Tästä viikosta kaksi humaania havaintoa.

Ensimmäinen: perussääntö siitä, että välttää kaikkia iltamenoja on kullan arvoinen. Tällä viikolla olen osallistunut kahteen iltatilaisuuteen ja lentänyt kaksi kertaa ilta-aikaan. Sen seurauksena en ole voinut viettää aikaa Oliverin ja Emilien kanssa iltaisin. Maailmassa ei ole mitään rassaavampaa. Onneksi olen sentään saanut viedä lapset kouluun aamulla ja onnistunut jopa viettämään yhden iltapäivän heidän kanssaan. Eilen Oliver ja Emilie tulivat parlamenttiin lounaalle. Meppiravintolassa riitti vilskettä.

Toinen: olen aina vihannut skeidanjauhamista. Minulla on muutama EU-asia, josta luulen osaavani jotain. Korostan sanaa luulen. Sitten on paljon sellaisia juttuja, joista en tiedä tai ymmärrä holkäsen pöläystä. Olen parhaani mukaan välttänyt lausuntojen antamista sellaisista asioista, jotka eivät tunnut omalta.

Tänään minulle soitti eräs toimittaja. Kysymys koski CIA-jupakkaa eli sitä, miten EU-maiden hallitukset tiesivät Yhdysvaltain terroristivankien siirroista. Euroopan parlamentissa on vuoden alusta saakka ollut väliaikainen valiokunta, joka on selvittänyt asiaa. Loppuraportissa todetaan, että 11 EU-maata ovat olleet tietoisia lennoista.

Toimittaja kyseli minulta mielipiteitä ja yritin noin kymmenen kertaa sanoa, että tämä nyt ei oikein ole minun alaani. Perushommahan on selvä, länsimaista demokratiaa ja perusoikeuksia pitää puolustaa loppuun saakka. Turvallisuus ei saa sortaa kansalaisoikeuksia ja -vapautta. Sen fiksumpaa mielipidettä ei minulla asiasta ole.

Iltapäivällä osallistuin toiseen skeidanjauhantasessioon. Arvovaltainen CEPS (Centre for European Policy Studies) järjesti seminaarin EU:n integraatiokyvystä. Eli aiheesta, josta olen laatinut raportin. Paikalla olleet tutkijat pitivät erinomaisia puheenvuoroja. Täyttä asiaa. Sen jälkeen mepit pääsivät ääneen. Myönnän, ettei oikein tuntunut hyvältä. Monet puhujista eivät selkeästi olleet edes vilkaisseet CEPSin raporttia, eivätkä sen enempää olleet muutenkaan paneutuneet aiheeseen. Sieltä vaan ladattiin lonkalta fiiliksiä EU:n laajentumisesta ja EU:n rajoista. Ikään kuin se olisi ollut seminaarin aihe. Ehkä olen liian pedantti, mutta en voi mennä puhumaan täysin valmistautumatta. Lupaathan, että jos alan kuulostaa skeidalta, tulet herättelemään.

%video%

Komission tiedote jäsenyysneuvotteluista 

**********

Tulin juuri kotiin European Voice-lehden gaalasta. Olli Rehn valittiin vuoden komissaariksi! Loistava juttu Suomelle ja Ollille. Onnea!

Viime vuonna Martti Ahtisaari valittiin vuoden diplomaatiksi. Ei hassumpi saldo Suomelle kahdelta vuodelta.

Gaala-illassa on aina yhdeksän kategoriaa. Kahden yllämainitun lisäksi palkitaan vuoden toimittaja, kampanjan vetäjä, yrittäjä, valtiomies- tai nainen, meppi, ”ei-eurooppalainen” ja eurooppalainen.

Olisin niin toivonut, että Cecilia Malmström olisi saanut vuoden kampanjasta palkinnon. Hän oli miljoonan Strasbourg-vastaisen allekirjoituksen priimus moottori. Tällä kertaa ei valitettavasti natsannut.

