Äänestimme äsken täysistunnosssa valiokuntien puheenjohtajuuksista ja varapuheenjohtajuuksista. Suomalaisesta näkökulmasta meni todella hyvin. Saimme neljä varapuheenjohtajuutta!

Enemmän kuin koskaan aiemmin. Muistaakseni valiokuntien varapuheenjohtajuuksia on ollut parhaimmillaan vain yksi. Nyt siis neljä.

%video%

Mistä tämä johtuu? Mielestäni se on yhdistelmä matematiikkaa, aktiivista lobbausta ja vähän säkää. Matematiikkaa, koska paikat jaetaan d’Hondt järjestelmän mukaan. Lobbausta, koska tässä talossa ei saa mitään ilmaiseksi. Säkää, koska kaikkien palikoiden pitää loksahtaa kohdalleen.

Kyösti Virrankoskesta tuli budjettivaliokunnan varapuheenjohtaja. Anneli Jäätteenmäki tuli kaveriksi perustuslakivaliokuntaan. Satu Hassi jatkaa ympäristövaliokunnan varapuheenjohtajana ja allekirjoittaneesta tuli sisämarkkinavaliokunnan varapuheenjohtaja.

Pöydän päässä tuoreena varapuheenjohtajana.

Omalta osaltani saan kyllä kumartaa syvän kiitoksen Piia-Noora Kaupin suuntaan. Vaikka meille oli yksi paikka tulossa nk. d’Hondt järjestelmän mukaan, niin Piitu sai tehdä hartiavoimin töitä sen eteen.

Toistan sen minkä olen ennenkin sanonut: oli asema mikä tahansa niin kaikki riippuu yksittäisen mepin omasta aktiivisuudesta. Titteli ei tee töitä mepin puolesta.

Valiokuntien varapuheenjohtajia on yhteensä 80, eli neljä jokaista valiokuntaa kohti. En lähde erittelemään kaikkia varapuheenjohtajia, mutta luettelen valiokuntien puheenjohtajat.

Niistä huomaa nopeasti, että pienellä maalla ei ole helppoa saada valiokunnan puheenjohtajuuksia. Ne ovat meille usein matemaattinen mahdottomuus. Poikkeuksia kuitenkin löytyy. Tällä kertaa Tsekki, Slovakia, Kreikka, Itävalta ja Ruotsi.

1. Ulkosuhteet – Saryusz-Wolski (Puola – EPP)

2. Kehitysyhteistyö – Borrel (Espanja – PSE)

3. Kansaivälinen kauppa – Markov (Saksa – GUE)

4. Budjetti – Böge (Saksa – EPP)

5. Talous – Beres (Ranska – PSE)

6. Työllisyys – Andersson (Ruotsi – PSE)

7. Ympäristö – Outzky (Tsekki – EPP)

8. Teollisuus, tutkimus ja energia – Niebler (Saksa – EPP)

9. Sisämarkkinat – McCarthy (Britannia – PSE)

10. Liikenne – Costa (Italia – ALDE)

11. Alue – Galeote (Espanja – EPP)

12. Maatalous – Parish (Britannia – EPP)

13. Kulttuuri – Sifunakis (Kreikka – PSE)

14. Oikeudelliset asiat – Gargani (Italia – EPP)

15. Kansalaisvapaudet – Cavada – (Ranska – ALDE)

16. Perustuslaki – Leinen (Saksa – PSE)

17. Budjetin valvonta – Bösch (Itävalta – PSE)

18. Kalastus – Morillon (Ranska – ALDE)

19. Vetoomus – Libicki (Puola – UEN)

20. Naisten oikeudet – Zaborska (Slovakia – EPP).

EPP on siis keskusta-oikeiston ryhmä. PES on sosialistiryhmä. ALDE on liberaaliryhmä. GUE on vasemmistoryhmä. UEN on kansankuntien Eurooppa-ryhmä.

Mielestäni porukka on muutenkin hyvä. Maatalousvaliokunnan johtoon esimerkiksi nousi britti.

