En ole tainnut aiemmin purkaa minitäykkärin keskiviikkoa kronologisesti. Tältä näytti tänään.

08.00. Junassa matkalla töihin. Tänään normaalia aikaisempi lähtö. En ehtinyt viedä Emiliä kouluun. Lupasin hakea torstaina ja perjantaina.

08.30. Ulkoasiainvaliokunta odottelee Dalai Lamaa. Harvinaisen paljon väkeä käytävällä.


Käytävällä riitti säpinää Dalai Lamaa odotellessa.


Myös täysistuntosalin vierasparvi oli tupaten täynnä.

08.45. Dalai Lama saapuu. Ilmassa on sähköä. Pienen kansan suuri hengellinen johtaja. Rauhan mies. On aina jännä tavata ihminen, josta on muodostanut kuvan vain julkisuuden kautta. Tässä tapauksessa myönteinen kuva vain vahvistuu.


Dalai Lama ulkoasiainvaliokunnassa vierellään valiokunnan puheenjohtaja Elmar Brok.


Parlamentin käytävillä on aina kansainvälinen meininki.

09.10. Perustuslakivaliokunnan koordinaattoreiden kokous. Keskustelemme tulevista raporteista ja aina niin seksikkäästä ”komitologiasta”…

09.35. Tapaan sisämarkkinoista vastaavia virkamiehiä Suomen EU-edustustosta. Käymme läpi Suomen puheenjohtajuuskauden asialistaa. Kirsti Vilénillä, Marjut Leskisellä ja Paula Pohjalla on homma hanskassa. Tulee nostalginen olo. Edellisen puheenjohtajuuskauden aikana tuli väännettyä 80-tuntisia työviikkoja EU-edustustossa. Onkohan meppinä olo silti helpompaa?

10.10. Riennän ryhmäkokoukseen. Nappaan puheenvuoron iltapäivän täysistuntokeskusteluun.

10.40. Poikkean Strasbourg jupakkaa käsittelevässä työryhmässä. Saan Terolta pikaisen briiffauksen siitä, missä mennään. Soppa syvenee. Lupaan antaa tillannekatsauksen huomisessa blogissa (pahoittelen, että edellinen jäi antamatta).

11.15. Takaisin ryhmäkokoukseen. Tilannekatsaus Laurilta. Homma hallinnassa.

11.25. Parlamentin lääkäriasemalla. Vasemmassa silmässä puhjennut verisuoni on vaivannut parisen viikkoa. Punainen läikkä ei ota poistuakseen. Päätän käydä tarkastuttamassa.

11.45. Toimistolla ensimmäistä kertaa täänään. Aikamoinen aamuhässäkkä. Heliltä hyvä briiffi eräästä toisesta työryhmästä. Käyn läpi sähköpostia ja päivän kansainvälistä ja kansallista media-antia. Luen muutaman muistion ja surffaan mm. Suomen puheenjohtajuuskauden nettisivuilla, joilla on tänään julkistettu logo. Tyylikkäät sivut. Kannattaa käydä kurkkaamassa http://www.eu2006.fi

13.00. Käyn lounaalla Laurin ja Teron kanssa. Rauhallinen rupattelutuokio.

14.00. Haastattelu lobbaamisesta. Haastattelijana College of Europen oppilas.

14.30. Totean ilolla, että http://www.oneseat.eu aloitteen on allekirjoittanut jo lähes 400 000 eurooppalaista. Suomalaisia on kuuleman mukaan noin 7000. Toivottavasti luku kasvaa.

15.00. Täysi-istunto alkaa. Belgian pääminsteri Guy Verhofstadt alustaa unionin tulevaisuudesta. Hyvä puhe.

15.10. Käyn vinkkaamassa parlamentin pääsihteerille, Julian Priestleylle, että olisi ”kiva” jos puhemies Borrel voisi antaa allekirjoittaneelle puheenvuoron kun päästään ”catch the eye” vaiheeseen. Katsotaan onnistuuko.

15.55. Hyvä puhe, mutta liian pitkä. Venyy. Vyöryttää vastuuta Hollannin ja Ranskan niskaan. Peräänkuuluttaa, että heitä ottamaan vastuunsa. Kehuu maita, jotka ovat ratifioineet sopimuksen. Rohkeeta puhetta pääministeriltä. Verhofstadtilla on selkärankaa.

16.00. Ryhmäpuheenvuorot alkavat. Pöttering kehuu myös maita, jotka ovat ratifioineet tai ratifioimassa sopimuksen. Kehuu erityisesti Suomea. Niin tekee myös liberaalien Watson. Schulz räyhää normaaliin tyyliinsä ja syyttelee muita. Värikästä keskustelua.

