Eilinen Finnairin Airbus A320 Rovaniemelle oli täynnä ulkomaalaisia turisteja. Pikkuiset huusivat onnesta kun laskeuduttiin. Lumipyry oli sakea. Monet eivät olleet varmaankaan lunta ennen nähneet.

Ensikosketus oli onnistunut, mutta valitettavasti lumi suli illan mittaan. Aamu valkeni harmaana ja sateisena. Turistien ja paikallisten yrittäjien puolesta toivon, että sade muuttuu lumeksi vielä viikonlopun aikana.

Tänään Rovaniemellä avataan joulukausi. Kymmeniä charterlentoja laskeutuu päivittäin. Kaikki haluavat nähdä lunta ja tietenkin joulupukin. Minulla kävi tänään säkä: tapasin joulupukin.
 

Juttelimme pukin kanssa työaikadirektiivistä. Hän tekee aivan liian pitkää päivää.
 
Juttelimme pukin kanssa niitä ja näitä. Hän kertoi tulevansa Brysseliin ensi viikolla. Lupasin tulla Emilien ja Oliverin kanssa moikkaamaan. Juttelimme myös työaikadirektiivistä. Pukki valitteli, että päivät ovat joulun tienoolla pitkiä. Pahoittelin ja toivoin jaksamista.
 
Pukki kyseli myös lobbaamisesta. Hän halusi tietää jahka ryhtyisin päätonttulobbariksi Brysselissä. Lupasin harkita jos nykyiset hommat maistuisivat jossain vaiheessa puulta.

En ollut aiemmin käynyt joulupukin kammarilla. Myönteinen yllätys. Ammattimaisesti rakennettu joulupukkikylä. Ei ihme, että Rovaniemellä käy paljon turisteja. Ehdin jo ehdottaa Suzannelle, että viettäisimme joulun ensi vuonna Rovaniemellä. Not a bad idea, sain vastaukseksi.
 
Viime viikolla sain hauskan sähköpostin eräältä ryhmämme brittiläiseltä virkamieheltä. Sen sisältö oli seuraavanlainen:

”Alex,
Thought you might be interested to know that the new citizenship test, which immigrants must now take if they are to gain British citizenship, includes a question on where Father Christmas comes from.

The choices given are a) Lapland; b) Iceland; c) The North Pole. Apparently the correct answer is c)!

Whilst I’m not sure why the British Government should have an official position on Santa’s state of origin, I understand that this is a rather sensitive issue in Finland. Perhaps you should bring it up.

Of course this raises a number of issues that need to be addressed before Christmas as a matter of urgency.

Firstly, presumably if Father Christmas is from the North Pole, then he does not enjoy the rights guaranteed under the Treaties to freedom of movement across Europe.

Secondly, does the distribution of presents to every good little boy and girl count as the provision of services? Will it be covered by the Services Directive or is it excluded by virtue of being covered by existing sectoral legislation?

Whilst it is understood that Father Christmas is established in a number of Member States, often trading under localised names such as Weihnachtsmann, Svatý or Joulupukki, the position of Santas little helpers is less certain. Is it acceptable that these elves are made to work through the night, reportedly without any union representation, or should the Posted Workers Directive apply?
 
Perhaps this is something you should raise with the Presidency.
Mike”

Mike on oikeassa. Pitää vielä tehdä paljon työtä, että Brysselissäkin ymmärretään, mistä joulupukki on kotoisin. Pitäisiköhän asia nostaa esille sisämarkkinavaliokunnassa tai täysistunnon kyselytunnilla?

Meppikiertue Rovaniemellä oli kaiken puolin onnistunut. Pukkitapaamisen lisäksi kävin yritysvierailulla Arctic Powerissa, Lapin Kansa-lehden haastattelussa ja Lapin yliopistolla.

Paikallinen kokoomusaktiivi Jarmo Ketola oli suureksi avuksi. Yliopistolla tapasin Jaakko Rannan ja Heikki Auton. Huippukavereita. Ei sitä tiedä vaikka nuori Heikki Autto pääsisi läpi seuraavissa eduskuntavaaleissa. Toivon, että pääsee.

Kokoomuksella on sauma kahteen paikkaan. Lapin kokoomuksessa on virtaa, ei vähintään siksi, että puheenjohtajana on Jari Vilén ja toiminnanjohtajana Ilkka Länkinen.
 

