Tänään perustuslakivaliokunnassa hyväksyttiin laatimani budjettiraportti. 11 äänesti puolesta ja 2 vastaan. Kirjoittaisin ”muunneltua totuutta” jos väittäisin, että raportti olisi merkittävä. Kyseessä on rutiinilausunto, jossa perustuslakivaliokunta vaatii lisää rahaa EU-henkisiin hankkeisiin. Yleensä budjettivaliokunta hylkää ehdotuksemme.

Ryhmämme koordinaattori, Iñigo Méndez de Vigo, puolustaa tarmokkaasti allekirjoittaneen budjettilausuntoa. Kuulokkeet osoitus siitä, että en puhu espanjaa.

Valiokunnissa on oikeastaan kahdenlaisia raportteja: mietintöjä ja lausuntoja. Mietinnöt ovat tärkeämpiä kuin lausunnot. Mietinnöt siirretään valiokuntakäsittelyn jälkeen suoraan täysistunnon äänestykseen. Taitava mietinnönlaatija pystyy ohjaamaan lopputulosta.

Lausunnot ovat taas raportteja, jotka ilmaisevat jonkun yksittäisen valiokunnan kannan. Lausunto lähetetään eteenpäin vastuuvaliokunnalle, joka valmistelee varsinaisen mietinnön. Valiokunnat ovat usein aika itsenäisiä. Ne eivät halua, että muut valiokunnat hyppäävät niiden äpäjille. Valiokuntien välinen valtataistelu on osa parlamentin arkea.

Lounastin tänään Andrew Duffin (liberaaliryhmä) ja Johannes Voggenhüberin (vihreä ryhmä) kanssa. He valmistelevat perustuslakivaliokunnan mietintöä siitä, miten perustuslain kanssa pitäisi edetä. Minä olen ryhmämme ”varjoraportööri” tässä asiassa. Tehtäväni on valmistella ryhmämme kanta.

”There is no such thing as a free lunch”. Menossa työlounas Duffin, Voggenhüberin ja avustajien kanssa.

Olen eri linjoilla Duffin ja Voggenhüberin kanssa. Meillä on sama tavoite: saada perustuslaki hyväksyttyä jossain muodossa vuoteen 2009 mennessä. Mielestäni tässä vaiheessa pitäisi kuitenkin olla maltillinen. Duff ja ja Voggenhüber haluavat jo tässä vaiheessa hyväksyä perustuslain I ja II osat. Heidän mielestään III ja IV osioita voidaan käsitellä myöhemmin hallitustenvälisessä konferenssissa.

Heidän lähestymistapansa johtaisi perustuslain pilkkomiseen. Ajatus ei ole hyvä. Perustuslakia tulee käsitellä kokonaisuutena. Kaikki 448-artiklaa vaikuttavat kaikkeen. Huomenna perustuslakivaliokunnassa on luvassa mielenkiintoinen keskustelu…tai siis mielenkiintoinen ainakin kaltaiselleni instituutionörtille.

Mepin työhön voi hyvin soveltaa englanninkielistä sanontaa ”Jack of all trades, master of none”. Välillä pöydällä on niin paljon asioita, että mihinkään ei ehdi paneutua oikein kunnolla. Tänään päivä oli täynnä talousarviota, Turkkia ja kemikaalidirektiiviä.

Talousarviovaliokunnassa tentattiin komissaari Siim Kallasta. Paikalla oli myös tilintarkastustuomioistuin. Aiheena ikuisuuskysymys, eli komission tilintarkastus. Joka vuosi keskustellaan siitä, voiko tilintarkastustuomioistuin antaa puhtaita papereita komission varainkäytölle vai ei. Vastaus on aina sama: ”Juu, kyllä homma ton hyvin hoidettu, mutta emme voi antaa vastuuvapautta, koska joku promille on mahdollisesti huonosti hoidettu”. Näin on edetty 11 vuotta. Tämä vuosi ei tule olemaan mikään poikkeus.

Tänään kyseessä oli vain alustava keskustelu. Tilintarkastustuomioistuin julkistaa raporttinsa vasta marraskuussa. Sen jälkeen alkaa varsinainen tenttaus.

Ennen lounasta Olli Rehn oli ulkoasiainvaliokunnan kuultavana Turkin jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta. Asetelma ei ole muuttunut. Komissio ja Olli Rehn kehottavat jäsenmaita pitämään kiinni jo sovituista lupauksista. Jäsenyysneuvottelut aloitetaan 3. lokakuuta. Prosessi on päämäärää tärkeämpi. Jäsenyysporkkana johtaa muutokseen.

Valiokunnan keskustelussa oli myös havaittavissa perinteinen kahtiajako Turkin jäsenyyden kannattajien ja vastustajien välillä. Kannattajat korostivat jo sovittuja päätöksiä. Vastustajat vaativat lisäkriteerejä. Viime viikkoina yhtenä vaatimuksena on esitetty, että Turkki sitoutuu hyväksymään Kyproksen yhtenäisenä valtiona. Asiasta on neuvoteltu jo vuosikausia YK:n johdolla. Vaatimus on sinänsä oikea. Eihän EU:hun voi tulla maata, joka ei tunnusta toisen EU-maan olemassaoloa.

Oma veikkaukseni on, että unionin jäsenmailta tulee lähipäivinä yhteinen julistus, jossa Turkilta vaaditaan Kyproksen tunnustamista ennen EU-täysjäsenyyttä. Tämä viime metrien soppa syntyi kyllä ihan Turkin omasta keitosta. He julkaisivat vähän aikaa sitten julistuksen, jossa todettiin, että neuvottelujen aloittaminen ei tarkoita Kyproksen tunnustamista. Ei olisi kannattanut.

