Koneessa matkalla Helsingistä takaisin Brysseliin.
 
Esiinnyin tänään ensimmäistä kertaa haastattelussa ”topless”, eli ilman paitaa. Pelottavaa…Onneksi kyseessä oli Seura-lehden ”saunaseura”-haastattelu, eli eräänlainen lehtiversio Hyvistä herroista.
 
Haastattelun aiheena oli Suomen EU-puheenjohtajuus ja suomalaisuus yleensä. Mukava juttutuokio. Parin viikon päästä näkee, mitä siitä seurasi. Kuvat pelottavat kyllä enemmän…yritin pullistella parhaani mukaan. Kaikkeen sitä menee mukaan.
 
Helsinki-päivä vierähti lähinnä tapaamisissa ja haastatteluissa. Heitin myös yhden luennon. Tapaamisissa kävin läpi syksyllä käsiteltävää raporttiani, joka kulkee nimellä ”A Baltic Sea Strategy for the Northern Dimension”.
 
Tavoitteena on edistää Itämeren suojelua osana Pohjoista Ulottuvuutta. Palaan yksityiskohtiin myöhemmin. Asian tiimoilta tapasin tänään Ulkoministeriön Maimo Henrikssonin ja WWF:n porukkaa.
 
Saksan radion haastattelu oli juuri niin pelottava kuin ennakoin. No, kai se jotenkin meni. Yritin välttää pitkiä lauseita ja vaikeita verbejä. Toimittaja sanoi, että saksa sujui hyvin – tämähän on selvä merkki siitä, että puhuin siansaksaa…
 
Viikonlopusta on tulossa rauhallinen. Vanhempani ovat kylässä. Ne ovat aina hienoja hetkiä. Emilie ja Oliver ovat melkein yhtä innoissaan kuin isovanhempansa.

Huomaa, että Suomen puheenjohtajuus on alkamassa. Kansainvälinen mediamenekki on kova. Suomesta puhutaan kaikkialla ja aina myönteiseen sävyyn. Hyvä.
 
Omalta osaltani haastatteluja tulee liukuhihnalta. Tällä viikolla on yhteensä 10 radiohaastattelua Ranskan, Belgian, Ruotsin ja Saksan radioille. Myös BBC:lle on tullut heitettyä pari juttua. Aikalailla samoja teemoja. Kaikki liittyvät puheenjohtajuuteen.
 
Eniten kyllä jännittävät nuo saksankieliset haastattelut. Joskus 1990-luvun puolivälissä saksa sujui muitta mutkitta, mutta se on päässyt auttamattomasti ruostumaan. Kannattaa varmaan pitäytyä lyhyissä lauseissa…
 
Kaikkien haastattelujen lähtökohta on, että Suomella menee hyvin. Lähes kaikki, varsinkin ranskalaiset, kysyvät, mitä Suomi voi opettaa muille EU-maille. Nostan usein esille koulutusjärjestelmämme, tasa-arvon, panostuksen tutkimukseen ja innovaatioon sekä kilpailukyvyn. Myös Suomen energiapolitiikka saa kiitosta.
 
Mepille puheenjohtajuus ei tietenkään ole yhtä kova prässi kuin ministereille tai virkamiehille. Meidän tehtävänämme on sparrata ja tukea. Puheenjohtajuus on kansallinen projekti.
 
Samalla me voimme tuoda Suomea esille positiivisella tavalla. Joka kerta, kun esiintyy kansainvälisessä mediassa, niin sitä toimii eräänlaisena suurlähettiläänä. Vain kerran on eräs ulkomaalainen toimittaja siteerannut täysin omavaltaisesti ja päin mäntyä. Onneksi sitä tapahtuu harvoin.
 
Ulkoministeri Erkki Tuomioja blogga puheenjohtajuuskauden aikana englanniksi  Ulkoministeriön www-sivuilla. Loistavaa! Takuulla ensimmäinen puheenjohtajamaan ulkoministeri, joka sen tekee. Kannattaa käydä lukemassa.
 