Yritysvierailu Arctic Powerissa. Vasemmalta Marko Uusipulkamo, lumikelkka, Marika Hautala, Tanja Risikko, Erik Ahmasalo ja Jarmo Ketola.

Tänään talousarvion valvontavaliokunnassa kuultin tilintarkastustuomioistuimen ehdokkaita. Näiden joukossa oli myös Suomen ehdokas Olavi Ala-Nissilä.

Olavi selvisi erinomaisesti puolen tunnin grillauksesta. Hän vastasi kysymyksiin hyvin. Suomalaisena sai olla ylpeä, että ehdokas oli parhaimmasta päästä.

Ala-Nissilä on siinä mielessä harvinainen ehdokas, että hänellä on kokemusta sekä politiikasta että tilintarkastuksesta. Yleensä ehdokkaalla on jompikumpi tausta, ei molempia.


Vasemmalla varainvalvontavalokunnan puheenjohtaja Szabolcs Fazakas ja Olavi Ala-Nissilä.

Iltapäivällä parlamentti antoi Ala-Nissilälle vihreätä valoa, eikä syyttä. Seuraavaksi ministerineuvoston pitää hyväksyä nimitys. Hän aloittaa virassaan maaliskuussa 2006.

Saksan uunituore liittokansleri, Angela Merkel, kävi eilen Brysselissä. Hän tapasi komission puheenjohtajan José Manuel Barroson ja Euroopan parlamentin puhemiehen Josép Borrellin. Merkelin vierailu oli enne tulevasta. Olen optimistinen. Hän on huomattavasti eurooppamyönteisempi kuin edeltäjänsä Gerhard Schröder.

Saksa on nyt siirtymässä takaisin Helmut Kohlin Eurooppa-aikaan. Onneksi. Nyt tarvitaan eurooppamyönteistä johtajuutta.
Schröderillä oli tapana käyttää unionia syntipukkina. Hän haukkui usein komissiota. Merkelin linja on erilainen. Hän tukee komissiota ja on valmis yhteistyöhön myös pienten maiden kanssa.

Linjaeroja on myös siinä, että Merkel haluaa yhteisen EU-tuolin YK:n turvaneuvostoon. Schröder ajoi tuolia vain Saksalle.
Merkel tukee myös perustuslakia ja aikoo tehdä kaikkensa sen voimaansaattamiseksi. Merkel on myös talousliberaali ja valmis ajamaan palveludirektiiviä.

Merkel haluaa hyvät suhteet Yhdysvaltoihin. Samaa ei voi sanoa Schröderistä. Merkel tukee Saksan ja Ranskan yhteistyötä, mutta ei pidä sitä unionin ainoana moottorina. Hän on myös valmis ajamaan esimerkiksi talousuudistuksia Britannian Tony Blairin kanssa. Näyttää siltä, että uusi liittokansleri on piristysruiske, jota Eurooppa juuri nyt tarvitsee.
 
Richard Corbettin kanssa Ranskan radion tentattavana.

Ennen lentoa Suomeen olin vielä Ranskan radion haastattelussa yhdessä brittimeppi Richard Corbettin kanssa. Haastattelu kesti 45 minuuttia. Keskustelimme REACHista, palveludirektiivistä, budjettineuvotteluista, perustuslaista ja Saksan uudesta hallituksesta.

Corbett on uuden Labourin miehiä. Olemme tunteneet toisemme jo vuosia ja näytämme olevan lähes kaikesta samaa mieltä. Mukavan leppoisa keskustelu, jossa kaksi ei-ranskalaista meppiä keskustelivat ranskaksi.

Illalla lensin vielä Rovaniemelle. Huomisen meppikiertueen aikana toivon tapaavani joulupukin.

 

Lokakuun alussa suomalainen sai tärkeän EU-viran, joka jäi monelta huomaamatta. Sarita Kaukaoja valittiin COSACin eli Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien yhteiselimen pääsihteeriksi. Se on iso juttu!

Kaukaoja on COSACin ensimmäinen varsinainen pääsihteeri. Asiasta päätettiin yksimielisesti kaikkien parlamenttien kesken.

