Monelta meni varmaan tänä aamuna kahvit väärään kurkkuun. Kyösti Virrankoski kannatti Ylen aamuradiossa EU-veroa.

Mitä!? Onko Köpistä tullut federalisti? Ehkä ei nyt sentään. Mistä tässä nyt oikein on kysymys?

Kun yhdistää sanat EU ja vero, niin monia varmaan kylmää. Ei ihan maailman suositumpia juttuja. Kyse on kuitenkin lähinnä siitä miten EU:ta rahoitetaan.

Koko EU-verokeskustelu lähti itse asiassa liikkeelle vuonna 2003 kun olin hommissa Romano Prodin poliittisten neuvonantajien ryhmässä. Tuolloin julkaistiin niin kutsuttu Sapirin raportti, jossa ehdotettiin rahoitusjärjestelmän uudistamista.

Aihe on nyt uudestaan ajankohtainen. Vuosina 2008-09 tehdään rahoitusjärjestelmän välitarkastus, jossa mietitään uudistuksia. Euroopan parlamentissa Alain Lamassoure, Ranskan entinen Eurooppa-ministeri, on hankkeen vetäjä.

Nykyinen rahoitusjärjestelmä on monimutkainen siksi, että se on tyypillinen sekoitus hallitustenvälisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Aluksi EU sai rahansa suoraan jäsenmailta. Ne maksoivat jäsenmaksun samaan tapaan kuin kansainvälisille järjestöille yleensä maksetaan.

Tilanne muuttui vuonna 1971, jolloin jäsenmaat päättivät rakentaa suoran yhteyden kansalaisten ja EU-varojen välille. Päätettiin, että jäsenmaksujen lisäksi unionia rahoitetaan tullimaksuilla, maataloustariffeilla ja arvonlisäverolla.

Toisin sanoen hyväksyttiin EU:n epäsuora verotusoikeus, eli juuri tuo EU-vero, josta Virrankoski puhuu. Kun kuluttaja esimerkiksi ostaa tuotteen EU-alueella, hän maksaa keskimäärin 18 prosentin arvonlisäveron, josta EU saa vajaan prosentin verran.

Uusi järjestelmä lisäsi unionin taloudellista riippumattomuutta jäsenmaista. Tavoitteena oli, että loppujen lopuksi unionin koko toiminta rahoitettaisiin näillä niin kutsutuilla omilla varoilla, ilman valtioiden maksamia jäsenmaksuja.

Vuonna 1987 unioni olikin rahallisesti riippumaton jäsenmaistaan. Eli oli olemassa vain EU-vero. Kokonaisbudjetti oli tuolloin 50 miljardia euroa. Sillä pystyttiin rahoittamaan unionin silloinen toiminta, mutta se ei riittänyt uusien tehtävien, kuten ympäristöpolitiikan, hoitoon.

Vuonna 1988 rahoitus uudistettiin siten, että unionin omien varojen eli epäsuorien verojen lisäksi jäsenmaat taas maksoivat unionin kassaan pienen osuuden bruttokansantuotteestaan (noin 0,05 prosenttia). Tehtiin siis eräänlainen vaihtokauppa: EU luopui taloudellisesta riippumattomuudestaan ja sai vastineeksi lisää rahaa jäsenmailta. Nykyään noin neljännes EU-rahoista tulee epäsuorista veroista ja loput jäsenmaksuista (noin 0,6 prosenttia kunkin jäsenmaan bruttokansantuotteesta).

Joka seitsemäs vuosi neuvotellaan tiukasti unionin rahoitusraameista eli siitä, miten paljon rahaa jäsenmaat maksavat ja mihin sitä tulee käyttää. Jäsenmaat laskevat tarkkaan, kuinka paljon ne maksavat EU:lle ja kuinka paljon saavat sieltä. Tämä on johtanut siihen, että kiistat EU:n nettosaajista ja -maksajista ovat kasvaneet entisestään. Jokaisen jäsenmaan pitää astella ulos neuvotteluista voittajana.