16.40. Verhofstadt vastaa. Innostuu oikein kunnolla. Toivottavasti tästä syntyy myös keskustelua yleisesti.

17.15. Inigo Mendez de Vigo pitää hauskan puheenvuoron. Ehdottaa Verhofstadtille, että hän sulkee Ranskan rajan, vaatii heiltä tullimaksuja, belgialaista ajokorttia ja vanhan kunnon belgian frangin käyttöä. Pilke silmäkulmassa on helpompi hahmottaa unionin hyötyjä ja haittoja.

17.40. Saan ”catch the eye”-puheenvuoron. Kehun Verhofstadtin ”eurooppalaisuudesta”. Hän uskaltaa ainakin ottaa kantaa. Ihmettelen myös keskustelua siitä, että perustuslaillisen sopimuksen nimi pitäisi muuttaa. Sen oikea nimi on ”perustuslaillinen sopimus” ja sitähän se on. Siinä on perustuslaillisia piirteitä (esimerkiksi perusoikeudet, oikeushenkilöllisyys ja toimivaltaluettelo). Ja samalla se on kansainvälinen sopimus. On puhuttu perustuslaista jo kuusi vuotta. Miksi nimeä pitäisi nyt yhtäkkiä muutta? Eihän sen sisältö varmaankaan radikaalisti muutu. Se tuntuisi vain silmänkääntötempulta. On vähän sama kun päättäisi vaihtaa lapsen nimeä kuusi vuotta ristiäisten jälkeen.

18.00. Keskustelu päättyy. Maailma ei ole muuttunut, mutta jää fiilis, että perustuslakikeskustelu on jälleen ottanut askeleen eteenpäin.

18.30. Pitäisi lähteä junalla kotiin, mutta vielä yksi tapaaminen. Tapaamme Eija-Riitan, Piitun ja Villen kanssa YLEn aamutelkkarin toimittajaporukan. Käydään lasillisella. Jäädään suusta kiinni. Spontaani ”illanvietto” on aina kivaa.

19.30. Soitan kotiin. Saan lisäaikaa. Onneksi huominen ja perjantai ovat rauhallisempia päiviä.

20.45. Hyppään junaan. Pelén elämänkerta on hyvää matkalukemista.

21.20. Kotona. Iloiseksi yllätykseksi Emilie on vielä hereillä. Lupasin tyttärelleni lukea Kalle Ankkaa iltalukemisiksi ja niin teemme. Hyvä päivä. Hyvää yötä.

PS. Ihmettelin eilen blogissa, miten Alain Lamassouren kaltainen fiksu ja kokenut tyyppi olisi mennyt ehdottamaan EU:lle sähköposti- ja tekstiviestiveroa. Asia selvisi tänään hänen tiedotteessaan: kyseessä oli pohdiskelu kaukaisen tulevaisuuden globaaleista järjestelyistä, ikään kuin hänen vastineensa Tobinin verolle. EU:n lähivuosien rahoitusuudistuksen kanssa asialla ei kolleganikaan mielestä ole mitään tekemistä.

Olen kiitollinen, jos blogin lukijat jaksavat välittää tätä tietoa myös suomalaisille tietokonealan keskustelupalstoille.

On hetkiä, jolloin tekee mieli kirjoittaa päivän tohinoista: luennoista, palavereista, kolumneista. Nyt ei ole se hetki.

Saimme Emilien ja Oliverin äsken nukkumaan. Taitaa olla oikea hetki kömpiä heidän vierelleen lukemaan Pelén elämänkertaa.

Viime viikon tiistaina kirjoitin EU-myyteistä. Nyt näyttää taas siltä, että uusi EU-myytti on syntymässä.

Tällä kertaa aiheena on sähköpostien ja tekstiviestien verotus. Uutisten mukaan EU ja erityisesti parlamentti ovat valmistelemassa 1,5 sentin tekstiviestiveroa ja 0,00001 sentin sähköpostiveroa.

Totuus on hiukan tylsempi. Onneksi.

EU:n budjetin tulopuoli koostuu nykyään pääasiassa jäsenmaiden maksuista. Tämä johtaa myös ikuiseen nettomaksukeskusteluun: saiko Suomi enemmän Brysselistä kuin sinne maksoi?


Koordinoimme avustajani Heli Lehtosen kanssa aamuisin päivän värin. Tänään se oli vihreä.

Komissio tulee esittelemään vuonna 2008 ehdotuksensa koko EU:n budjetin uudistamiseksi. Ennakkoarvioiden mukaan uudistuksia on tulossa maatalouden sekä tutkimuksen ja kehityksen rahoitukseen sekä EU:n tulopuoleen.