COSACin tavoitteena on edistää tiedonkulkua ja mielipiteiden vaihtoa parlamenttien välillä. Se on myös ainoa parlamenttien välinen yhteistyöelin EU-asioissa, jolla on oikeusperusta. Se mainitaan Amsterdamin sopimuksessa.

Varsinainen COSAC-kokous järjestetään kaksi kertaa vuodessa EU:n puheenjohtajamaassa. Edellinen järjestettiin lokakuussa Lontoossa. Seuraava järjestetään Wienissä toukokuussa 2006. Suomi toimii COSACin puheenjohtajana marraskuussa 2006.

Kaukaoja on pitkänlinjan EU-asiantuntija. Hän on ollut yli viisi vuotta Eduskunnan erityisasiantuntijana Brysselissä. Sitä ennen hän toimi VNK:n EU-yksikössä yli kolme vuotta. Hänen legendaarisia viikottaisia EU-yhteenvetoja voi lukea Eduskunnan sivuilta http://www.eduskunta.fi kohdasta Uutisruutu. Suosittelen.

Sarita on myös College of Europen kasvatteja. Hän taisi olla ensimmäinen suomalainen Varsovassa, Natolinin kampuksella vuonna 1995-96.

Lounaalla Kyösti Virrankosken, Sarita Kaukaojan ja Olavi Ala-Nissilän kanssa. Ala-Nissilä on talousarviovaliokunnan tentattavana huomenna.

José Manuel Barroson komissio täyttää tänään vuoden. Kansainvälisessä ja kansallisessa lehdistössä on analysoitu komission ensimmäistä vuotta. On tullut risuja ja ruusuja.
 
Itse olisin valmis antamaan Barroson komissiolle kouluarvosanaksi 8.

Yleensä se on niin, että puheenjohtaja ei tee asialistaa vaan asialista tekee puheenjohtajan. Näin Barrosonkin tapauksessa.

Hänen komissionsa peri muun muassa epävakaan vakaussopimuksen, keskustelun EU:n perustuslaista ja vaiheessa olevat budjettineuvottelut.

Poliittisesti alku ei ollut helppo. Italialaisen komissaariehdokkaan, Rocco Buttiglionen, homovastaiset lausunnot aiheuttivat kohun. Se johti siihen, että Buttiglione vetäytyi kisasta. Samoin kävi Latvialaiselle Ingrida Udrelle, jota ei pidetty pätevänä komissaarin tehtävään.

Barroson komissiolle voi antaa ruusuja vakaussopimuksen uudistamisesta, lainsäädännön yksinkertaistamisesta ja vähentämisestä, Turkin ja Kroatian jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta ja aloitteellisuudesta globaalisaatiokeskustelussa.

Valiokuntaäänestys palveludirektiivistä alkamassa, poikkeuksellisesti täysistuntosalissa.

Komissiolla on myös ollut selkeä linja sisämarkkinoiden vapauttamisessa. Sen toiminta esimerkiksi palveludirektiivin eteenpäinviemisessä on ollut kiitettävä.

Komissiolle voi antaa risuja tavasta, jolla se hoiti tekstiilineuvottelut Kiinan kanssa. Toki tässä suurimpana ongelmana olivat protektionistiset jäsenmaat. Tietyillä tahoilla komissiota on myös kritisoitu tavasta, jolla se yritti hallinnoida kemikaaliasetusta ja ohjelmistopatenttidirektiiviä. Jälkimmäinenhän kaatui jo parlamentin ensimmäisessä lukemisessa.

Risuja on myös annettu siitä, että vuosien 2007-2013 budjetista ei olla päästy yhteisymmärrykseen ja siitä, että Ranska ja Hollanti äänestivät perustuslakia vastaan. Näissäkin tapauksissa jäsenmaiden kannattaisi vain katsoa peiliin.

Yksittäisistä komissaareista antaisin ruusuja Barrosolle, Grybauskaitelle, Kallakselle, Kroesille, McCreevylle, Rehnille ja Verheugenille. Kaikki ovat hoitaneet hommansa hyvin, muutamat jopa yli odotusten.
 
On muutamia komissaareja, joilta odotettiin paljon, mutta jotka eivät ole ainakaan vielä loistaneet. Näihin voi laskea esimerkiksi Mandelsonin ja Wallströmin.
 
