Meitä on neljätoista. Uuden vuoden bileet parhaimmillaan. Formaatti: jokaisella veikkaus vuodelle 2007. Eli näin me veikataan:

1. Ranska saa naispresidentin.

2. Lainaan tässä nyt Heikki Saloa, mutta veikkaan että enhän mä kuollutkaan.

3. Jacques Chirac sanoo itsestään jotain vaatimatonta.

4. Belgialaissuomalaisten kotikoirien lukumäärä kasvaa heti alkuvuonna 2007.

5. I will learn to read.

6. I will learn how to write my name.

7. I will learn to speak Finnish.

8. EU:n neuvosto haastetaan EY-tuomioistuimeen asiassa, joka koskee pakotteiden toimeenpanoa.

9. Theo throws someone in Judo.

10. Finland will win the Eurovision song contest, again.

11. The United Kingdom will not join the Euro.

12. The United Kingdom will be more pro European than France, again.

13. John Reid becomes UK Prime Minister.

14. Viljami oppii kirjoittamaan.

Näin tämä vuosi alkaa. Happy New Year! Hyvää uutta vuotta kaikille!

 

Päähallituspuolueiden välillä näyttää olevan pieni sanaharkka EU-politiikasta. Käydään kilpaa siitä kummalla on EU-myönteisempi linja.

Koko keskustelu tuntuu jotenkin vähän hassulta. Ensin molemmat osapuolet kehuvat Suomen EU-puheenjohtajuutta ja sitten ruvetaan naljailemaan kaverille.

Puoluepoliittinen nokittelu ei oikein tahdo sytyttää. Jokaisessa puolueessa löytyy erilaisia EU-linjoja. Tärkeintä on millaista EU-linjaa puolueen johto vetää.

Eli yksinkertaistaen: Erkki Tuomiojan linjalla on enemmän merkitystä kuin Kimmo Kiljusen. Matti Vanhanen paaluttaa Keskustan linjan, ei Paavo Väyrynen.

Linja on tietenkin sidoksissa ajankohtaan. Esimerkiksi Tuomiojan ja Vanhasen EU-linjaukset olivat aika erilaisia vuonna 2003 kuin nyt puheenjohtajuuskauden jälkeen.

Puhummattakaan herrojen suhtautumista Suomen EU-jäsenyyteen 1990-luvun alussa. Muutos ja kehitys ovat mielestäni myönteisiä asioita.

On selvää, että Matti Vanhanen suhtautuu EU:n nykyään paljon myönteisemmin kuin ennen. Samoin Tuomioja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nykyhallituksen EU-sydän pumppaisi yhtä lujaa kuin Lipposen aikoina.

Muistan lätkäajoilta, että mitä pahemmin oman joukkueen peli tökki kuta enemmän piti aukoa päätä vastustajalle. Ehkä tässä olikin Kiljusen avauksen perimmäinen syy…mene ja tiedä.

Kävimme tänään läpi viimeisten vuosien kotivideot Emilien syntymästä tämän vuoden jouluun.

Joka kerta kun niitä katsoo niin tulee mieleen kaksi asiaa:

1. Pitäisi filmata enemmän. Mahtavia muistoja kaikki.

2. Jos olet kameramies niin ei kannata välttämättä leikkiä Raimo Häyrystä ihan joka käänteessä. Nauha on säälimätön kriitikko…

Donna Paukun ensimmäinen jakso näytettiin tänään maikkarilla. Jäi näkemättä, koska meillä ei ole vielä lautasta, josta näkisi Suomen kanavat. Kohta on, toivottavasti.

En tiedä miten meni, mutta kuvauksissa oli ainakin hauskaa…ja kylmää. Sain kunnian laulaa Takkulan kanssa kimpassa. Kaveri osaa muuten laulaa.

Kohta, jossa joulukuusi kaatuu on täysin improvisoitu. Tuuli vaan puhalsi kuusen maihin ja me ryhdyimme hommiin.

 

Miksi en koskaan opi? Pitääkö jouluna aina syödä liikaa?

Yritin parannella pönöttävää oloani parilla lenkillä. Raskaita olivat.

Eletään Tapaninpäivän iltaa. Jouluvieraat ovat matkalla kotiin. Kaikki meni hyvin, laatikot ja kinkku mukaan lukien.

Pientä draamaa piti tietenkin olla. Juuri kun olimme saaneet lapset nukkumaan jouluaattona, niin Oliverille nousi kova kuume. Oksennukset ja tärinä pistivät soittamaan lääkärille.