Vielä 1970-luvulla pääosa silloisen EY:n tuloista tuli ”omista varoista” eli mm. tullimaksuista ja arvonlisäverosta. Nyt olisi tarkoitus taas pienentää jäsenmaiden jäsenmaksujen merkitystä.

Ranskalaisen Alain Lamassouren vetämä meppiporukka on pyöritellyt viime viikot ideoita sparratakseen komission tulevaa esitystä. Yksi niistä, ja ehkäpä huonoin, on tämä tekstiviesti- ja sähköpostivero.

Niin pieniä kuin nuo pyöritellyt maksut olisivatkin, ei niistä olisi kyllä hyötyä eurooppalaisen tietoyhteiskunnan eikä eurooppalaisten teleoperaattorien kannalta. Pahimmillaan se johtaisi operaattorien kirjojen siirtymiseen unionin ulkopuolelle. Siinä sitten menisi aika paljon enemmän verotuloja ja mahdollisesti työpaikkoja.

Sinänsä ymmärrän, että tämä idea on nostettu lehdissä esiin. Sen verran legendaarisia EU-juttuja kun tästä saa taas väännettyä.

PS. Aina välillä raapustelen muutaman virkkeen englanninkieliseen blogiin. Tällä kertaa tuokiokuvia viikonlopun häistä.

I love weddings. There is nothing better than a loving couple throwing a bash for family and friends.

We spent a long weekend in Epsom (outskirts of London) at Angela’s and Adrian’s wedding.

Angela is an old friend of Suzanne’s. They worked together in Japan.

We had a great time at the wedding. The ceremony was beautiful, and as relaxed as Catholic ceremonies come.

I even suggested to Father Peter that we could sing ”Hard Rock Hallelujah” instead of ”Alleluja”. But, alas no such luck. 

The party was a lot of fun. No unnecessary formalities. The speeches were just perfect: funny, witty, romantic and touching. At one stage we were all laughing, at another we could not hold the tears back.

Emilie and Oliver enjoyed the wedding as well. They were running around and dancing with new found friends Alice and Ben. 

I guess I was so excited about the wedding that I went a bit over the top with my camera work. Some 160 pictures will be on their way to Mr. and Mrs. Clark-Morgan by the end of the week…Below a couple of them.

Bride, groom and bridesmaides.

Adrian and Angela getting ready to party.

Nämä Englannin reissut ovat aina yhtä hauskoja. Suihkusta tippuu vain kaksi vesipisaraa kerrallaan (joko kaksi tulikuumaa, tai kaksi jääkylmää). Kaikista ikkunoista vetää. Meinaa koko ajan jäädä auton alle, koska ajavat väärällä puolella tietä – eihän sitä tiedä, mihin suuntaan pitäisi katsoa. Iltapäivätee on nautittava tasan kello 16.00.
 
Ennen MM-kisoja puhutaan vain jalkapallosta – kaikkialla näkyy Englannin (siis ei Britannian) punavalkoisia lippuja. Joka kerta povataan Englannille voittoa. Joka kerta petytään. Edellinen voitto on vuodelta 1966. Valmentajaa ja loukkaantumisia syytellään.
 
Ruoka täällä on muuten parempaa kuin yleisesti luullaan. Kelpaisi varmaan Chiracillekin. Eilen kunnioitimme paikalliskulttuuria nauttimalla illallisen ranskalaisessa ravintolassa nimeltä Café Rouge…”Fish and Chips” oli rasvaisen hyvää, varsinkin kun sen huuhteli alas tuopillisella ”lageria”.
 
Aamulla terveyskuuri jatkui perinteisellä englantilaisella aamiaisella: pekonia, makkaraa ja munakokkelia. Keho kiittää. Onneksi tuli lenkkeiltyä eilen.

 Autossa paluumatkalla Helsinkiin. Takana on antoisa meppikiertuepäivä.

Lähdimme avustajani Tero Luoman kanssa aamujunalla Tampereelle. Luennoin Tampereen kauppakamarille aiheesta ”Suomi EU-puheenjohtajuuskauden kynnyksellä”.

Lähdin liikkeelle vertaamalla tilannetta edellisen puheenjohtajuuskautemme kynnyksellä vuonna 1999. On se maailma muuttunut. Tuolloin EU:ssa oli ”vain” 15 maata; ei ollut euroa, ei Nizzan sopimusta, ei perusoikeusluetteloa eikä edes kunnolla puhetta perustuslaista.

