Flunssa tukkii nenän ja ajatusten juoksun.

Onneksi aamu alkaa hyvillä uutisilla. Kokoomuksen kannatus on noussut 22,5 prosenttiin.

Perinteisellä pressiaamiaisella keskustelemme muun muassa protektionismista ja nationalismista. Pääuutiseksi nousee väite jonka mukaan ”suomalaiset mepit eivät ratifioisi perustuslakia”. Neljä kannattaa, yhdeksän vastustaa ja yksi ei ota kantaa. Onkohan vastustus ihan noin yksiselitteinen?

Sisämarkkinavaliokunnan valmistelukokouksessa puolustan jälleen kerran kunnianhimoista palveludirektiiviä. Myöhästyn Itämerityöryhmän kokouksesta. Ehdin kuitenkin vaihtaa pari sanaa Arja Alhon kanssa, joka on puhumassa parlamenttien Itämerikonferenssista.

Äänestämme mm. yhtiöoikeusdirektiivistä (Piia-Noora Kaupin mietintö), tietoyhteiskunnasta (Reijo Paasilinnan mietintö) ja ulkosuhdelainojen takuurahastoista (Esko Seppäsen mietintö). Äänestämme yhteensä yhdeksästä mietinnöstä. Niistä 33 prosenttia ovat suomalaisten käsialaa!

Kuuntelen Saksan presidentin Horst Köhlerin puheen. Puhuu asiaa.

Syön pikalounaan Eija-Riitta Korholan kanssa. Toimii tankkauksena.

Pidämme kokoomusdelegaation kokouksen. Asioita on paljon emmekä ehdi kuin puoleen väliin listaa.

Riennän budjetinvalvontavaliokunnan valmistelukokoukseen. Espanjalaiset eivät ole tyytyväisiä tulkkausraporttiini. Tästä voi vielä tulla ongelma. Pahoittelevat, että ovat niin myöhään liikkeellä. Syytä onkin.

Tapaan espanjalaiset myöhemmin illalla. Pahimmat ongelmat hoidetaan.

Perustuslakivaliokunnan valmistelukokous menee nuottien mukaan.

Lähden ryhmäkokoukseen. Sieltä MTK:n järjestämälle illalliselle.

Väsyttää. Olo on edelleen tukkoinen. Pitäisi päästä nukkumaan.

Matkustaminen on olennainen osa mepin työtä. Viikkorutiineihin kuuluu, että lennän torstai-iltana Suomeen. Perjantaina kierrän sitten jossain päin Suomea ja palaan takaisin Brysseliin myöhään illalla. Hyvä niin.

Viimeiset pari viikkoa ovat kuitenkin olleet aikamoista matkustusrumbaa, ja siitä saa syyttää vain itseään. Seitsemäntoista päivän sisällä olen lentänyt kolme kertaa edestakaisin Brysselistä Helsinkiin. Kerran Helsingistä Kainuuseen ja takaisin. Autossa on tullut ajettua yli 3000 kilometriä (Suomessa, Belgiassa, Luxemburgissa, Ranskassa ja Italiassa).

Juuri nyt olen Strasbourgissa. Saavuimme tänne iltapäivällä. Ajomatka kesti nelisen tuntia.

Taiteellinen vaikutelma Strasbourgin parlamenttirakennuksesta.

Viikosta on tulossa mielenkiintoinen, joskaan ei yhtä raskas kuin edellisellä kerralla. Silloinhan kävimme kovat väännöt palveludirektiivistä.

Viikon asialistallaa on muun muassa työntekijöiden vapaata liikkumista, EU:n huippukokouksen valmistelua ja Palestiinan presidentin Mahmoud Abbasin puhe.

Hymyn häivää voi herättää asetus ”maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteröimisestä aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi”. Ei pitäisi hymyillä. Haudanvakava asia. Eihän sahdilla, kalakukolla tai puikulaperunoilla pidä leikkiä?

