Terveisiä Korsikalta. Ei ihme, että Napolean viihtyi ja Sarkozy viihtyy täällä. Saari on täynnä postikorttimaisemia. Auringonpaiste ja 30:n asteen lämpö hemmottelevat satunnaista lomailijaa.

En olisi uskonut, että viihtyisin ruotsalaisella chartermatkalla, mutta viihdyn. Hotelli on perushyvä. Ruoka erinomaista. Palvelu ystävällistä. Seura loistavaa.

Olemme täällä kahden bestisperheen kanssa. Kuusi aikuista ja seitsemän lasta. Kaikki viihtyvät. Puuhastelua riittää.

Olemme poistuneet hotellialueelta vain lenkille. Lenkkeily tässä ilmastossa ja tässä säässä on vähän rankkaa. Hyvää treeniä maratoonille. Huomenna aamulla pitäisi vetää kaksituntinen…

Tiistaina harkitsin jo hetken meppiuran lopettamista ja siirtymistä takaisin golfiin. Pelasin Rönnäsin Sea Golf kentän ensimmäiset 9 reikää paarissa. Asiaan kyllä kuului, että löin todella huonosti…Toiset yhdeksän palautti sitten maan pinnalle. Lopputulos 78. Jatkan meppinä.

Porvoon saaristosää oli vaihteleva. Välillä oltiin kuin Karibialla, välillä kuin Myrskyluodon Maijalla. Yhtäkaikki saaristoa ei voita mikään.

Kävin eilen Strindbergillä, mutta Beniä ei näkynyt missään. Onko kellään havaintoja? Kauppatorilla bongasin jonkun ruotsalaisen turistin tiirailemassa porkkanoita. Katso kuva alla.

Tänään suuntamme Tukholman kautta Korsikalle. On auringopalvonnan, lenkkeilyn ja hyvien kirjojen aika. Menin hullu eilen ilmoittautumaan Helsinki City Marathonille…

Terveisä Porvoon saaristosta, Kejvsalösta. Aurinko paistaa. Laineet liplattavat. Aamukahvi kuistilla. Lapset pelaavat mölkkyä. Suomen kesä parhaimmillaan.

Lauantaina pelasimma häägolfia Linna Golfissa. Aivan mahtava kenttä. On se Suomen paras, ei sille mitään voi. Asiaan ei vaikuttanut, että draivi kulki kuin Tiikerillä. Tulos oli silti vain 81.

Vanha maajoukkukaverini Timo Rauhala oli Linna Golfissa vetämässä treenisessiota Mikko Ilosen ja Minea Blomqvistin kanssa. Oli kiva tavata pitkästä aikaa.



Golfaamassa Mikko Ilosen, Minea Blomqvistin ja Timo Rauhalan kanssa.

Mikko on hurjassa iskussa. Minealla on ollut vähän vaikeampi kausi, mutta kaikesta huomaa, että comeback ei ole kaukana. Molemmat ovat huipputyyppejä. Uhkuvat positiivista itseluottamusta, juuri sellaista, jota golfissa tarvitaan.

Heitän pöytään veikkauksen: Mikko ja Minea voittavat major-turnauksen kolmen vuoden sisällä.

Lauantai-iltana vietimme Henkan ja Helin häitä Vanajalinnassa. Satuhäät. Pariskunta vihittiin puutarhassa. Bileet pidettiin Linnassa. Lämmin tunnelma. Paljon tuttuja.

Asuntomessujen jälkeen suuntasimme sitten tänne saaristoon. Ahventa, uusia perunoita, valkkaria, hyvää seuraa ja iltasauna. Asiat voisivat olla hullumminkin…

Saaristomaisemaa.

Terveisä Porista. Olemme ensimmäistä kertaa Jazzeilla, ihan koko perheen voimin. Mahtava tapahtuma. Olemme liikenteessä hyvien ystävien kanssa. Loma ei olisi voinut paremmin alkaa.

Eilen kävimme Kirjurinluodolla katsomassa Paul Ankaa. Loistava show. Ankalla riitti virtaa. 17 000 katsojaa jammasi seisaltaan. Me myös.

Tänään on vuorossa Brand New Heavies. Genre on acid jazz. Meillä on kotona pari bändin levyä. Hyvää kamaa.