Vaatimukset unionibudjetin rakenteen uudistamisesta ovat oikeutettuja. Ei ole järkevää, että niin suuri osa unionin varoista käytetään erilaisina tukiaisina. Rahoitusta on suunnattava uutta luovaan toimintaan ja alueille, joilla se voi tuottaa aitoa lisäarvoa.

Nykyinen rahoitusjärjestelmä on ainakin kolmella tavalla epädemokraattinen. Ensiksi siksi, etteivät EU-kansalaiset tiedä, miten paljon ja millä tavalla unionia rahoitetaan.

Jokaisen demokraattisen järjestelmän peruspilareihin kuuluu oikeus tietää, miten verot kerätään ja miten niitä käytetään. Tänä päivänä EU-rahoitusjärjestelmän salat aukeavat ainoastaan muutamalle asiaan perehtyneelle virkamiehelle.

Toiseksi, kansalliset parlamentit ovat budjettineuvotteluissa pelkkiä kumileimasimia. Kun hallitukset ovat neuvotelleet rahoitusraamit valmiiksi, yksikään kansallinen parlamentti ei niitä kaada.

Demokratian periaatteisiin kuuluu, että budjetin tuloista ja menoista käydään parlamentaarinen keskustelu. Sellaista ei käydä EU-budjetista juuri missään jäsenmaassa (poikkeuksia ovat Hollanti ja Suomi). Kun paketti on valmis, siihen ei enää kajota.

Kolmanneksi, suorilla kansanvaaleilla valitun Euroopan parlamentin asema budjettineuvotteluissa on vähintäänkin eriskummallinen. Euroopan parlamentti on maailman ainoa parlamentti, joka päättää menoista, mutta ei tuloista.

Veikkaan, että EU-vero nousee myös aiheeksi vaalikeskusteluun. Se tulee olemaan erittäin sensitiivinen aihe. Pelkään pahoin, että aiheesta ei käydä rationaalista keskustelua. Harmi, koska EU:n rahoitusjärjestelmä kaipaa uudistamista.

Kyösti Virrankoski väitti, että Suomi olisi ajanut rahoitusneuvotteluissa EU-veroa. Ehkä joku voisi soittaa valtiovarainministeriöön Rauno Lämsälle ja kysyä oliko asia todellakin näin… 

Päivän kysymys: pitäisikö EU:lle maksaa veroa?

PS. Kirjoitin EU-verosta Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla helmikuussa 2003. Kolumni löytyy tästä. Siinä on samoja elementtejä kuin tässä blogimerkinnässä.

Menossa on valiokuntaviikko. Perustuslakivaliokunnassa pohditaan huomenna perustuslain tulevaisuutta. Vieraana ovat Espanjan ja Luxemburgin Eurooppa-ministerit. Povaan mielenkiintoista keskustelua, josta raportoin huomenna. Perustuslakikeskustelussa on nyt selvästi säpinää.

Sisämarkkinavaliokunnassa päähuomio keskittyy valmispakkausdirektiiviin ja ”roamingiin”. Valmispakkauksissa ranskalainen kollegani yrittää taas harmonisoida kaikki pakkaukset. Onneksi hän ei siinä onnistu. Ei kaikkien maitopurkkien tarvitse olla samankokoisia.

Roamingissa pistetään puhelinoperaattorit tiukille. Eikä syyttä. Ulkomailla soittaminen tai tekstaaminen on aivan käsittämättömän kallista. Nettiselailu kännykästä ei myöskään ole halpaa huvia. Meikäläiselle se on kuitenkin välttämätöntä, koska muuten en saisi teidän arvokkaita kommentteja nettiin lähes reaaliajassa.

Perjantai on toivon mukaan jännä päivä. Tuolloin järjestämme yhdessä Jyrki Kataisen kanssa lehdistötilaisuuden, jossa julkaistaan allekirjoittaneen raportti EU:n tulevaisuudesta. Tervetuloa vaan Kampin kauppakeskuksen Korvakahvilaan perjantaina kello 12.00.

