EU:n jäsenmaat pääsivät yhteisymmärrykseen budjetista tänäaamuna kello 3.35. Seuraavassa muutama pikahuomio. Syvempi analyysi vasta sen jälkeen kun kaikki luvut tiedetään.

1. FAKTAT

(a) EU:n kokonaisbudjetti on 1,045 prosenttia alueen bruttokansantuotteesta, eli 862 miljardia euroa seuraavalle seitsenvuotiskaudelle. Se on 10 miljardia vähemmän kuin Luxemburgin ehdotuksessa.

(b) Brittanian maksupalautusta leikattiin loppujenlopuksi 10,5 miljardia euroa. Tästä huolimatta maksupalautus kasvaa seuraavien vuosien aikana.

(c) Budjetin perusrakenne ei muutu radikaalisti. Yli 70 prosenttia menee edelleen maatalous- ja rakennetukiin. Samalla kuitenkin sovittiin, että budjetin rakennetta lähdetään pohtimaan vuosina 2008. Pohjan tekee komissio.

(d) Suomen nettomaksuosuus kasvaa odotetusti, mutta ei radikaalisti. Vuodesta 2006 eteenpäin nettomaksuosuutemme on keskimäärin 400 miljoonaa euroa vuodessa, eli noin 80 euroa henkeä kohti. Maaseudun kehittämistuki laskee noin 30 prosenttia. Alue- ja rakennetukia karsitaan noin 25 prosenttia. 

2. ANALYYSI

(a) Kuusi kuukautta sitten kukaan ei uskonut, että Britannia onnistuu saavuttamaan näinkään hyvää budjettisopua, tai sopua ylipäätään. Tony Blair yllätti kaikki.

(b) Neuvottelujen kaava oli perinteinen. Britit rakensivat draaman, tekivät ehdotuksen, tulivat vastaan ja ostivat kaikki osapuolet ratkaisun taakse.

(c) Tällä kertaa loppulypsystä vastasi Puola, josta on siis tullut EU:n uusi Espanja.

(d) Suomen kohdalta on vaikea arvioida lopputulosta vielä tässä vaiheessa. Se ei ole parempi kuin Luxemburgin esitys, mutta huomattavasti huonomminkin olisi voinut mennä.

3. JOHTOPÄÄTÖS

(a) Budjettisopu syntyi kreivin aikaan. EU:lla ei olisi ollut varaa epäonnistumiseen. Sovun jälkeen voidaan nyt keskittyä muihin asioihin, kuten esimerkiksi EU:n perustuslain elvyttämiseen.

(b) EU:sta löytyi pitkästä aikaa johtajuutta. Sitä osoittivat Tony Blair ja neuvottelujen välittäjänä toiminut Saksan tuore liittokansleri Angela Merkel. Komissiolla oli myös vahva rooli kompromissin rakentamisessa.

(c) Budjettiratkaisut ovat aina kompromisseja, joissa kokonaisuus jää yksittäisten jäsenmaiden ”joululahjojen” alle. Kaikkien pitää näyttää voittajilta ja sen eteen keksitään aina mitä hurjimpia väitteitä.

(d) Tämä budjetti sinetöi nyt EU:n viimeisimmän laajentumisen. Toivottavasti tästä lähtee nyt liikkeelle keskustelu budjetin uudelleen kohdentamisesta. Tulevaisuudessa pitäisi panostaa entistä enemmän tutkimukseen, teknologiaan ja kehitykseen. 

PS. BBC perui aamuisen radiohaastattelun. Olivat kuulemma saaneet jonkun Tony Blairin kommentit neuvottelujen lopputuloksesta. Ihmeellistä priorisointia…

Takana raskas työviikko. Edessä viinilasi. Perjantai-ilta, kello 22.40. Lensin juuri Helsingistä Brysseliin.

Odottelen uutisia huippukokouksesta. Pitäisi mennä nukkumaan, mutta en malta. Tiedän: ”normaali-ihminen” ei odota jännittyneenä Britannian lopullista budjettiehdotusta myöhään perjantai-iltana.

Menomatkalla Helsinkiin kirjoitin tammikuun Blue Wings kolumnin. Aiheena rahoitus. Teesi: EU on halpaa huvia. Veikkaan, että seuraavien päivien uutisotsikot eivät tue teesiäni…

Haastattelimme tänään yhdeksää ehdokasta kokoomusmeppien yhteiseksi kotimaanavustajaksi. Kaikki olivat erinomaisia. Vaikea valinta. Yksi nousi kuitenkin ylitse muiden. Hänet valitsimme yhteistuumin.

Palaveerasin myös SETAn porukan kanssa. Pohdimme eri juttuja Suomen puheenjohtajuuskaudelle ja kesällä järjestettävään Gay Pride paraatiin. Hyvä kokous.