Eilen Eetunaukiolla järjestettiin ”mepit lavalla”-tapahtuma. Noin 150 henkeä uhmasi tihkusadetta. Jaksoivat kuunnella Anneli Jäättenmäen, Eija-Riitta Korholan, Esko Seppäsen, Hannu Takkulan ja allekirjoittaneen jorinoita. Mielestäni muut olivat hyviä, itse olin jotenkin vähän jäykällä päällä. Ei tuntunut juttu luistavan.

Pori on muuten kaunis kaupunki. Paikat on pistetty koreaksi jazzeja varten. Puistot kukkivat. Musiikkia ja erinäisiä tapahtumia joka nurkalla. Hyvä tunnelma.

Pelle Hermannin leikkipuisto on loistopaikka lapsille. Harvoin näkee yhtä hyvin hoidettua puistoluetta…Belgiassa ei koskaan.

Kävimme syömässä Trattoria Bucco-nimisessä ravintolassa. Suosittelen! Taitaa paikka koputella Michelinin tähtiovea. Erinomainen ruoka. Mukava ilmapiiri. Loistava palvelu.

Paul Anka.

Mepit lavalla.

Iloista puheensorinaa Euroopan parlamentin käytävillä. Tänään oli viimeinen työpäivä. Toivoteltiin hyviä lomia.

Perustuslakivaliokunnassa siirryttiin lomalaitumille presidentti Valéry Giscard d’Estaingin (VGE) ja Portugalin ulkoministeri Luis Amadon säestyksellä. Oikeastaan aika mukava aamupäivä.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Jo Leinen ja Giscard d’Estaing.

Ranskan entinen presidentti ja konventin puheenjohtaja oli kovassa vedossa. Hänen mielestään EU-perustuslain sisältö säilyi, mutta rakenne muuttui.

Säestin teesejä ranskaksi, jota Giscard d’Estaing taisi arvostaa.

Portugalin ulkoministeri pisti pöytään peruspaletin HVK-neuvotteluista. Tavoitteena on saattaa neuvottelut päätökseen lokakuussa.

Neuvottelutasoja on oikeastaan neljä:

1. Eurooppa-neuvosto, eli huippukokokou.

2. Neuvosto, eli lähinnä ulkoministeritaso.

3. Edustajat, eli sherpat.

4. Juristit.

Kaksi viimeistä tasoa hoitavat suurimman osan substanssista. Poliittinen puoli hoituu huippukokouksessa. Ei ole välttämättä pahitteeksi, että uuden sopimuksen viimeistelystä vastaa pieni jäsenmaa.

Lennämme huomenna Suomeen lomailemaan. Hyvältä tuntuu. Toivottavasti fiilis on myös välittynyt näillä sivuilla.  

Loma alkaa Porin Jazzeilla. Lopuksi vielä pieni lomatervehdys kaikilta suomalaisilta mepeiltä.

%video%

Loman aikana jatkan blogin kirjoittamista satunnaisesti, fiilispohjalta. Toivotan kaikille blogin lukijoille hyvää lomaa. Kiitos, että jaksatte lukea ja kommentoida. Ette edes tiedä miten paljon sitä arvostan.

Lomasta ei ole tietoakaan vaikka sen pitäisi alkaa huomenna. Tänään kävimme Henrikin, Tuomaksen ja Titan kanssa toimistomme kehistyskeskustelut. Mikään siinä keskustellessä kun on niin loistava tiimi! Tuntuu kertakaikkisen hyvältä.

Sisämarkkinavaliokunnassa keskustelimme vastavuoroisesta tunnustamisesta ja perustuslakivaliokunnassa tenttasimme komissaari Siim Kallasta lobbaamisesta. Molemmat hyviä sessioita.

Illalla rikoin perussääntöäni: kävin erään ryhmämme virkemiehen luona illastamassa. Hän oli kutsunut kuusi meppiä parantamaan maailmaa. Paransimme.

Eräs bloggajakollega totesi tuossa taannoin, että kirjoita ihan mitä vaan, mutta älä kirjoita mitään säästä. Olen pysynyt aika hyvin linjoilla, mutta tänään on kertakaikkisen pakko hehkuttaa.

Brysselissä on ollut aivan käsittämättömän huono kesä. Huhtikuussa nautittiin helteistä. Sen jälkeen pelkkää sadetta.

Tänä viikonloppuna saatiin kuitenkin nauttia oikein kunnon kesäsäästä. Aurinko paistoi ja elohopea (siis se jonka käytön me kielsimme tämän viikon täysistunnossa) nousi 30:n asteeseen.

Sen seurauksena viikonloppu oli juuri niin täydellinen kun se vaan voi olla. Puuhastelua, laiskottelua, lenkkeilyä, uintia, golfia, grillausta, kavereita.

