö/ MEP	Jäätteenmäki, Lax, Stubb 2009-2014	Väestö/ MEP
Germany	82,438	99	99	96	858.729	95	867.768
France	62,886	78	72	74	849.811	74	849.811
United Kingdom	60,422	78	72	73	827.699	72	839.194
Italy	58,752	78	72	72	816.000	72	816.000
Spain	43,758	54	50	54	810.333	54	810.333
Poland	38,157	54	50	51	748.176	50	763.140
Romania	21,61	35	33	33	654.848	33	654.848
Netherlands	16,334	27	25	26	628.231	26	628.231
Greece	11,125	24	22	22	505.682	22	505.682
Portugal	10,57	24	22	22	480.455	22	480.455
Belgium	10,511	24	22	22	477.773	22	477.773
Czech Rep.	10,251	24	22	22	465.955	22	465.955
Hungary	10,077	24	22	22	458.045	22	458.045
Sweden	9,048	19	18	20	452.400	20	452.400
Austria	8,266	18	17	19	435.053	19	435.053
Bulgaria	7,719	18	17	18	428.833	18	428.833
Denmark	5,428	14	13	13	417.538	14	387.714
Slovakia	5,389	14	13	13	414.538	14	384.929
Finland	5,256	14	13	13	404.308	14	375.429
Ireland	4,209	13	12	12	350.750	12	350.750
Lithuania	3,403	13	12	12	283.583	12	283.583
Latvia	2,295	9	8	9	255.000	9	255.000
Slovenia	2,003	7	7	8	250.375	8	250.375
Estonia	1,344	6	6	6	224.000	6	224.000
Cyprus	0,766	6	6	6	127.667	6	127.667
Luxembourg	0,46	6	6	6	76.667	6	76.667
Malta	0,404	5	5	6	67.333	6	67.333
EU-27	492,88	785	736	750	657.175	750	657.175

Pistimme Anneli Jäätteenmäen ja Henrik Laxin kanssa pöytään ehdotuksen, jonka pohjalta Suomi, Tanska ja Slovakia saisivat yhden lisäpaikan. Samalla yksi paikka poistettaisiin Saksalta, Britannialta ja Puolalta. Ehdotus ei tietenkään ole realistinen, mutta sen tavoitteena on liputtaa jo tässä vaiheessa, että kun paikkoja lähdetään taas rustaamaan vuonna 2014 Suomi ei ole ensimmäisenä niistä luopumassa.

Yhtäkaikki tämä koko soppa on jälleen kerran osoitus siitä miten vaikeaa EU:ssa on päättää jäsenmaiden välisestä vallasta. Jos EU olisi Yhdysvaltain kaltainen liittovaltio niin pienet hyötyisivät ja järjestelmä olisi paljon selkeämpi. Ylähuoneessa, eli ministerineuvostossa olisi kaksi edustajaa (kuten Yhdysvaltojen senaatissa), eikä niin, että Saksalla on 29 ääntä ja Suomella 7. Alahuoneessa, eli Euroopan parlamentissa (Yhdysvaltain edustajainhuone), olisi väestö edustettuna niin että Suomella olisi vähemmän meppejä kuin Saksalla. Jokaisen päätöksen taakse vaadittaisiin ylä- ja alahuoneen enemmistö. Ainahan sitä voi uneksia…

Yhtäkaikki, Euroopan parlamentti päättää paikkajaostaan lokakuun alussa. Sen jälkeen asia siirtyy jäsenmaille lopullista päätöstä varten.

Mitä mieltä olet? Kuinka paikkajako tulisi hoitaa?

Brysselissä pidän kiinni periaatteesta, että olen iltaisin kotona. Muuten en näkisi lapsia. Tänään tein poikkeuksen ja se kannatti.

Osallistuin EK:n kauppapoliittisen valiokunnan illallisille. Erinomainen iltatilaisuus. Loistava porukka. Hyvä keskustelu.

Niin ne fiilikset vain vaihtelevat päivittäin. Eilen oli huono päivä. Tänään paljon parempi. Asiaa ei ainakaan haitannut yhdeksän tunnin tukkiunet.

Iltalehden chatti meni myös paljon paremmin tänään. Keskusteluringissä oli menoa ja meininkiä. Erinomaisia kysymyksiä. Vastailin ja kommentoin sormet sauhuten. Huomenna jatketaan kello 18-19 Suomen aikaan.

Päivällä kiertelin työryhmästä toiseen hakemassa puheenvuoroja ensi viikon täysistuntoon. Tuli myös palaveerattua komission vastuuvapausraportista ja tietenkin vastavuoroisesta tunnustamisesta.

Tuosta vastuuvapaudesta tulee vielä iso juttu. Kyseessä on siis raportti, jossa parlamentti antaa (tai ei anna) vihreätä valoa komission varainkäytölle. Tämä nimenomainen proseduuri johti Santerin komission eroon Suomen puheenjohtajuuskauden kynnyksellä keväällä 1999.

Työryhmässä mielenkiintoisin keskustelu käytiin taas Euroopan parlamentin paikkajaosta. Palaan siihen tarkemmin huomenna.