Not a bad day. Got elected Vice Chairman of the Internal Market Committee. It won’t change the world, but all feels rather good.

The election processes in the Parliament are never easy. It’s all about mathematics, lobbying and luck.

Mathematics because we follow the d’Hondt system of proportional representation. Lobbying because you don’t get anything for free. And luck because without it you are left with nothing.

The debate about the EU constitution is back on track. Last Friday 20 member states met in Madrid to discuss on how to get out of the constitutional dilemma.

The meeting of the ”Friends of the Consitution” was composed of eighteen of the states which have ratified the treaty, plus Portugal and Ireland.

My colleague Inigo Mendez de Vigo and I wrote a column about the constitution in Helsingin Sanomat, the biggest Finnish daily. The content of the artcle was as follows.

We believe that there are five different options on the table.

The first one is to throw the ball back at France and Netherlands. ”It’s your problem, not ours”. This option is a ”no go”.

The second option is to say farewell to the whole constitution. Some would surely favour this one, but we do not like it. The EU needs a constitution.

The third option is to start all over. No thanks. Even if the process would be re-launched the results would not differ much from the current situation.

The fourth option is the so called ’Mini Treaty’. We don’t like this one either. It looks more like a make-up exercise. Treaty would change but the content would be more or less the same.

The fifth option can be called ’Treaty plus’. This would mean the current form of the Constitutional Treaty with some additions. One could, for instance, imagine a protocol on energy, climate change, social Europe and immigration.

We suggest that these four protocols could be implemented with a degree of flexibility. Not everyone has to be involved with everything. 

Let us know what you think?

PS. We are in the process of opening up the English blog for comments. In the meanwhile please do not hesitate to voice your opinion on the Finnish blog.

Kuka väitti, että perinteistä ”barter”-kauppaa ei enää käydä. Euroopan parlamentissa kyllä käydään.

Päivä oli muutoin ihan perinteinen (lukemista, luento, kirjoittamista, kokoustamista), mutta iltapäivä meni kokonaan valiokuntajäsenyyksiä viilatessa. Nyt en siis puhu puheenjohtajuuksista tai varapuheenjohtajuuksista, vaan ihan vaan valiokuntien jäsenyyksistä.

Tilanne on siis se, että jokaisella mepillä on oikeus yhteen täysjäsenyyteen ja yhteen varajäsenyyteen parlamentin 20:ssä valiokunnassa. Paikat jaetaan kauden alussa ja ne menevät ainakin osittain kiertoon kahden ja puolen vuoden jälkeen.

Juuri nyt on siis meneillään kierrätys. Asiaa ei yhtään helpota, että Bulgarian ja Romanian mepit tulivat mukaan yhtälöön. Käy vähän sääliksi meidän poliittisen ryhmän sihteeristöä, joka yrittää löytää valiokuntapaikkoja 277:lle nälkäiselle mepille.

Kauden ensimmäisellä puoliskolla allekirjoittaneella oli täysjäsenyydet perustuslakivaliokunnassa ja budjetinvalvonnossa. Näiden lisäksi puuhastelin varajäsenenä sisämarkkinoiden parissa ja ulkoasiainvaliokunnassa. Siis kaksi plus kaksi. Tästä kunnia kuuluu Piia-Noora Kaupille, joka teki hartiavoimin töitä sen eteen, että saimme paljon valiokuntapaikkoja.

Perustuslakivaliokunnassa olen toiminut ryhmämme apulaiskoordinaattorina. Se on ollut päävaliokuntani. Kerran instituutionörtti, aina instituutionörtti.

Luulin, että saan pitää valiokuntapaikkana kutakuinkin ennallaan. Väärin luultu. Kävin niin, että minut siirrettiin täysjäseneksi sisämarkkinavaliokuntaan (niistä kuvioista enemmän huomenna) ja menetin paikkani perustuslakivaliokunnassa.

Onneksi heräsin ajoissa. Koko iltapäivä meni asiaa selvitellessä. Loppujenlopuksi sain vaihdettua varajäsenyyteni ulkoasiainvaliokunnassa varajäsenyyteen perustuslakivaliokunnassa. Näin ollen voin jatkaa ryhmämme apulaiskoordinaattorina perustuslakivaliokunnassa.