Yleinen ilmapiiri oli toki parempi. Ehkä se johtui siitä, että Nizzan riitaiset neuvottelut olivat vielä edessäpäin. Nizzan jälkeen jäsenmaiden välinen luottamus heikkeni.

Nyt ollaan taas uudessa tilanteessa. Monet potevat laajentumiskrapulaa, EU-vastaisuus on kasvanut ja perustuslaki junnaa paikallaan.

Luentoni loppukanettina totesin, että Suomi tulee hoitamaan puheenjohtajuutensa mallikkaasti, niin kuin viimeksikin.

Poikkesimme aamulla vielä Aamulehdessä. Aina yhtä antoisaa olla laatulehden vieraana.

Teron isä, Raimo Luoma, tuli hakemaan meidät Tampereelta. Matka Kankaanpäähän sujui leppoisasti ammattilaisen kyydissä.

Seuraavaksi ohjelmassa oli jotain aivan uutta. Kankaanpään yhteislyseossa olen mukana vihkimässä alueellista etäopetusjärjestelmää. Pidin siis luennon yhteislyseossa, joka välitettiin videotykillä yhtäaikaisesti vieressä olevaan luokkahuoneeseen, Honkajoelle, Lavialle, Pomarkkuun ja Merikarvialle. Mukana oli myös vieraileva italialainen ryhmä. Mahtava kokemus!

 


EU-luento etäopetuksena Kankaanpään yhteislyseolla.

Alussa tuntui vähän oudolta, koska en oikein tiennyt minnepäin katsoa: luokkahuoneeseen, kameraan, edessä olevaan näyttämöön telkkariin tai valkokankaalle. Jossain vaiheessa rytmi löytyi, taisi olla siinä vaiheessa kun minä lopetin monologin ja porukat esittivät kysymyksiä.

Tilaisuuden yhteydessä Kankaanpään Seudun tomittaja Mikko Vähätalo teki haastattelun. Kankaanpään yhteislyseo oli kaikinpuolin hieno paikka. Apulaisrehtori Pekka Simberg alusti koulun kehityssuunnitelmista. Olen käynyt monessa koulussa – tässä on selvästi virtaa.


Matkalla Niinisaloon bongasimme polkupyörämarssin.

Koulukäynnin jälkeen eversti Vesa Kangasmäki esitteli puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen Niinisalossa. Erittäin mielenkiintoinen visiitti. Keskuksesta käsin johdetaan suomalaista rauhanturvatoimintaa. Tällä hetkellä maailmalla on yli 700 suomalaista rauhanturvaajaa. Niistä Naton KFOR joukoissa on noin 440 miestä ja naista.

Ilta päättyi paikallisen kokoomusjärjestön tilaisuudessa. Hyvä keikka. Mielenkiintosia kysymyksiä. Vauhdikas keskustelu.


Luennoimassa Kankaanpään Kokoomukselle.

Huomenna lennän takaisin Brysseliin. Pikapakkauksen jälkeen lähdemme koko perheen kanssa viettämään pitkää viikonloppua Englantiin. Menemme Suzannen kaverin häihin. Tiedossa on hyvät bileet.

PS. Kokoomusmepit päättivät tänään yksimielisesti lähteä tukemaan Eija-Riitta Korholaa Kokoomuksen varapuheenjohtajaksi. Eija-Riitta on mahtava tyyppi. Hän paneutuu asioihin täysillä eikä pelkää sanoa omaa mielipidettään. Kovempaa ympäristö-, energia- tai ihmisoikeusasiantuntijaa saa hakea. Eija-Riitta sukkuloi EU:n käytävillä kuin kotonaan. Minusta Eija-Riitta on juuri sellainen varapuheenjohtaja, jonka Kokooomus tarvitsee.

EU:sta liikkuu paljon huhuja ja myyttejä. Toiset ovat totta, toiset eivät. Eläviä legendoja syntyy ties mistä. Oli juttu totta tai ei, pääasia on että keskustellaan.

Euroopan komission Lontoon edustusto on koonnut parhaat palat kokoelmaksi. Hauskaa luettavaa, suosittelen:

http://ec.europa.eu/unitedkingdom/press/euromyths/index_en.htm

Oma suosikkini on ”Teeth”, leveiden hymyjen kieltäminen…

Nyt lentokoneeseen. Huomenna meppikiertueella Tampereella ja Kankaanpäässä. Se on moro.

PS: Ohessa kuvat parlamentin pienoisversiosta. Näin se kasvaa.


Tältä Euroopan Parlamentti tulee näyttämään valmiina. Edessä olevat rakennukset vielä tekeillä…

 
…Parlamentti osa 2…


…Ja tältä se näyttää tänään.

