Perjantailentojen herkkua. Kymmenen suomalaista lehteä!

Tänään kävin pikakeikalla Helsingissä. Luennoin mm. Hammaslääkäriliitolle. Aloitin toteamalla, että ”Stubbin luento Hammaslääkäriliitolle on ainakin uskottavampi kuin Urho Kekkosen luento Parturi- ja Kampaajaliitolle”…Kaikkia hymyilytti.

Lupasin alkuviikosta, että pohdin perjantaina blogissa EU:n perustuslakia. Pohdinta perustuu tänään Financial Timesissa julkaistuun kolumniin, jonka kirjoitin yhdessä Inigo Mendez de Vigon kanssa.

Kesän hiljaiselon jälkeen keskustelu EU:n perustuslain tulevaisuudesta on taas käynnistymässä. Tällä hetkellä vetovastuu Brysselin päässä näyttää olevan lähinnä komissiolla ja Euroopan parlamentilla.

Puheenjohtajamaa Britannia keskittyy talousuudistuksiin ja budjettineuvotteluihin. Pääministeri Tony Blair on ilmoittanut, että lokakuun lopulla järjestettävässä Eurooppa-neuvostossa ei puhuta perustuslaista, vaikka aiheena on EU:n tulevaisuus.

Komissio käsitteli perustuslain tulevaisuutta viime viikonlopun epävirallisessa seminaarissa. Sen seurauksena José Manuel Barroso ilmoitti julkisuuteen, että uutta perustuslakia ei saada lähitulevaisuudessa.

Seuraavaksi komissio laatii noin 12-sivuisen julkilausuman, jossa ehdotetaan etenemistapaa. Julkilausuma hyväksyttäneen komission kokouksessa 12. lokakuuta.

Euroopan parlamentin perustuslakivaliokunnassa on myös valmisteilla mietintö siitä, miten pitäisi edetä. Mietintö annettiin ”pienemmille” ryhmille. Sitä valmistelevat Johannes Voggenhuber (Verts) ja Andrew Duff (ALDE). Raportin on määrä keskittyä lähinnä proseduraalisiin kysymyksiin.

Suuremmat ryhmät (EPP-ED ja PES) ovat viestittäneet mietinnön laatijoille, että tässä vaiheessa ei tule puuttua perustuslain sisältöön. Sitä käsitellään myöhemmässä raportissa, jonka valmistelevat EPP-ED ja PES.

Neuvoston puolella vetovastuu on Itävallalla, joka toimii vuoden 2006 ensimmäisen puoliskon puheenjohtajamaana. Itävaltalaisten sisäiset keskustelut ovat vielä kesken, mutta erilaisia hahmotelmia on jo olemassa.

Näillä näkymin perustuslaista keskustellaan päämiestasolla vasta maalis-huhtikuun vaihteessa, ylimääräisen Eurooppa-neuvoston yhteydessä. Formaattina on epävirallinen lounas- tai illalliskeskustelu.

Itävaltalaisten tavoitteena on laatia jonkin muotoinen ”poliittinen julistus” siitä, miten edetään ja mitä aiheita tulevaisuuskeskustelussa pitäisi käsitellä. Julistus sidotaan läheisesti Laekenin julistukseen, joka on edellisen perustuslakikierroksen pohjustanut asiakirja.

Itävaltalaisten tavoitteena on pitää nykyisen perustuslain peruspilarit elossa, ja samalla aloittaa uuden perustuslain valmistelut tuoreelta pohjalta. He tiivistävät taktiikkansa sanontaan: ”The King is dead, long live the King!”.

Vaikka valmistelut ovat nyt liikkeellä, niin yleinen ilmapiiri on maltillinen. Kukaan ei halua hätiköidä. Kaikki myöntävät, että perustuslaki ei astu voimaan nykymuodossaan. Muutoksia tehdään, mutta muutosten aika ei ole nyt. Kaikki ovat myös yhtä mieltä siitä, että mitään muutoksia ei tehdä ennen Ranskan presidenttivaaleja vuonna 2007.

Ajatusta sopimuksen pilkkomisesta pidetään yleisesti huonona. Perustuslaki nähdään pakettina. Tietyillä tahoilla on spekuloitu sillä, että sopimuksen ensimmäinen (varsinainen perustuslaki) ja toinen (perusoikeudet) osa voitaisiin hyväksyä erikseen ja kolmas osa jäisi pois. Tämä on juridisesti ja poliittisesti mahdotonta. Juridisesti, koska sopimuksen kaikki osat kytkeytyvät toisiinsa ristiviittauksineen. Poliittisesti, koska silloin vähäteltäisiin niitä neljäätoista maata, jotka ovat jo sopimuksen ratifioineet ja niitä kahta, jotka ovat sen hylänneet.