Iltapäivällä sisämarkkinavaliokunnassa oli tärkeä äänestys kemikaalidirektiivistä. Valiokunta antaa asiasta sinänsä vain lausunnon, koska vetovastuu on ympäristövaliokunnalla. Meidän kannalla on kuitenkin merkitystä, koska se antaa osviittaa ryhmien käyttäytymiselle ympäristövaliokunnassa.

Menossa kemikaalidirektiivin äänestys sisämarkkinavaliokunnassa. Nimikylttini on vihreä, koska olen varajäsen. Varsinaisilla jäsenillä on valkoinen nimikyltti.

Kaikkien yllätykseksi pöytään läntättiin kompromissiehdotus. Konservatiiviryhmän Helmut Nassauer ja sosialistiryhmän Béatrice Patrie löysivät toisensa. Kompromissia on haettu muiden ryhmien kanssa yötä päivää viimeisten vuorokausien aikana. Tavoitteena on ollut sovittaa yhteen niin työntekijöiden, kuluttajien kuin kemianteollisuudenkin intressit. Maanantai-iltana kompromissi saatiin puristettua valmiiksi. Se koostuu kolmesta osasta:

1. Rekisteröitävien aineiden priorisointi tulee perustumaan aineen oletettuun haittariskiin. Komissio ja Suomi ovat ajaneet määrään perustuvaa priorisointia, joka olisi kyllä ollut minustakn ehkä sittenkinviisaampi vaihtoehto. Saa nähdä, miten tämä tulisi käytännössä toimimaan.

2. Kemikaalin käyttö- ja myyntiluvan pituus tulee olemaan kerrallaan seitsemän vuotta.

3. Kemikaalivirastosta tulee huomattavasti komission esitystä vahvempi ja myös laajempi. Ei välttämättä huono asia Suomelle.

Illalla meille tulee 21 innokasta jenkkiopiskelijaa pizzalle. Kyseessä on entisen yliopistoni, Furman Universityn, vierailijaryhmä. Puhuin porukalle EU:sta eilen täällä parlamentissa. Valistunut ryhmä. Hyviä ja yksityiskohtaisia kysymyksiä muun muassa EU:n budjetista.

Ennen kotiinlähtöä teen kuitenkin historiaa. Uudet nettisivut toivat mukanaan helpomman käyttöjärjestelmän. Opin ensimmäistä kertaa laittamaan nettipäiväkirjan kuvineen nettisivuille. Voi sitä ylpeyden tunnetta. Olisi ehkä ollut taktisesti viisaampaa vain jatkaa tekstin tuottamista ja jättää tekninen puoli avustajille…Enää en kehtaa heitä enää tässä asiassa hirveästi pompottaa… Tai ehkä he voivat vastaisuudessa kirjoittaa nettipäiväkirjamerkinnät ja minä pistän ne sisään…No, jos ei silti.

Pohjoisen ulottuvuuden ongelmaa kuvastaa, että asia nostettiin yllättäen täysistunnon asialistalle väärällä nimellä. Asialistalla lukee ”Nordic dimension”, eli Pohjoismaiden ulottuvuus. Auts!

Satu Hassin kanssa on aina mukava rupatella. Meppi, joka paneutuu asioihin.

Istun autossa matkalla Strasbougiin. Oikeastaan aikamoinen säkä, että istun juuri tässä autossa. Suzannen käsilaukku jäi eilen auton avaimineen Tukholmaan (mun moka, tietenkin).

Jani Johansson oli jättänyt automme lentoaseman parkkipaikalle. Sovitun mukaisesti hänen piti ottaa avain mukaan Suomeen.

Eli kun astuimme eilen koneesta ulos luulin, että Strasbourgin matkalle pitäisi löytää joku vaihtoehtoinen kyyti. Lauantaina matkalla lentoasemalle Janin piti viedä Ville Itälän avustaja Marja Koskela kotiin. Eteen sattui joku tietyö ja aika kävi niukaksi. Marja tulikin mukaan kentälle ja Jani jätti hänelle auton avaimen.

Niinpä meillä olikin auton avain Brysselissä ja nyt istumme avustajani Lauri Tieralan ja Eija-Riitta Korholan avustajan Miikka Niemisen kanssa syksyn ensimmäisellä Strassimatkalla.

Viikonloppu oli hienoa hienompi. Syötiin ja seurusteltiin kavereiden kanssa aamusta iltaan. Ohjelmassa oli kolme illallista, kaksi lounasta ja brunssi. Tänään ei ole ainakaan nälkä. Tukholman säät suosivat ja näimme Ruotsin helmen kauneimmillaan.

Asuimme Jonnen ja Karinen luona Brommassa. Tukholmassa tuntee aina olevansa keskellä saaristoa. Niin myös Brommassa. Alueen viehätystä ei ainakaan vähennä, että se on täynnä pittoreskejä puutaloja.

Täysituntoviikosta on jälleen kerran tulossa vauhdikas. Kalenterissa 40 merkintää. Viikon päätteeksi Brysseliin tulee mielenkiintoinen vierailuryhmä.

Matkalla Strasbourgiin vaalimme aina perinteitä. Heti kun tulemme Ranskan puolelle pysähdymme McDonaldsiin. Kuvassa Lauri ja Miikka nauttivat ranskalaisista maataloustuotteista.