Iltapäiväillä sisämarkkinavaliokunnassa oli pitkä äänestys palveludirektiivistä. Äänestys kesti neljä ja puoli tuntia. Muutosesityksiä oli noin 1600, äänestykohtia yhteensä 304.
 
Äänestyksessä oli selkeä kahtiajako: konservatiivit, liberaalit ja muutamat pienryhmät vastaan sosialistit, vihreät ja vasemmisto. 
 
Me voitimme kaikki keskeiset äänestykset, sadoittain siis. Alkuperämaaperiaate toteutuu tahtomallamme tavalla äänin 21-16. Kourallisessa äänestyksiä (terveyspalvelujen mukaanotto direktiiviin) kolme meidän jäsenistämme poikkesivat äänestyslistasta. Ne äänestykset me hävisimme.

Varajäsen ehti välillä seikkaillakin salissa…

Veikkaan, että sosialistien joukossa oli sellaisia, jotka halusivat äänestää palveluiden vapauttamisen puolesta, mutta ryhmäkuri voitti. Esimerkiksi uusien maiden sosialistit olisivat halunneet äänestää Euroopan puolesta, protektionismia vastaan.
 
Lopulta Gebhardtin mietintö hyväksyttiin äänin 25 puolesta, 10 vastaan ja 5 tyhjää. Tai ei sitä oikein voi Gebhardtin mietinnöksi enää kutsua, koska se muuttui niin radikaalisti. Onneksi muuttui. Gebhardtin alkuperäinen versio oli yhdistelmä protektionismia, sosialismia, ksenofobiaa ja nationalismia. Se oli mietintö Euroopan yhdentymistä vastaan.

Sosialistit hajaantuivat lopullisessa äänestyksessä, Gebhardt itse äänesti tyhjää. Lasse Lehtinen äänesti mietinnön puolesta.
 
PS. Aamulla oli meppien ja ulkoministeri Tuomiojan yhteispalaveri. Kävimme läpi Suomen puheenjohtajuuskauden haasteita. Henki oli hyvä ja rakentava, puolin ja toisin.

 

Tänään osallistuin Ruotsin television (SVT) nauhoituksiin Lundissa. Ohjelman nimi on Agenda Europa ja se nähdään sunnuntai-iltana. Keskusteluohjelmaan osallistui myös Tanskan entinen pääministeri Paul Nyrup Rasmussen, joka on nykyään meppi, sekä nuori ruotsalainen kansanedustaja Hillevi Larsson.

Ohjelman aiheena oli Ruotsi, Tanska ja Suomi EU:n jäseninä. Viisitoistaminuuttisen aikana keskustelu lähti kuitenkin raiteilta. Rasmussen ohjasi sitä päivänpolitiikan suuntaan. Esille nousivat mm. Laval-tapaus ja REACH-äänestys.

Omissa puheenvuoroissani nostin esille Suomen ja Ruotsin välisiä eroja. Toistin vanhan teesin, että Suomesta tuli EU:n jäsen, kun tietyt tahot taasen luulivat, että EU:sta tuli Ruotsin jäsen…


Miksi nuo muut näyttävät noin vakavilta?
 
Jäsenyyden alussa Suomea arvostettiin jäsenmaana enemmän kun Ruotsia, ei vähintään siksi, että menimme mukaan euroon. Nyt puntit ovat tasaantuneet. Ruotsi on kuronut eron umpeen. Asiaa on auttanut Suomen nykyinen passiivinen EU-politiikka.

Keskustelu oli myös malliesimerkki EU:n politisoitumisesta. Rasmussen keskittyi pitkälti EPP-puolueen mollaamiseen ja pohjoismaisen hyvinvointimallin ylistämiseen. Hän piti Göran Perssonia ”hyvänä eurooppalaisena”. Siinä vaiheessa minulta meinasi pokka pettää…

Oma performanssini ei mielestäni ollut terävimmästä päästä. Taisin yllättyä Rasmussenin linjasta enkä lähtenyt vastaväittelyyn. Ehkä olisi pitänyt. Mene ja tiedä.

Tässä ammatissa tulee matkusteltua paljon. Onneksi nykyinen lennonjohtojärjestelmä on keskitetty Brysseliin. Sen seurauksena lennot ovat lähes aina ajoissa. Tänään oli kuitenkin poikkeuksellinen päivä. Ensin pääsimme liikkeelle Brysselistä tunnin myöhässä, syynä sakea sumu.