Kyseessa on siis asetus (tai oikeastaan kaksi asetusta), jossa käsitellään suojattuja alkuperänimityksiä ja suojattuja maantieteellisiä merkintöjä.

Nämä ovat olleet kiistakysymyksiä jo kauan, niin EU:ssa kuin WTO:ssakin. Muistan miten Suomen puheenjohtajuuskaudella (1999) väännettiin kättä fetajuustosta. Eli saako fetajuustoa markkinoida fetajuustona, jos se on valmistettu muualla kuin Kreikassa tai muusta kuin vuohenmaidosta. Loppujenlopuksi päädyttiin siihen, että ei saa. 

En ole ihan varma tuleeko sahdista, kalakukosta tai puikulaperunoista koskaan maailmanlaajuisia brändejä. Mutta hyvä, että niiden asema virallistetaan.

Olin kyllä tarjoamassa Chiracille puikulaperunoita, mutta en ole vielä saanut vastausta viimevuotiseen kutsuuni. Jäädään odottelemaan.

Liput liehuvat illansuussa.

Sunnuntai-ilta. Vietimme mukavan viikonlopun Suomessa. Flunssakaan ei menoa haitannut.


Tyypillistä Suomi-maisemaa Lehtisaaresta.

Kaunis kevättalvinen sää. Lasten geeniperimästä ei ole epäilystä. He halusivat olla ulkona kokoajan. Kävimme pulkkamäessä jä jäällä.


Kevätaurinkoinen sai ihmiset järven jäälle Munkkiniemessä.

 


Lehtisaaren merimaisema.

Lauantai-iltana olimme kaveriella syömässä. Kaikessa perhe- ja työhälinässä sitä pruukaa unohtaa miten antoisaa on viettää aikaa ystävien kanssa.

We had a nice weekend in Finland. A couple of sunny winter days.

A well known American comedian, Conan O’Brien, is doing a great job for the Finnish tourist industry. It all started a few months back, when Conan noticed that he actually looks like our President, Tarja Halonen.

One thing lead to another and last night he devoted a whole programme to Finland. Oh well, at least a few Americans will now know where Finland is situated on the map.

Here are some pictures from last weekend (for tourists…):


Crosscountry skiing gives you Jane Fonda-type ”buns of steel”.

Trees and water are the most obvious features of Finland?s natural landscapes. Forests cover more than two-thirds of the land, and lakes and rivers account for almost another tenth.


Spring weather in Finland.

 

 
The Baltic Sea.

Tänään oli yksi meppikiertuehistorian parhaimmista päivistä! Mentiin kotimaanavustajamme Elli Karjalaisen kanssa tukka putkellä Hyvinkäällä ja Riihimäellä.

Aamu alkoi Laurean ammattikorkeakoululla Hyvinkäällä. Joukossa oli myös Hyvinkään yhteiskoulun lukioloisia. Salissa vajaat 200 henkeä. Hyviä kysymyksiä. Vilkas keskustelu.


Aamutuimaan Laurean ammattikorkeakoululla.

Laurean jälkeen siirryimme Hyvinkään Sveitsin lukiolle. Taassali täynnä. Alkuun kahden euroscolan oppilaan erinomaiset esitykset suomeksi ja englanniksi. Sen jälkeen meikäläisen EU-show. Taas fiksua porukkaa. Juteltiin, pohdiskeltiin ja naurettiin.

Paikalla olivat myös Kellokas ja Aamuposti. Toivottavasti en sanonut mitään aivan sopimatonta…


Sveitsin lukiossa Hyvinkäällä.

 


Sveitsin lukion oppilaita.

Lounaan söimme Hyvinkään Sveitsin hyppyrimäen kupeessa, hotelli Rantasipissä. Mukava porukka Hyvinkääläisiä yrittäjiä. Juttelimme kilpailukyvystä. Tällä kertaa en pitänyt puhetta, ja hyvä niin. Minulla on jonkinasteinen flunssa päällä ja ääni on sen mukainen.