Raportti rakentuu siis niiden kymmenen tulevaisuusteesin ympärille, joista näilläkin sivuilla on käyty vilkasta keskustelua. Pistän raportin lopullisen version nettiin perjantaina aamupäivän aikana.

Olli Kivinen kirjoitti tänään erinomaisen kolumnin Hesarissa siitä, että kansainvälisestä politiikasta ei näissä vaaleissa puhuta tarpeeksi. Perussuomalaisten Timo Soini oli samoilla linjoilla, joskin ehkä vähän eri näkölulmasta…

Päivän kysymys: miksi ehdokkaat ja puolueet eivät halua puhua EU:sta tai kansainvälisestä politiikasta ylipäätään?

Financial Timesissa on tänään ensimmäinen juttu Suomen vaaleista. Juttu on sinänsä ihan hyvä. Siinä todetaan, että pääministeri Vanhasen tavoitteena on laskea veroja, nostaa menoja ja vähentää velkaa.

Artikkelista huomaa myös, että asiat voi esittää monella eri tavalla. Financial Times käyttää Helsingin Sanomien eilistä gallupia (kesk 23,3, sdp 23,5, ja kok 21,1) ja toteaa, että ”All three parties were virtually running neck and neck…”, eli kolme suurinta puoluetta ovat käytännössä tasoissa.

Helsingin Sanomat taas julkaisi saman uutisen toteamalla, että ”SDP ja Keskusta etenevät tasoissa kohti eduskuntavaaleja”. Tähän lisättiin vielä, että ”Kokoomuksen kannatus näyttää olevan laskussa (…) Kokoomuksen kannatus on laskenut tasaisesti viime kesästä lähtien”.

Hesarin uutisointi perustuu toki faktaan, mutta on siinä havaittavissa ehkä asenteellisuuttakin. Kokoomuksen kannatus on laskenut kesästä lähtien 0,5 prosenttia. SDP:n kannatus on laskenut samalla ajanjaksolla 0,7 prosenttia. Demareiden laskua ei nosteta erityisesti esille jutussa.

Olisiko ehkä mielekkäämpää verrata lukuja edellisiin vaaleihin ja vetää sen pohjalta otsikot? Edellisissä vaaleissa Keskusta sai 24,7 prosenttia äänistä, SDP 24,5 ja Kokoomus 18,5. Kokoomus on siis vahvassa nousussa kun taas Keskusta ja SDP ovat laskussa.

Samoista faktoista saa siis väännettyä monta erilaista viestiä. Objektiivista totuutta ei taida olla olemassa…ainakaan gallupien tulkinnassa.

Financial Timesin jutusta huomaa myös, että suomalaiset nimet eivät ole helppoja kirjoittaa. Entisestä ministeristä, suurlähettiläästä ja Kokoomuksen puheenjohtajasta on tullut Perrti Salonainen. Näin siinä välillä käy…

Sinänsä hyvä, että kansainvälisessä mediassa käsitellään myös muitakin kuin suurten maiden vaaleja.

%video%

Puhumassa tänään EU:n tulevaisuudesta parille sadalle ranskalaiselle MBA opiskelijalle.

PS. Käy katsomassa myös kuva ja EU-webTV perjantain rajavierailusta.

Eduskuntavaalien loppusuora häämöttää, tai no ainakin melkein. Tähän aikaan neljän viikon kuluttua tiedetään lopputulos.

Vaalivauhdista näyttää olevan kahta näkemystä. On niitä, joiden mielestä keskustelu on toistaiseksi ollut latteaa. Ja sitten on niitä, jotka kärsivät vaaliväsymyksestä jo tässä vaiheessa.

Itse kuulun tuohon ensimmäiseen kategoriaan. Vauhtia saisi olla lisää. Toisaalta vaalikampanjat ovat nykyään lyhyempiä ja kunnon väittelyt käydään vasta loppumetreillä.

Itse haikailen kolmen vaaliteeman perään: EU, Nato ja terveyspalvelut.