Kööpenhaminan lentoasemalta piti ottaa juna Öresundin sillan yli Lundiin (Öresundin salmella on ikivanha suomalainen nimi: Juutinrauma). Tuli joku häikkä ja juna oli 45 minuuttia myöhässä. Oli pakko hypätä taksiin, että ehtisin nauhoitukseen.


Maisemaa Öresundin sillalta. Pitäisiköhän vaihtaa alaa ja ruveta valokuvaajaksi?
 
Paluumatkalla Lundin juna oli ensin myöhässä. Sen jälkeen tuli taas joku ongelma ja jouduin vaihtamaan junaa Malmössä. Juna Malmösta Kastrupin kentälle oli myös – yllätys, yllätys, myöhässä. Pääsin loppujen lopuksi Kööpenhaminan lentoasemalle. Kuten olettaa saattoi oli myös lentoni Kööpenhaminasta Brysseliin myöhässä. Lopulta pääsin sentään Brysseliin, myöhässä tottakai…

Matkustan päivittäin junalla töihin. Arvostukseni Brysselin paikallisjunia kohtaan kasvoi tänään roppakaupalla. Nehän ovat sentään ajoissa…

Kuullostaa dramaattiselta, mutta kyseessä on ”vain” Staffan Bruunin uusin jännärikirja Fällan i Brunnsparken, eli ansa Kaivopuistossa.

Bruun on suomenruotsalaisten dekkarikuningas, huumoria viljelevä Ilkka Remes. Bruunin dekkariura alkoi vuonna 1992, jolloin hän julkaisi Club Dominan. Sen jälkeen hän on julkaissut kahdeksan jännäriä tasaisin välein. Kirjojen nimistä – esimerkiksi Kinesisk rulett tai Pizza al-Qaida – näkee jo mistä tuuli puhaltaa. Kirjat ovat yhdistelmä jännitystä ja huumoria ajankohtaisiin tapahtumiin puettuna. Hän osaa kirjoittaa pilke silmäkulmassa.

Bruunin viimeisin, Fällan i Brunsparken, jatkaa tätä sarjaa. Siinä mennään eikä meinata. Tarina lähtee liikkeelle murhasta. Kirjan sankari, italialaiset sukujuuret omaava suomalainen vastavalittu hallintopäällikkö, Antonio Sallinen, herää yöllä pomonsa asunnosta eroottisen tanssijan, Tanjan viereltä. Sallinen ei muista illasta mitään. Kauniista seuralaisesta ei ole avuksi, koska hän on kuollut.

Fällan i Brunnsparken on mukaansatempaava humoristinen dekkari.

Tästä lähtee liikkeelle tapahtumien vyyhti, jossa Sallinen lähtee itse selvittämämään murhaa.  Kirjan muita hahmoja ovat Sallisen vaimo Charlotta ja hänen vanhempansa, sekä Sallisen työkaveri Kimmen ja heidän pomonsa Herman Schultz.

Tarina juoksee hyvin. Juoni on hyvä. Helsinkikuvaukset ovat osuvia. Sekaan mahtuu myös mielenkiintoisia kuvauksia perhesuhteista, parisuhteista, pettämisestä, piilevästä rasisismista, suomenruotsalaisuudesta ja kunnianhimosta. Ketään ei säästellä.

Vaikka toinen kotimainen olisikin vähän ruosteessa, niin voin lämpimästi suositellan Bruunin kirjoja, myös tätä viimeisintä. Ne ovat helppolukuisia. Kieli on selkeää. Sekaan mahtuu muutama suomenkielinen sanakin…joskin aika usein kirosanan muodossa.

Staffan Bruun ei ole vain kirjailija. Hän on suomenruotsalaisen kulttuurin moniottelija. Bruun tunnetaan myös Hufvudstadsbladetin pitkäaikaisena toimittajana ja suositun radioohjelman – Fritt Fram – vetäjänä. Jälkimmäistä hän on juontanut yhdessä Stefan Lundbergin kanssa vuodesta 1989.