Tunnelmakuva eilisestä gaala-illasta: Carl Bildt, Cecilia Malmström ja James Bond

Kiitospuheessaan Olli lainasi hauskalla tavalla Martti Ahtisaaren puhetta viime vuodelta. Ahtisaari sai palkintonsa Acehin rauhanneuvotteluista ja roolistaan Kosovo-välittäjänä. Hän totesi, että ”onneksi minua ei nimitetty ehdokkaaksi ensi vuonna, koska silloin en olisi palkintoa saanut”. Turkin tilanteeseen viitaten Olli sanoi tänään, että ”onneksi palkinnosta ei päätetty huomenna”.

En yleensä käy iltatilaisuuksissa. Muuten ei jäisi aikaa perheelle. Tänään lähdin livohkaan töistä ”virka-ajan puitteissa”. Kävin kotona leikkimässä lasten kanssa ja heittämässä smokin niskaan.

Kun Suzanne tuli kotiin, niin Emilie sanoi, että ”eikö Pappa olekin James Bondin näköinen”. Fraasi tuli tietenkin aivan opettamatta…

Muutamissa sähköposteissa on pyydetty allekirjoittaneen näkemystä lopulliseen palveludirektiiviin. Alla muutama huomio.

Palveludirektiivirumban saattaminen onnelliseen päätökseen toi puheenjohtajamaalle Suomelle suuren sulan hattuun. Pahimmat iltalypsyt ja vesitysyritykset saatiin torjuttua.

Erityisesti Suomen EU-edustustossa periksiantamattomalla ja sisukkaalla tavalla neuvotteluita käynyt Satu Mäkynen ansaitsee panoksestaan vähintään vuoden yrittäjä -palkinnon.

On hyviä ja huonoja uutisia.

Hyvät: Strasbourgissa 15.11. saavutettu lopputulos on pitkälti parlamentin käsialaa. Yhteinen kanta oli pääosin parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymän näkemyksen mukainen. Muutokset ovat lähinnä teknisiä viilailuja.

Huonot: turha väittää, että olisin täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta sen kanssa voidaan elää.

Direktiivin päätavoite – EU:n sisämarkkinoiden avaus palveluille, palveluntarjoajien sijoittautumisvapauden sekä palvelujen vapaan liikkuvuuden edistäminen – toteutui. Jos kiistakysymyksiä tulee, niiden ratkaiseminen on EY-tuomioistuimen harteilla. Tuomioistuin tulkitsee onneksi aina liberaalin kaavan mukaan.

Puolalaisia putkimiehiä ja polkuhintauhkakuvia vilissyt keskustelu oli osoitus EU:n protektionistisesta ilmapiiristä. Tavoitteena oli rajojen avaus, mutta keskustelu pyöri koko päinvastaisissa tunnelmissa.

Direktiivin lopullinen sisältö on seuraava:

Parlamentti rajasi direktiivin ulkopuolelle suuren osan palveluista. Sisämarkkinavaliokunnassa direktiivin soveltamisalasta poistettiin jo yleishyödylliset palvelut, yksityiset terveyspalvelut, uhkapelit, audiovisuaaliset palvelut, oikeudelliset palvelut, notaarit ja verotus. Sen jälkeen poistettiin lisäksi sosiaalipalvelut, vuokratyöfirmat ja turvapalvelut (eli vartijat).

Työehdot rajattiin kokonaan palveludirektiivin ulkopuolelle. Direktiivin mukaan Suomeen tulevan ulkomaisen yrittäjän pitää aina noudattaa suomalaisia työehtoja työaikoineen, lomapäivineen ja minimipalkkoineen.

Mutta jäi direktiivin soveltamisalaan sentään jotain: mm. yrityspalvelut, kuten liikkeenjohdon konsultointi, sertifiointi ja testaus, ylläpitopalvelut kiinteistöjen huolto mukaan luettuna, mainonta, rekrytointipalvelut ja kaupallisten edustajien palvelut.