Olin Emilien ja Oliverin kanssa golfaamassa. Ylpeänä katselin kun paiskoivat palloa menemään.

Vielä pari työpäivää ja sitten lomille. Olisipa pehmeä lasku lomille, mutta ei taida olla. Kolme valiokuntakokousta ja niissä kaksi omaa raporttia.

Istun koneessa paluumatkalla Helsingistä Brysselliin. Päivän teemana oli Itämeri.

Kävin eräänlaisella ”fact-finding” keikalla. Tapasin Ilkka Herlinin ja Saara Kankaanrinnan. Molemmat ovat tehneet paljon Itämeren eteen muun muassa John Nurmisen Säätiön kautta. Nyt putkessa on kuitenkin vielä suurempi Baltic Sea Initiative -projekti. Siitä lisää myöhemmin.

Olin erittäin otettu Herlinin ja Kankaanrinnan toiminnasta. Siinä oli taas sellaista tekemisen meininkiä, jota ei ihan jokapäivä kohtaa.

Koko jutun ydin on yhdistää julkisen-, yksityisen- ja tutkimussektorin voimaroja. Tälläistä lisää!

Tällä viikolla korviini on taas kantautunut pari esimerkkiä siitä, että Euroopan sisämarkkinat eivät ole läheskään valmiit.

Ei voi olla niin, että Italiasta ostettu auto takavarikoidaan Italiassa, koska Saksasta hankitut väliakiset kilvet eivät kelpaa paikallisille viranomaisille.

Ei voi myöskään olla niin, että italialaisessa sairaalassa synnyttänyttä äitiä ja vauvaa ei meinata päästää sairaalasta, koska ei tunnustetta EU:n sairasvakuutuskorttia.

Ihmisten, tavaroiden, rahan ja palveluiden vapaa liikkuminen on hieno periaate. Käytäntö ei vaan näytä aina toimivan. Takaisin töihin.

Lomaa edeltävällä täysistuntoviikkolla tehtiin tukku enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia päätöksiä. Tässä niistä keskeisimmät:

1. Annettiin vihreää valoa hallitustenvälisen konferenssin aloittamiselle. Ilman parlamentin suostumusta HVK ei olisi voinut alkaa. Kyse on siis sen sopimuksen viilaamisesta, jonka keskeisestä sisällöstä päätettiin juhannuksen huippukokouksessa. Tavoitteena on päättää neuvottelut lokakuussa ja saada sopimus voimaan ennen seuraavia EU-vaaleja vuonna 2009.

2. Vapautettiin postipalvelut. Valitettavasti parlamentti kuitenkin lykkäsi vapauttamista vuoden 2010 loppuun. Tämän lisäksi uusissa jäsenmaissa ja muutamissa maissa, joissa on erityisiä ongelmia, saadaan viivytellä vuoden 2012 loppuun. Protektionistit onnistuivat taas viivytystaistelussaan. Nyyh.

Taina Mertalon yhteiskuva meikäläisistä

3. Jätettiin alkoholivero korottamatta. Eli kumottiin ehdotus, jolla olisi korotettu alkoholijuomien valmisteveron vähimmäismäärää. Skål!

4. Taisteltiin vapaiden energiamarkkinoiden puolesta. Tällä kertaa patisteltiin kaasu- ja sähkömarkkinoiden toimijoita avoimempaan kilpailuun. Sormi osoitti muun muassa Ranskan suuntaan. Energiajätti (ja tietenkin monopoli) EDF ostelee pienempiä toimijoita ympäri Eurooppa ja samalla ranskalaisille markkinoille ei päästetä ketään.

5. Pistettiin käännöskustannukset kuriin. Tämän ”kuolemattoman” mietinnön laatijana tuuletin sitä, että käännöstoimintaa tehostetaan.

Viikon muita päätöksiä olivat: lentolippujen hinnoittelujen avoimuus, työntekijöiden vapaa liikkuvuus, osakeyhtiöiden sulautumisen ja jakautumisen helpottaminen, vuoden 2008 istuntokalenteri, terveysalan  toimintaohjelmien rahoitus, elohopeaa sisältävien mittalaitteiden myyntikielto, toimistolaitteiden energiatehokkuutta osoittavat merkinnät, elintärkeiden infrastruktuurien suojaaminen terrori-iskuilta sekä elintarvikkeiden, entsyymien ja aromien hyväksymismenettely. Muutakin oli, mutta tässä tärkeimmät.