Nyt ollaan siis tilanteessa, jossa tulisi pohtia etenemistapaa. Inigon kanssa esitimme FT:ssä viisiportaista lähestymistapaa, jonka tavoitteena on saada uudistettu perustuslaki voimaan vuonna 2009. Vaiheet jakautuvat seuraavasti:

1. 2005 – Reflektiovaihe, jonka aikana pistetään keskustelu uudestaan liikkeelle ja pohditaan mikä meni pieleen Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä.

2. 2006 – Analyysivaihe, jonka aikana nostetaan esille erilaisia keskusteluteemoja EU:n rajoista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

3. 2007 – Valmisteluvaihe, joka lähtee liikkeelle Saksan puheenjohtajuuskauden aikana. Tavoitteena paaluttaa mandaatti ja muoto sopimuksen muuttamiselle.

4. 2008 – Revisiovaihe, jonka aikana perustuslaki uudistetaan. Valmisteluvaihtoehdot vaihtelevat konventista parlamentaariseen yleiskokoukseen. Perusajatus kuitenkin on, että kansalliset parlamentit ovat entistä vahvemmin mukana valmisteluissa.

5. 2009 – Ratifiointivaihe, jolloin uusi perustuslaki hyväksytään kaikissa EU-maissa. Muutamat tahot ovat ehdottaneet yleiseurooppalaista kansanäänestystä, joka järjestettäisiin eurovaalien yhteydessä.

Alkusyksyllä 2005 näyttää siis siltä, että EU:n perustuslaki ei astu voimaan tämän ”EU-vaalikauden” aikana. Tämä ei tule estämään suurten hankkeiden – kuten laajentumisen, ulko- ja turvallisuuspolitiikan, kilpailukyvyn ja budjettineuvottelujen – etenemistä. Hiljalleen tulee kuitenkin valmistautua siihen, että perustuslakiprosessi pyörähtää uudelleen käyntiin.

On ihanaa olla takaisin kotona. Sen verran ihanaa, että tänään en jaksa tämän pitempään blogata. Kuvia riittää, mutta juttua ei.


Aamun palaveri Itämeri-strategiasta. Mukana Christopher Beazley, Satu Hassi, Girts Kristovskis ja allekirjoittanut.

Kuva otettu toimistostamme, yhdeksännestä kerroksesta. Pallon vieressä pieni musta pilkku, eli meikäläinen palaamassa lenkiltä.

Ari on iloinen, koska hänen liikenneturvallisuusraporttinsa hyväksyttiin täysistunnossa. Ville on iloinen, koska parlamentti ryppyilee Turkille. Minä hymyilen ihan vaan sen takia, että ulkona salamoi…
 


Matkalla kotiin Strasbourgista. Heliä hymyilyttää. Lauri yrittää näyttää vakavalta.

 

Tänään ei ainakaan voinut väittää, että täysistunnossa olisi ollut tylsää. Turkkikeskustelu tuo aina mukanaan säpinää. Niin tälläkin kertaa.
 
Britannian Eurooppa-ministeri ja laajentumiskomissaari Olli Rehn pitivät maltilliset alustuspuheenvuorot. He kertoivat missä mennään ja että jäsenyysneuvottelut alkavat ensi maanantaina.
 
Olli Rehnin ja suomalaismeppien perinteinen aamupalatapaaminen.
 
Sitten se kaikki alkoi. Meidän ryhmämme puheenjohtaja Hans-Gert Pöttering kertoi ensin, että ryhmällämme ei ole yhtenäistä kantaa. Sen jälkeen hän tykitti perussaksalaisen Turkki-vastaisen puheenvuoron.
 
Tämän jälkeen sosialistiryhmän Martin Schulz haukkui Pötteringin ja ryhmämme pystyyn. Taisi mennä vähän Saksan sisäpolitiikan puolelle. Salissa huudeltiin puolin ja toisin. Pari meidän meppiä huusivat, että Schulz ”valehtelee”. Homma ryöstäytyi sen verran käsistä, että puhemies Borrell puuttui peliin ja pyysi salia rauhoittumaan.
 
No, eihän sitä rauhaa oikein tahtonut tulla, varsinkaan sen jälkeen kun ”punainen-Danny”, eli Daniel Kohn-Bendit tarrautui mikkiin. Hän solvasi Elmar Brokia, joka taas räksytti takaisin. Tätä tahtia sitten jatkettiin vähän aikaa, kunnes yksittäiset mepit pitivät hiukkasen maltillisempia puheenvuoroja.
 