Direktiivi kattaa myös yrityksille ja kuluttajille suoritetut palvelut, kuten lainopilliset ja veroneuvontapalvelut, kiinteistöalan palvelut, kuten kiinteistönvälitys tai rakennusalan palvelut, ml. arkkitehtipalvelut, jakelu, näyttelyjen järjestäminen, autonvuokraus ja matkatoimistot. Lisäksi mukana ovat kuluttajapalvelut, kuten matkailualan palvelut matkaoppaiden toiminta mukaan luettuna, vapaa-ajan palvelut, urheilukeskukset ja huvipuistot.

90 prosenttia pk-yrittäjistä toimii palvelusektorilla ja 96 prosenttia uusista työpaikoista tulee palvelusektorille – emme siis puhu mistään nappikaupasta. 40 prosenttia yrityksistä tosin ilmoittaa, että niille ei ole laajentumishaluja ulkomaille. Ulkomainen kilpailu Suomessa lisääntyy kuitenkin joka tapauksessa. Voivatko suomalaisyritykset säilyä kotimaahan jämähtäen kilpailukykyisinä? Tuskin.

Direktiivi allekirjoitetaan joulukuun puolivälissä ja toimeenpanoaika alkaa välittömästi. Jäsenmailla on kolme vuotta aikaa. Direktiivi astuu siis voimaan viimeistään vuonna 2009 lopussa. Tänä aikana maat laativat toimeenpanosuunnitelmia ja komissio laatii raportteja sekä antaa jäsenmaille ”ohjausta”.

PS. Pahoittelen, että en ole vielä reagoinut eilisen uutiseen Kypros-kiistasta. Palaan asiaan huomenna, jolloin myös videokuvaa parlamentin käytäviltä.

Maanantai voi alkaa monella tavalla. Esimerkiksi kello 4.00 aamulla kun heräät siihen, että 2,5-vuotias poikasi ottaa unenpöpperössä pois vaippansa ja roiskauttaa sinut hereille. Kyllähän siinä tietenkin herää…

Kun olet vaihtanut lakanat ja nukuttanut poikasi uudestaan, niin huomaat, että on jo aika lähteä lentokentälle. Pistät auton parkkiin lentoasemalle kello 5.50. Kävelet lähtöaulaan ja vilkaiset taulua. Lentosi kohdalla lukee cancelled, peruttu.

No, mikäs siinä. Aamun lento oli Köpiksen kautta. Nyt pääsin suoraan Helsinkiin.

Lensin tänään Suomeen Geocentrum-keskusteluohjelman nauhoituksia varten. Se tulee ulos ensi vuoden puolella, 7. tammikuuta. Ohjelma keskiö on Geo Stenius ja hänen vieraansa.

Geo on pitkän linjan toimittaja ja ajattelija. Loistotyyppi, joka jaksaa vääntää rautalangasta esimerkiksi Euroopan tulevaisuutta, joka meillä oli aiheena tänään.

Haastattelu tehdään hänen kotonaan Emäsalossa, eli Emsalössä, Porvoon liepeillä. Kaunis paikka.

Juttutuokion ensimmäisessä osassa rupatellaan hänen sohvallaan. Toisessa osiossa syötiin bliniä ja juotiin jopa pieni vodkaryyppy. Hieno kokemus, siis tuo haastattelu. Ja kyllä blinitkin olivat hyviä.

Geo lähtee vuoden vaihteessa valitettavasti elläkkeelle. En kyllä jaksa uskoa, että hän lepäisi laakereillaan. Geolla on aina monta rautaa tulessa. Toivottavasti työtahti jatkuu.

Piti tänään kirjoittaa blogimerkintä palveludirektiivistä, mutta taidan jättää huomiseen.

Takana rauhallinen perheviikonloppu. Tuli taas tarpeeseen.

Tänään sain parin tunnin lastenhoitovapautuksen, kun Emilie oli kavereiden synttäreillä ja Oliver Suzannen työpaikan joulujuhlissa.

