Eilen taisin olla niin puhki, että en edes jaksanut kirjoittaa nettipäiväkirjaa (jos englanninkielistä merkintää ei lasketa). Siinä meni hyvä 29 päivän kirjoitusputki rikki.

Lensin eilen takaisin Brysseliin. Paluu arkeen alkoi tänään.

Aamulla tapasin Tanskan ulkoministeriön alivaltiosihteerin Anne Dorthe Riggelsenin. Mukana oli myös entinen virkamieskollegani Ole Toft. Juttelimme perustuslaista.

On aina yhtä antoisaa keskustella diplomaatin kanssa. Silkkaa asiaa, ei mitään poliittista löpinää. Entiselle virkamiehelle on aina jännää kun joku ottaa muistiinpanoja siitä mitä sanoo. Tuli ihan nostalginen olo. Mitäköhän siinäkin raportissa lukee?

Palaverin jälkeen piipahdin sisämarkkinavaliokunnassa ja budjetinvalvontavaliokunnassa. Ei mitään maailmaa mullistavaa agendalla.

Yhdeltätoista pidimme viikkopalaverin avustajieni Laurin, Helin ja Teron kanssa. Kävimme läpi juoksevat asiat, kalenteripyynnöt ja tulevat kolumnit.

Lauria seurasi tänään Etelä-Suomen Sanomien toimittaja Elina Pajari ja valokuvaaja Pekka Keskitalo. He olivat myös läsnä palaverissa. Ei siinä paljoa säästelty, normaali meininki päällä. Toivottavasti ei taas tullut sanottua jotain sopimatonta…

Lauri totesi jossain vaiheessa, että tuntui vähän jännältä, että ei-julkinen työ on päivän verran julkista. Totesin, että kannattaa vain olla oma itsensä, ja niinhän Lauri aina on.

Kuvaaja Pekka Keskitalo, toimittaja Elina Pajari ja avustajani Lauri Tierala.

Ennen lounasta tapasin European Roundtable of Industrialist-järjestön (ERT) pääsihteerin Wim Philippan. ERT on tärkeä organisaatio. Se koostuu Eurooppalaisten suuryritysten johtajista ja sen tavoitteena on edistää sisämarkkinoiden kehittämistä. ERT oli keskeisessä asemassa 1980-luvun puolesssa välissä, kun sisämarkkinat pistettiin uudestaan liikkelle.

Järjestön uudeksi puheenjohtajaksi valittiin taannoin Jorma Ollila. Uskon ja toivon, että Ollila saa ERT:n uuteen nousuun.

Olin myös lounaspuhujana EK:n tilaisuudessa. Paikalla oli lähes kaksikymmentä suomalaista talousvaikuttajaa. Christoffer Taxell ja Leif Fagernäs isännöivät.

Alustuksessani nostin esille:

1. Kolme haastetta: laajentuminen, perustuslaki ja EU:n rooli maailmassa.

2. Kaksi trendiä: nationalismi ja protektionismi.

3. Yhden kainon pyynnön: aktivoikaa edunvalvontaa Euroopan parlamentissa!

Yritysjohtajien tapaamiset ovat aina antoisia. Tapaa avarakatseisia ihmisiä, joilla on näkemyksiä. Syntyi vilkas keskustelu, joka aaltoili Turkista Euroopan kilpailukykyyn.

Lounaspuhujana EK:n tilaisuudessa. Kuvassa TietoEnatorin Matti Lehti, Aspan Risto Hämäläinen, allekirjoittanut ja Keskon Matti Halmesmäki.

Iltapäivällä viimeistelin Suomen Lehtiyhtymän kolumnin. Aiheena presidentinvaalit. Kolumnista tuli mielestäni postiivinen. Halusin välttää katkeraa marmatusta, koska siihen ei ole mitään syytä. Voittajaa pitää onnitella, kuten myös hyvää kakkosta. Vaalit toivat säpinää Suomen politiikkaan.