Vaikka Hyvinkäällä oltiin, niin Markku Uusipaavalniemeä ei näkynyt, joten päätimme jatkaa matkaa Riihimäelle.

Riihimäellä kävimme ensin Harjunrinteen yläasteella. Mitä nuorempia oppilaita, sen haasteellisempaa on kertoa EU-asioista mielenkiintoisella tavalla. Oppilaat jaksoivat hyvin loppuun saakka.


Harjunrinteen yläasteella Riihimäellä.


Harjunrinteen yläasteen oppilaita.

Sokerina pohjalla oli sitten Riihimäen lukion vuoro. Välillä on vain niin, että yleisön kanssa ”klikkaa”. Riihimäen lukiolla oli juuri sellainen tilanne heti kättelyssä. Ilmapiiri oli mahtava alusta asti. Meni niin lujaa, että taisi aikataulutukin paukkua.


Riihimäen lukiolla.


Riihimäen lukiolaiset tarkkaavaisina.

Riihimäeltä lähdimme sitten Ellin kanssa takaisin Helsinkiin, jossa Aino Salo haastatteli allekirjoittanutta graduaan varten. Hän kirjoittaa graduaan kotimaan puolueiden ja meppien välisestä yhteistyöstä. Hyvä aihe, varsinkin meille, koska Kokoomusmeppien yhteistyö puolueen johdon, puoluetoimiston, eduskuntaryhmän ja piirien kanssa on saumatonta.

Nyt istun poikkeuksellisesti isäpapan päätteen äärellä täällä Helsingissä. Odottelen perhettä Suomeen. Vietämme viikonloppua täällä päässä. Kelitkin näyttävät suosivan. Ei muutakuin kentälle Suzannea ja muksuja hakemaan.

 

Kotimaanavustajani, monilahjakkuus Kai Mykkänen siirtyy Sammon palvelukseen huhtikuun alusta. Onnittelut Kaille! Hieno homma.

Sammon tavoitteena on käynnistää pankkipalveluiden tarjoaminen Venäjällä vielä tämän vuoden aikana. Kai lähtee koordinoimaan projektia. Venäjää puhuvalla vastavalmistuneella taloustieteilijällä on aina kysyntää.

Olen vahvasti sitä mieltä, että meppiavustaja on ponnahduslauta eteenpäin. Se on nuoren ja nälkäisen hommaa. Opitaan EU-kuviot ja siirrytään uralla eteenpäin.

Kai ehti olla remmissä kaksi vuotta. Kampanjan aikana hän rakensi yhdessä Lauri Tieralan ja Juho Romakkaniemen kanssa koko maan kattavan tiimiverkon aluevastaavineen.

Avustajana hän hääräsi mm. ympäristö-, energia- ja sisämarkkinakysymysten parissa. Hän piti minua ajan tasalla kotimaan asioista, auttoi meppikiertueen kanssa ja tuli monelle vierailijaryhmälle tutuksi säntillisenä matkanjohtajana.

Kai on juuri sellainen tyyppi, joka menee vielä pitkälle: fiksu, utelias, kielitaitoinen, hauska ja lämmin energiapakkaus. Kerta kaikkiaan mahtava tyyppi.

Kokoomus menettää valovoimaisen eduskuntaehdokkaan (toistaiseksi…) ja minä menetän loistavan avustajan. Nyt saa kyllä Nalle Wahlroos olla tyytyväinen… Ja kyllähän me muutkin ollaan, ainakin Kain puolesta.

Koneessa matkalla Helsingistä Brysseliin. Tänään oli päivä täynnä perustuslakia.
 
Olimme muutaman perustuslakivaliokunnan jäsenen (Leinen, Mendez de Vigo, Lamassoure, Duff, Carnero ja Bonde) kanssa Suomessa ”myymässä” perustuslakia.
 