Sain puristettua kolumnipohjan ja lopun ajasta kulutin lempipuuhaani, eli nettisurffailuun.

Eksyin taas Aki Pasinpoika Riihilahden kotisivuille www.akiriihilahti.com. Niillä kannattaa aina käydä. Tulee hyvälle tuulelle.

Aki on loistava kirjoittaja. Hänen pakinansa The Times-lehdessä olivat helmiä. Sama tyyli on jatkunut Iltalehden kolumneissa. Huumorilla höystettyä asiaa. Loistavia kielikuvia.

Viimeisimmästä kolumnista jäi jännitysmomentti päälle. Emme vielä tiedä, miten saksalaisen sairaalan hoitsu vastasi kysyntään. Tarjontaakin näytti olleen.

Jossain vaiheessa mietin oliko tuo Akin siirtyminen putkimiesten luvatusta maasta viiksekkäiden takatukkien pyhättöön hyvä juttu. Kyllä se näyttää olleen.

Eikä vain siksi, että Akilta poistettiin pohkeesta lihas, joka oli syypää moneen loukkaantumiseen. Vastaisuudessa hän voi siis juosta yhtä rennon näköisesti kuin Hannu Tihinen…

Ymmärsin oikeastaan vasta tänään, miksi hän siirtyi Crystal Palacesta Kaiserslauteniin. Aki ilmoittaa kotisivuillaan harrastuksekseen ”pyrkimisen maailman dominaatioon”. Tämän jalon tavoitteen saavuttaminen edellyttää tietenkin, että pelaa ”Keisari”-joukkueessa.

Käy ihmeessä kurkkaamassa Akin kotisivuja. Hänellä on muuten vielä pahempia poseerauskuvia kuin allekirjoittaneella… Onneksi kumpikaan ei ota itseään tosissaan.

PS. Maailma on pieni paikka. Sain äsken faijalta tekstarin. Hän on äidin kanssa Espanjassa ja sattui samaan ravintolaan Apu-lehden Petri Mularin vanhempien kanssa. Petri on loistava kuvaaja, joka sai meikäläisenkin näyttämään siedettävältä Strasbourgin käytävillä.

Yksi suurimmista on poissa. Juice Leskinen kuoli tänään aamulla.

Tässä on ihan turha sepitellä mitään.

Jokaisella on omat henkilökohtaiset muistonsa Juicen musiikista ja teksteistä.

Menen alakertaan, sytytän kynttilän, avaan punkkupullon ja kuuntelen Juicea koko illan.

Juice, you rock!

Tänään oli meppikiertuepäivä Helsingissä ja Hyvinkäällä. Aamu alkoi maikkarin Huomenta Suomessa yhdessä Satu Hassin kanssa. Katja Kannonlahti kyseli asiantuntevaan tapaansa EU:n ja Venäjän suhteistä sekä Itämerestä.

Aamutelkkarin jälkeen kävin eräässä haastattelussa ja sen jälkeen Euroopan parlamentin tiedotustoimiston aamukahveilla yhdessä Henrik Laxin ja Satu Hassin kanssa.

Mielestäni tiedotustoimiston toiminnassa on menoa. Pekka Nurminen ja Minna Ollikainen ovat pistäneet vauhtia putiikkiin. Toiminta on ammattimaista ja jälki on sen mukaista.

Kävin myös Hyvinkäällä Antero Rönkän tilaisuudessa. Yritän parhaani mukaan auttaa kaikki kokoomuslaisia eduskuntavaaliehdokkaita.

 
Euromitta-kilpailun osannottajat.

Iltapäivällä toimin sitten Euromitta-tietokilpailun tuomarina. Kyseessä on lukioiden EU-kilpailu. Finaali järjestettiin tänään. Kysymykset olivat niin vaikeita, että meppi olisi kyllä itse ollut helisemässä. Laskin, että olisin saanut vastattua seitsemään kysymykseen kymmenestä…

Jyväskylän lyseon lukion joukkue voitti. Muut kilpailijat olivat Etelä-Tapiolan lukio Espoosta, Porin suomalaisen yhteislyseon lukio ja Pieksämäen lukio.

