Sain viikonloppuna piiskattua tuota aiemmin mainitsemaani EU-tekstikirjaa. Vielä on puurettavaa, mutta nyt ainakin loppu häämöttää.
Asiaa ei helpota, että ensi viikosta on tulossa tiukka. Vuorossa on minitäysistuntoviikko. Allekirjoittaneen osalta tärkein on tiistain kuuleminen vastavuoroisesta tunnustamisesta.
Katsoin eilen illalla Suomen jalkapallo-ottelun. Onneksi en kirjoittanut blogia eilen illalla. Otti sen verran päähän, että olisi varmaan tullut kirjoitettua jotain sopimatonta.
Tappiot tuntuvat aina kovemmilta kun on joku kaveri pelaamassa. Pitää kyllä nostaa hattua kaikille huippu-urheilijoille. Pistävät itsensä viikottain julkisesti likoon. Kun menee huonosti niin tulee lunta tupaan. Kun menee hyvin niin kavereita löytyy.
Nyt pitää vain toivoa, että voitamme Belgian keskiviikkona. Se on pakkovoitto. Peukut pystyyn.
Suomen tappion sulattamista ei auttanut, että Jarkko Nieminen hävisi Ranskan avoimissa Lleyton Hewitille lähes samaan aikaan kun Helsingin olympiastadionilla soi päätöspilli. No, onneksi ainakin Marcus Grönholm voitti Korsikan rallin.