Pitäisi itsekin varmaan blogata useammin englanniksi. Nyt englanninkielisen blogin merkinnät ovat liian harvakseltaan. Ehkä puheenjohtajuuskausi tuo lisämotivaatiota.
 
PS. Sain rakentavaa palautetta eilisestä blogimerkinnästä. Kiitos siitä. Annoin ehkä liian myönteisen kuvan Yhdysvaltojen suurlähettiläsjärjestelmästä. Siellähän nimitetään usein suurlähettiläita ikään kuin palkinnoksi tuesta (usein rahallisesta) presidentinvaaleissa. Myönnettäköön, että järjestelmä ei aina tuota ”helmiä”.
 
Toivon kuitenkin, että peruspointtini elinkeinoelämän, virkamiesten, poliitikkojen, toimittajien ja akateemisen maailman kierrosta oli selkeä. Sitä tarvitaan lisää myös Suomessa.

Nettipäiväkirjan kannalta on ehkä parempi, että en harrasta työillallisia. Ei niiden jälkeen jaksa enää päätteen äärelle. Varsinkaan, jos vaihtoehtona on Ranska-Espanja-ottelun toinen puoliaika.

En ole työlounaiden saati -illallisten ystävä. Niillä käytetty aika suhteessa työn tehoon ei yleensä ole kohdallaan, ja illallisista kieltäydyn lasten takia. Eiliset tilaisuudet olivat kuitenkin piristävä poikkeus.

Isännöin Euroopan elintarviketeollisuuden lounastilaisuutta, jonka pääpuhujana oli Unileverin CEO (toimitusjohtaja) Patrick Cescau. Unileverin tuotteita ovat muun muassa Flora, Lipton ja Knorr.

Ranskalainen Cescau oli aivan mahtava tyyppi. Yhteiskunnallisesti valveutunut Eurooppa-visionääri. Hän puhui täydellistä englantia ja latasi pöytään näkemyksiä elintarviketeollisuuden ja EU:n tulevaisuudesta. Hän kannatti vahvaa EU:ta, terveellistä ruokaa ja vapaita markkinoita. Harvinaisen loistava yhdistelmä.

Keskustelimme myös paljon elinkeinoelämän, politiikan, virkamieskunnan, median ja akateemisen maailman vuorovaikutuksesta. Mielestäni ihmisten pitäisi liikkua useimmin näiden neljän sektorin välillä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kierretään paljon näiden alojen välillä.

Sen huomasi työillallisella Yhdysvaltain EU-suurlähettilään luona. Paikalla oli neljä jenkkilähettilästä (EU, Belgia, Hollanti ja Suomi), meidän EU-suurlähettiläs Eikka Kosonen, Piia-Noora Kauppi ja allekirjoittanut. Kaikki neljä lähettilästä olivat olleet erilaisissa hommissa uransa aikana. Esimerkiksi uunituoreella Yhdysvaltain Suomen lähettiläs Marilyn Warella on vahva tausta elinkeinoelämästä ja hyväntekeväisyystoiminnasta. Tällaista lisää.

PS. Kampanja parlamentin sijaintipaikasta jatkuu. Allekirjoittaneita on jo lähes 700 000. Suomessakin vauhti on kiihtynyt. Meitä allekirjoittaneita on nyt 18 347. Ykköspaikkaa pitää Hollanti, josta on lähes 400 000 allekirjoitusta. Seuraavina ovat Belgia, Ruotsi, Tanska, Portugali ja Suomi. Nyt tsemppiä! Ruotsin 44 000 allekirjoitusta on ohitettava. Toivottavasti jaksat levittää www.oneseat.eu ilosanomaa.

 

I am not a big fan of working lunches or dinners. The results rarely justify the time spent. Yesterday was an a welcome exception to the rule.

Yesterday I had a working lunch with  Patrick Cescau, the CEO of Unilever (brands such as Flora, Lipton and Knorr). An impressive guy with a pro-European vision and a sense of humour. Just what the doctor ordered…

We need more business-leaders like Cescau who are ready to defend Europe and free markets. We need people who can communicate what Europe is all about.