PS. Kirjan takakannessa taitaa olla pieni virhe. Murhatun henkilön nimi on väärin kirjoitettu. Onneksi kirjan nimeen ei sattunut kirjoitusvirhettä, muuten siitä olisi voinut tulla Fällan i Bruunsparken

 

Tänään oli rauhallisempi päivä. Tarvitsin sitä kovan Strassiviikon jälkeen. Aamupäivällä kävin läpi Brysselinpään postia ja muita rästihommia. Avustajani Heli Lehtonen oli tehnyt erinomaista työtä Antti Satulin muistokirjan viimeistelyssä. Nyt näkyy todellakin valoa tunnelin päässä.

Parlamentissa kävi tänään mielenkiintoinen vierailijaryhmä nimeltä ”Helsinki Group”. Porukka on täynnä suomalaisia ravintola-, ruoka-, viihde- ja yleisesesti vain hyvinvointialan ihmisiä. Kokeista ravintolanomistajiin. Toimittajista kulttuurihenkilöihin. Ryhmä, joka on matkustanut yhdessä ympäri Eurooppaa, käy eri pääkaupungeissa saamassa vaikutteita. Ryhmä on vaikuttanut keskeisesti esimerkiksi Helsingin viihtyvyyteen. Mahtava porukka.


Helsinki Groupin kanssa juteltiin EU-asioista.

Vierailun jälkeen kävimme paikallisessa Brasserie-ravintolassa syömässä. Ravintola on sinänsä hyvä, muttat tällä kertaa kävi vähän huono tuuri. Edeltä tilattuna pääruokana oli kanaviillokkia, siis sitä samaa, jota sai aina koulussa. Kaiken kukkuraksi viillokkia tarjottiin perunoiden kera. Onneksi ne eivät olleet niitä koulun legendaarisia kumiperunoita.

Yksi päivän aiheista oli Suomen korkea ruokatuotteiden ALV, joka on 22 prosenttia. EU-maissa yritetään yhdenmukaistaa muun muassa elintarvikkeiden ALVia, mutta matka on ollut pitkä ja karikkoinen. En ollut seurannut tilannetta sen tarkemmin. Tekosyynä se, että Euroopan parlamentilla ei ole verotuksessa sananvaltaa. Saan ensi viikolla asiasta lisää informaatiota ja palaan asiaan.

Päivän parasta antia oli, että kävin hakemassa Emilien koulusta. Minulla on tapana seistä vähän sivussa ja katsella tohinoita kunnes Emilie sitten jossain vaiheessa bongaa Pappansa. Voi sitä jälleennäkemisen iloa.

Äänestys REACHista (kemikaaliasetuksesta) päättyi viisi minuuttia sitten. Äänestys kesti ennätykselliset kaksi tuntia ja 25 minuuttia. Lopputulos: 398 puolesta, 148 vastaan ja 36 tyhjää.

Käsiteltävänä oli 1038 muutosesitystä, ja lisäksi yksi edellisyönä jätetty oman ryhmämme esitys – jota lopulta ei otettukaan käsittelyyn.

REACH on valtavan iso edistysaskel niin ympäristön kuin ihmisten terveydenkin kannalta. Monien mukaan kyseessä on tämän parlamentin tärkein yksittäinen päätös. Itse asetan ehkä sittenkin palveludirektiivin kemikaaliasetuksen edelle.

Satojen äänestysten keskellä saa olla tarkkana.

REACH-asetus korvaa 40 nykyistä direktiiviä, ja luo täysin yhtenäisen kemikaalipolitiikan EU:hun. Sen tarkoitus on ennen muuta suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä, samalla ylläpitäen kemianteollisuuden kilpailukykyä.

Sivutavoitteina toteutuvat mm. avoimuuden lisääminen, sisämarkkinoiden yhtenäisyyden edistäminen ja muihin kuin eläinkokeisiin perustuvan testauksen edistäminen.

REACHin ”vesittämisestä” on kirjoiteltu paljon viime päivinä. Enimmäkseen kyseessä on aikamoinen liioittelu. Lakipaketti on
niin monimutkainen, että siitä ei moni meppikään saa selkoa. Silloin on helppo vedota tuollaisiin yksinkertaistuksiin.

Parlamentin äänestystulos on pitkään hierottu kompromissi, joka on hyvin lähellä myös jäsenmaiden enemmistön kantaa. Täydellinen se ei ole, mistään näkökulmasta.