Tapasimme Eurooppa-ministeri Paula Lehtomäen, puhemies Paavo Lipposen, ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan. Tapaamisten lisäksi järjestettiin lehdistötilaisuus ja palaveri omien poliittisten ryhmien kanssa. Meiltä Mendez de Vigo ja Lamassoure tapasivat mm. Jyrki Kataisen, Jari Vilénin ja Janne Vapaavuoren.
 

Suuren valiokunnan vieraat: vasemmalta Lamassoure, Carnero, Leinen, Mendez de Vigo ja allekirjoittanut.
 
Eilen meillä oli illallinen suomalaisten kansanedustajien kanssa. Tänään järjestettiin vielä seminaari Helsingin yliopistolla.
 
Reissu oli kaikin puolin onnistunut. Tuntui siltä, että eduskunta aikoo ratifioida perustuslain. Se olisi erinomainen lähtölaukaus Suomen puheenjohtajuuskaudelle ja loisi painetta varsinkin Hollannin ja Ranskan suuntaan.
 
Perustuslain on ratifioinut 14 maata. Nyt odotellaan Suomen ja Viron päätöksiä. Jos päästään 20 maahan, niin paine kasvaa entisestään. Oma veikkaukseni on, että sopimus astuu voimaan vuonna 2009 – joko sellaisenaan tai hiukan muutettuna.
 
Tapaaminen Paula Lehtomäen kanssa oli erinomainen. Paula on ministeri, josta voi olla ylpeä myös kansainvälisillä kentillä. Hän osaa hommansa ja puhuu kieliä. Lehtomäki onkin avainministeri europarlamentaarikoille. Häntä näemme parlamentissa usein puheenjohtajuuskauden aikana.
 
Lipponen oli jälleen kerran vakuuttava. Hän puhui ratifioinnin puolesta ja esitti EU-myönteiset perusteesinsä. Kokoukset ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan kanssa menivät hyvin. Sai olla ylpeä kansanedustajien kommenteista ja kysymyksistä. EU-tietoisuus on korkealla.
 
Yliopistolla käytiin vilkas keskustelu. Sen siitä saa, kun heittää kehään tanskalaisen EU-skeptikon (Bonde) ja kolme federalistia (Duff, Mendez de Vigo ja allekirjoittanut).
 
Eilisellä illallisella oli hauskaa. Sain kunnian istua Timo Soinin ja Jens-Peter Bonden välissä. Yritin käännyttää heitä federalisteiksi. En tainnut onnistua. Soini on muuten mainio tyyppi. Fiksu kaveri. Loistava seuramies. Mistään ei taidettu olla samaa mieltä, mutta hauskaa oli.
 
Kävin eilen myös Nelosen uutisissa kommentoimassa EVAn uusinta tutkimusta, jonka mukaan EU-vastaisuus on jälleen kasvanut Suomessa. Esitin pari syytä. Ensinnäkin yleinen EU-ilmapiiri on tällä hetkellä väistämättä negatiivinen. Toiseksi EU:ta käytetään jatkuvasti sylkykuppina. Kaikki mikä on huonoa tulee EU:sta. Kaikki, mikä onnistuu on jäsenmaiden ansiota.

Aivot tuntuvan vielä olevan alpeilla. Työnteko käynnistyy yskien.

Aamulla pidimme listapalaverin Helin ja Teron kanssa (Lauri on ansaitulla gradusapatilla). Kalenteripyyntöjä näytti riittävän. Postiakin oli tullut viikon aikana mukavasti.

Iltapäivällä luennoin EU-instituutioden harjoittelijoille. Taisi olla seitsemäs kerta. Järjestäjien mukaan kuulijoita oli yli 800. Aina yhtä antoisa kokemus.


Luennoimassa EU-instituutioiden harjoittelijoille.

Tuntui vain siltä, että en oikein saanut juttua luistamaan normaaliin tapaan. Vastauksetkin olivat välillä vähän ”poliitikkomaisia”. No, ehkä voin syyttää sitä, että ajatukset eivät ole viime päivinä oikein olleet EU-asioissa.