Suomalaista juhannusta ei voita mikään. Vastaan väittäminen on pelkkää hyttysen ininää.

Juhannus perheen ja ystävien parissa Inkoon saaristossa oli juuri niin mahtava kuin saattoi odottaa. Kesäsää näytti parhaat puolensa. Kuvat puhunevat puolestaan. Vaikka Tero minua kuinka mollaa, niin uskallan väittää, että valokuvauskirjasta on ollut hyötyä…

Grillasimme, uimme, saunoimme, veneilimme, löhöilimme, maistelimme Elsassilaisia viinejä ja suomalaista olutta, ja katsoimme tietenkin jalkapallon MM-kisoja.

Silmä lepäsi ulapalla. Tuli nostalginen olo. Pikkupoikana veneilin isäni, äitini ja veljeni kanssa saaristossa. Myös Inkoon saaristo tuli tutuksi. Kaunista seutua. Vetää melkein vertoja Turun saaristolle.

Ranskalainen TV-ryhmä vietti pitkän viikonlopun Suomessa. He tekivät pari lyhyttä uutispätkää Suomesta puheenjohtajuuskauden kynnyksellä. Aiheina juhannus ja suomalainen ruoka.

Autoin heitä ohjelman laatimisessa. Kävivät muun muassa Seurasaaressa erään tuttuni juhannushäissä. Tulivat myös kuvaamaan Inkooseen ja kävivät parhaan kaverini mökillä Porkkalassa.

Olivat samalla paluulennolla. Heistä taisi tulla suomifaneja. Toivottavasti jutut ovat sen mukaisia.

Harrastin vähän matkailumainontaa englanninkielisessä blogissani…

PS: Löydätkö jostain kuvista venäläisen sukellusveneen?

 

We spent Midsummer in the Finnish archipelago.

Finland has thousands of islands around its cost. A wonderful place to visit, especially in the summer.

Here are some pictures to wet you appetite.

Lensin tänään lasten kanssa Suomeen viettämään juhannusta. Suzanne tulee huomenna perässä.
 
Viime vuonna Lasse Lehtinen sattui samalle riville lasteni kanssa. Lasse on monen muun hyvän ominaisuuden lisäksi myös erinomainen babysitteri.
 
Tällä kertaa Esko Seppänen sai kunnian toimia tehtävässä. Hän istui kanssamme rivillä 5 ja Lasse rivillä 11. Oliver juoksi Lassen ja Eskon väliä koko matkan. He heittivät toisilleen monta kertaa ”high fiven”.
 
Voisi se juhannus huonomminkin alkaa.

Tänään oli vähän sellainen päivä, jota edesmennyt isoisäni Kai Setälä kutsui ”tapaamiskokoustamiseksi”. Päivä oli siis täynnä tapaamisia ja kokouksia.

Ensin saimme Piia-Noora Kaupin ja Hannu Takkulan kanssa esittelyn Nokian uusimmista tuotteista. Nokia pelaa korttinsa fiksusti ja tuo esille omia tuotteitaan myös Suomen puheenjohtajuuskauden kynnyksellä.

 

 Nokia on kova brändi myös parlamentissa.

Sen jälkeen oli Itämeri-strategian vuoro. Ensin kävimme läpi strategiaa Henrik Laxin kanssa. Myös tapaaminen Suomen EU-edustuston Petteri Vuorimäen kanssa oli hyödyllinen. Nyt olen paremmin kartalla Pohjoisen ulottuvuuden viimeisistä käänteistä.

Jossain vaiheessa nappasin nopean kahvin Jyväskylän yliopiston Marius Coetzeen kanssa. Hän on ajanut voimakkaasti Euroopan tasoista musiikkihallintotutkintoa.

Lounas EU-edustuston Lauri Voionmaan kanssa oli antoisa. Lauri on nuori diplomaatti, jolla on näkemystä. Hänen kanssa on aina mukava parantaa maailmaa ja Euroopan unionin ulkosuhteita. Tuli nostalginen olo.