Ennen kotimatkaa luennoin nuorille toimittajille EU:sta. Aiheena EU-viestintä mepin näkökulmasta. Loistava porukka. Palaan teeseihin myöhemmin.

Huomenna aamulla pitäisi antaa haastattelu BBC radion ”Today”-ohjelmalle. Sen jälkeen jouluvalmisteluja.

Kaiken budjettihässäkän keskellä perustuslakivaliokunta hyväksyi tänään Duffin ja Voggenhüberin mietinnön perustuslaista. Olin ”varjoraportööri” eli vastasin ryhmämme neuvotteluista.

Viime hetken viilausta. Vasemmalta koordinaattorimme Inigo Mendez de Vigo, meikäläinen ja sosialistien Carlos Carnero Gonzalez.

Viime päivät ovatkin olleet aikamoista sukkulointia. Väänsimme kompromissiehdotuksia ja viilasimme sanamuotoja. Eilen illalla viimeistelimme äänestyslistan avustajani Lauri Tieralan kanssa.

Raportti, 225 muutosesitystä, 20 kompromissimuutosesitystä, muutama mahdollinen suullinen kompromissin kompromissi ja 25-sivuinen äänestyslista. Huh.

Aamutuimaan äänestämään.

Varsinaisessa äänestyksessä ei ollut draamaa. Olimme sopineet kaikki vaikeat kohdat etukäteen sosialistien kanssa. Hyvin meni.

Ryhmämme vastustaa, mutta Ranskan Jacques Toubon (käsi pystyssä) on eri mieltä. Voitimme silti lähes kaikki äänestykset.

Loppujen lopuksi raportti riisuttiin. Perusviesti oli maltillinen. Emme ehdottaneet uusien perustuslakineuvottelujen aloittamista. Emme myöskään ehdottaneet uutta konventtia.

Mietintö ei kuitenkaan jäänyt ilman konkretiaa. Ehdotimme parlamentaarista foorumia, jonne kokoontuisi meppejä ja kansanedustajia pohtimaan EU:n tulevaisuutta. Ensimmäinen kokous järjestettäneen keväällä.

Jos budjettineuvottelut saadaan pakettiin, niin eiköhän perustuslaistakin tule jälleen seksikäs aihe. 

Äänestyksen jälkeen kaikki ovat tyytyväisiä, vaikka edellisiltana Duff ja Voggenhuber kävivätkin vähän kuumana. Vasemmalta Richard Corbett, meikäläinen, Johannes Voggenhuber, Andrew Duff, Carlos Carnero Gonzalez ja Inigo Mendez de Vigo.

Britannia julkaisi tänään uuden budjettiehdotuksen. Loppuvääntö voi alkaa.

Täysistunnon budjettikeskustelu oli erittäin värikäs. Sitä oli jännä seurata. Komission puheenjohtaja José Manuel Barroso tykitti täysillä. Britannian Eurooppa-ministeri Douglas Alexander sai kuulla kunniansa.

Barroso kritisoi brittejä minibudjetista. Hän on oikeassa. Ehdotetulla summalla on vaikea ajaa läpi niitä uudistuksia, joita pääministeri Blair on itse ehdottanut. Euroopan parlamentti osoitti suosiotaan Barrosolle. Hurraa-huudoista ei ollut puutetta.

Raha puhuttaa kaikissa EU-maissa.

Ongelmana on se, että kukaan ei enää näytä ajattelevan kokonaisbudjettia. Kaikki maat tuijottavat vain omaa napaa. Yhteisen edun ajaminen jää komission ja parlamentin tehtäväksi.

Brittien uusi ehdotus tyrmättiin heti parlamentissa. Britit eivät korottaneet kokonaisbudjettia nimeksikään.

Pari miljardia tuli lisää seitsemälle vuodelle, eli noustiin noin 849 miljardiin euroon. Kokonaissumma on edelleen vain 1,03 prosenttia koko EU-alueen bruttokansantuotteesta.

Kaikissa maissa sauhuavat laskutikut, myös Suomessa. Pääministeri Vanhanen otti varovaisen linjan. Hän totesi, että suunta on oikea, mutta varsinainen kanta määritellään huomenna. Ei välttämättä huono lausunto.

Julkisessa keskustelussa keskitytään varmaankin Suomen nettomaksuosuuden kasvuun ja maaseudun kehittämistukeen.

Luin läpi brittien ehdotuksen pikaisesti. Nettomaksuosuutemme on laskutavasta riippuen noin 400-500 miljoonaa euroa vuodessa, eli 100 euroa per henkilö.

Maaseudun kehittämistuesta Suomelle ”korvamerkitään” 230 miljoonaa euroa seuraavalle seitsenvuotiskaudelle.