Yleisö heitti jälleen kerran kiperiä kysymyksiä.

Aiheena oli ”EU:n nykytila”, eli ”State of the European Union”. Heitin perusteesit laajentumisesta, perustuslaista, ulkopolitiikasta, protektionismismista, nationalismista, poliittisen johtajuuden puuttesta (Esko Antolalla muuten hyvä kolumni aiheesta Hesarissa tänään), federalismista, hallitustenvälisyydestä ja yhteisöllisyydestä.

Tapasin myös suomalaisia harjoittelijoita. Sovimme, että järjestämme tapaamisen.

It’s always tough to come back to the office after a week off. My brain is still in the French alps. I had to check the weather in Samoens: still snowing…

I spent the day going through my mail from last week, basically catching up. Protectionism and nationalism seems to be the only game in town. I’m glad I wrote about it in my Blue Wings column last month. A pitty that it was published only a last week.

Today’s highlight was a lecture to 800 stagiers, i.e. trainees of the EU institutions. Well, at least it was a highlight for me. I don’t know about the stagiers…I did not feel 100 percent, and I think it showed.

Alpine articulation…

It was, once again, a great group. Sharp and timely questions. I hope the answers were satisfactory.

Tomorrow I am off to Finland with the Constitutional Committee. Looking forward to meeting some Finnish MPs about the Constitution. My feeling is that Finland will ratify the Constitution before the summer.


Trying to keep the audience awake…

Nyt on patterit taas ladattu. Takana hieno hiihtoloma mahtavassa seurassa.

Porukkamme: Emmi, Pasi, Kaisa, Lasse, Raija, Miro, Roope, Tilda, Ossi, Lisa, Nils, Emilie, Suzanne, Oliver ja allekirjoittanut.

Samoensin säät eivät suosineet, mutta se ei menoa haitannut. Saatiin hiihdettyä sopivasti. Parasta antia oli, että sai viettää laatuaikaa perheen ja ystävien kanssa.

Päivisin puuhasteltiin ja hiihdeltiin. Joka ilta syötiin ja juotiin hyvin. Lasten nukkumaanmenon jälkeen paranneltiin maailmaa.

Viikon kohokohta oli, että Emilie oppi hiihtämään. Jos saisin valita aurinkoisen puuteripäivän ja Emilien kanssa hiihdetyn päivän välillä, niin valitsisin aina jälkimmäisen. Voi sitä Papan ylpeyttä kun nelivuotias tytär aurailee pitkiä vihreitä ja sinisiä rinteitä.

Lunta pyrytti koko viikon. Lounastauon jälkeen Suzannen kainalossa.

Paluumatkalta ei puuttunut draamaa. Ajomatka on normaalisti noin 8-10 tuntia, pysähdysten pituudesta riippuen. Tällä kertaa meni kokonaiset 14 tuntia!

Juutuimme lumimyräkkään Dijonin pohjoispuolella. Bourgognessa on kyllä hyvää viiniä, mutta moottoritiet eivät oikein tunnu kestävän lumimyrskyjä. Matelimme 40 km kolmessa tunnissa.

Tulimme kotiin vasta klo. 1.30. aamuyöstä. Kotona meitä odotti toinen pieni yllätys. Jossain vaiheessa viikkoa oli tullut sähkökatkos. Sen seurakseni lämmitys oli lakannut toimimasta. Sisätiloissa oli kirpeät 7 lämpöastetta…

Onneksi meillä oli sentään talvirenkaat. Ranskassa niitä harvemmin näkee.

Ensi viikolla päästään taas vauhtiin. Tulen muun muassa muutaman perustuslakivaliokunnan jäsenen kanssa Suomeen tapaamaan suurenvaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan jäseniä. Huomenna pitäisi luennoida 800:lle komission harjoittelijalle. Toivottavasti saan siirrettyö lomavaihteen pois päältä ennen sitä.