Meillä alkoi niin kutsuttu keltainen viikko. Kalenteri on vedetty minimiin. Rästihommia, kirjoittelua ja matkustelua.

Kirjoitin tänään Blue Wings kolumnin. Aiheena Suomen EU-puheenjohtajuus. Viimeksi kirjoitin EU:n rajoista, Euroviisuista ja jopa Lordista (kolumni).

Huomenna on Ilta-Sanomien deadline. Kirjoitan työotsakkeella ”EU Hallelujah”. Ajattelin verrata EU:ta ja Euroviisuja. On muuten mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä.

Keskiviikkona on meppikiertue Tampereella ja Kankaanpäässä. Loppuviikosta lähdemme perheen kanssa Englantiin Suzannen kaverin häihin.

Toivoin perjantaina, että Suomi voittaisi Euroviisut ja MM-kultaa. Vain toinen toteutui. Pahus.

Toisaalta Suomi on ainoa maa, joka on yhden vuoden aikana saanut mitalin alle 18- ja 20-vuotiaiden MM-kisoista, olympialaisista ja miesten lätkäkisoista. Ei hassumpi saavutus sekään.

Suomen musiikkiteollisuus on ollut nosteessa jo muutaman vuoden. Lordi vain vahvistaa tätä trendiä. Siitä tulee vielä vähintäänkin uusi Kiss.

JK. Tämä ammatti pistää aina välillä pään pyörälle. Kuulin äsken, että arvostetun A-piste ohjelman mukaan kuulun Lordi jutussa takinkääntäjiin. Palautetta on jo tullut. Kiitos siitä. Arvostan varsinkin nimellisenä.

Ei ole tapana korjailla, koska siitä jää aina selittelyn maku. Tällä kertaa halusin kuitenkin selvyyden vuoksi nostaa esille pari juttua.

Minusta Lordin lähettäminen Suomen edustajaksi Euroviisuihin oli mahtavaa. Ajatus International Herald Tribunen jutusta syntyi intoilustani lounaalla toimittajakaverini Dan Bilefskyn kanssa.

Lordi päätyi IHT:n etusivulle. Jossain taisi jutun jälkeen lukea, että ”Stubb juorusi Lordista”. Pitää paikkansa. Tein niin koska Lordi oli mielestäni paras suomalainen euroviisuedustaja vuosiin. Jos ei olisi tullut tätä kautta, niin aivan varmasti jotain muuta. Onneksi.

Puheet siitä, että olisin millään tavalla pelännyt, että Lordi olisi Suomen EU-puheenjohtajakaudelle haitallisia, ovat älyttömiä. Ehkä A-piste siteerasi erästä iltapäivälehteä, joka siteerasi Hesaria, joka siteerasi International Herald Tribunen juttua, josta oli revitty pätkä, joka ei ollut suora sitaatti.

Alusta asti veikkasin (ja toivoin) Lordille menestystä, kuten Blue Wings kolumnissani ja blogistani (sekä suomen- että englanninkielisestä) saattoi huomata.

No, se on tämmöistä välillä. Turha siitä on urputtaa, mutta oli pakko vähän tuulettaa. Pahoittelen purkausta ja selittelyä, mutta tällä kertaa se oli terapeuttista. Taidan kuunnella Hard Rock Hallelujahin kerran kuulokkeilla ja kovaa, ehkä se helpottaa.

Kello on 00.02. Lordi on juuri voittanut Euroviisut. Skumppapullo on auki.

Tekstareita tulee solkenaan. Ja aivan kaikkialta, ei vain Suomesta. Ulkomaalaiset kaverit onnittelevat.

Kaikki tuulettaa. Suomi on Rock, Hallelujah!

Dan Bilefsky, International Herald Tribune -jutun kirjoittaja, on soittanut jo kaksi kertaa. Aivan fiiliksissä. Eikä syyttä.

Suomen semifinaalitappio jääkiekon MM:ssä otti kyllä päähän, mutta Lordi kuittasi homman. Tori täyteen porukkaa!

Tästä on syytä olla ylpeä, todella ylpeä!

PS. Monacoa, Armeniaa ja Albaniaa ajattelin boikotoida…ne olivat ainoita, jotka eivät äänestäneet Lordia…

They did it! Lordi won the Eurovision song contest, with the highest score ever. Euphoria.

I have received tens of text messages and e-mails from Finns and foreigners. All but one congratulatory and complimentary. Fun.

The Senate square in Helsinki will be packed with thousands of fans on the next Friday. Expect a major party.

Last time around the Finnish EU Presidency started with Martti Ahtisaari negotiationg peace in the Balkans. This time around we kick of with Lordi. Not bad.