Tätä tehokkaampaa meppikiertuepäivää ei voi saada aikaan. Saavuin Jyväskylään aamukoneella kello 8.45. Suuntasimme O-P Niskasen kanssa heti Ylen Keski-Suomen radiohaastatteluun.

Haastattelun jälkeen vuorossa oli luento Jyväskylän Lyseossa, joka on muuten Suomen vanhin yhteiskoulu (perustettu 1858). Kuulijoina oli 200 innokasta lukiolaista. Kysymykset silkkaa rautaa ja asiaa.

Luennon jälkeen keskustelin vielä Euroscolan oppilaiden kanssa. Ryhmä matkaa Strasbourgiin muiden EU-maiden samanikäisten lukiolaisten kanssa eräänlaiseen miniparlamentaariseen istuntoon. Ryhmä oli paneutunut EU asioihin tarmolla.

Olin sanomalehti Keskisuomalaisen lounasvieraana. Briiffasin viikon tapahtumista Euroopan parlamentissa. Saimme aikaiseksi vilkkaan keskustelun unionin tulevaisuudesta, ääriliikkeistä ja turvallisuuspolitiikasta. Korostin myös meppikiertueen merkitystä informaatiokanavana.

Keskisuomalaisen jälkeen vuorossa oli Jyväskylän Norssi ja SYK, 150 lukiolaista. Sama kuvio toistui. Hyviä kysymyksiä. Näistä ja aikaisemmista lukiokäynneistäni voi vain vetää kaksi johtopäätöstä.

Ensinnäkin en ymmärrä väitteitä siitä, että EU-asiat eivät muka kiinnosta Suomen nuorisoa. Kokemukseni ovat täysin päinvastaiset. Kiinnostusta ja osaamista riittää vaikka vanhemmille jakaa.

Toiseksi yritämme vastaisuudessa saada aikaan ainakin yhden lukiokäynnin jokaiselle meppikiertuepäivälle. On erittäin antoisaa keskustella Suomen tulevaisuuden kanssa. Paikalla on aina paljon kuulijoita. Ja silmistä näkee, että kaikki informaatio otetaan kriittisesti vastaan.

Toisen lukiokeikan jälkeen vuorossa oli Jyväskylän yliopisto. En tiedä, millä konstilla Antti Vesala oli houkutellut paikalle 120 opiskelijaa perjantai-iltapäivänä. Olin varma, että sinne ei tusinaa enempää tulisi. Tupa olikin täpösen täynnä. Aiheena oli EU vuonna 2005, meneillään olevan vuoden haasteet. Nostin esille viisi: perustuslaki, kansalaismielipide, Turkki, budjettiraamit ja ulkosuhteet.

Olin yllättynyt siitä, että yliopistolla kynnys kysymysten asettamiselle oli selvästi korkeammalla. Kysymyksiä ei tullut samalla tarmolla tai innolla kuin lukioissa.

Yliopiston jälkeen oli vielä vuorossa Kokoomusnuorten keskustelutilaisuus paikallisessa kapakassa. Aiheena perustuslaki. Jaakko Selin heitti lentoasemalle ajoissa. Matkalla teimme vielä haastattelun Ylioppilaslehteen. Nyt istun koneessa Helsinkiin, josta jatkan illalla vielä Brysseliin. Voin hyvin mielin todeta, että takana on loistava päivä Jyväskylässä.

Nyt kaipaan rauhallista perheviikonloppua.

Autossa matkalla Strasbourgista Brysseliin. Jos liikenne sallii, niin ehdin nähdä Oliverin ja Emilien ennen lentoa Helsinkiin. Huomenna olen meppikiertueella Jyväskylässä.

Strassi-viikko meni oikeastaan todella hyvin. Paransimme maailmaa ihan konkreettisesti antamalla 100 miljoonaa euroa tsunamin uhreille. EU ja sen jäsenmaat ovat tähän mennessä myöntäneet avustuksina lähes 1,5 miljardia euroa ja summa nousee edelleen. EU on luvannut vielä 350 miljoonaa euroa lisää.

Viikon pääaihe oli tietenkin perustuslaki. Se hyväksyttiin hurjalla enemmistöllä. Nyt alkaa perustuslain markkinointi kaikissa maissa. Itse osallistun keskusteluun ainakin Suomessa, Ranskassa ja Britanniassa.