Tuntuu siltä, että EU:sta ei haluta keskustella, Natosta ei saa keskustella ja terveyspalveluista ei osata keskustella ainakaan rehellisesti.

Olen itse käynyt yhdet vaalit ja ollut mukana talkoissa kolmessa vaalissa (kunnallis-, presidentin- ja eduskuntavaalit).

EU-vaalien äänestysprosentista käydään aina vilkasta keskustelua, eikä syyttä. Viime vaalien äänestysprosentti oli 40 prosentin luokkaa.

Äänestysvilkkaus riippuu pitkälti siitä, miten tärkeiksi vaalit koetaan. Vastuu on siis ehdokkailla, medialla ja nykyään myös yleisellä kansalaiskeskustelulla, jota eri foorumeilla – ei vähintään keskustelupalstoilla ja blogeissa – käydään.

Olisi muuten mielenkiintoista nähdä vertailu siitä miten paljon palstatilaa ja monta mielipidemittausta Suomen valtamediat julkaisevat eri vaalissa. EU-vaaleista muistan nähneeni kaksi mielipidemittausta.

Veikkaan, että palstamillimetreillä ja mielipidemittauksilla on aika suora korrelaatio äänestysvilkkauteen. Voin toki olla väärässä.

Onko kukaan nähnyt tai kuullut tämäntyyppisestä vertailevast tutkimuksesta? Jos ei ole, niin ehkä tässä olisi hyvä tutkimuksen aihe vaikkapa graduksi? 

Siis onhan se huolestuttavaa jos käy rakennusmessuilla.

Siis onhan se vielä huolestuttavampaa jos saa niistä kicksejä.

Siis eihän hana, kaakeli tai kattotiili voi olla kenenkään mielenkiinnon kohde.

Tai siis voi.

Näin siinä vain käy, jossain vaiheessa. Huolestuttavaa.

Täällä oltiin tänään www.batibouw.be. Ja hauskaa oli.

PS. Saunat olivat aivan käsittämättömän kalliita. Taitaa saunalla olla Belgiassa vähän erilainen status kuin Suomessa.

Tänään vietin hienon päivän Jyri Häkämiehen seurassa. Kiersimme Lappeenrannan seutua.

Jyrin kanssa oli ylipäätään mukava kiertää. Hän on mielestäni loistotyyppi. Täynnä positiivista energiaa. Hän on juuri sellainen poliitikko, jota arvostan: hän paneutuu asioihin tarmolla. 

Omalta osaltani päivän kohokohta käynti Nuijamaan raja-asemalla. En ollut aiemmin käynyt rajalla. Toisella puolella kylläkin.

%video%

Rajalla saimme Jyrin kanssa erinomaisen tilannekatsauksen. Alustajina toimivat rajavartioston Pasi Kostamovaara, tullin Tommi Kivilaakso ja poliisin Tapio Saarni. Mukana olivat myös rajavartioston Jouni Lauren ja Harri Malinen sekä tulli Petri Kukkonen.

Alustukset olivat erittäin informatiivisia ja vahvistivat taas luottamustani suomalaisiin viranomaisiin. Jos nämä kaverit eivät onnistu pitämään rajojamme kunnossa niin kuka sitten? Todella ammattimaista toimintaa!

Ei ihme, että muiden EU-maiden viranomaiset käyvät harvasen päivä katsomassa miten Suomen rajaa hoidetaan. Ei ole myöskään haitaksi, että Ilkka ”Illu” Laitinen toimii EU:n rajavartioviraston päällikkönä.

Muutama haaviin tarttunut fakta. Rajanylitykset ovat jatkuvassa kasvussa. Nyt niitä on noin 5,2 miljoonaa vuodessa. Venäjälle viedään vuosittain noin 880 000 uutta autoa, niistä 500 000 tulevat Suomen kautta! Autokuljetukset ovat kuitenkin vain 20 prosenttia transit liikenteestä.

