Tänään tuli mieleen vanhat kunnon virkamiesajat. Istuin käytännössä toimistolla viilaamassa tekstejä koko päivän. Katso videopätkä alla.

%video%

Patricia Jimenez on loistotyyppi. Bryggen Eurooppa-yliopiston kasvatteja.

Eniten viilattiin paperia vastavuoroisesta tunnustamisesta. Kysehän on tavaroiden vapaasta liikkumisesta.

Noin 75 prosenttia kaikesta tavarasta on harmonisoitu EU-tasolla. Näillä käydään kauppaa vuosittain 1500 miljardin (!) euron edestä. Kaupan esteitä ei ole.

Loput 25 prosenttia ovat harmonisaation ulkopuolella, mutta niihin sovelletaan vastavuoroista tunnustamista. Esimerkki: jos ”Kossua” saa myydä Suomessa niin sitä saa myös myydä Ruotsissa.

Nämä ei-harmonisoidut tuotteet liikkuvat Euroopassa 430 miljardin edestä. Ongelmana on, että aina välillä kansalliset viranomaiset yrittävät estää vapaan liikkumisen kaikenmaailman tekosyillä. Tämä maksaa yrityksille ja meille kuluttajille noin 150 miljardia euroa vuodessa.

Tähän yritetään saada loppu laatimalla asetus vastavuoroisesta tunnustamisesta.

Teemme siis ensin niin sanotun työasiakirjan, jossa kartoitan näkemyksiäni komission aloitteeseen.

Tämän jälkeen asiaa käsitellään sisämarkkinavaliokunnassa. Keskustelun jälkeen laadin sitten parlamentin muutosesitykset, joiden pohjalta yritämme hieroa kompromissin neuvoston, eli jäsenmaiden kanssa.

Kaikinpuolin jännä prosessi, jota käsittelen blogissa alusta loppuun.

Tapasin tänään asian tiimoilta muun muassa Ranskan EU-edustuston virkamiehen. Hän kertoi Ranskan olevan tyytyväinen puheenjohtajamaa Saksan esittämään kompromissiin. En tiedä pitäisikö huolestua…

PS. Kävin myös puhumassa Lapin yliopiston opiskelijoiden kanssa. Erinomainen porukka. Hyviä kysymyksiä. Vauhdikas keskustelu.

Kotona. Sain juuri lapset nukkumaan.

Jännä päivä. Keskusta valitsi ministerinsä.

Paavo Väyrynen, vanha kehäkettu, nousi ulkomaankauppaministeriksi. Onnittelut Paavolle! On se hurja kaveri…Legenda eläessään.

Euroopan parlamentin käytävillä riitti vauhtia. Juoksin työryhmästä toiseen hakemaan puheenvuoroja ensi viikon täysi-istuntoviikolle.

Päivän aikana oli neljä tärkeää juttua. Ensiksi kävin American Chamber of Commerce-tilaisuudessa puhumassa Euroopan kilpailukyvystä. Tilaisuus oli tärkeä, koska sinne kokoontuu aina tukku EU:n ja USA:n vaikuttajia. Puhuin vaapaakaupan puolesta.

Toiseksi tapasin Vodkaedustajia. Taistelen edelleen suppean raaka-ainemääritelmän puolesta. Katsotaan miten käy.

Kolmanneksi kokoustin Patricia Jimenezin kanssa. Hän on sisämarkkinavaliokunnan virkamies, joka auttaa meitä valmistelemaan raporttia ”vastavuoroisesta tunnustamisesta”.

Neljänneksi alustin Maastrichtin yliopiston väelle Euroopan unionin tulevaisuuden näkymistä. Mainio porukka. Taisin itsekin olla aika hulvattomalla päällä…

Tänään BBC 2 näytti eilen nauhoitettua juttua Tony Blairin EU-perinnöstä. Totesin haastattelussa, että odotukset olivat korkealla, mutta kaikki ei valitettavasti mennyt ihan putkeen.