Huomenna Helsinkiin taistelemaan Itämeren puolesta.

Tänään aamu alkoi kippurassa. Helsingin Sanomien politiikan toimittaja Juha Akkanen kirjoitti jälleen kerran briljantin kolumnin otsakkeella ”Pontikalle ja kiljulle tuotesuoja”. Suosittelen sen lukemista.

Näin Akkanen pakinoi:

Viinan raaka-aine ? jos se on jotain muuta kuin vilja tai peruna ? pitää vastedes mainita pullon kyljessä, mutta miten pienellä präntillä tahansa.

Suomalaisten europarlamentaarikkojen dynaaminen duo, Suomen demokraattisen puolueen Lasse Lehtinen ja kokoomuksen Alexander Stubb, tosin yrittivät taistella puhtaan vodkan puolesta, enemmän ilmeisesti showmielessä kuin vakavasti asialla.

Showmeininginhän tämä kaksikko osaa. Stubb lahjoitti suurieleisesti vodkapullon Puolan johtokaksikolle, presidentti Lech ja pääministeri Jaroslaw Kaczynskille. Luulisi Stubbinkin olevan sen verran kokenut kettu, että osaisi vähän katsoa kenen kanssa EU-kuvioissa kaveeraa.

Suomi ja Puola olivat vodkasodassa samalla puolella, mikä jo oikeastaan kertoo, että Suomi oli väärässä ja EU:n enemmistö oikeassa.

Stubb ja muut samanmieliset olivat sitä mieltä, että aitoa vodkaa saa valmistaa vain perunasta, viljasta tai sokerijuurikkaasta.

Stubb sanoi, että suomalaiset tietävät mistä puhuvat: 70 prosenttia vodkasta sekä tuotetaan että kulutetaan perinteisissä vodkamaissa, joihin Suomikin siis kuuluu. Häneltä jäi ehkä epähuomiossa mainitsematta, että ainakin 70 prosentille kirkkaan viinan juojista on aivan sama, mistä aine on valmistettu, kunhan se on halpaa ja nousee päähän. Eikä vie näköä.

Siihen aikaan, kun pimeän pullon ostaminen venäläisturistilta oli vielä muotia, aseman nurkalla tuskin jäätiin ottamaan selvää, mikä olikaan raaka-aine. Usein olisi kannattanut.

Ja myytiinhän Suomessa valtion viinakaupassa aikoinaan kirkasta, joka oli valmistettu sulfiittispriistä: Pöytäviinaa. Asiansa sekin hoiti.

Onhan meilläkin kotiviini ja tilaviinit, joilla ei ole mitään tekemistä viinirypäleen kanssa, saati sitten aidon viinin maun kanssa.

Herukkaa tosin sanotaan harhaanjohtavasti viinimarjaksi, vaikka oikeammat nimet olisivatkin musta, punainen ja valkoinen kotiviinimarja.

Suomella on vain muutama EU:n säädöksillä nimisuojattu tuote, kun Italialla niitä taitaa olla toistasataa. Tiedättehän: Parman kinkku, parmesaanijuusto (Parmigiano Reggiano) ja niin edelleen. Meillä on tarjota Lapin puikula, kalakukko ja karjalanpiirakka.

Stubb ja Lehtinen voisivat jatkaa näyttävää taisteluaan suomalaisen kulinarismin puolesta. Seuraavaksi tuotesuoja pitäisi saada pontikalle. Kyllä hyvä pontikka on parempaa kuin huono grappa, italialainen pontikka.

Ja kun ruotsalaisetkin ovat saaneet tuotesuojan Falukorv-nimiselle pötkylälle, jota he väittävät makkaraksi, kannattaa Suomenkin yrittää saada listalle einesmaksalaatikko. Rusinoilla tai ilman.

Sahtikin taitaa olla suojattujen tuotteiden joukossa, mutta kilju sieltä taatusti puuttuu. Ei muuta kuin homma vireille. Stubb voisi asiaa edistääkseen jakaa tuttavilleen maistiaisia. Siinä olisi Brysselin kekkuleilla ihmettelemistä, kun Stubb nostaisi ruokapöytään neljän tai kymmenen litran muovipänikän aitoa, perinteistä tuotetta Suomesta.”

Innostuimme Lasse Lehtisen kanssa Akkasen ehdotuksista. Sen seurauksena kävimme strategiapalaverin juuri ennen täysistunnon alkua. Katso EU-web TV.

%video%