Jyväskylän joukkueseen kuuluivat Ilona Lahdelma, Edda Nommela ja Anna-Liina Olkinuora. Voittoon heidät oli valmentanut opettaja Susanna Soininen. Voittajajoukkue kutsutaan tammikuussa 2007 palkintomatkalle Brysseliin Euroopan parlamentin vieraiksi.

Etelä-Tapiolan tiimissä olivat Lyydia Kilpi, Maarit Pesonen ja Tuukka Väisänen. Heidän opettajanaan Leena Mäkilä.

Porin Suomalaisen Yhteislyseon lukion joukkuetta veti Jari Leivo. Tiimissa vastailivat Hanna Hannus, Santeri Saarinen ja Jussi Sihvonen.

Pieksamäen lukion kolmikkoon kuuluivat Jukka Savinainen, Minea Tarkiainen ja Petra Ylönen. Valmentajana oli Seija Hietakangas. 

Tämäntyyppiset tilaisuudet nostavat mieltä. Nuoret olivat loistavia ja selvästi innostuneita EU:sta. Siinä suli mepin sydän. Taas jaksaa painaa.

EU:n ja Venäjän välinen huippukokous alkaa huomenna. Siinä pitäisi sopia unionin ja Venäjän välisestä kumppanuudesta. Myös Pohjoisen ulottuvuuden jatko on tapetilla.

Viimeisen viikon ajan asiaa on vatvottu edestakaisin. Puola on estänyt neuvottelujen aloittamisen. Meneillään on tyypillinen EU-draama, kunnon Puolalainen iltalypsy.

Tilanne tuntuu eskaloituvan. Venäjän puolelta on tullut viestiä, että 1.1.2007 kielletään lihantuonti koko EU:n alueelta. Ei kannata ikinä aliarvioida Venäjän ja EU:n kykyä tehdä kärpäsestä härkänen…

Tämä juttu on vain tullut nähtyä niin monta kertaa aikaisemmin, että ei oikein jaksa innostua. Joku rettelöivä maa lyö liinat kiinni ja sitoo jonkun täysin asiaan kuulumattoman vaatimuksen laajempaan kokonaisuuteen. Sitten sukkuloidaan pääkaupunkien välillä ja lopulta löytyy yhteinen sävel.

Eikö elämä olisi helpompaa jos kaikki EU-päätökset tehtäisiin määräenemmistöllä? Päästäisiin rettelöivistä maista.

Veikkaus: Puola taipuu tänään ja huominen kokous menee ihan hyvin. Puheenjohtajamaa Suomelle sulka hattuun.

Tämäntyyppisiä kiistoja tullaan näkemään vastaisuudessa enemmän, varsinkin Venäjän WTO-jäsenyyden jälkeen. Venäjä tulee olemaan EU:lle yhtä tärkeä talouskumppani kuin Yhdysvallat.

Ulkoasianvaliokunta äänesti tänään laajentumisstrategiasta. EU:n integraatiokyky oli yksi kiistakohdista. Alkuperäinen versio oli mielestäni aivan liian laajentumisvastainen. Äänestys meni hyvin. Käyttivät lopuksi lähes samoja sanamuotoja kuin allekirjoittaneen raportissa. Hyvä, että voidaan mennä täysistuntoon yhtenäisellä kannalla.

Huomenna on meppikiertuepäivä Uudellamaalla. Aamu alkaa maikkarin Huomenta Suomessa kello 7.50. Päivän mittaan on lehdistötilaisuus Itämeri-strategiasta yhdessä Satu Hassin ja Henrik Laxin kanssa, haastattelu ja luento Hyvinkäällä. Päivän päätteeksi saan kunnian olla tuomarina pienessä EU-kilpailussa.

