Tänään parlamentin käytävillä oli hiljaista. Suurin osa meidän ryhmästämme on jo Roomassa valmistelemassa huomenna alkavaa puoluekokousta.

Me päätimme viettää päivän rästihommia hoidellessa. Lähdemme Helin, Laurin ja Teron kanssa Roomaan vasta huomenna, joskin aika aikaisin. Kyyti kentällä kolkuttaa ovea kello 4.20.

Päivä oli hieno, koska oli aikaa lukea. Jokainen lukutunti kannattaa käyttää hyväksi. Kävin läpi mm. laajentumiseen ja energiapolitiikkaan liittyviä asiakirjoja.

Parin viime päivän aikana lehdissäkin on ollut ns. ”myönteisiä” EU-uutisia. Verokomissaari Kovacs moitti jäsenmaiden erilaista autoverotusta. Niin pitääkin. Autoverotus vaihtelee lähes nollasta 16 000 euroon.

Suomi on valitettavasti autoverotuksen kärkikastia. Sen seurauksena autokantamme on yksi Euroopan vanhimmista. Vanhat autot tuovat mukanaan turvallisuusriskejä ja ympäristöhaittoja.

Ennen hämmästeltiin Itä-ja Keski-Euroopaan Trabanteja ja Ladoja. Nykyään ei tarvitse lähteä hämmästelemään. Kotoakin löytyy ihan värikkään näköistä kalustoa hassuilla rekisterikilvillä…

Periaatteessa meillä pitäisi olla näissäkin kysymyksissä yhteiset sisämarkkinat. Valitettavasti Suomi neuvotteli itsellensä poikkeuksen jäsenyysneuvotteluissa. Senkin olisi jo pitänyt kulua umpeen… 


Talent Gate-vierailuryhmä. Mukava, keskusteleva porukka.

Toinen hyvä uutinen oli, että komissio haluaa ”roaming”-kustannukset kuriin. On käsittämätöntä, että joutuu maksamaa lisämaksuja siitä, että ylipäätään käyttää kännykkää jossain toisessa EU-maassa. Siitä ei operaattorille aiheudu mitään lisäkustannuksia.

Komissio on jo varoittanut operaattoreita useaan otteeseen. Nyt on aika toimia. Toivottavasti homma hoituu.

Nämä ovat niitä käytännönhyötyjä, joita EU:sta on.

Eduskunta on aikeissa perustaa uuden ulko- ja turvallisuuspolitiikan tutkimuslaitoksen. Sen tieltä raivattaisiin pois nykyinen Ulkopoliittinen instituutti UPI (www.upi-fiia.fi). Uuden laitoksen vuosibudjetista on tulossa kolminkertainen UPIn resursseihin verrattuna.

Hienoa, että ulkopolitiikan tutkimukseen halutaan satsata. Kunnianhimoista tutkimusta tarvitaan nimenomaan Suomessa. Meillä kun on perinteisesti uskottu yhden totuuden ulkopolitiikkaan, vaikka virallinen linja onkin toki vaihdellut aikakaudesta toiseen.

Mielestäni on hyvä idea kytkeä tutkimus palvelemaan poliittista päätöksentekoa. Tutkijoiden kammiot ja poliitikkojen kabinetit tuntuvat usein olevan turhan kaukana toisistaan.

Silti minua huolestuttaa, että kaavailujen mukaan uuden instituutin hallitus koostuisi eduskuntaryhmien ja ministeriöiden ehdokkaista. Asetelma mahdollistaa liian helposti ”kansallisen konsensuksen” kannalta kiusallisten tutkijoiden tai tutkimusprojektien hautaamisen vähin äänin. Yhtä totuutta on Suomen historiassa toitotettu jo tarpeeksi kauan, kuten Risto Penttilän uusin kirja, Historian roolipeli, osoittaa. 

Osa UPI:n raporteista on hyvinkin kriittisiä – olisiko tämä jatkossa mahdollista? Tässä taannoin yhtä UPIn nuorta erikoistutkijaa piti sättiä ihan poliittisen- ja UPIn-johdon taholta, koska hän oli esittänyt valtavirrasta poikkeavan näkemyksen Saksan ulkopolitiikasta. Tällainen kehitys ei ole suotavaa.