Menetän siis ainoastaan ulkoasiainvaliokunnan varajäsenyyden. Käteen jää kaksi täysjäsenyyttä ja yksi varajäsenyys.

Kuullostaako kaikki tämä vähän hullulta? No sitä se kyllä on.

Mitä tuli opittua? Kannattaa pysyä valppaana ja olla aktiivinen, muuten voi jäädä paitsioon.

Iltapäivällä näytti vähän huolestuttavalta. Nyt näyttää taas paremmalta. Voi mennä hyvillä mielin nukkumaan.

Matkalla töihin kävelin tänään Suomen EU-edustuston (EUE) ohi. Kyseessä on siis Suomen EU-suurlähetystö, jossa työskentelee virkamiehiä eri ministeriöistä. Heidän tehtävänään on ajaa Suomen asiaa EU:n ministerineuvostossa.

Kun olin aikoinaan EUE:ssä töissä, sisäänkäynnin yläpuolta somisti vain Suomen lippu. Taisimme tuolloin olla ainoa edustusto, jonka kansallisen lipun kaverina ei liehunut EU-lippua.

Asiasta käytiin passiivista keskustelua muutaman vuoden ajan. Sen seurauksena edustustoa koristelee nykyään Suomen ja EU:n lippu. Hyvä niin. Tietääpähän mistä paikasta on kyse.

Aamukävely toi mieleen yleisen liputuskäytännön Suomessa. Siihen kuuluu tietenkin hienot perinteet, joita pitää kunnioittaa.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Kun kiertelee ympäri Eurooppaa, niin huomaa, että lähes kaikissa EU-maissa sovelletaan nykyään tuplaliputusta. Jokaista kaupungitaloa somistaa kansallinen- ja EU-lippu.

Monessa parlamentissa näkyy myös molemmat liput, kuten myös virallisissa tilaisuuksissa yleensä. Kun jonkun EU-maan pääministeri tai presidentti pitää TV-puheen, taustalla on aina kaksi lippua.

Heittäisin päivän kysymyksen: pitäisikö Suomessakin soveltaa laajemmin tuplaliputusta? Missä yhteyksissä?

Itse olen sitä mieltä, että pitäisi. En kuitenkaan pidä järkevänä, että esimerkiksi itsenäisyyspäivänä heitettäisiin myös EU-lippua salkoon.

Takaisin Brysselissä. Matka Tukholman Brommasta kesti vaivaiset neljä tuntia, siis ovelta ovelle. Eurooppa on pieni maanosa.

Jonnen 40-vuotis synttäribileet menivät hyvin. Kaksitoista aikuista ja seitsemäntoista lasta.

Meistä on selvästi tulossa vanhoja. Kukaan ei jaksa enää valvoa. Tai ehkä se on sitä, että tietää milloin lapset heräävät seuraavana aamuna.

Isäntä ja emäntä olivat keksineet loistavan alkupalan. Kaikki komennettiin paikalle verraireissa. Lapset jäivät hoitoon ja me suuntasimme paikalliseen joogakeskukseen.

Se oli elämäni ensimmäinen joogasessio. Eikä taatusti viimeinen. Aivan mahtava laji.

Miksi kukaan ei kertonut minulle aiemmin? Kirsi Piha on kyllä yrittänyt taivutella, mutta eihän sitä ole machona uskonut. No nyt uskon.

Meillä oli aloittelijoiden astanga jooga-sessio. Toistimme kahta perusliikettä. Sessio kesti puolitoista tuntia ja sen jälkeen olo oli mahtava. Ja on muuten vielä tänäänkin.

Eilen illalla olin jumissa Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Pyrytti oikein kunnolla. Koneen piti lähteä kello kuudelta. Eipä lähtentyt.

Saavuin Tukholmaan kolme tuntia myöhässä. Tulimme tänne viettämään parhaan kaverini 40-vuotissynttäreitä.