Paras todistus siitä, että päätöksemme on oikeasti kompromissi, on se, että niin kemianteollisuus kuin ympäristöjärjestöt ovat
tyytymättömiä. Kumpikin osapuoli on lobannut ahkerasti – itse olen saanut ympäristöpuolelta selvästi eniten yhteydenottoja. Hyvä niin.

REACH tuo kaksi keskeistä muutosta.

Ensimmäinen on ”vanhojen”, eli ennen vuotta 1981 markkinoille tulleiden, aineiden saattaminen rekisteröintijärjestelmän piiriin.
Se parantaa ihmisten ja ympäristön terveyttä huomattavasti.

Samalla päästään eroon nykytilanteesta, jossa on paljon kannattavampaa käyttää vanhoja kemikaaleja kuin tutkia uusia.

Toinen suuri muutos on, että REACHissa teollisuus asetetaan vastuuseen kemikaalien turvallisuudesta, tietojen keräämisestä ja
niiden antamisesta kemikaalien jatkokäyttäjille. Yritykset tai yrityspoolit siis testaavat itse tuotteensa ja toimittavat tulokset julkiseen rekisteriin. Kaikkiaan rekisteriin tulevat noin 30 000 aineen perustiedot.

Hetki rauhaa ennen äänestyshässäkkää. Vasemmalta Tero Luoma, Lauri Tierala, Toomas Ilves, Ari Vatanen, meikäläinen, Hannu Takkula ja Tuomas Tierala. Kuvaajana brittimeppi John Bowis, yksi REACHin pääpelureista.

REACH tulee sanoista ”Registration, evaluation and authorisation of chemicals”. Rekisteröinti on siis ensimmäinen ja suurinta osuutta kemikaaleista koskeva menettely, ja siinä parlamentti hyväksyi suurella enemmistöllä tasapainoisen kompromissiratkaisun. Komissiostakin viestitettiin tyytyväisyyttä tähän päätökseen, joka vastaa myös jäsenmaiden kantoja. Vihreät äänestivät vastaan.

Vaarallisia aineita koskee ns. autorisointi. Niiden käyttöönotolle voidaan siis myöntää erityislupa, jos sen turvallinen
käyttö on osoitettu. Tässä olin hankalassa välikädessä, sillä oman ryhmämme kanta oli minusta liian teollisuuslähtöinen, mutta sosialistien johtaman liittouman pakettiin sisältyi pari hankalaa yksityiskohtaa. Äänestin tyhjää (joskin varsinaisen äänestyksen kohdalla painoin väärää nappia, mutta kävin korjaamassa). Sosialistit voittivat.

Suurin muutos REACHiin keksittiin jäsenmaiden käsittelyssä, ja sen nimi on OSOR. Tämä tarkoittaa, että yksi aine tarvitsee rekisteröidä vain kerran, ja yritykset tekevät tämän yhdessä. Ratkaisu säästää REACHin aiheuttamia kustannuksia dramaattisesti. Parlamentti hyväksyi
OSORin selvin luvuin.

Yksittäisistä asioista tuin Eija-Riitta Korholan aloitetta tupakassa käytettävien aineiden saattamisesta REACHin piiriin. Idea
meni läpi. Hieno homma kaiken kaikkiaan, ja loistava veto Eija-Riitalta!

Eläinkokeissa päätimme keskiviikko-illan ryhmäkokouksessa ottaa neuvottelijoidemme esittämää tiukemman kannan. Hyvä näin.
Tarpeettomia eläinkokeita tulee aina välttää.

Parlamentin äänestyksen jälkee pallo on nyt neuvostolla, eli jäsenmailla. Meille paketti tulee toiseen lukemiseen varmaankin noin vuoden sisällä. Sen jälkeen mennään sovitteluun neuvoston kanssa.

Kemikaaliasetus valmistunee kesällä 2007. Sen jälkeen kemikaalivirasto avaa ovensa Helsingissä.

Parlamentin käytävillä neuvotellaan kuumeisesti kemikaaliasetuksesta. Kompromisseja sinkoilee vasemmalta ja oikealta.