Etsin käytävillä Anneli Jäätteenmäkeä. Lupasin halata Annelia, koska hän tuki niin näkyvästi Saulia. En löytänyt. Kuulin, että hän oli tulossa parlamenttiin illalla. Lupaan halata huomenna.

Bongasin käytävillä Eduskunnan delegaation, joka osallistui yhteisparlamentaariseen kokoukseen Euroopan kilpailukyvystä. Juttelin tovin Kimmo Sasin, Antti Kaikkosen, Jere Lahden ja Outi Ojalan kanssa. Mukavia tyyppejä kaikki.

Onnittelin myös Reino Paasilinnaa ja Riitta Mylleriä vaalivoitosta.

Eräs Harvardin opiskelija lähetti kommenteille akateemisen artikkelin, jossa käsitellään joustavaa yhdentymistä – sitä, että kaikkein EU-maiden ei tarvitse tehdä kaikkea yhtäaikaa. Sain tekstin kommenteille, koska se joustava yhdentyminen oli väitöskirjani aihe (pervoa, tiedän!). Artikkelin otsake on ”The European Onion”, eli Euroopan sipuli. Lähetän jutun huomenna Paavo Väyryselle, koska hän on tätä nimenomaista teesiä viljellyt. Veikkaan, että Paavo innostuu.

PS. Unto Hämäläisen vaaliblogi loppui tänään. Nyyh. Otan mielelläni vastaan ehdotuksia muista mielenkiintoisista blogeista, joita kannattaa seurata.

Tulin juuri kotiin vaalibileistä. Läheltä piti! Tunnelma bileissä oli loistava alusta loppuun!

Kampanja oli mahtava. Mitään ei olisi voinut tehdä toisin. Kampanjatiimi ansaitsee suuren kiitoksen! Haluan myös onnitella Tarja Halosta vaalivoitosta. Presidentillä on tärkeä rooli kansan hengen luojana.

Oli myös hienoa nähdä, miten hyvää tulosta keskustaoikeistolainen yhteistyö voi tuottaa. Heittäydyttiin kalkkiviivoilla, mutta se ei tällä kertaa riittänyt.

Mielestäni nämä vaalit pitää nähdä porvariyhteistyön lähtölaukauksena. Nyt käytiin presidentinvaalin toinen kierros. Eduskuntavaalit ovat kolmas kierros.

Juuri nyt hytinä on se, että modernia muutosta lähdetään hakemaan.

Jyrki Kataiselle ja Kokoomukselle tämä on kolmas noste peräjälkeen: Jyrkin johdolla voitimme ensin EU-vaalit, sen jälkeen loikkasimme eteenpäin kunnallisvaaleissa ja nyt vastoin kaikkia odotuksia pärjäsimme loistavasti presidentinvaaleissa. Tästä se taas lähtee.

Nyt nukkumaan.

Kuvia vaalibileistä:

Turha sitä on kieltää, että harmitti tuon kuvan ottamishetkellä. Mutta ei ole mitään syytä jäädä piehtaroimaan surussa, että miksei pari prossaa ois lisää tullu… Nyt vaan täysillä eteenpäin ja haetaan ne lisäprossat seuraavissa vaaleissa kotiin!

Kuten näkyy, bileissä oli kaikesta huolimatta hyvä fiilis. Kuvassa au pairimme Emilia Jalosen Arja-äiti.

Sauli hurmasi jälleen kaikki, tässä kuvassa (yllä) screenin kautta. Jos et usko, katso vaikka miten ihmiset puhetta seurasivat (alla):

Nyt on kampanjat kampanjoitu. Ei voi muuta kuin odottaa. Jännittää. Jännittää todella paljon.

Tänään kiersin koko päivän Elina Karjalaisen kanssa. Elina on kokoomusmeppien uusi yhteinen kotimaan avustaja. Aivan mahtava tyyppi. Osaava, nopea, huumorintajuinen ja tehokas. Meillä oli todella hauska päivä.