SaksanStiftung Wissenschaft und Politik (www.swp-berlin.org/) on yksi Euroopan suurimpia ulkopolitiikan tutkimuslaitoksia, josta voisi ottaa mallia Suomeenkin. Tunnen laitoksen johtajan Christoph Bertramin hyvin. Yksi laitoksen tehtävistä on tuottaa – tarvittaessa nopeallakin aikataululla – parlamentille tieteellistä tietoa poliittisista kysymyksistä. Silti sen toiminta on riippumatonta poliittisesta ohjauksesta.

It was interesting to follow the international press coverage of the European Council last week. Most of the papers focused on competetiveness, energy policy and the services directive.

The basic message was the same: put your money where your mouth is. I.e. nice talk, but we want to see results.


Chatting with a school in Posio, Lapland.

The most interesting bit of the summit meeting was Chirac’s language protest. He left the meeting room when UNICE’s French President spoke English. Not necessarily the most mature thing to do…I’ll leave it to your better judgement to decide which monsieur I mean.

I suggested to my wife Suzanne that we could now invite Chirac to our place for a crash course in English. I got vetoed. After all, he did not respond to our dinner invitation last year. Oh well…Next time, perhaps.


Meeting Finnish stagiers from the Commission. In the back: Suvi Tuhkanen, Sanna Nikkanen. In the front: Pauliina Laine, Une Tyynila, Katriina Kuusniemi and Anni Haataja.

Oli mielenkiintoista käydä läpi viikonlopun kansainvälisiä lehtiä. Huippari oli vahvasti esillä. Kilpailukyky, energia ja palveludirektiivi mainittiin lähes kaikissa jutuissa.

Useissa jutuissa todettiin, että päämiehet sitoutuvat noudattamaan parlamentin kompromissia palveludirektiivissä. Oli lopputuloksesta mitä mieltä tahansa, niin se on jälleen osoitus parlamentin vallasta lainsäätäjänä…hyvässä ja pahassa.

Yksi aihe nousi kuitenkin lehdissä ylitse muiden: Chiracin kieliprotesti. Kyllähän se vähän hassulta tuntui.

Vitsailin Suzannelle, että voisimme ehkä kutsua Chiracin meille kotiin englanninkielikurssille. Päätimme jättää kutsun lähettämättä, koska edelliseen ei tullut vastausta…

Mielestäni koko ulosmarssi oli niin hupaisa, että kirjoitan tulkkauksesta kolumnin huomenna viikolla. Chiracin protesti on hyvä aasinsilta esimerkiksi tulkkauskustannuksiin ja monikielisyyteen. 


Chattituokio Posion lukion ja ylä-asteen kanssa. Meppiä grillattiin.

Meillä on menossa ryhmäviikko. Tänään kävin eri työryhmissä napsimassa puheenvuoroja ensi viikon täysistuntoon. Sinne on tulossa tukku mielenkiintoisia aiheita WTO:n Dohakierroksesta asiakirjajulkisuuteen.

Päivän mittaan osallistuin myös chattiin Posion lukion ja ylä-asteen kanssa. Kysymyksiä tuli liukuhihnalta. Yritin vastata kaikkiin, mutta en tainnut ehtiä.

Tapasin myös suomalaisia ”harjoittelijoita” komissiosta. Mukava porukka. Juttelimme työstä komissiossa ja Brysselistä ylipäätään. Innostun aina, kun tapaan nuoria, jotka ovat innostuneita EU:sta.


Tuokio suomalaisten komissioharjoittelijoiden kanssa. Takana Suvi Tuhkanen, Sanna Nikkanen. Alarivi vas: Pauliina Laine, Une Tyynila, Katriina Kuusniemi ja Anni Haataja.

Tuntui ihmelliseltä viettää perjantai Suomessa ilman varsinaista meppikiertuetta. Päivä oli täynnä tapaamisia ja keväistä lumipyryä.

Matkalla maikkarin aamutelkkariin pääsin jälleen kerran mukavan taksikuskin kyytiin. Juttelimme perheasioista. Kun nousin autosta hän tuikkasi: ”kai sinä aiot lausua jotain kuolematonta EU:sta?”. Astuin studioon hykerrellen.

Juttutuokio Katja Kannonlahden kanssa sujui leppoisasti, kuten aina. Tällä kertaa aiheena oli EU:n huippari, protektionismi ja Suomen puheenjohtajuuskausi.