Blair lupasi tuoda Britannian EU:n sydämeen, mutta toisin kävi. Kaikki olisi ollut toisin jos Britannia olisi tullut mukaan euroon. Blairin linja Irakin sodassa ei myöskään tuonut Britanniaa lähemmäs EU:n keskiötä.

PS. Suositus: ole varovainen kun juot tomaattimehua lentokoneessa. Eilen läikytin koko lastin puvun housuille juuri sopivasti ennen luentoa Eurooan Keskuspankissa…Onneksi kosteuspyyhkeet ovat olemassa…

 

 

Tulin juuri takaisin Frankfurtista, jossa osallistuin Euroopan keskupankin luentosarjaan. Aiheena laajentuminen. Opponenttina saksalainen meppikollega Renate Sommer. Vilkas keskustelu.

Pahoittelen taas hidasta reagointia bloggaajien kysymyksiin. Mielestäni hallitusohjelma on erinomainen.

Omalta osaltani EU-politiikka sekä ulko- ja turvallisuuspoliittiset osiot olivat lähinnä sydäntä. Sanamuodoissa mennään roimasti eteenpäin. Muutos on selvä. Syvempi analyysi vielä tällä viikolla.

Olen erityisen innostunut siitä, että Kokoomuksella on ulkoministerin ja puolustusministerin salkut sekä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajuus.

Salkkujako oli ylipäätään onnistunut ja tasapainoinen. Katsoin eilisen lehdistötilaisuuden netin välityksellä. Siitä jäi hyvä maku. Hallitushenki on loistava.

Kokoomuksen ministerisalkut menivät myös oikeisiin osoitteisiin. Mielestäni koossa on erinomainen ministeritiimi! Onnittelut kaikille salkun haltijoille.

Olin tänään puhelimitse yhteydessä moneen uuteen ministeriin. Kaikilla hyvät fiilikset. Hieno homma!

 

Pahoittelut. Kahden päivän postaustauko on blogimaailmassa ikuisuus.

Säät ovat olleet liian suotuisat, en ole päässyt päätteen äärelle. Seli, seli…

Perjantaina oli hieno meppikiertuepäivän pääkaupunkiseudulla. Aamulla kävin luennoimassa Munkkiniemen yhteiskoulussa, melkein kotikonnuilla.

Nostalgista. Kävin Munkkiniemen suomenkielistä ala-astetta neloselle saakka. Sen jälkeen siirryin ruotsinkieliselle puolelle. Varsinainen koulutaival alkoi Lehtisaaren ”parakissa”, jossa kävin kaksi ensimmäistä vuotta.

Munkkiniemen yhteiskoulu on hieno paikka. Juhlasalissa oli noin 400 oppilasta, jotka jaksoivat kuunnella EU-sedän sepustuksia. Oppilaat esittivät jälleen kerran loistavia kysymyksiä. Fiksua porukkaa.

Parin tapaamisen jälkeen luennoin senioreille Heikintorin palvelukeskuksessa. Olen ollut samaisessa paikassa puhumassa sotaveteraaneille. Jälleen täysi tupa ja hyvä keskustelu.

Paluu Brysseliin oli vähemmän onnistunut. Ei pitäisi lentää kun kalenteri näyttää 13. perjantai. Brysselin lentoasemalla oli palomiesten lakko. Päivän mittaan lentoja oli peruttu.

Meikäläisellä kävi onneksi suhteellisen hyvä tuuri. Kone laskeutui vain tunnin myöhässä.

Viikonloppu on mennyt mukavasti. Meillä on kaveriperhe kylässä. Eilen täällä kävi 30-hengen kokoomusnuorten porukka. Grillikausi on nyt virallisesti avattu.

Pikainen blogimerkintä Brysselin lentoasemalta. Suurkiitos kaikille vilkkaasta blogikeskustelusta. Arvostan kovasti!

Tänään äänestettiin sisämarkkinavaliokunnassa kissojen ja koirien turkisten kieltämisestä.