Unkarin TV:ssä örisemässä EU:n tulevaisuudesta.

Iltapäivällä virkamiestapaamisten putki jatkui. Ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston Ritva Koukku-Ronde, Sinikka Antila ja Anne Ahonen kävivät juttelemassa. Oli mukava puhua entisten kollegojen kanssa. Ritvan kanssa touhusimme Amsterdamin sopimuksen aikoina ja Annen kanssa Suomen edellisen puheenjohtajuuskauden aikana. Sain hyvän briiffin, missä kehitysyhteistyöasioissa mennään.

Ennen byroopalaveria annoin vielä haastattelun Unkarin televisiolle. He tekevät dokumenttiohjelmaa Euroopan parlamentista. Välillä tuntuu vähän siltä, että toistan itseäni. No, en ole aiemmin örissyt Unkarin TV:ssä.

Huomenna lähden lasten kanssa Suomeen viettämään juhannusta. Suzanne tulee perässä perjantaina. Viime vuoden tapaan suuntaamme Inkoon saaristoon Kai ja Paula Seikun mökille. Makkarasta ei tule olemaan puutetta.

Onko mitään parempaa kuin rauhallinen juhannus Suomessa kavereiden ja perheen parissa? Ei ole.

Hyvää juhannusta!

Elämä on täynnä vaikeita valintoja. Niitä tehtiin parlamentissa tänään. Valiokunnat pyörivät samaan aikaan jalkapallon MM-kisojen kanssa. Onneksi sentään liittokansleri Schüsselin esiintyminen oli aamupäivällä.

Aamulla luennoin suomalaiselle toimittajaryhmälle. Mielenkiintoinen porukka. Paljon hyviä kysymyksiä. Vilkas keskustelu.

Schüssel oli tänään täysistunnossa kertomassa viime viikon Eurooppa-neuvoston kokouksesta. Ihan hyvä esiintyminen. Hän kävi läpi Itävallan puheenjohtajuuskauden saavutuksia palveludirektiivistä perustuslakiin.

Sain kunnian pitää puheenvuoron. Nostin esiin kolme pointtia:

1. Itävalta hoiti hommansa hyvin. Onnistunut puheenjohtajuus perustuu hyvää valmisteluun, objektiivisuuteen ja tuuriin. Itävallalla oli kahta ensimmäistä. Kolmatta ei välttämättä. Totesin, että Suomi ja Itävalta muodostivat taas kerran hyvän puheenjohtajuustiimin (sama kuvio kuin vuonna 1999). Koska kumpikaan joukkue ei selviytynyt MM-finaaleihin, niin ehdotin yhteistyötä seuraavissa karsinnoissa. Schüsseliä hymyilytti.

2. Perustuslakikeskustelu siirtyy uuteen vaiheeseen. Nyt mennään reflektiosta analyysiin. Tein myös ehdotuksen (ehkä enemmän pilke silmäkulmassa), joka meni näin: näyttää siltä, että Ranska paketoi ”uuden perustuslain” omalla puheenjohtajuuskaudellaan vuonna 2008. Koska on jo olemassa Maastrichtin, Amsterdamin ja Nizzan sopimukset, ja koska muutamat haluavat vaihtaa ”perustuslaillisen sopimuksen” nimen (en minä), niin ehkä he voisivat harkita ”Strasbourgin sopimusta”. Taka-ajatuksena oli tietenkin, että se olisi symbolinen kompensaatio siitä, että parlamentti kokoontuisi vain Brysselissä. No, aina voi unelmoida…

3. Nyt pitää siirtyä europessimismistä euro-optimismiin. On lopetettava marina ja vastuun pakoilu. Pitää keskittyä olennaiseen ja pitää suurempi kuvia mielessä. Kiitin puheenjohtajamaata ja toivotin Suomen puheenjohtajuuden tervetulleeksi.

Schüssel kertoi muuten laskeneensa, että eurooppalaiset joukkueet ovat pelanneet 20 ottelua ”muita maita” vastaan. Saldona 12 voittoa, 4 tappiota ja neljä tasapeliä. Ei huono.