Katjan kanssa päsee aina mukavasti juttuun, aiheesta kun aiheesta. Eikä tämä päde vain tilanteisiin, joissa kamera käy. Katja on kertakaikkiaan mahtava tyyppi. Toivotin hänelle onnea myös tanssiskabaan.

Päivän mittaan tapasin myös Mauri Pekkarisen ja Esko Ahon. Pekkarisen kanssa juttelimme muun muassa palveludirektiivistä ja Suomen puheenjohtajuuskaudesta. Tapaamisen jälkeen toivon entistä vahvemmin, että palveludirektiivi saadaan pakettiin nimenomaan Suomen puheenjohtajuuskaudella.

Ahon kanssa aiheena oli hänen innovaatiota käsittelevä raporttinsa ja Euroopan kilpailukyky yleensä. Ahon raportti on saanut roppakaupalla kansainvälistä tunnustusta. Tänään hänet mainittiin Eurooppa-neuvoston päätelmissä. Taitaa olla ensimmäinen kerta (tai korkeintaan toinen) kun suomalainen pääsee huipparin konkluusioihin ihan nimeltä.

Muutoin Eurooppa-neuvoston anti näyttää jälleen kerran laihan puoleiselta. Paljon lupauksia, vähän konkretiaa. Hallitustenvälisyys ei tuota tuloksia. Ehdotukset yhteisestä energiapolitiikasta ovat jaloja, mutta niiden toteutumisen puolesta en löisi vetoa.

Chirac oli kuuleman mukaan marssinut ulos salista kun UNICEn ranskalainen pääjohtaja piti alustuksensa englanniksi. Mon Dieu…!

Mitäköhän meillä ajateltaisiin jos Jorma Ollilla alustaisi huipparissa englanniksi ja sen seurauksena Matti Vanhanen lähtisi ovet paukkuen kahville?

Noteeraan mielenkiinnolla, että Matti Vanhanen kauhistelee Jari Vilénin Itävaltakritiikkiä, ensin blogissaan ja sen jälkeen ihan Eurooppa-neuvoston lehdistötilaisuudessa.

En oikein jaksa ymmärtää tämäntyyppistä kauhistelua. Pitäisikö rehellinen kritiikki Itävallan puheenjohtajuuskaudesta sensuroida?

Aina välillä tuntuu siltä, että meidän keskustelukulttuurimme on jämähtänyt kylmän sodan hyssyttelytantereille.

Matkalla Brysselistä Helsinkiin. Kone on täynnä tuttuja: suomalaisia kansanedustajia, meppejä ja virkamiehiä.
 
Huominen vierähtää pääkaupunkiseudulla erinäisten tapaamisten merkeissä. Aamu alkaa maikkarin Huomenta Suomessa kello 7.37.
 
Jyrki Katainen kävi tänään Brysselissä perinteisessä EPP-puheenjohtajien tapaamisessa. Niitä järjestetään aina ennen huippukokouksia. Tavoitteena on koordinoida kannat ennen huipparia.
 

Jyrki Katainainen ja Jori Arvonen EPP-ED:n puheenjohtajan Hans-Gert Pötteringin juttusilla.
 
Tapaamiset ovat osoitus siitä, että puoluetaustalla on väliä myös hallitustenvälisissä huippukokouksissa. Jyrki poikkesi myös parlamentissa. Käytävillä bongattiin parlamentin vaikuttajia.
 

Jyrki ja Jori EPP-ED:n pääsihteeri Nils Pedersenin seurassa.
 
Parlamentissa oli tänään myös muita suomalaisvaikuttajia. Eduskunnan suuri valiokunta kävi keskusteluja muun muassa perustuslaista. Suuri valiokunta on saanut paljon suitsutusta Euroopan parlamentissa viime aikoina, eikä syyttä.
 

Kokoomuskolmikko koolla: Ville, Jyrki ja allekirjoittanut.

Tällä viikolla parlamentissa on minitäysistunto. Viikon aikana yhdistyy lähes kaikki parlamentin toiminta, eli meillä on valiokunta- ja ryhmäkokouksia sekä täysistunto.

Tällä viikolla budjetinvalvontavaliokunnassa piti hyväksyä allekirjoittaneen raportti tulkkauksesta. Viime viikolla raportin sisällöstä lähti liikkeelle villejä huhuja.