Ei siinä muu auttanut. Keskiyöllä paikalliseen apteekkiin. Yö meni pitkälti valvoessa, mutta aamulla ”Puuha Pete” oli taas elementissään.

Joulun ruokamaaottelun voitti jälleen kerran Englanti. Ei sille mitään voi. Kalkkuna voittaa kinkun. Pikkumakkarat pieksevät sillin. Stilton voittaa mustaleiman. Kaiken kruunaa Christmas Pudding.

Suklaamaaottelun voitti Suomi. Fazerin sinisellä oli menekkiä. 

Brysselin sää oli melkoisen jouluinen. Elohopea kävi jopa miinuksen puolella. Sai ihan raaputtaa jäätä auton ikkunasta.

Loppuviikko menee joulukirjoja lukiessa ja lasten kanssa puuhastellessa. Aiomme nauttia ihan vaan nelistään.

Turvallisuus voitti taas vapauden. Porkkana- ja lanttulaatikko joutuivat Helsinki-Vantaan lentoaseman turvatarkastuksen uhreiksi.

Faija yritti parhaansa, mutta sinne ne jäivät. Toivottavasti niistä on käyttöä jossain muualla.

Pitää huomenna vääntää porkkanalaatikko ihan itse. Taas lisää paineita.

Sinappisillikin jäi, mutta onneksi sitä sai Ikeasta.

Joulun odotus on hienoa aikaa. Ei pidä stressata liikaa. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Taas on valmistelut jääneet vähän viime tinkaan.

Vietämme joulua täällä Brysselissä. Suzannen vanhemmat, sisko ja siskontytär sekä minun vanhemmat tulevat meille joulunviettoon. Huomenna on tupa täynnä.

Tänään sain hankittua viimeiset lahjat. Suzanne oli taas hoitanut suurimman osan.

Jouluaatto menee suomalaisittain. Joulupäivänä on brittiläisten perinteiden vuoro.

Olen vastuussa jouluaaton ruuasta. Jännittää vähän. Pappa-parka sai aika pitkän ostoslistan hoidettavakseen. Eihän suomalaista joulua voi viettää ilman suomalaisia raaka-aineita.

Sain tänään muutaman soiton Stockmannin herkkuosastoa kiertävältä faijaltani. Kiitin avusta ja lupasin, että hän saa palkkioksi luvan röhöttää sohvalla koko joulun…kunhan viihdyttää lapsia.

Vaikka kaikki menee aina viime tinkaan, niin olen sitä mieltä, että tänä vuonna ei pahemmin ole tarvinnut jännittää. Näin kunnes hain eilen illalla inspiraatiota Mysi Lahtisen Joulu – sen historia, askareet ja herkut-kirjasta.

Se on hieno kirja, mutta joulustressiä se ei taida vähentää. Kirjan mukaan tässä vaiheessa olisi pitänyt ostaa kaikki lahjat, lähettää joulukortit, järjestää kirjahyllyt, kiillottaa perhehopiat, mankeloida pöytäliina, silittää servetit, pedata joulusängyt, pestä ikkunat, siivota vaatehuone, viedä matot hankeen, pestä lattiat…

Päätin keskittyä kirjan muihin ehdotuksiin, jotka olivat erinomaisia.

Ennen joulurauhaa vielä pari linkkiä.

Ensimmäinen on keskiviikkona nauhoitetun EUXTV:n keskustelu, joka löytyy osoitteesta http://player.narrowstep.tv/?player=EUXTV&void=38674. Siinä örisen Klaus Hänschin kanssa Suomen ja Saksan puheenjohtajuuksista. Itse löysin vain ohjelman ensimmäisen osion, jossa käsitellään Suomen kautta. Ehkä se toinen tulee myöhemmin.

Toinen linkki vie Kirsi Pihan kirjablogiin, joka avattiin tällä viikolla Hesarin kotisivuilla. Suosittelen http://blogit.hs.fi/lukupiiri/

Harvat tietävät, että Kirsi on aivan käsittämätön lukutoukka. Ahmii kirjoja kuin viimeistä päivää. Veikkaan, että tästä tulee todella mielenkiintoinen blogi. Päätin jopa itse osallistua keskusteluun. Nimimerkki on todella vaikeasti arvattavissa…

Joulupyhien aikaan en varmaankaan malta olla poissa päätteeltä, mutta nettipäiväkirjan säännöllisyys on tuskin normaaliluokkaa. Ennen uutta vuotta lupaan kuitenkin kirjoittaa tilinpäätöksen viisivuotiskauden ensimmäisestä puolikkaasta.