Kokonaisuudessaan brittien uusi ehdotus jää edelleen kauas Luxemburgin ehdotuksesta. Esimerkiksi maaseudun kehittämistukea on kaiken kaikkiaan 8 miljardia vähemmän.

Brittien ehdottama kokonaisbudjetti on 22 miljardia euroa pienempi kuin Luxemburgin vastaava.

Paljon on vielä neuvoteltavaa, mutta juuri nyt haiskahtaa siltä, että yhteinen sävel löytyy viimeistään viikonlopun aikana.

 Laihian lukiolaisia kävi tutustumassa parlamenttiin. Hieno porukka.

P.S. Euroopan parlamentin piti äänestää palveludirektiivistä tammikuun täysistunnossa. Nyt näyttää siltä, että äänestys lykkääntyy helmikuun istuntoon. Asiasta tehdään virallinen päätös tänään puhemiesneuvostossa kello 17.00.

Lykkääntyminen johtuu siitä, että raportööri Evelyne Gebhardt ei ole hoitanut hommaansa. Hän hävisi lähes kaikki keskeiset äänestykset sisämarkkinavaliokunnassa 22.11. Sen jälkeen ei raportööristä ole kuulunut mitään.

EPP-ryhmä ja liberaalit suostuvat lykkäämiseen vain sillä edellytyksellä, että jatkoneuvottelujen pohjana on valiokunnan kompromissi. Lisäksi edellytetään, että neuvotteluihin osallistuu myös muita sosialisteja kuin Evelyne Gebhardt.

Mielestäni olisi ollut parempi äänestää palveludirektiivistä jo tammikuussa. Pelkään, että lykkääminen johtaa direktiivin vesittämiseen.

Hyvää Lucian päivää!

Strasbourgin täysistuntoviikko on täydessä vauhdissa. Tiistaina ja keskiviikkona mennään aina tukka putkella.

Tänään oli 16 kalenterimerkintää. Kaikki tuli hoidettua. Omalta osaltani olen huomannut, että ei kannata liiemmin ”stressailla”. Mitä rauhallisemmin ottaa, sen parempi lopputulos.

Iltakuva parlamentin sisäpihalta. Valot palavat täällä aina myöhään.

Vuoden viimeinen täysistuntoviikko on aina täynnä tavaraa. Tällä viikolla päätetään muun muassa teletietojen tallentamisesta, vuoden 2006 budjetista, paristojen ja akkujen keräyksestä sekä energiatehokkuudesta. 

Täysistunnossa keskustellaan myös loppuviikon huippukokouksesta, laajentumisesta ja komission työohjelmasta.

Viikon ehkä tärkein päätös koskee teletietojen tallentamista. Direktiivin tarkoituksena on auttaa viranomaisia selvittämään vakavia rikoksia ja torjumaan terrorismia. Se koskee siis puhelutietojen, tekstiviestien ja sähköpostien säilyttämistä.

Loppumetreillä väännetään kättä mm. tietojen säilyttämisajasta, teleoperaattoreille ym. aiheutuvien kustannusten korvaamisesta ja siitä, mitä rikosepäilyjä varten viranomaiset saisivat tietoja haltuunsa.

Puhuin aiheesta tänään täysistunnossa. Olen tässäkin kysymyksessä liberaalilla linjalla. Korostin vapauden ja turvallisuuden herkkää tasapainoa. Ihmisten yksityiselämää ei pidä ruveta sorkkimaan ilman erittäin hyviä perusteita.

Nyt näyttää siltä, että perusteet ovat vähän hääppöiset. Dataa tallennettaisiin valtavat määrät ja järjestelmän käynnistäminen maksaisi Suomessakin kymmeniä miljoonia. Sen kiertäminen olisi kuitenkin yksinkertaista: Hotmailin ja pre-paid -kännykkäliittymien käyttö riittää. Aika tyhmiä terroristeja saisi siis olla…

Mielestäni valmisteluissa on nyt ollut vähän hätäilyn makua. Päätös yritetään saada läpi väkisin. Itse olisin valmis ottamaan pienen mietintätauon, jotta ehdotuksen vaikutuksia ehdittäisiin selvittää kunnolla. Huomisen äänestyksen jälkeen ollaan taas viisaampia.

PS. Olemme illalla vielä lähdössä kokoomuksen meppidelegaation pikkujouluihin. Pitää hakeutua aikaisin nukkumaan, koska huomenna väännetään aamusta asti kättä perustuslakimietinnöstä.

Tuntuu siltä, että kaikissa EU-maissa istutaan tällä hetkellä laskukoneiden ääressä. Taskulaskimet sauhuavat lukuja. Pohditaan, mikä on brittien budjettiehdotuksen vaikutus suhteessa aikaisempiin ehdotuksiin? Kuka voittaa? Kuka häviää?