Monet kollegat tulivat kysymyään, mitä olen oikein pistänyt raporttiin. Väitettiin, että olin uhraamassa monikielisyyden periaatetta taloussäästöjen alttarilla. Asiaan kuului tietenkin, että harva oli raportin lukenut.

Viime torstaina päätin kutsua aikalisän. Pyysin, että äänestystä raportistani siirretään. En halunnut, että raportti kaatuu väärinkäsityksiin.

Prosessin aikana opin paljon. Kun käsittelee kaikkien oikeutta puhua äidinkieltään ja mainitsee siinä sivussa tulkkauskustannuksista, niin soppa on valmis. Pitää olla varovainen.

On elintärkeää valmistella asioita käytävillä, eli keskustella kollegojen kanssa mahdollisimman laajasti ennenkuin asiasta äänestetään. Ei tarvitse kuin pari sanaa esimerkiksi raportin sisällöstä.

Homma toimii myös toisinpäin. Jos joku haluaa kaataa raportin, niin hän lähtee levittämään siitä perättömiä huhuja. Huhut leviävät ja raportti vaarantuu.

Tässä yksittäisessä tapauksessa espanjalaiset näkivät raportissa mörköjä. Onnistuin puhaltamaan peli poikki ajoissa. Nyt olen aloittanut uuden konsultaatiokierroksen, joten eiköhän se siitä. Näkee tämäkin raportti varmaan päivänvalon jossain vaiheessa.

Kotona. Lapset nukkuvat. Suzanne varasti tietokoneen. Minun on tyytyminen communicatoriin.

Pahoittelen neljän päivän kirjoitustaukoa. Perjantaina keskityin toukokuussa julkaistavaan EU 2005: Hikinen Vuosi-kirjaan. Se on alkusanoja ja takakantta vaille valmis. Palaan kirjan sisältöön myöhemmin.

Viikonloppu meni kotona häärätessä. Sen siitä saa kun on poissa kotoa monta viikonloppua putkeen. Ei saa perusjuttuja hoidettua.

Eilen kärsin jonkinasteisesta vatsapöpöstä. Vointi oli sen mukainen.

Aamupäivällä osallistuin kuitenkin Centre for European Reformin (CER) panelikeskusteluun Euroopan kilpailukyvystä. Pääpuhujana oli José Manuel Barroso.

Nappasin varmuuden vuoksi paikan pöydän laidalta, mahdollisimman läheltä ovea. Jos pahoinvointi olisi yltynyt, niin olisin voinut paeta paikalta. Onneksi ei yltynyt ja juttukin luisti. Taas manattiin protektionismia ja talousnationalismia.

Pahoinvoinnista johtuen oli pakko perua muutama tapaaminen. Kävin kuitenkin puhumassa Kajaanin ammattikorkeakoulun ryhmälle. Erinomainen, kansainvälinen porukka.

Piipahdin myös perustuslakivaliokunnassa ja budjetinvalvontavaliokunnassa. Jälkimmäisessä päätimme lykätä tulkkauskustannuksia käsittelevää raporttiani. Oli parempi ottaa hengähdystauko ja hälventää pelkoja, joita raporttiin liittyy.

Jan Moulder oli tyytyväinen kun hänen raporttinsa hyväksyttiin budjetinvalvontavaliokunnassa.

Tänään oli sitten ihan erilaista draamaa. Aamulla eräs kollegani sai epilepsiakohtauksen valiokunnassa. Onneksi lääkäri tuli nopeasti paikalle ja tilanne saatiin hallintaan.

Olen nähnyt epilepsiaa läheltä vuosien mittaan. Ei se koskaan lakkaa järkyttämästä. Onneksi kaikki meni tällä kertaa hyvin.

Lounastin entisen kollegani Joni Heliskosken kanssa. Joni työskentelee institutionaalisten kysymysten parissa Suomen EU-edustustossa. Oli kiva kuulla Suomen puheenjohtajuuskauden valmisteluista ja neuvostossa käytävästä perustuslakikeskustelusta, tai ehkä pikemmin sen puutteesta.

Tapasin myös Aleksi Randellin. Hän oli Brysselissä markkinoimassa Turkua Euroopan kulttuurikaupungiksi (vuosi 2011). Hanke tuntuu olevan myötätuulessa.