JK. Ja samalla kun tuikkasin tämän merkinnän nettiin, niin tulee uutinen, että Puola ei taivu…On se kovaa tämä veikkaajan elämä…

Tänään oli sellainen päivä, jota jännitin, mutta josta tuli aivan mahtava. Sain kunnian puhua Keskustan 100-vuotisjuhlaseminaarissa.

Olin itseäni huomattavasti paremmassa seurassa. Muut puhujat olivat valtakunnan ykkösvaikuttajia: Matti Vanhanen, Eero Heinäluoma, Olli Rehn, Lauri Ihalainen, Michael Hornborg, Esko Aho, Matti Halmesmäki, Christoffer Taxell, Sinikka Salo, Tanja Saarela, Liisa Hyssälä, Mari Kiviniemi, Antti Rantakangas ja Paavo Väyrynen.

En vieläkään oikein tiedä miksi sain kutsun, mutta olen siitä ikuisesti kiitollinen. Tilaisuuden oli järjestänyt Keskustan dynaaminen puoluesihteeri Jarmo Korhonen. ”Iso K” on muuten aivan mahtava tyyppi!

Pääministeri Vanhanen puhuu Suomen menestystarinasta.

Päätin lentää Suomeen jo edellisenä iltana, jotta voisin osallistua seminaariin aamusta alkaen. Kannatti. Otin muistiinpanoja koko päivän. Pidin erityisesti Ihalaisen, Hornborgin ja Ahon puheista. En ollut aikaisemmin kuullut Heinäluomaa ”livenä”. Hän on erinomainen esiintyjä. 

Missasin valitettavasti Saarelan, Väyrysen ja Rehnin puheenvuorot. Piti ehtiä paluulennolle.

Valtionvarainministeri Eero Heinäluoma on erinomainen puhuja.

Oman puheenvuoroni otsake oli ehkä hiukan provokatiivisen puoleinen: Suomi Euroopan liittovaltion ytimessä 2017?. Olin sentään tajunnut pistää lauseen päätteeksi kysymysmerkin. Otsakkeesta sovittiin parisen kuukautta sitten. Se taisi olla sopivan ajankohtainen, koska viimeisen parin viikon aikana Matti Vanhanen ja Paavo Lipponen ovat käyneet julkista keskustelua ytimistä.

Aloitin alustuksen muutamalla herjalla. Yhdessä niistä ehdotin, että Heinäluoman ja Ihalaisen poistumisen jälkeen voisimme muotoilla juhlaseminaarin teeman uudelleen. Seminaari kulki nimellä ”Suomi vuonna 2017″. Ehdotin jatkeeksi…”kymmenen porvarihallitusvuoden jälkeen”. Sain naurut ja aplodit.

Puheenvuoroni voisi kiteyttää kolmeen kysymykseen:

1. Mitä tarkoitetaan ytimellä?

2. Mitä tarkoitetaan liittovaltiolla?

3. Miltä näyttävävät EU ja Suomi vuonna 2017?

Ydinkysymyksen purin käymällä läpi historiallisen keskustelun ytimistä, eli lähinnä Tindemansin raportin vuodelta 1975, Dahrendorfin puheen vuodelta 1979 sekä Schäublen ja Lamersin ehdotukset vuodelta 1994. Totesin, että ytimistä puhutaan aina laajentumisen, puolustuksen, yhteisvaluutan, Schengenin ja rettelöivien maiden yhteydessä. Joustavuutta on aina ollut, ja sitä tulee aina olemaan.

Matti-Paavo kiistasta totesin, että herrat puhuvat mielestäni vähän erilaisista ytimistä. Olen samaa mieltä Vanhasen kanssa, että tilanne on muuttunut ja mitään yksittäistä ydintä ei ole. Olen myös samaa mieltä Lipposen kanssa, että jos niitä ytimiä syntyy, niin mukaan vaan.