Tilanne alkoi selvitä jo eilen illalla kun EPP-ryhmämmekin asettui kapean määritelmän kannalle (katso eilinen blogimerkintä). Itse äänestys meni sujuvasti eikä siinä vaiheessa tullut enää yllätyksiä. Kissat ja koirat määriteltiin vain kotieläinkissoiksi ja -koiriksi ja kaikki villi- ja tarhaeläimet rajattiin direktiivin ulkopuolelle.

Titta Andersson on toimistomme uusi loistovahvistus.

Prosessi, millä tähän päästiin on ollut moninainen. Varsinkin prosessin alkuvaiheessa kansalaisaktiivisuudella oli suuri merkitys, että lainsäädäntöaloite lähti edes liikkeelle. Koko unionin alueella kerättiin yli miljoonan ihmisen adressi, jolla pyydettiin kieltoa. Komissiolla oli aluksi teknokraattinen suhtautuminen asiaan, ja se piti koko hanketta mahdottomana toteuttaa EU-tasolla, sillä sille ei olisi löytynyt juridista pohjaa EU:n perussopimuksista.

Laajan adressin ja hyvin organisoidun kansalaistoiminnan ansiosta komissio etsi keinot, jotta kieltoaloite voitaisi tehdä. Kyseessä on malliesimerkki siitä, miten kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaista unionia he haluavat.

Nyt sisämarkkinavaliokunnassa läpi mennyt kanta tullaan äänestämään kesän aikana täysistunnossa. Tämän päiväisen äänestyksen jälkeen henki oli, että mitään ongelmia ei pitäisi enää ilmetä ja aloite mennee helposti läpi täysistunnossa.

Parlamentti, komissio ja neuvosto aloittavat nyt ”epämuodollisen trialogin” ja pyrkivät siten saamaan aikaiseksi mahdollisimman nopean lakialoitteen täytäntöönpanon. Raportööri Eva-Britt Svensson on tehnyt upean työn ja tuonnut komission aloitteeseen mm sen, että kiellon rikkomisesta tulee rangaistuksia sekä sen, että poikkeuksia kieltoon ei hyväksytty.

 

Aamuaurinko sarasti valiokunnassa.

Tähän viikkoon on kuulunut muitakin hyviä uutisia. Uusi avustajani Titta Andersson on aloittanut hommat. Ja loistavasti onkin alkanut.

Titta on mahtava vahvistus meidän tiimiin. Hän hoitaa hommia jo nyt siihen malliin, että luulisi hänen olleen toimistolla vähintään kaksi vuotta.

Taitavat olla ”veteraaniavustajat” Henrik Ruso ja Tuomas Rautanenkin ihan päät pyörällä.

En ymmärrä minkä takia minulle on suotu näin hyvä säkä avustajien valinnoissa. Tervetuloa remmiin Titta!

Huomenna on vuorossa meppikiertue pääkaupunkiseudulla. Luvassa mm. luento Munkkiniemen yhteiskoulussa.

PS. Unohdin kertoa, että pistimme jenkkikuvat viime viikon blogimerkintöihin. Muutama ihan onnistunut kuva, vaikka itse sanonkin. Niistä varmaan huomaa miksi olin niin innoissani Furmanista.

Tänään on ollut todella kissamainen koirapäivä.

Sisämarkkinavaliokunnassa käytiin keskustelu lakialoitteesta, jolla kiellettäisi kissojen ja  koirien turkiksista valmistetut tuotteet euroopan unionin alueella. Tällainen kielto on olemassa muun muassa viidessä EU-maassa, USA:ssa ja Australiassa. Nyt kielto halutaan kaikkiin EU-maihin. Hyvä!

Brittimeppi Struan Stevenson toi valiokuntahuoneeseen kissojen ja koirien turkiksista tehtyjä tuotteita, joita on hankittu unionin alueelta. Kylmäsi.

Hän näytti valiokunnalle myös raa’an videon, jossa kuvataan miten koiria ja kissoja nyljetään Kiinassa. Video on tässä WebTV:nä. PÄTKÄ SISÄLTÄÄ JÄRKYTTÄVÄÄ KUVAMATERIAALIA, mitä en suosittele herkkähermoisille. Lataaminen saattaa kestää hetken.