Ennen äänestyksiä tilanne oli rauhoittunut sen verran, että Schulz, Pöttering, Brok ja Kohn-Bendit pyytelivät toisiltaan anteeksi ja vannoivat ikuisen rakkauden nimeen. Sööttiä.
 
Kaikki tämä on vain esimakua Turkin kivisestä jäsenyystiestä. Konkreettisesti se koettiin heti päivän ensimmäisessä äänestyksessä. Parlamentti päätti lykätä päätöstä EU:n ja Turkin välisen tullisopimuksen hyväksymisestä. Mielestäni täysin vastuuton päätös. Osoitus siitä, että Euroopan parlamentti ei aina ole valmis ottamaan vastuuta siitä vallasta, joka sille annetaan.
 
Turkkiteema jatkui myös meidän seksuaalivähemmistöryhmän kokouksessa. Siellä meille alustivat Sedef Cakmak ja Kursad Karamanoglu. Molemmat aktivisteja Turkissa. Heidän mukaansa Turkki on nyt kuin Manchester 1970-luvun lopulla. Mutta maasta puuttuvat voimakkaat aktiivit ja yhdistykset, jotka rummuttaisivat  seksuaalivähemmistöjen aseman puolesta.  
 
Asiantuntijavieraiden sanoin ihmisoikeuskeskustelua hallitsee Turkissa kaksi asiaa ylitse muiden: islaminuskoisten naisten oikeus pukeutua huiviin sekä etnisyys. Seksuaalivähemmistöistä ei hallitus sano halaistua sanaa. Turkin pitääkin  nyt välttää Tory-syndrooma ja puhua ihmisoikeuskysymyksistä myös maan sisäisesti. Mutta eivät vähemmistöjen asiat vielä paratiisitasolla ole EU:n nykyisissä jäsenmaissakaan. Eräs esimerkki on EU-jäsen Latvia, joka perustuslakitasolla kieltää homoseksuaaliset suhteet , vaikka se on selkeästi ristiriidassa EU:n valtionpäämiesten hyväksymän Euroopan ihmisoikeusasiakirjan sekä kaikkien Euroopan neuvoston jäsenmaiden hyväksymän Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa. 

Toisaalta EU on ehdoton edelläkävijä ihmisoikeusasioissa muuhun maailmaan verrattuna: on nimittäin yhdeksän maata, jossa homoseksuaalinen suhde johtaa yhä kuolemantuomioon. Ja yllättäen jopa Jamaika, jolla ei ole katolilaista taustaa, on kriminalisoinut  homoseksuaaliset suhteet. Karibianmeri ei olekaan pelkkää karnevaalia ja suvaitsevaisuutta.

Kuvassa Sedef Cakmak, Kursad Karamanoglu ja allekirjoittanut.

Kun kalenterissa on yhdelle päivälle 18 merkintää, niin voi vetää kaksi johtopäätöstä: aika ei käy pitkäksi ja kaikkea ei saa tehtyä.
        
Kokoomusmeppien pressiaamiaisella oli vilkas keskustelu Turkin jäsenyysneuvotteluista, perustuslaista ja fiksummasta lainsäädännöstä.
        
Se, että olen Villen ja Eija-Riitan kanssa ”vähän” eri mieltä Turkin jäsenyydestä, ei menoa haittaa. Päinvastoin. Fiilis on hyvä ja keskustelu värikästä. Monesta asiasta olemmekin sitten samaa mieltä, mm. siitä, että Turkin on tunnustettava Kypros ennen jäsenyyttä ja että edessä on EU-historian vaikeimmat jäsenyysneuvottelut.
        
Perustuslakikeskustelu lähtee taas hitaasti liikkeelle. Kirjoitan asiasta pidemmän jutun perjantain nettipäiväkirjaan. Juuri nyt tuntuu siltä, että perustuslain tiimoilta puuhastelua riittää ainakin tällä meppikaudella.


Barroso on hyvä heittämään läppää.
        
Komissio julkaisi luettelon EU-koneiston käsittelyssä olevista direktiiveistä ja asetuksista, jotka se aikoo vetää pois. Tämä on osa prosessia, joka kulkee seksikkäällä nimellä ”parempi lainsäädäntö” (better regulation). Ehdotusta ennakoitiin lehdissä jo viime viikolla.
        
