Sushi-baarissa Kööpenhaminan lentokentällä. Odottelen koneen lähtöä. Edessä viikonloopu. Takana hektinen täysistuntoviikko.
Tänään luennoin Kööpenhaminassa Euroopan parlamentin järjestämässä tilaisuudessa. Olin päässyt hyvään seuraan. Seminaaria johti professori Lykke Friis, vanha tutkijakaveri, Tanskan Esko Antola.
Alustajina olivat José Manuel Barroso, pääministeri Anders Fogh Rasmussen, komissaari Margot Wallström, Hollanin liberaalipuolueen puheenjohtaja Lousewies van der Laan, Financial Timesin Quentin Peel, Tanskan EU-valiokunnan puheenjohtaja Elisabeth Arnold ja allekirjoittanut.
Yleisöä oli noin 200, koko Tanskan EU-kerma. Tapasin monta vanhaa tuttua diplomaateista toimittajiin. Kaikin puolin hyvä keikka. Tällä kertaa tuntui siltä, että alustukseni sai hyvän vastaanoton.
Minulle oli annettu aiheeksi ”A Finnish/EP roadmap out of the constitutional confusion”. Heitin pöytään neljä pointtia:
1. Perustuslaki ei ole missään nimessä kuollut. Sitä ja sen tarjoamia ratkaisuja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Enemmin tai myöhemmin ne astuvat voimaan.
2. Esitin viisivaiheista tiekarttaa: reflektio (2005), analyysi (2006), ehdotus (2007), neuvottelu (2008) ja ratifiointi (2009). Reflektiovaiheesta on nyt siirryttävä analyysiin. Mikä on hinta sille, että meillä ei ole perustuslaki? Ranskan vaalien jälkeen tarvitaan konkreettisia ehdotuksia etenemistavasta. Sen jälkeen neuvotellaan todennäköisesti muutoksista ja lopuksi uusi sopimus tulisi ratifioida vuoden 2009 aikana.
3. Väitin, että pöydällä kuusi vaihtoehtoa (liputin d-vaihtoehdon puolesta):
(a) status quo, eli sopimus sellaisenaan;
(b) julistus, jolla rauhoitellaan ranskalaisia ja hollantilaisia;
(c) minisopimus, eli hyväksytään ensimmäinen ja toinen osa, mutta unohdetaan kolmas;
(d) neuvotellaan kolmas osa uudestaan, mutta ei kosketa ensimmäiseen tai toiseen osaan;
(e) julistetaan sopimus kuolleeksi;
(f) poimitaan osia, jotka voidaan saattaa voimaan ilman sopimusta (esimerkiksi avoimuus, läheisyysperiaate tai ulkosuhdepalvelu.
4. Lopuksi veikkailin mitä seuraavien kuukausien aikana tapahtuu. Kesäkuussa päätetään, että mietintäjakso jatkuu. Puheenjohtajamaa Itävalta valmistelee toimeksiannot Suomelle ja Saksalle (seuraavat puheenjohtajamaat). Pohditaan konkreettisia toimenpiteitä, joita voidaan tehdä ilman sopimusmuutoksia. Valmistellaan Messinan julistusta unionin tulevaisuudesta ja muuten vain odotellaan Ranskan vaaleja.
Lopuksi totesin vielä, että perustuslakiprosessi on kaikkea muuta kuin kuollut. Se jatkuu. Toivoin, että syyttelypeli loppuisi. Parlementti syyttää jäsenmaita. Jäsenmaat syyttää komissiota ja komissio syyttää parlamenttia. Kaikkien on otettava vastuunsa.
Viimeisenä sinettinä toivoin vielä, että Ruotsi ja Tanska ratifioisivat perustuslain mahdollimman pian.
Se siitä semmasta ja nyt viettämään historiallista viikonloppua, jona Suomi voittaa Euroviisut ja jääkiekon maailmanmestaruuden. Hyvä me!