Vuosittain rajan ylittää miltei miljoona rekkaa. Henkilöautoja Suomen puolelle tulee noin kolme miljoonaa. Sen kyllä humasi Sokos Hotelli Lappeen parkkihallissa, jossa 80 prosenttia autoista oli varutettu venäläisillä rekisterikilvillä.

Likennettä ei pidä nähdä ainoastaan negatiivisena asiana. Se on myös erinomaista Suomen ja Venäjän välistä kauppaa. Tavarasta noin neljännes jää Suomeen.

Päivän toinen visiitti tehtiin Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon. Osallistuimme miniseminaariin, jonka aiheena oli energia ja ilmasto.

Tuli vähän sellainen ”poliitikkofiilis”. Puhuin aiheesta, josta yleisö tiesi taatusti enemmän. Salissa energian ammattilaisia: professoreita ja tutkijoita. Toivottavasti lyhyellä EU-katsauksellani oli edes pientä lisäarvoa. 

Alustukseni pohjautui pitkälti näilläkin sivuilla esittämiin teeseihin. Kiitos myös blogikeskusteluun osallistujille, jotka antoivat lisävirikkeitä alustukseen. Palaan yhteenvetoon myöhemmin.

Technopolis Kareltekin toimitusjohtajan Marjut Hannelinin kanssa nautitun pikalounaan jälkeen siirryimme Lappeenrannan Korva Kahvilaan. Porukkaa oli mukavasti. Viisumivapaus ja sudet puhuttivat.

Paikalla oli monta Kymen vaalipiirin ehdokasta. Bongasin ainakin Jyri Hännisen, Minna Kivimäen, Reijo Paajasen ja Anu Urpalaisen.

Muita Kymen vaalipiriin kokoomusehdokkaita voi käydä kurkkaamassa seuraavissa osoitteissa: Anna von Hertzen, Birgit Koskela, Pekka Kuosmanen, Seppo Lahtela, Jari Larikka, Jyrki Pitkänen, Paula Tuomi, Emilio Urpalainen ja Irene Vallema.

Mielestäni Kymen tilanne näyttää hyvältä. Uskallan veikata, että meiltä menee läpi neljä ehdokasta. Tsemppiä!

Ja sitten päivän piristävin hetki. Korva Kahvilassa eräs viehättävä naishenkilö tuli kertomaan, että on seurannut blogiani kaksi vuotta. Hän kertoi käyvänsä sivuilla usein ja saavan blogista paljon tietoa EU:sta.

En voi edes sanoin kuvata miten iloiseksi tulen tämäntyyppisestä palautteesta. Olen aina pitänyt missionani kertoa vaikeista EU-asioista selkeästi ja ymmärrettävästi. Palaute antoi taas lisävirtaa. Kiitos!

Lupasin alkuviikosta pistää nettiin Suomen Lehtiyhtymän paikallislehdissä julkaistavan kolumnin EU:n vaikutuksista hintoihin. Kolumni löytyy tästä.

Perusteesi siis on, että toisin kuin usein väitetään euro ei ole nostanut hintoja. Itse asiassa hintataso on kaiken kaikkiaan ollut harvinaisen vakaa.

A-studio teki asiasta ohjelman hinnoista 17.1.2007. Siinä toimittaja keräsi markka-ajoilta kertyneitä ruokakuitteja, meni kauppaan ja osti samat tarpeet euroilla.

Hintavertailun tulos oli, että sama ruokakori maksoi pari markkaa alle vuoden 2000 hintojen, eli ruoan kanssa on ollut tämän testin mukaan deflaatiota. Hinta on laskenut!

Vuodesta 2001 on nyt kuusi vuotta aikaa. Jos kahden prosentin perusinflaatiota pidetään hyväksyttävänä niin hinnat ovat saannetkiin nousta noin 12 prosenttia kuuden vuoden aikana (oikea ekonomisti tuikkaisi tuohon vielä pari prosenttia korkoa). Mutta eivätpä ole nousseet.

Euro-alueen inflaatio on ollut euro-aikana matalampaa kuin inflaatio Saksassa ennen euroa. Saksaa pidettiin kuitenkin aikanaan Euroopan vakaimpana valuuttana!