Siteeraasin myös väitöskirjani pohjalta vuonna 2002 julkaistua kirjaani ydin-Euroopasta. Sen johtopäätöksissä totesin seuraavaa: It is currently more probable that, far from encouraging one core, the new flexibility rules will result in a number of different constellations of memeber states, and that the Nice teraty will dampen the debate about the need for a pre-determined and unitary core that would determine the pace of integration. Aika Matti Vanhasen-kaltaista tekstiä.

Liittovaltiosta heitin pöytään perusteesit, joista olen näilläkin sivuilla usein puhunut. Eli vaikka olen liittovaltion kannattaja, niin myönnän, että EU tulee aina olemaan enemmän kuin kansainvälinen järjestö, mutta vähemmän kuin liittovaltio. Totesin myös, että mikään tässä maailmassa ei ole ikuista. Ei edes EU.

Viimeiseen kysymykseen vastasin suunnilleen näin: vuonna 2017 EU:ssa on enemmän kuin 30, mutta vähemmän kuin 35 maata. Eurossa on tuolloin mukana ainakin 20 maata. EU on maailmanpoliittinen suurvalta ja muun muassa sotilasliitto. Väitin myös, että EU:n seuraava suuri projekti on ilmastonmuutos.

Suomesta toivoin nykyisen kaltaista aktiivista, rakentavaa, ketterää ja nokkelaa jäsenmaata, joka pyrkii omien etujensa mukaan kaikkiin ytimiin.

Minulla on ollut ilo ja kunnia puhua sadoissa tilaisuuksissa. Tämä oli yksi niistä, jotka jännittivät eniten, mutta josta tuli loistava fiilis jälkikäteen. Kiitos alustusmahdollisuudesta ja onnea 100-vuotiselle Keskustalle!

Tänään oli aikamoinen TV-päivä. Aamu alkoi Puolan television tentissä. Mukana olivat allekirjoittaneen lisäksi puolalainen ja brittiläinen meppi. Aiheena Euroopan arvot.

Kutsu oli tainut käydä, koska olen arvoliberaali ja seksuaalivähemmistöryhmän varapuheenjohtaja. Puolalainen kollega ei ollut ihan liberaalista päästä. Valitti, että EU:ssa ajetaan ihan liikaa tasa-arvoa ja vielä kaiken lisäksi kantasolututkimusta rahoitetaan puolalaisten veromaksajien rahoille. Yritä nyt siinä sitten pitää pokka.

Onneksi brittikollega Claude Moraes sparrasi. Ollaan vanhoja kavereita.

Sen jälkeen oli vuorossa erään suomalaisen viihdeohjelman nauhoitukset. Siitä enemmän myöhemmin. Sen voin paljastaa, että hauskaa oli. Todella hauskaa.

Ehdin piipahtaa toimistolla ennen Turkin suurimman uutiskanavan, NTV:n, suoraa haastattelua. Osallistuin ohjelmaan Brysselin päässä. Ankarassa oli Turkin parlamentin ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja.

Pistin pöytään perusteesit. Neuvottelutilanne on todella vaikea. Tämä on kuitenkin viimeinen mahdollisuus päästä ratkaisuun Turkin, Kyproksen ja EU:n välillä. Tätä parempaa saumaa ei kerta kaikkiaan ole. Suomi on Turkki-myönteinen puheenjohtaja ja Olli Rehn on Turkki-myönteinen komissaari.

Korostin myös, että nyt ei haeta ratkaisua koko Kypros-kiistalle. Pöydällä on Ankaran pöytäkirja, jonka nojalla halutaan, että Turkki avaa satamansa myös kyproslaisille aluksille.

Joustoa vaaditaan myös Kyprokselta. Kauppa-asetus on hyväksyttävä.

Heitin myös vanhan teesin siitä, että Turkin puolella on ymmärrettävä, että Turkki on hakemassa EU:n jäseneksi, ei päinvastoin.

Olin optimistinen, että neuvottelut jatkuvat. Niiden katkeaminen olisi katastrofi niin Turkille kuin EU:llekin.