Ennen sisämarkkinavaliokunnan kokousta kävin vielä luennoimassa ranskalaiselle MBA-ryhmälle. Heitin perusteesit perustuslaista ja protektionismista. Ranskalaiset eivät järkyty jos heitä kritisoi pilke silmäkulmassa.

Javier Pomes Ruisin (ryhmämme koordinaattori budjetinvalvontavaliokunnassa) kannattaa olla kaveri jos haluaa raportööriksi…

Päivän päätapahtuma oli komissaari Charlie McCreevyn kuuleminen sisämarkkinavaliokunnassa. Aiheena oli palveludirektiivi. Saimme huolestuttavan viestin.

Komissio on vesittämässä palveludirektiiviä entisestään. McGreevyn mukaan esimerkiksi yksityiset terveyspalvelut suljetaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Käsittämätöntä jos näin käy. Parlamentti äänesti selvästi niiden sisällyttämisen puolesta, tai ainakin siinä hengessä. Olisikohan tässä joku yhteys siihen, että Irlanti vastustaa yksityisten terveyspalvelujen sisällyttämistä?

Tivasin myös McCreevyltä täsmennyksiä alkuperämaaperiaatteeseen. Hän kieltäytyi vastaamasta vaikka kysyin ihan kahteen kertaan. Ei hyvältä näytä. Onneksi neuvosto on jakautunut kahtia ja kohta nuija siirtyy Suomelle.

Tulen kotiin Strasbourgista. Emilie ja Oliver ovat vastassa ovella.

Voi sitä jälleennäkemisen riemua.

Halataan. Huudetaan. Nauretaan.

Syömme yhdessä.

Kylpy. Iltatoimet. Iltasadut. Suukot.

Vielä pari halausta. Oliver nukahtaa.

Luen Emilielle vielä yhden kirjan. Hän nukahtaa syliin. Nautin hetkestä. En halua liikkua. 

Piti tänään kirjoittaa Euroopan rajoista. Taidan jättää huomiseen. Hyvää yötä.

Flunssa hellittää vaikka olo on vieläkin aika pöhnö. Eniten pännii, että ei pääse lenkkipolulle.

Aamu alkoi perinteisellä Olli Rehn-aamiaisella. Pääteemana oli laajentuminen. Aamiaiset ovat hyödyllisiä. Olli antaa aina hyvän tilannekatsauksen.

Loppuaamu menikin sitten tapaamisten merkeissä. Tapasin toimittajia, lobbareita, virkamiehiä ja kollegoja.

Parlamentin pihalla on maapallo. Aamulla sen vasemmalta puolelta oli irronnut lohkare. Globalisaatio pelottaa monella tavalla…

Tällä kertaa kaikki palaverit järjestettiin meppikahvilassa. Oikeastaan aika hyvä paikka. Siinä voi vetää kollegoja hihasta jos on jotain asiaa.

Tänään pitikin sitten vetää hihasta oikein kunnolla. Tulkkauskustannuksia käsittelevä raporttini on herättänyt keskustelua tietyissä piireissä. Raportti mainittiin tänään myös International Herald Tribunen etusivulla.

Parlamentin käytävillä huhut leviävät kulovalkean lailla. Jos joku tuikkaa, että ”Stubbin raportissa on tavoitteena vahvistaa englanninkielen asemaan muiden kielten kustannuksella”, niin liekki on valmis. Asiaan kuuluu, että kukaan ei ole lukenut itse raporttia.  

Tänään sain sitten selitellä kollegoille, että raporttini käsittelee ainoastaan tulkkauskustannuksia, ei kielten asemaa. Raportissa korostetaan nimenomaan sitä, että kaikilla edustajilla pitää olla oikeus käyttää omaa kieltään. Monikielisyys on rikkaus, ei riesa.

Parlamentin tulkkauskustannukset ovat itseasiassa suhteellisen pienet – noin 0,05 prosenttia EU:n kokonaisubudjetista, eli noin 5 prosenttia parlamentin kokonaisbudjetista. Ei mielestäni paha hinta monikulttuurisuuden vaalimisesta.

Tänään tuli pidettyä hovia meppikahvilassa. Tapaamisia oli seitsemän. Vahtimestari kysyi, haluasinko kenties pöytään vakiovarauksen.