EU:sta kuulee usein vain nk. huonoja uutisia. Hienoa, että A-studio toi esille myös tuota positiivista puolta.

 

Tänään oli Bryggen vuoro. Opetan College of Europessa seitsemättä vuotta. Ensimmäiset viisi vuotta vedin 30-tunnin kurssia EU:n jäsenmaista yhdessä professori Brigid Laffanin kanssa.

Viimeiset kaksi vuotta olen vetänyt kuuden tunnin tiivistä seminaaria EU:n perustuslaista. Käynnit Bryggessä ovat aina yhtä antoisia. Oppilaat puhkuvat intoa, ajatuksia ja uteliaisuutta.

Käynnit ovat myös eräänlainen henkireikä. Saa rauhassa tuuletella ajatuksia. Ei myöskään ole haitaksi, että Bryggen listoilla on myös suomalainen ”vieraileva proffa”.

Tänään kävimme läpi EU:n sopimusmuutosten historiaa yhtenäisasiakirjasta perustuslakiin. Aina kun tuntuu, että integraatio etenee hitaasti niin kannattaa muistaa, että runsaan kolmenkymmenen vuoden aikana unioni on laajentunut ja muuttanut perussopimuksiaan viidesti.

Valmistelin luentosarjan vanhojen muistiinpanojen pohjalta ja luin myös entisten kollegojen kirjan EU:n perustuslaista. The European Constitution: its origins, negotiation and meaning. Saanen suositella.

EU:n perustuslaista on muutenkin kirjoitettu aika paljon. Itse olen lukenut Peter Normanin The accidental constitution; Teija Tiilikaisen, Joni Heliskosken ja Petri Helanderin Euroopan perustuslaki; Kimmo Kiljusen EU:n perustuslaki; sekä Jean Claude Piriksen The Constitution for Europe. Kaikki hyviä katsauksia perustuslain syvyyksiin.

Halusin myös näin blogissa onnitella Christiania, Jounia ja Jania eilisistä maikkarin uutisista. On mielestäni hienoa, että maikkari nosti esille varsinkin ulkopoliittisen keskustelun.

Oli myös jännää nähdä millaisten päätteiden ääreltä kyseiset herrat kirjoittavat.

Syntyi ajatus: mitä jos järjestäisimme laajemman seminaarin poliittisesta blogikeskustelusta? Se olisi kiva tapa tavata porukkaa, jotka käyvät näilläkin sivuilla vilkasta keskustelua.

Puhujuksi voisi kutsua tunnettuja blogikeskustelijoita, sekä bloggaavia poliitikkoja ja toimittajia. Mitä olette mieltä? Kyllä semman saisi hyvin polkaistua kevääksi.

Meillä on meneillään niin kutsuttu ”keltainen viikko”, eli eräänlainen vaalipiiriviikko. Omaa aikaani kulutan kirjoittamiseen, luennoimiseen ja kampanjointiin. Ja tietysti lasten kanssa hääräämiseen.

Sain viimeisteltyä Kokoomuksen raportin EU:n tulevaisuudesta, siis sen, jonka teesejä näilläkin sivuilla on kunniakkaasti kommentoitu. Jos kaikki menee hyvin, raportti julkaistaan ensi viikon perjantaina.

Sain myös kirjoitettua luvun Eurooppalaisen Suomen kirjaan. Aiheena oli EU:n rahoitus. Liityin muuten kyseiseen järjestöön vähän näin jälkikäteen. Suosittelen.

Tänään avustajani Heli Lehtonen keksi mainion kolumniaiheen. Tekstiä syntyi hintojen noususta. Eli usein kuulee väittämän, että euron myötä hinnat nousivat. Ei pidä paikkansa. Pistän kolumnin nettiin perjantaina.

Parhaillaan valmistelen huomisia Bryggen luentoja. Pitäisi puhua 5 tuntia EU:sta perustuslaillisena prosessina. Eiköhän se siitä.