%video%

Varoitus: sisältää järkyttävää kuvamateriaalia. 

Kieltoa on ajettu EU-tasolla jo seitsemän vuotta. Olen saanut satoja sähköposteja aiheesta viime viikkojen aikana. Kiitos niistä. Arvostan!

Tänään käyty keskustelu oli kiivas ja sekava. Keskeisimmät aiheet pyörivät kissojen ja koirien määritelmien ympärillä.

Komission alkuperäisessä luonnoksessa kissat ja koirat määritellään niin, että mukana ovat vain kotieläimet. Kansainvälisen kaupan valiokunta (INTA) otti maaliskuun 23. päivä kannan, että kissat ja koirat pitää määritellä laajasti, niin että kieltoon tulee mukaan myös villi- ja tarhauseläimet, joiden turkiksia on vaikea erottaa kotieläinkissojen- ja koirien turkiksista. 

Huomenna sisämarkkinavaliokunta (IMCO) äänestää siitä, että ottaako se INTA:n määritelmän omaan luonnokseensa, joka sitten menee loppukeväästä hyväksyttäväksi täysistuntoon.

Pelitilanne on erikoinen. Jos sisämarkkinavaliokunta äänestää suppean määritelmän puolesta on riskinä se, että kissojen ja koirien turkiksia tulee edelleen jonkin verran EU:n ulkopuolelta villi- tai tarhaturkkeina. Tämä siis koska näiden erottaminen on hankalaa tullissa.

Nykyään niitä tulee tiettyjen arvioiden mukaan jopa kaksi miljoonaa. Jos uusi laki saadaan läpi, niin määrä vähenee huomattavasti ja loppuu toivottavasti kokonaan. 

Suppean määritelmän mukainen kielto olisi siis jo huomattava parannus nykytilanteeseen, jossa koirien ja kissojen turkiksista ei ole lainsäädäntöä läheskään kaikissa jäsenmaissa. Turkiseläinten ja kotieläinten turkisten tunnistamiskeinot saattaisivat myös kehittyä ajan mittaan niin, että testaukset rajoilla tulisivat mahdollisiksi.

Jos sisämarkkinavaliokunta äänestää taas laajan määritelmän mukaan (jolloin mukaan kieltoon tulisi myös nk. suomensupi), niin koko hanke todennäköisesti kaatuisi neuvostossa. Tästä ei hyötyisi kukaan.

Valinta ei ole polittiinen vaan lähinnä eettinen. Tämänpäiväisten keskustelujen perusteella äänestän huomenna suppean määritelmän puolesta (eli esimerkiksi suomensupi ei kuuluisi kiellettyihin turkiksiin). Mielestäni on tärkeää saada voimaan kielto, joka parantaa nykytilannetta huomattavasti.

Ajan myötä näemme miten suureksi ongelmaksi turkiseläinten turkiksina tuodut kissan- ja koiran turkikset muodostuisivat ja toisaalta, että kehittyvätkö tunnistuskeinot nopeasti. Olisi turha ajautua asiassa neuvoston kanssa karille ja jäädä odottelemaan mahdollista kompromissia hamaassa tulevaisuudessa. Tärkeintä on lopettaa kissoista ja koirista valmistettujen turkisten tuonti Eurooppaan kokonaan.

 Brittimeppi Stevensonin valiokunnassa esittelemiä kissojen ja koirien turkiksista tehtyjä tuotteita. Näitä myydään Euroopassa ”turkiksina”. Tähän on saatava loppu.

Paluu EU-arkeen alkoi tänään. Viikkopalaverin jälkeen annoin TV-haastattelut Ranskan France 2-kanavalle ja Bloombergille.