Toivotan kaikille lukijoille (nyttemmin noin 700 päivässä!) oikein hyvää ja rauhallista joulua.

Siis Joulupeace!

 

Kuikuilen parlamentin käytäville. Hiljaista. Täällä ei ole ketään. Kaikki ovat lomalla, ja hyvä niin. Kohta minäkin.

Päivän tavoitteena oli kirjoittaa tiimikirje ja panostaa viisi tuntia Oxford University Pressin (OUP) EU-tekstikirjan kirjoittamiseen. Tavoitteet täyttyivät.

Tuo kirja on painanut omatuntoa jo kauan. Kyseessä on tekstikirjan ajantasaistettu versio.

Kirja kuuluu OUP:n EU-sarjaan. Ensimmäistä versio julkaistiin vuonna 2003. Sitä on myyty yli 10 000 kappaletta, mikä on EU-teokseksi paljon.

Kirjan nimi on The European Union: How does it work? Olen toimittanut sen yhdessä Elizabeth Bombergin kanssa.

Kirjassa on 11 lukua – johdanto, historia, instituutiot, jäsenmaat, lobbaus, politiikat, päätöksentekoprosessi, legitimiteetti, laajentuminen, ulkosuhteet ja johtopäätökset. Eli aika peruskauraa. Tekee hyvää välillä itsekin palata perusasioiden ääreen.

Itse olen ollut mukana väsäämässä johdannon, jäsenmaat, päätöksentekoprosessin ja johtopäätökset. Toisesta versiossa kirjoitan myös instituutioista. Oma kirjoitustyö ei sinänsä ole niin raskasta. Varsinainen toimitustyö vie enemmän aikaa.

Tekstikirjassa on paljon laatioikoita, pähkinänkuoria ja taulukoita. Se on tarkoitettu ensimmäisen vuoden EU-opiskelijoille.

Nyt on tämä EU-vuosi melkein pulkassa. Huomenna siirryn jo jouluvalmistelujen pariin. Niistä ja vuoden saldosta enemmän huomenna ja ensi viikolla.

TJ-tunnelmissa mennään. Viimeinen työviikko ennen lomia ei ole helppo. Jostain pitäisi vielä saada energiaa.

Loppuviikon kalenteri on tyhjä, mutta pitäisi raahautua tänne toimistolle kirjoittamaan erästä tekstikirjaa, joka on pahasti myöhässä. Vielä jaksaa.

Tänään jätin aamun äänestykset budjetinvalvontavaliokunnassa väliin. Syy oli yksinkertainen. Äänestykset olivat samaan aikaan kuin kokous Emilien ja Oliverin koululla.

Saimme Suzannen kanssa kuulla opettajilta miten muksut pärjäävät. Rinta rottingilla kuuntelimme. Kokouksen jälkeen vannoimme hyvää geeniperimää.

Pappana pitää kuitenkin myöntää, että kaikki hyvät geenit ovat kyllä varmaan mamman perua. Minä kun en tainnut oikein olla sellainen mallioppilas…

%video%

Hyvää joulua! Kuvaajana Juho Tuovinen

Töissä päivän kohokohta oli käännöskustannusraporttini esitys. Ymmärän. Ei varmaankaan kuullosta seksikkäältä.

Kyseessä on raportti, jossa ruoditaan EU:n käännöskustannuksia. Edellisellä kerrallahan kyseessä oli tulkkauskustannukset.

Tänään kerroin valiokunnassa missä mennään. Näin joulun alla on ehkä parempi palata yksityiskohtiin ensi vuoden puolella.

Sanottakoon kuitenkin, että monikielisyydestä pidetään kiinni. Kaikki lait on oltava saatavilla EU:n virallisilla kielillä.

Kääntäjät tekevät erinomaista työtä. Käännöstyö maksaa vuodessa noin 415 miljoonaa euroa. Ei paha hinta demokratiasta.

Kolumni, puhe ranskalaisille opiskelijoille, työlounas brittidiplomaatin kanssa, netti-TV keskustelu ja sisämarkkinavaliokunta. Siinä päivän anti.