Umayya Abu-Hannah ja kuvaaja Eva Persson seurasivat työviikkoani Strasbourgissa. Meillä oli todella hauskaa. Paljon hyviä keskusteluja. Pohdiskeltiin identiteettiämme, politiikkaa ja europarlamentaarikon työtä. Kaiken pohdinnan keskellä huumori kukoisti. Tällaisia viikkoja pitäisi olla enemmän.

Mitä pidemmälle mennään sen paremmalta parlamentaarikon homma tuntuu. Rutiinit ovat kunnossa. Olemme päässeet hyvään vauhtiin Laurin kanssa – homma vaan yksinkertaisesti pelaa. Käytävät ovat pullollaan tuttuja. Valiokuntatyö on mallillaan. Ryhmähommatkin ovat parantumaan päin.

Karkki on tyynyltä syöty. Hotellihuoneen hiljaisuus. Rauha. Tänään kalenterissa oli 17 merkintää. Päivä alkoi perinteisellä Olli Rehn-aamiaisella ja loppui MTK:n tarjoamaan illalliseen. Virtaa riitti kello 17.00 saakka. Sitten iski turnausväsymys.

Päivä oli historiallinen Euroopan parlamentille. Perustuslakimietintö hyväksyttiin murskaavan ylivoimaisesti: 500 puolesta, 137 vastaan ja 40 tyhjää. Eli lähes 75 prosenttia parlamentista kannattaa uutta perustuslakia. Hyvä signaali jäsenmaille, vaikka parlamentilla ei ole valtaa asiasta päättää.

Vastaan äänestivät lähinnä äärivasemmisto ja äärioikeisto. Muitakin vastustajia toki löytyi. Puolalaiset ja brittiläiset nationalistit, sekä meidän ryhmän brittiläiset Toryt mekastivat kuin jalkapallohuligaanit. Puolalaiset lauloivat ”internationaalia”. Mautonta käyttäytymistä ylipäätään.

Itse jouduin kaiken keskelle lähinnä sukunimeni ja huonon tuurin takia. Takanani istuvat puolalaiset nationalistit. Samalta riviltä, noin kymmenen paikkaa oikelta, löytyy Mussolinin tyttärentytär ja ranskalainen äärinationalisti Jean-Mari Le Penn. Muutaman metrin päässä ovat muut nationalistit, ml. brittien itsenäisyyspuolue ja tunnettu euroskeptikko Jens-Peter Bonde.

Suoraan edessäni Tory-puolueen delegaation puheenjohtaja. Oikealla puolellani istuu EU-skeptisen ODS-puoleen Ivo Strejk ja hänen vierellään skotlantilainen konservatiivi Struan Stevenson. Vasemmalla puolellani on David Sundberg ja hänen vierellään Charles Tannock, molemmat EU-vastustajia.

Siinä oli sitten kiva istuskella, kun äänestystulos vahvistui. Kaiken maailman EI-kylttejä ja kansallisia lippuja heilui ympärilläni. Siinä minä sitten seisoin yksin ja heiluttelin noin 20cm kokoista EU-lippua. Monet ryhmän jäsenet bongasivat minut kaaoksen keskeltä ja kannustivat meikäläistä. Pitää varmaan pyytää paikansiirtoa…

Tyypillinen Strasbourg-tiistai. Mentiin taas tukka putkella aamusta iltaan. Umayya Abu-Hannah on ollut mukana koko päivän. Hän tekee jatkojutun SK Mies -lehteen siitä artikkelista, joka meistä julkaistiin ennen vaaleja.

Aamu alkoi perinteisellä kokoomusmeppien pressiaamiaisella. Paikalla oli 12 suomalaista toimittajaa. Annoin radiohaastattelut suomeksi ja ruotsiksi sekä haastattelut TV-uutisiin ja TV-Nyttiin. Aiheena viikon kuuma peruna: perustuslaki.

Lehdistötilaisuudessa esittelin teesini perustuslaista ja Euroopan parlamentin perustuslakimietinnöstä (kts. tämän päivän lehdistötiedote). Sanoin, että aion äänestää raportin ja samalla sopimuksen puolesta kolmesta syystä: demokratia, tehokkuus ja selkeys.

Täysistunnossa pitämässäni puheenvuorossa korostin vielä, että päivä oli historiallinen Euroopan parlamentille. Parlamentti on peräänkuuluttanut perustuslakia Euroopalle jo vuodesta 1984 (nk. Spinellin raportti). Nyt se on toteutumassa.

