Tästä viikosta kaksi humaania havaintoa.
Ensimmäinen: perussääntö siitä, että välttää kaikkia iltamenoja on kullan arvoinen. Tällä viikolla olen osallistunut kahteen iltatilaisuuteen ja lentänyt kaksi kertaa ilta-aikaan. Sen seurauksena en ole voinut viettää aikaa Oliverin ja Emilien kanssa iltaisin. Maailmassa ei ole mitään rassaavampaa. Onneksi olen sentään saanut viedä lapset kouluun aamulla ja onnistunut jopa viettämään yhden iltapäivän heidän kanssaan. Eilen Oliver ja Emilie tulivat parlamenttiin lounaalle. Meppiravintolassa riitti vilskettä.
Toinen: olen aina vihannut skeidanjauhamista. Minulla on muutama EU-asia, josta luulen osaavani jotain. Korostan sanaa luulen. Sitten on paljon sellaisia juttuja, joista en tiedä tai ymmärrä holkäsen pöläystä. Olen parhaani mukaan välttänyt lausuntojen antamista sellaisista asioista, jotka eivät tunnut omalta.
Tänään minulle soitti eräs toimittaja. Kysymys koski CIA-jupakkaa eli sitä, miten EU-maiden hallitukset tiesivät Yhdysvaltain terroristivankien siirroista. Euroopan parlamentissa on vuoden alusta saakka ollut väliaikainen valiokunta, joka on selvittänyt asiaa. Loppuraportissa todetaan, että 11 EU-maata ovat olleet tietoisia lennoista.
Toimittaja kyseli minulta mielipiteitä ja yritin noin kymmenen kertaa sanoa, että tämä nyt ei oikein ole minun alaani. Perushommahan on selvä, länsimaista demokratiaa ja perusoikeuksia pitää puolustaa loppuun saakka. Turvallisuus ei saa sortaa kansalaisoikeuksia ja -vapautta. Sen fiksumpaa mielipidettä ei minulla asiasta ole.
Iltapäivällä osallistuin toiseen skeidanjauhantasessioon. Arvovaltainen CEPS (Centre for European Policy Studies) järjesti seminaarin EU:n integraatiokyvystä. Eli aiheesta, josta olen laatinut raportin. Paikalla olleet tutkijat pitivät erinomaisia puheenvuoroja. Täyttä asiaa. Sen jälkeen mepit pääsivät ääneen. Myönnän, ettei oikein tuntunut hyvältä. Monet puhujista eivät selkeästi olleet edes vilkaisseet CEPSin raporttia, eivätkä sen enempää olleet muutenkaan paneutuneet aiheeseen. Sieltä vaan ladattiin lonkalta fiiliksiä EU:n laajentumisesta ja EU:n rajoista. Ikään kuin se olisi ollut seminaarin aihe. Ehkä olen liian pedantti, mutta en voi mennä puhumaan täysin valmistautumatta. Lupaathan, että jos alan kuulostaa skeidalta, tulet herättelemään.