Aloitimme Porvoon kauppakeskuksesta, jossa jaoimme esitteitä suomeksi ja ”på svenska”. Sen jälkeen siirryimme Myyrmanniin. Jakotahti jatkui. Paljon porukkaa. Esitteitä meni sisätiloissa, makkaroita ulkona.

Cafe Niinistö on Suomen suosituin kahvilaketju.

Myyrmannin jälkeen vuorossa oli Vuosaaren kauppakeskus. Siellä oli vähän vähemmän porukkaa. Pääasia, että käytiin. Vuosaaresta otimme loppukirin kolmen sepän patsaalle. Hyvin meni. Sain luvan lopettaa kampanjoinnin kello 17.09. Sen jälkeen menin kavereiden kanssa ulos syömään.

Tunnelma on tällä hetkellä jännittynyt. Veikkaan, että niin se on vähän kaikilla.

Päivän mittaan juttelin myös Halosen porukoiden kanssa. Sielläkin jännitettiin. Kaikki veikkailivat 52. ja 48. prosentin väliin, puolin ja toisin. Odotettavissa on todellinen trilleri.

Kokonaisuudessaan kampanjat ovat olleet tyylikkäitä. Loanheittoa ei ole pahemmin nähty. Muutama ylilyönti on tullut, mutta ei mitään dramaattista. Hyvä niin. Elämää on myös vaalien jälkeen.

Itävallan kauppa- ja teollisuusministeri Barkenstein oli tänään sisämarkkinavaliokunnan vieraana. Pääaiheena palveludirektiivi. Itävallan ”Mauri Pekkarinen” kertoi, missä neuvoston puolella mennään.

Neuvostossa keskustelu on mennyt oikeaan suuntaan. Parlamentissa ei. 

Parlamentissa on perustettu sosialistien ja EPP-ryhmän välinen ”neuvotteluryhmä”, neljä meppiä molemmilta puolilta. Tavoitteena on sopia kaikesta etukäteen ennen täysistunnon äänestystä, joka pidettäneen keskiviikkona 16. helmikuuta.

Taka-ajatuksena on, että laajan enemmistön tukema parlamentin kanta luo painetta komission ja neuvoston suuntaan, niukalla enemmistöllä läpi viety ei. Komissio on luvannut antaa korjatun ehdotuksen pian parlamentin äänestyksen jälkeen.

Neuvotteluista kuuluu kuitenkin huonoja uutisia. Valiokunnan kompromissia sorkitaan mm. muuttamalla alkuperämaaperiaatetta ja poistamalla artiklat 24 ja 25, jotka liittyvät työntekijöiden sijoittautumiseen.

Kulisseissa on nyt onneksi liikkeellä parlamentin sisäinen vastarintaliike, johon kuuluvat kaikki Keski- ja Itä-Euroopan maat ja muut palveluiden vapauttamiseen myönteisesti suhtautuvat mepit, ml. pohjoismaisten meppien enemmistö.

Mielestäni kompromissiin ei pitäisi koskea. Valiokunnassa saimme sen taakse jo selkeän enemmistön. Se riittää tässä vaiheessa.

Veikkaan, että tästä syntyy vielä aikamoinen soppa. Palveludirektiivi on parlamentin kuumin aihe seuraavan kolmen viikon aikana.

Odotin päivältä paljon. Petyin. Luulin saavani selkeän viestin siitä, miten Itävalta aikoo elvyttää perustuslain. En saanut.

Itävallan ulkoministeri Ursula Plassnik kertoi puheenjohtajamaan suunnitelmista perustuslakivaliokunnassa. Esille ei tullut mitään uutta.

Omassa puheenvuorossani nostin esille kolme keskeistä päivämäärää:

1. Kesäkuu 2006, jolloin Itävallan pitäisi ehdottaa, miten perustuslakia viedään eteenpäin.

2. Kesäkuu 2007, jolloin Ranskan ja Hollannin vaalit on pidetty. Tuolloin tiedetään tarkemmin, onko nykyinen sopimus vielä elossa vai lähdetäänkö muokkaamaan uutta.