Korostin myös, että jos sopimus hyväksytään, niin tarvitaan muutaman vuoden institutionaalinen rauha. Sopimuksia on muutettu jatkuvasti 20 vuoden ajan. Uusi sopimus on hyvä ja sen pitäisi kestää seuraavat 10 vuotta.

Sain tietää tänään, että minut lähetetään Britannian parlamenttiin keskustelemaan perustuslaista tammikuun lopulla. Tulee varmaan mielenkiintoinen kokemus. EU-skeptiset britit eivät ole huonoja väittelijöitä.

Iltapäivällä olin nöyrää poikaa. Olen mukana EPP-ryhmän porukassa, joka miettii strategioita perustuslain hyväksymiselle ympäri Eurooppaa. En tiedä miksi minut on sinne kutsuttu. Kaikki muut ovat todella kovia tekijöitä, minä vain junnu.

Ryhmää vetää veteraanimeppi, legendaarinen Elmar Brok. Muut jäsenet: Jean-Luc Dehaene (Belgian entinen pääministeri), Alain Lamassoure (Ranskan entinen Eurooppa-ministeri), Inigo Mendez de Vigo (ryhmämme perustuslakikoordinaattori), Pierre Lequiller (EPP:n varapuheenjohtaja), Christian Kremer (EPP:n varapääsihteeri) ja unkarilainen meppi Josef Szajer.

Keskustelimme strategiasta, kartoitimme maat ja aikataulun. Tavoitteenamme on laatia yhteispaperi ja kiertää eri maissa. Taitaa tulla paljon reissuja…

Kuulin myös tänään, että sain varajäsenyyden ulkoasiainvaliokunnassa. Nyt onkin värisuora kasassa. Täys- ja varajäsenyydellä ei ole muuta kuin teoreettinen ero. Neljä valiokuntaa on paljon, mutta ei liikaa. Sain paikan, koska Ville halusi budjettivaliokuntaan, jossa on paljon hänen työryhmänsä asioita.

Illalla EPP-ryhmässämme vieraili Helmut Kohl. Sali oli tupaten täynnä. Ryhmä osoitti suosiota seisaaltaan, eikä syyttä. Kohl on yksi kautta aikain suurimpia eurooppalaisia. Todellinen johtaja, joka ajattelee aina koko Euroopan etua.

Kohl korosti, että koko EU-filosofia perustuu epäitsekkyyteen ja yhteisvastuuseen. Ajattelisivatpa muutkin EU-johtajat samalla tavalla. Hän puolusti myös voimakkaasti uutta perustuslakia ja kertoi kampanjoivansa sen puolesta. Hänen puheensa aikana koko sali oli hiiren hiljaa.

José Manuel Barroso ja Jean-Claude Juncker olivat myös vieraina, mutta he vain jäivät ikäänkuin Kohlin varjoon.

Viikonloppuna jatkoin uraani ?yksinhuoltaja?-isänä. Lauantaina olin urani huipulla. Kävimme Oliverin ja Emilien kanssa ostamassa uuden turvatuolin, vaatteita Thomaksen ja Adrianan vastasyntyneelle Alexandra-vauvalle, jatkojohdon stereoon ja sälekaihtimet. Söimme lihapullia ja ranskalaisia Ikeassa. Touhuntäyteinen päivä. Kun olin saanut lapset nukkumaan iltakylvyn jälkeen, niin huomasin olevani ainakin vähän ylpeä päivän saavutuksistani?

Saavuin Strasbourgiin yhden maissa. Täällä on jo kevättä ilmassa! Ulkona paistaa aurinko ja lämpöasteitakin on lähes kymmenen. Kävimme Piitun kanssa heti lenkillä. Terve elämä voittaa! Eija-Riitan polvileikkaus ei vielä kestä lenkkeilyä. Ville on ansaitulla isyyslomalla.

Matkalla työstin European Policy Centrelle (EPC) lupaamaani Turkki-tekstiä. Kirjoitan sen yhdessä Minna Järvenpään kanssa. Minna sai osuutensa valmiiksi ajoissa jo ennen joulua. Minä olen tietenkin myöhässä. Olen luvannut oman osuuteni iltaan mennessä. Toivottavasti saan painettua ?lähetä? nappia ennen keskiyötä. Pitäisi osata hallita omaa ajankäyttöä paremmin.