Peruskompromissi, josta suurimmat ryhmät sopivat viime viikolla on ainakin toistaiseksi kasassa. Huomisesta äänestyksestä tulee kuitenkin ennätyspitkä. Viimeisimmän tiedon mukaan äänestyskohtia on 1068!

Lähdemme brittimeppi Terry Wynnin kanssa hotellilta aamuisin klo. 7.30.

Tänään äänestettiin kolmesta tärkeästä asiasta: lentoyhtiöiden mustasta listasta, pohjoisen ulottuvuuden tulevaisuudesta ja ilmastonmuutoksen torjumisesta.

Komissio laatii luettelon lentoyhtiöistä, jotka eivät täytä turvallisuusvaatimuksia. Kun lentoyhtiö pistetään mustalle listalle, niin se ei saa laskeutua mihinkään EU-maahan. Matkustajan asemaa vahvistetaan. Matkustajalle on aina ilmoitettava lennosta vastaavaan lentoyhtiön nimi.

Hyväksyimme myös päätöslauselman pohjoisen ulottuvuuden tulevaisuudesta – 634 puolesta, 17 vastaan ja 18 tyhjää. Päätöslauselmassa kehotetaan lisäämään pohjoisen ulottuvuuden näkyvyyttä ja rahoitusta. Asiakirjassa mainitaan nyt myös ensimmäisen kerran Itämeristrategia osana pohjoista ulottuvuutta.

Äänestys ilmastonmuutoksesta oli mielenkiintoinen. Kunnianhimoista ei ainakaan ollut puutetta. Ehdotimme päästövähennystavoitteeksi 60-80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Vuoteen 2020 mennessä pitäisi vähentää päästöjä 30 prosenttia. Jaloja tavoitteita, joiden realismista en ole ihan varma.

Kemikaaliasetuksesta lobataan erilaisin keinoin. Kuvassa kaksi marsipaanihiirtä ja saippua.

Tänään mentiin taas lujaa, mutta paremmalla fiiliksellä kuin eilen. Kalenterissa oli tälle päivälle 19 merkintää. Kaikkeen en ehtinyt, mutta pääasiat tuli hoidettua.

Kaksi asiaa nousi ylitse muiden: täysistunnon keskustelu EU:n varainhoidosta ja Itämeristrategia.

Päätimme pistää varainhoidosta ihan lehdistötiedotteen. Se löytyy kotisivuilta. Perusteesi on, että parempaan suuntaan ollaan menossa, mutta ongelmia on edelleen.

Yksi ongelmista on, että haukutaan väärää puuta, eli EU:n komissiota. Yli 80 prosenttia EU:n varoista käytetään jäsenmaissa. Muutamat maat hoitavat hommansa, toisilla on ongelmia. Myös valtionvarainministerien pitäisi ottaa vastuuta rahan hoidosta.


Aamupäivällä pidimme kokoomusdelegaation kokouksen.

Toinen päivän pääjuttu oli Itämeristrategia. Luovutimme tänään ehdotuksemme komission puheenjohtajalle, José Manuel Barrosolle. Tässä yhteydessä sana ”me” tarkoittaa meppejä kaikista Itämeren EU-maista ja poliittisista ryhmistä. Barroso piti aloitetta hyvänä ja lupasi keskustella siitä komission sisällä.

Toivottavasti asia nousee myös esille ensi viikon ministerikokouksessa, jonka aiheena on pohjoinen ulottuvuus. Alla olevassa kuvassa mukana Christopher Beazley, allekirjoittanut, Henrik Lax, José Manuel Barroso, Toomas Ilves, Satu Hassi, Michael Gahler ja Piia-Noora Kauppi.


Meppiryhmä luovuttaa Itämeristrategian komission puheenjohtajalle.

Tässä kysymyksessä suomalaiset mepit puhalsivat erinomaisesti yhteen hiileen.

Kokoomusmeppien viime vuonna lanseeraama Itämeristrategia istutettiin osaksi pohjoista ulottuvuutta. Muiden ryhmien mepeistä muun muassa Satu Hassi, Henrik Lax, Paavo Väyrynen ja Riitta Myller olivat aktiivisesti mukana rakentamassa uutta strategiaa.

Huomenna hyväksyttävässä julkilausumassa mainitaan myös Itämeristrategia.


Itämeristrategian lehdistötilaisuudessa mepit esiintyivät laajassa rintamassa.