3. Kesäkuu 2009, jolloin tavoitteena on saattaa uusi tai nykyinen perustuslaki voimaan.

Itävallan ulkoministeri Ursula Plassnik ja hänen apurinsa Elisabeth Tichy.

Tivasin Plassnikilta Itävallan tarkempia suunnitelmia. Niitä en valitettavasti saanut. Koko keskustelu jäi perin yleiselle tasolle.

Taidan soittaa huomenna parille itävaltalaiselle virkamiehelle, jotka varmaankin tietävät missä mennään. Ystäväni ja vanha työkumppani Alexander Schallenberg on nykyään Plassnikin tiedottaja. Yllä kuvassa näkyvä Elisabeth on myös tuttu ajoiltani Suomen EU-edustustossa.

Oli muutenkin hauska katsella ympärilleen perustuslakivaliokunnassa. Paikalla oli varmaan noin 20 tuttua virkamiesajoilta. Kerran ”instituutionörtti”, aina ”instituutionörtti”.

Parlamentti on kuin pieni kylä. Kuvassa parturi-kampaamo.

Perustuslakivaliokunta lähettää valtuuskunnan Suomeen tapaamaan suuren valiokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan edustajia. Matkaa on suunniteltu maaliskuun alkuun (7-8.3).

Eilisessä koordinaattoreiden kokouksessa päätimme kokoonpanosta. Suomeen on tulossa ”raskaan sarjan” perustuslakimeppejä: Inigo Mendez de Vigo, Alain Lamassoure (Ranskan entinen Eurooppaministeri), Richard Corbett, Carlos Carnero, Andrew Duff, Jo Leinen (perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja) ja legendaarinen EU-vastustaja Jens-Peter Bonde.

Delegaation kokoonpano on osoitus siitä, että eduskunnan perustuslakikantaa pidetään tärkeänä. Kaikki, paitsi Bonde, toivovat, että Suomi ratifioisi sopimuksen ennen puheenjohtajuuskautta. 

Today I was left a bit baffled. I was looking forward to hearing Austria’s Foreign Minister, Ursula Plassnik, at the Constitutional Committee. She was supposed to tell us what Austria is going to do with the Constitution over the next six months.

Plassnik gave a nice overview, but that’s about it. I guess she is a bit between a rock and a hard place. Everyone seems to have questions, but no one is able to provide concrete answers.

In my own intervention I outlined three key dates:

1. The end of the Austrian Presidency in June 2006. By then we need a roadmap of what is going to happen to the Constitution.

2. Middle of 2007. By the end of the German Presidency (first half of 2007) France and The Netherlands will have had their elections. After the elections we should have a clearer picture on how to proceed.

3. Middle of 2009. This would be a good aim to get ”the” or ”a” Constitution for Europe.

 Foreign Minister Ursula Plassnik and her assistant Elisabeth Tichy.

I tried to quiz the Foreign Minister on the intentions of the Presidency. I wanted to know where and when the Constitution will be dealt with and what she thought about the interparliamentary forum between national and European parliamentarians in May.

I did not get many answers. Oh well, I can’t blame Plassnik. It is not her fault that we are in this mess.

It was nice to see many ”old” colleagues who are now in key positions in the Austrian administration. Alexander Schallenberg is the spokesman of Plassnik and Elisbeth Tichy is the director of European Affairs in the Foreign Ministry.

It was also nice to see Jean-Claude Piris, the legendary director general of the Council’s legal service. One of the most competent EU-lawyers I have had the pleasure to work with. Not only that, he is a great guy too – a ”jolly good chap” as brits would say.

 The European Parliement is like a mini-town. Here is the hairdressers…

I note that Dutch Foreign Minister Ben Bot visited Finland today. He met Finnish Foreign Minister Erkki Tuomioja. Bot repeated his position that the Constitution will not enter into force in its current format.

As Dutch EU-ambassador Bot was known (and appreciated) for his frankness. I am glad to see that his style has not changed.