Kyseessä on nk. ?Ideas Factory?-julkaisu, noin 15 sivun analyysi Turkin ja EU:n suhteesta. Keskitymme puhtaasti ulkopolitiikkaan. Argumenttimme on, että Turkin mahdollinen EU-jäsenyys on yksi unionin suurimpia ulkopoliittisia voittoja: integraatiota rauhanomaisin keinoin. Väitämme myös, että Turkin EU-jäsenyys siirtää integraation painopistettä taloudesta politiikkaan, lähinnä ulko- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin.

Täysistuntoviikon asialista on aika täynnä. Kaakkois-Aasian kriisi dominoi varmasti keskustelua. Muista tärkeistä aiheista mainittakoon mm. YK:n ilmastomuutosta koskeva yleissopimus, oikeusasiamiehen vaali, moottoriajoneuvovakuutukset, transatlanttiset suhteet, komission strategiset suuntaviivat ja oma suosikkini: EU:n perustuslaki.

Perustuslain osalta suosittelen lämpimästi parlamentin tiedotustoimiston ennakkokatsausta, joka löytyy osoitteesta www.europarl.eu.int. Asiakirjan numero on PE 350.983. Se on erinomainen tiivistelmä EU:n perustuslain sisällöstä ja syntyhistoriasta. Kannattaa lukea ja pistää talteen. Jos asiakirja ei löydy netistä, niin sitä voi kysellä osoitteesta tiedotus@europarl.eu.int.

Iltapäivän ryhmäkokouksessa ei ollut mitään erikoista. Kävimme vain läpi viikon asialistaa. Täysistunto alkoi hiljaisella minuutilla hyökyaallon uhrien muistoksi. Puhemies Borrell korosti parlamentin vastuuta. Rahoitus on hyväksyttävä nopeasti. Jälleenrakennukseen parlamentti peräänkuuluttaa uutta rahaa. Tukea ei saa ottaa pois joltain toiselta avun tarvitsijalta.

Perjantai-ilta. Lapset nukkuvat. Rauhallista.

”Yksinhuoltajaviikonloppu” edessä. Vuoden ensimmäinen työviikko takana. Pääsimme Laurin kanssa selvästi arkistoinnin makuun. Kaikki varmaan tunnistavat tunteen: työhuone on kuukausitolkulla papereiden peitossa. Tekee mieli siivota, mutta ei saa sitä aikaan. Sitten yht’äkkiä jää aikaa siivoamiseen. Homma hoituu ja olo on vapautunut.

Tällä viikolla en käynyt Suomessa, koska Suzanne on työmatkalla Saksassa ja tulee kotiin vasta sunnuntai-aamuna. Oliverille tuli tietenkin nuha heti, kun Suzanne oli lähtenyt. Ensimmäinen yö oli sen mukainen. Toinen yö meni jo paremmin.

Viikon paras uutinen oli Villen ja Sarin tyttövauvan syntymä. Kaikki oli mennyt kuuleman mukaan hyvin. Villen vauhdikkaat avustajat Tiina ja Marja – heidät tunnetaan yleisesti ”Villen enkeleinä” – juhlistivat tapahtumaa eilen aamulla skumppalasilla. Heillä on juuri oikea asenne: painetaan täysillä, mutta aina pilke silmäkulmassa.

Tänään sain aamulla väännettyä Husiksen kolumnin. Aiheena oli EU:n perustuslaki, joka on yksi ensi viikon keskeisistä teemoista Strasbourgissa. Kyseessä ei ollut mikään vallankumouksellinen kirjoitus. Kävin vain läpi perustuslain merkitystä ja sitäkin mahdollisuutta, että joku jäsenmaa äänestää sopimusta vastaan. Unkarin ja Liettuan parlamentit ovat jo hyväksyneet uuden sopimuksen.

Suomessa eduskunta saa hallitukselta selonteon perustuslaista viimeistään syksyllä. Se on oiva mahdollisuus käydä EU-keskustelua. Toivottavasti sellainen syntyy, vaikka kansanäänestystä ei järjestetä.

Yhdeksässä maassa järjestetään kansanäänestys: Espanja, Ranska, Iso-Britannia, Luxemburg, Irlanti, Tanska, Tsekki, Portugali ja Hollanti. Ensimmäinen kansanäänestys järjestetään Espanjassa 20. helmikuuta. Viimeisenä äänestävät britit ja tanskalaiset, joskus ensi vuoden alussa.