Virkamiehenä olin mukana muutamassa suuremmassa neuvotteluprosessissa. Näistä Amsterdamin ja Nizzan sopimukset sekä EU:n tulevaisuuskonventti olivat kohokohtia.

Lähdössä Strasbourgiin. Automatka kestää noin 4 tuntia. Kuvassa Lauri Tierala, Laura Rissanen ja Miikka Nieminen.

Muistan, että neuvottelujen loppuvaiheessa oli aina kaksi tavoitetta: saada mahdollisimman hyvä diili ja saada lopputulos näyttämään mahdollisimman hyvältä kotona.

Näin tekevät kaikki maat. Paineet ovat kovat kaikkialla – pitää tulla kotiin voittajana.

Olen edelleen sitä mieltä, että summat joista nyt taistellaan ovat suhteellisen pieniä… ainakin jos summa suhteutetaan siihen poliittiseen energiaan, jota ratkaisun hakemiseksi käytetään.

Kyse on siis 7-vuotisesta ratkaisusta. Yhdessä ääripäässä on komissio, joka ehdotti aikanaan 1025 miljardin budjettia seitsemälle vuodelle. Toisessa ääripäässä ovat kuusi nettomaksajaa, joiden ehdotus antaisi noin 815 miljardin budjetin. Näistä kahdesta lähdettiin.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa taistellaan kahdesta ehdotuksesta. Luxemburg (edellinen puheenjohtaja) ehdotti noin 871 miljardia. Brittien (nykyinen puheenjohtajamaa) viime viikolla pöytäämä summa on 846 miljardia. Näiden väliltä löytynee lopullinen summa.

Budjetin loppusumman lisäksi taistellaan siitä, mihin ja miten paljon rahaa käytetään kilpailukykyyn, koheesioon, maatalouteen, maatalouden kehittämiseen, oikeus- ja sisäasioihin, ulkoiseen toimintaan ja hallintoon.

Suomelle keskeisin asia on maatalouden kehittäminen, ja niin pitääkin olla. Muutamat tahot ovat halunneet keskittyä nettomaksuosuuteen, mutta se on loppujen lopuksi vain alaviite kehittämistukiin verrattuna.

Kun joka tapauksessa lähdetään laskemaan nettomaksuosuuksia, niin pitäisi verrata vuoden 2006 lukuihin, ei vuoden 2000 lukuihin.

Yhtä kaikki teimme lehtitietojen ja julkisten asiakirjojen pohjalta vertailutaulukon. Toivottavasti siitä on hyötyä niille, jotka seuraavat neuvottelujen loppusuoraa tällä viikolla. Taulukko on toki vain karkeasti suuntaa-antava.

Rahoituskehysesityksiä:

Luvut koskevat maksusitoumuksia ja ovat miljardia euroa. Mukaan ei ole laskettu esitysten kohtaa ”korvaukset”, jonka arvo 7-vuotiskaudella 0,8 mrd. euroa.

Viime viikolla David Cameron valittiin Britannian konservatiivipuolueen puheenjohtajaksi. 39-vuotias Cameron on nuorekas ja antaa toivoa puolueelle, joka on ollut työväenpuolueen varjossa viimeiset kahdeksan vuotta.

Cameronin ensimmäiset linjanvedot antoivat toivoa. Hän siirtää puoluettaan oikealta kohti keskustaa, ainakin sisäpolitiikassa.

EU-politiikassa ei näytä yhtä hyvältä. Perjantai-aamuna Cameron ilmoitti, että hän vetää meppinsä pois meidän EPP-ED ryhmästä.

BBC:n radio soitti ja kyseli mielipidettäni asiasta. ”The World at One”-ohjelmassa totesin, että vetäytyminen olisi paha virhe kolmesta syystä.

Ensinnäkin brittikonservatiivit marginalisoituisivat parlamentissa. Vaikutusvalta, josta he nauttivat parlamentin suurimmassa ryhmässä, vähenisi merkittävästi. Tärkeitä mietintöjä ei enää tippuisi.

Toiseksi David Cameron antaisi väärän signaalin Euroopan keskusta-oikeiston johtajille. Brittikonservatiiveja ei pidettäisi luotettavina yhteistyökumppaneina.

Kolmanneksi EU-vastaisuus ei ainakaan paranna konservatiivien mahdollisuuksia nousta suurimmaksi puolueeksi. Se on nähty viimeisten vuosien aikana.

Konservatiivipuolueella on noin 300 000 jäsentä. Keski-ikä on yli 60! Nuoret britit eivät halua eristäytyä ja ymmärtävät, että EU:n kautta myös Britannian vaikutusmahdollisuudet kasvavat.

Huomenna suuntana Strasbourg, vuoden viimeinen täysistunto. Patterit ladattu. Valmiina taistoon.