Näistä jälkimmäinen unohti kertoa, että kyseessä oli suora uutislähetys, joka pyörii lounasaikaan. Löntystelin rauhassa studiolle. Ihmettelin kun tuottaja näytti jotenkin hermostuneelta. Ei ihme, suora lähetys alkoi minuutin päästä. Ehdin nipin napin. Otsatukka seisoi kuin Elviksellä…

Molemmissa haastatteluissa käsiteltiin Ranskan vaaleja. Totesin, että olen huolestunut kolmen pääehdokkaan EU-vastaisuudesta. Varsinkin kannat Euroopan keskuspankista panevat miettimään.

EKP:n itsenäisyys kyseenalaistetaan, ja sen päälle sysätään kaikki Ranskan talousongelmat. Kehotin ranskalaisia ystäviä katsomaan peiliin. EKP:n päätehtävä on hintavakaus, ei Ranskan työllisyys.

%video%

Sisämarkkinavaliokunnan puheenjohtajana.

Aamupäivällä oli vuorossa perustuslakivaliokunta, jossa keskustelimme perustuslaista Ranskan parlamentin EU-valiokunnan puheenjohtajan kanssa. Hän haluaa riisutun perustuslain, joka sisältää pelkät institutionaaliset muutokset, eikä muuta.

Vastustin esitystä ja sanoin, että EU:n ongelmat eivät ole vain institutionaalisia. Parannettavaa on nimenomaan tavassa, jolla muun muassa maatalouspolitiikkaa tehdään. Ei porukoita kiinnosta instituutiot, vaan tulokset.

Iltapäivä meni sitten ”historiallisissa” merkeissä. Toimin ensimmäistä kertaa sisämarkkinavaliokunnan puheenjohtajana kokonaisen 3,5 tunnin session. Puheenjohtajamme Aileen MacArthy ei päässyt paikalle ja sain varapuheenjohtajana kunnian kopauttaa nuijaa.

Käsittelimme kuluttajansuojaa, josta olen viime aikoina kirjoittanut pari kolumnia. Istunto meni ihan hyvin. Yritin parhaani mukaan viljellä huumoria englanniksi, ranskaksi ja saksaksi. Yleisö olkoon tuomari.

Kaiken kaikkiaan hieno päivä. Väsymyksestä ei tietoakaan, vaikka lapsilla tuntui olevan vähän vaikeuksia sopeutua aikaeroon.

Lennämme tänään takaisin Brysseliin. Ei ollut tarkoitus kirjoittaa blogimerkintää, mutta en voinut vastustaa kiusausta.

Eilen illalla kävimme Suzannen kanssa pienessä paikallisessa baarissa nimeltä Fat Matt’s Rib Shack. Eräs kaverini ehdotti paikkaa, koska siellä on viikonloppuisin hyvää live-musiikkia, lähinnä bluesia ja rock ’n’ rollia. Juuri sellainen mesta, josta esimerkiksi kirjailija Juha Itkonen tykkäisi.

Fat Matt’s on piskuisen pieni paikka, jonne mahtuu maksimissaan 40 henkeä. Neljän hengen bändi sullotaan nurkkaan, metrin päähän yleisöstä. Poydät notkuvat lähinnä lihaa ja kaljaa. Rokki pauhaa.

Eilinen neljän hengen bändi oli nimeltään ”The Jump’n Jukes”. Kaikki keski-ikäisiä, hyvässä lihassa olevia miehiä.

Yhdessä vaiheessa laulaja esitteli bändin. Hän kertoi, että ”kitaristin nimi on Juha ja jos joku ihmettelee hassunkurista nimeä niin se johtuu siitä, että kaveri on Suomesta”. Heti perään hän kysyi vähän vitsaillen, että onkohan yleisössä suomalaisia. No eihän siinä auttanut kuin viittailla ja huudella.

Miljoona kaupunki Atlanta on pieni paikka. Ensin tapaamme metrossa kaksi suomalaista matkalla katsomaan Atlanta Thrashersin suomalaisen maalivahdin edesottamuksia. Sen jälkeen tapaamme 11 vuotta Atlantassa asuneen suomalaisen, joka tekee normaalihommia päivisin ja rokkaa iltaisin.

Maailma on täynnä suomalaisia.