Päivän pääjuttu oli komissaari Gunther Verheugenin käynti sisämarkkinavaliokunnassa. Olen kirjoittanut sisämarkkinoista liian vähän viime aikoina. Siksi alla hiukan paatosta.

Sisämarkkinat ovat EU:n ruisleipää. Vuoden 1957 Rooman sopimuksessa sovittiin, että ihmiset, tavarat, palvelut ja raha liikkuvat vapaasti yhteisön alueella.

Onneksi silloisilla poliitikoilla oli visio. He uskalsivat ladata pöytään neljä vapautta. Veikkaan, että jos samaa yritettäisiin tänään, niin ei onnistuisi. Vapaudet leimattaisiin heti neoliberalismin perikuvaksi, ja sitähän ne oikeastaan ovatkin.

Teoria on kaunis, käytäntö ei. Kaiken maailman protektionistit ovat kautta aikain yrittäneet estää vapaata liikkumista.

1970-luvun lopussa EY:n tuomioistuin teki päätöksen vastavuoroisesta tunnustamisesta. Eli jos joku kama on hyväksytty yhdessä maassa myytäväksi, niin se pitää hyväksyä myös toisessa.

Tässä yksittäisessä tapauksessa oli kyse ranskalaisesta likööristä nimeltä Cassis de Dijon, jota saksalaiset yrittivät pitää poissa markkinoiltaan. Eivätpä onnistuneet.

Tämän päivän keskustelussa keskityin nimenomaan tavaran vapaaseen liikkumiseen.

Komissaari Verheugen kertoi, että noin puolet kaikesta EU:n alueella liikkuvasta tavarasta kuuluu vastavuoroisen tunnustamisen piiriin. Eli tuotettaa ei säätele mikään yksittäinen direktiivi. Rahassa mitattuna tämä kauppa EU:n sisällä tekee noin 150 miljardia euroa vuodessa. Ei mikään ihan pieni summa.

Jos mikään harmonisointidirektiivi ei koske tuotetta, niin kansallinen viranomainen keksii aina jonkun keinon pitää vieraan maan tuote poissa omasta maasta. Esimerkiksi ympäristön tai kuluttajien suojelemisen nojalla. Potentiaalia kaupan esteille siis on. Tällä hetkellä komissiossa on yli 100 valitusta tavarakaupan esteistä. Ja valitusten määrä sen kun kasvaa vuosi vuodelta.

Ongelmia tuntuu olevan kolme:

1. Firmat eivät ole tietoisia säännöistä ja ovat siksi valmiita täyttämään kaavakkeita päästäkseen toisten markkinoille.

2. Juridinen epävarmuus maksaa. Ei uskalleta mennä markkinoille kun ei tiedetä mitä tapahtuu.

3. Erittäin hidasta tuomioistuinta lukuunottamatta ei tunnu olevan yksinkertaista riitojen ratkaisu elintä. Sellaista tarvitaan.

Yhtäkaikki komissiolta on tulossa lakiehdotus tavaroiden vapaasta liikkumisesta alueilla, joissa harmonisaatio puuttuu. Lakialoite on luvassa tammikuun puolessa välissä. Se tulee tarpeeseen. 

Päivän videossa pääministeri Matti Vanhasen mietteitä Suomen puheenjohtajuuskaudesta. Hän nosti esille mm. kolme L:ää – eli Libanon, Lahti ja Laajentuminen.

%video%

Vanhanen kertoo meille tänään täysistunnossa viime viikon Europpaa-neuvoston kokouksesta. Siitä kirjoitan enemmän illalla.

JK. Ehtoon puolella ollaan. Vanhasen esiintyminen meni mielestäni erinomaisesti.

Palaute Suomen puheenjohtajuuskaudesta oli myönteistä. Parlamentissa aistii helposti onko kyseessä vain kohtelias kiittely. Ei ollut. Kiitokset olivat aitoja.

Omassa minuutin puheenvuorossani totesin, että puheenjohtuuskaudesta jäi käteen paljon enemmän plussaa kuin miinusta.

Sanoin myös, että puheenjohtajamaan pitää olla ”cool, calm and collected”. Tässä tapauksessa Lehtomäki oli rouva ”cool”, Vanhanen herra ”calm” ja Tuomioja herra ”collected”.

En lähde tässä sen enempää erittelemään Suomen plussia ja miinuksia. Niistä kirjoitan keskiviikkona julkaistavassa IS-kolumnissa.