Iltapäivällä oli ihan pakko katsoa Saksan ja Equadorin peliä. Tuli 21. voitto. Sehr gut!

JK. Katsoin illalla vielä Englannin ja Ruotsin välisen ottelun. Kisojen suosikkijoukkueeni on ilman muuta Englanti (perhevelvollisuus). Hyvä ottelu. Englanti hallitsi ensimmäistä puoliaikaa. Ruotsi toista. Owenin loukkaantuminen jäi harmittamaan. Crouch ei pysy mukana Rooneyn jakelutahdissa. Eilisen ottelun ehdoton tähti oli Joe Cole.

Englannille tuli suhteellisen helppo vastustaja (Ecuador) ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle. Sen jälkeen menee jo vaikeammaksi. Puolivälierissä vastaan tulee maa akselilta Argentiina-Hollanti-Portugali.

Ruotsilla on vielä vaikeampaa. Iltapäivälehti Aftonbladetilla ei kuitenkaan ole itseluottamuksesta puutetta. Arvelivat, että ensin lyödään Saksa, sitten Argentiina ja Italia, ja lopuksi finaalissa Brasilia. Ei ihme, että Ruotsi on kova urheilumaa. Huh, mikä asenne.

Koko viikonloppu meni puutarhajuhlien valmisteluissa, varsinaisissa juhlissa ja niiden jälkisiivouksessa. Meillä kävi hyvä tuuri: aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja lämpöasteita oli yli 25. Hyvä tunnelma, vaikka itse taisin seistä grillin ääressä noin viisi tuntia putkeen…

Huippukokouskommentointi jäi vähän vähiin. Taidankin olla vähän jälkijunassa, mutta ajattelin esittää muutaman huomion ennen Espanjan ja Tunisian välistä futsimatsia:

1. Olemmme menossa kohti ”kvartaali EU:ta”. Joka neljäs kuukausi järjestetään huippukokous. Jokaisesta huipparista pitäisi olla jotain uutisoitavaa. Viime viikon kokous oli esimerkki siitä, että mitään radikaaleja päätöksiä ei tehty. Kyseessä oli oikeastaan aikan tylsä päämiesten tapaaminen.

2. Itävallan puheenjohtajuus oli eräänlaista viivytyspeliä, varsinkin perustuslain suhteen. Eivät he oikeastaan asialle mitään voineet. Kaikki tietävät, että mitään ei tapahdu ennen Ranskan vaaleja toukokuussa 2007.

3. Laajentumiskeskustelussa puhutaan juuri nyt paljon niin kutsutusta ”vastaanottokyvystä” (absorbtion capacity). Se on oikeastaan koodisana niille, jotka haluavat jarruttaa laajentumista. Eli todetaan, että unionin pitää tehdä institutionaalisia muutoksia ennen kuin voidaan laajentua. Itävaltalaiset ampuivat itseään hieman nilkkaan tässä kysymyksessä. He nimittäin kannattavat Länsi-Balkanin laajentumista, mutta vastustavat Turkin jäsenyytää. Pitkän huipparikeskustelun tuloksena seuraavaa puheenjohtajamaata, eli Suomea, pyydetään laatimaan raportti unionin ”vastaanottokyvystä”.

4. Perustustuslain osalta sovittiin, että Saksa, joka johtaa puhetta keväällä 2007, laatii ehdotuksen siitä, miten voidaan edetä Ranskan ja Hollannin vaalien jälkeen. Varsinaiset päätökset perustuslain sisällöstä, jos sitä enää sellaiseksi kutsutaan, tehdään Ranskan puheenjohtajuuskaudella syksyllä 2008. On aika paradoksaalista, että ensin oli kaksi ”hollantilaista” sopimusta (Maastricht ja Amsterda) ja nyt on tulossa kaksi ”ranskalaista” sopimusta (Nizza ja uusi perustuslaillinen sopimus).

5. Tästä on hyvä Suomen jatkaa.