Iltapäivällä saimme Laurin kanssa pakattua perinteisen Strasbourgin laatikon. Sinne sullottiin kaikki ensi viikon materiaali. Laatikko noudetaan tänään yöllä toimiston edestä, ja maanantaina sen pitäisi odottaa meitä Strasbourgin toimiston ulkopuolella.

Tänään sain myös viimeisteltyä nettipäiväkirjasta julkaistavan kirjan alkusanat. Materiaali on nyt kutakuinkin valmis. Olemme luvanneet koko paketin Södikälle 15. tammikuuta mennessä. Näillä näkymin kirja julkaistaan maaliskuussa. Päivämäärää emme ole vielä lyöneet lukkoon.

Vuoden ensimmäinen työviikko on alkanut todella rauhallisesti. Ryhmäviikolla käydään läpi lähinnä seuraavan täysistuntoviikon keskeisimpiä asioita.

Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Lauri Tierala aloitti tällä viikolla avustajan hommat täällä Brysselin päässä. Olemme jo päässeet Laurin kanssa hyvään vauhtiin. Tämä viikko on ollut siinäkin mielessä hyvä, että Lauri on voinut perehtyä uuteen työhön. Jokaisen uuden asian sisäistämiseen menee Laurilta keskimäärin 2,5 sadasosasekuntia…

Tänään aamulla olin D-työryhmässä. Puhuimme mm. ensi viikon perustuslakikeskustelusta. Se on tärkeä, vaikka se tuntuu aika toissijaiselta Kaakkois-Aasian katastrofin valossa.

Aamupäivällä meillä oli myös palaveri sihteeristön virkamiesten kanssa. Aiheena raporttini neuvoston varainkäytön vastuuvapaudesta. Se on putkessa. Porukat ovat tehneet hyvää työtä.

Kahdeltatoista kävimme Laurin ja tuhansien muiden ihmisten kanssa Schumannin aukiolla, jossa pidettiin kolmen minuutin hiljaisuus tsunamin uhrien muistoksi. Tilaisuus oli koskettava. Ympärillä oli paljon tuttuja. Monet itkivät avoimesti.

Iltapäivällä oli vielä ryhmäkokous, jossa käytiin läpi ensi viikon agendaa. Yleinen ilmapiiri oli jotenkin vaisu. Johtui varmaan viime viikkojen tapahtumista ja siitä, että kukaan ei ole oikein päässyt vauhtiin lomien jälkeen.

Euroopan parlamentin ulkopuolella liput liehuvat puolitangossa. Vuoden alku on musta. Mieli on maassa, ahdistus ja epätoivo läsnä.

Kaakkois-Aasian hyökyaaltokatastrofi oli yksi ihmiskunnan historian pahimmista luonnontuhoista. Sen aiheuttamat kärsimykset sadoilletuhansille ihmisille ovat mittaamattomat.

Katastrofin todellisen karmeuden ymmärtävät vain ne, jotka olivat tai ovat paikan päällä. Me muut voimme vain kuvitella.

Katastrofi osoitti, että kaikki raja-aidat, joita yritämme pystyttää kansallisvaltioiden välille, ovat keinotekoisia. Olemme kaikki samassa veneessä. Hyvinvointi ja turvallisuus ovat yhteisiä, samoin pahoinvointi ja turvattomuus.

On selvää, että katastrofista pitää ottaa oppia, mutta sormella osoittelu ei tässä vaiheessa hyödytä ketään. Tärkeysjärjestys on selkeä: juuri nyt pitää keskittyä avunantoon. Myöhemmin voidaan pohtia, miten asiat olisi voitu tehdä paremmin.

Asioita tulee aina peilattua myös lähiomaisten kautta. Onnettomuuden sattuessa olimme perheen kanssa matkalla Egyptiin. Emme välttyneet Suzannen kanssa ajatukselta, että mitä jos… Mitä jos olisimmekin olleet Kaakkois-Aasiassa? Mitä jos me olisimme olleet rannalla lasten kanssa?

Parlamenttityön alku tuntuu vähän toissijaiselta tällä hetkellä. Ryhmäkokoukset alkoivat tällä viikolla. Ensi viikolla suuntaamme Strasbourgiin.

Vaikeasta alusta huolimatta haluan toivottaa kaikille hyvää alkanutta vuotta.