Eilen vähän lämmiteltiin. Oltiin toisen bestiksen luona – 12 aikuista ja 10 lasta. Vilskettä.

Muut olivat jo aloittaneet kun pääsin perille. Mukana oli myös kollegani Christoffer Fjellner. Ilta täynnä naurua.

Ruotsalaisen liberaalissa hengessä lapset nukahtelivat ympäri kämppää: lattialle, sohvalle ja joku taisi löytää sängynkin.

Tänään Tukholmassa oli mahtava talvipäivä. Aurinko paistoi ja elohopea oli muutaman asteen miinuksella. Nautimme Bromman luonnosta pulkkamäessä ja suksilla.

Hiihdin pienen hiihtolenkin. Nostalgista. En ole ollut liikkeellä murtsikoissa pitkään aikaan. Hyvin luisti ihan ilman havuja.

Eihän yhteistä aikaa kavereiden ja perheen kanssa mikään voita.

Istun eduskunnan pikkuparlamentin auditoriossa. Meneillään on seminaari, jossa pohditaan mitä tapahtuu palveludirektiivin jälkeen.

Olen taas itseäni paremmassa seurassa. Virkamiehet ja järjestöjen edustajat osaavat hommansa. Minä höpisen. Toivottavasti en puhu ihan palturia.

Aamu alkoi radiossa Lasse Lehtisen kanssa. Keskustelimme porvariyhteistyöstä, perustuslaista ja parlamentin uudesta äärioikeistoryhmästä. Lassen kanssa pääsee aina hyvin juttuun. Piti myös sinipunaa mahdollisena…

Radion jälkeen kävin SYK:n lukiossa. Mahtavia oppilaita, joilla on taatusti parempi koulukeskiarvo kuin minulla.

Täältä seminaarista siirryn Kampin kupeeseen Kokoomuksen korvakahvilan avajaisiin. Toivottavasti siellä on yhtä fiilis kuin aikoinaan Cafe Niinistössä.

Tänään Hesarissa julkaistiin Inigo Mendez de Vigon ja allekirjoittaneen vieraskynä EU:n perustuslaista. Olisin kiitollinen kaikista kommenteista. Mitä olet mieltä?

Kävimme Piitun kanssa luovuttamassa Lasselle pari humoristista syntymäpäivälahjaa.

%video%

Chattailin myös Tapiolan lukiolaisten kanssa. Hienoja kysymyksiä, mahtava porukka. Kai Seikku, Jari Sarasvuo ja kolme avustajistani on kirjoittanut Tapiolasta. Ei voi olla turha koulu!

Tänään tuli taas nostalginen olo. Juttelin hyvän ystäväni ja entisen virkamieskollegan kanssa. Vaihtelimme kuulumisia.

Sain briiffin perustuslakitilanteesta. Ei sille voi mitään, mutta hyvällä virkamiehellä on hommat aina paremmin hallussa kun poliitikolla. Sen se informaatio tekee.

Olen jo aiemmin manaillut, että ensimmäiset viikot meppinä tuntuivat vähän ihmeelliseltä. Sitä ikään kuin tippui pois informaatioringistä. Raportit lakkasivat tulemasta päätteelle.

Pitää vain olla kiitollinen, että Helsinki ja Bryssel ovat täynnä entisiä kollegoita, jotka helpottavat informaation saantia. Muissakin pääkaupungeissa on paljon vanhoja kavereita.

Brysselissä komissaarit ovat parhaiten kärryillä asioista. Heidän taustallaan häärää satoja virkamiehiä.

Sen jälkeen tulevat ministerit. Heidän taustallaan on oman maan ministeriöt.

Hännänhuippuna ovat mepit, jotka piiskavat 1-3 avustajaa hankkimaan kaiken saatavilla olevan materiaalin. Onneksi minun avustajani ovat niin hyviä, että he muodostavat pienen ministeriön! Eihän tässä muuten kärryillä pysyisi.

PS. Keskustelu sinivihreästä yhteistyöstä jatkuu perjantainaamuna radiossa kello kahdeksan jälkeen.