Augusta oli hienompi kuin muistinkaan. Kuin jättiläismäinen kynsisaksilla trimmattu puutarha. Käy vaikka kurkkaamassa kuvia.

Lähdin reissuun aamukuudelta. Matka sujui rattoisasti, niin kuin amerikkalaisilla moottoriteillä on tapana. Kaikki ajavat suunilleen samaan tahtiin 2-6 kaistaisilla teillä. Ohituskaistaa ei oikeastaan ole olemassa. Molemmilta puolilta mennään.

Kävelin sisään porteista kello 9.00. Augustan aamu sarasti kauniina, mutta kylmänä.

Golfmaailma on sen verran pieni paikka, että tapasin heti pari vanhaa tuttua. Ensin Johan Elliotin, joka on Mikko Ilosen manageri. Erittäin mukava kaveri.

Tapasin myos Mats Sternerin, jonka kanssa pelasin aikoinaan Volvo Finnish Openin Espoon golfkentällä.

Suurimman osan päivästä seurasin Robert Karlssonin ja Henrik Stenssonin peliä. Molemmat pääsivät jatkoon.

Päivän mittaan bongasin muun muassa Tiger Woodsin, Phil Mickelsonin, Gary Playerin, Justin Rosen, Jose Maria Olazabalin, Darren Clarkin, Fred Couplesin ja Ernie Elsin. Aika kivassa kaaressa ne pallot lentelivät.

Unohtumaton päivä.

Terveisiä Atlantasta. Kaunis kaupunki etelävaltioiden sydämessä.

Maisemakuvaa Atlantasta

Kirjoitan blogimerkintää Suzannen kannettavalla, jossa on ”azerty”-näppäimistö. Tuskaa kymmensormikirjoittajalle, joka on tottunut erilaisaiseen näppäriin.

Eilen illalla kävimme katsomassa Atlanta Thrashersin ja Washington Capitalsin välistä NHL-peliä. Atlanta on jo varmistanut play-offs paikkansa. Kauden 80:s peli oli sen mukainen. Löysää liikettä puolin ja toisin.

Washington voitti 3-2. Kentän tähti oli Ovechkin, joka tuikkasi kaksi kiekkoa Kari Lehtosen vartiomaan Atlanta-maaliin. Lehtosella ei ollut paras mahdollinen päivä.

 

Atlanta Thrashers vs. Washington Capitals

Olin unohtanut millaista on seurata NHL-kiekkoa. Yhtään rauhallista sekuntia ei ole. Koko ajan tapahtuu jotain. Yleisöä viihdytetään jatkuvasti. Kun peli on poikki soitetaan urkuja, haastatellaan, pidetään lyhyt visailu tai jotain vastaavaa. Melusta ei ole puutetta.

Katsojat eivä tahdo millään pysyä paikallaan. Koko ajan pitää käydä hakemassa hodaria, hampurilaista, sushia (!); tacoja, popcornia, limua, kaljaa tai vodkaa. Hallilla on tarjolla kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Eilen jäähallilla sattui hauska juttu. Kävin ostamassa kaljan ja minulta kysyttiin papereita. Olin niin ymmälläni, että en heti tajunnut miksi. Sitten tajusin, että myyjä halusi tarkastaa olinko ylittänyt 21:n ikävuoden rajapyykin!

Onneksi Suzanne seisoi vierellä, muuten kukaan ei olisi varmaan uskonut. Tuuletin vimmatusti. Annoin myyjälle henkarit ja kerroin täyttäneeni viime sunnunutaina 39 vuotta. Suzanne vain pyöritti päätään. Hän tietää, että aion kuittailla ikinuoruudestani kauan…

Huomenna on sitten suuren unelmani vuoro. Pääsen katsomaan golfin ehkä arvostetuinta turnausta, eli Mastersia, joka pelataan Augustan kauniilla kentällä.

Olen yksi viidestä suomalaisesta, joka on saanut kunnian pelata kyseisellä kentällä. Kävin siellä aikoinaan yliopistoni golfjoukkueen kanssa. Sitä päivää en koskaan unohda. Augusta on mahtava kenttä.