Torstaina lennän (tai pitäisikö sanoa ”mie lennän”) Lappeenrantaan kampanjoimaan Jyri Häkämiehen kanssa.

Kaksi loppuhuomiota. Ensiksi, ympäristöministerit hyväksyivät komission päästötavoitteet. Jälleen kerran huomaa miten suuri merkitys on sillä taholla, joka tekee esityksen.

Suomi ajoi itsensä tällä kertaa vähän ihmeelliseen nurkkaan. Ensin suhtauduttiin nuivasti sitoviin rajoituksiin ja sitten kun ne toteutuivat niin niitä kehuttiin…

Kanta oli toki edellä mainittua nyansoidumpi, mutta tuollainen kuva koko prosessista jäi.

Tavoitteen asettamin on tietenkin vain ensimmäinen askel. Tämän jälkeen asialle pitäisi myös tehdä jotain. Se on sitten huomattavasti vaikeampaa. Kuten blogikeskustelussakin on noteerattu: olisi ehkä ollut järkevämpää tehdä selkeä aikataulu.

Tulevina viikkoina käydään lähinnä taistelua taakanjaosta. Tässä on jokaisella oma lehmä ojassa.

Toiseksi, pikkulinnut kertovat, että tänään kannattaa katsoa Maikkarin uutiset. Huhujen mukaan ohjelmassa esiintyy näiden sivujen keskustelutähtiä. Odotan innolla.

Bongastin tänään jotain uutta: Ville Rannan sarjakuvablogin. Rannan sarjakuviin olin törmännyt aiemmin, mutta sarjakuvablogi oli uusi tuttavuus.

Mahtava genre. Osaisinpa piirtää…

Eräs kaverini vinkkasi sivustosta, koska 18.2. merkinnässä käsiteltiin EU:ta. Kävin kurkkaamassa ja innostuin, enkä vain EU-asioista. Blogi todella loistava. Suosittelen.

Viimeisimmässä merkinnässään Ville kertoo rakastavansa EU:ta ja siksi kritisoivansa sitä. Oikein!

Merkinnässä on helmiä, vai mitä pidät esimerkiksi näistä?

1. ”Ajateltiin mennä Tukholmaan, mutta ei olisi kiva mennä Ruotsiin ryyppäämään. Siellä ei edes saa polttaa, ja sitäpaitsi koko EU:sta aiotaan tehdä Ruotsi”. Apua!

2. ”Mähän rakastan EU:ta siksi mä sitä kritisoinkin. Sen malliksi on otettu luterilainen tehoyhteiskunta. Kun katolilainen kaksinaismoralismi tuhotaan, kaikki mukavuus ja synti, ja ilo menee myös.” Niinpä…Tämä kuullostaa muuten ihan Jukka Relanderilta. Hänkin loistotyyppi.

3. ”Jumala vihaa liberalismia. Jumala rakastaa syntiä. Jos ei ole syntiä, ei ole jumalaa. Tehotaloudessa on kannattavuus ja kannattamattomuus, ei muuta.” Pitäisi ehkä täsmentää, että Ranskalainen Jumala vihaa liberalismia…

Blogimerkinnässä on väite, jonka kuulee usein: EU kieltää lakupiiput. Ei muuten kiellä.

Tuo juttu lähti liikkeelle joskus 1990-luvun loppupuolella kun laadittiin tupakan piilomainonta direktiiviä. Sillä kiellettiin purkkaa sisältävät röökiaskit EU-tasolla.

Sama asetus ajettiin läpi Suomessa jo 1980-luvun alussa. Ei haluttu, että lapset oppivat huonoille tavoille. Lakupiippuja tämä ei koske.

En ole mikään holhousyhteiskunnan kannattaja, mutta tämäntyyppiset lait voin vielä niellä. Niillä on todellakin hyvä tarkoitus.

EU:ta ei muuten kiittää tai syyttää siitä, että sauhuttelu ravintoloissa on monessa maassa kielletty. Näistä hommista säädetään ihan kansallisella tasolla.