Kyse on siis siitä, että komissio perkaa vanhoja ja ainakin osittain turhia lakiesityksiä. Komission kyselytunnilla tuin komission aloitetta lainsäädännön yksinkertaistamisesta. Hyvä, että karsitaan löysät pois. Tarvitaan lisää Eurooppaa, mutta vähemmän sääntelyä.
        
Kulissien kuuma peruna oli palveludirektiivi. Nyt on kompromissiehdotusten loppusuora. Käytävillä sukkuloidaan ja neuvotellaan. Raportööri Evelyne Gebhardt on jäämässä yksin. Hänen protektionistisella linjallaan ei ole nostetta, edes omassa ryhmässä. Tänään kompromissikokouksessa Gebhardt uhosi, että vaikka valiokunnassa ei onnistuisi, niin hän voittaa täysistuntoäänestyksen.  Ei välttämättä paras tapa saada porukoita oman ehdotuksen taakse.   
       
Illalla tapasin vielä komission puheenjohtajan, José Manuel Barroson,  pienessä porukassa. Meitä oli kaikkiaan kuusi EPP-ryhmän ”nuorta” jäsentä. Juttelimme EU:n nykytilasta: laajentumisesta, perustuslaista, palveludirektiivistä ja lainsäädännön yksinkertaistamisesta. Barrosolla on karismaa ja näkemystä. Lähdin kokouksesta optimistisena.  Jos EU on kriisissä, niin Barroso ei ole ainakaan huono mies sitä purkamaan.
        
Kello on nyt 21.30. On aika lähteä avustajieni Heli Lehtosen ja Lauri Tieralan kanssa etsimään jotain pikkupurtavaa.

Syyskuu on ”tetsauskuukausi”. Joudumme tänne Strasbourgiin kahdesti. Matkalla paistoi aurinko. Kävimme taas Macissa heti kun ylitimme Ranskan rajan. Kävin lenkillä ja salilla. Mikään ei auttanut. Koko poppoon siirtäminen Strasbourgiin tuntuu aina yhtä turhauttavalta.
         

Automatkalla kirjoitin Blue Wings kolumnin. Aiheena nimenomaan Brysselin ja Strasbourgin välinen matkustusrumba. Kolumnista ei välttämättä tullut humoristista.

Nilvangen Macissa avustajat nauravat minulle. Olen jättänyt valkoiset jauhot ruokavaliostani…syön hampurilaisen ilman leipää…
         

Onneksi viikosta on tulossa mielenkiintoinen. Viikon poliittisesti kuumin aihe on Turkki. Jäsenyysneuvottelut Turkin kanssa alkavat ensi viikolla, lokakuun kolmantena päivänä. Tie tulee olemaan pitkä ja kivinen. Pääasia, että lähdetään liikkeelle.
         

Tällä viikolla parlamentin käytävillä on normaalia enemmän tungosta. Syy: Bulgarian ja Romanian europarlamentaarikot aloittavat ”harjoittelukautensa” ennen jäsenyyttä 1.1.2007. Samaa tarkkailijamenettelyä sovelletaan aina ennen varsinaista jäsenyyttä. Romaniasta tulee 35 ja Bulgariasta 18 tarkkailijaa. 
         

Romanian ja Bulgarian liput olivat ensimmäistä kertaa täysistuntosalin koristeena.
         

Euroopan parlamentin puhemies, Josep Borrell, piti pitkän ja puuduttavan puheen EU:n nykytilasta. Kävi tarkkailijoita ja muita kuulijoita sääliksi. EU-vastustaja Nigel Farrage tuli käymään puheen aikana. Hän toivoi, että Borrell tulisi Britanniaan puhumaan perustuslain hyvyydestä. Se olisi Farragen mielestä paras tapa saada britit vastustamaan perustuslakia entistä tarmokkaammin . 
         

Ryhmien puheenjohtajien puheenvuoroissa oli pitkästä aikaa menoa. Komission puheenjohtaja José Manuel Barroso sai kyytiä varsinkin Martin Schulzilta (sosialistit) ja Daniel Kohn-Benditiltä (vihreät). Syy oli lähinnä proseduraalinen. Ei kannata ikinä aliarvoida parlamentin kapasiteettia haastaa riitaa menettelytapakysymyksistä. Tällä kertaa valitettiin sitä, että Barroso oli ilmoittanut kansainväliselle medialle karsivansa lakiehdotuksia. Täysistunnoissa valitettiin, että ensin olisi pitänyt konsultoida parlamenttia. Demokratia ei aina ole helppoa… 

Muistan kun muutin jenkeistä takaisin Eurooppaan vuonna 1993. Englannin englanti kuulosti hassulta. Sanat ja sanonnat olivat jotenkin ihmeellisiä. Jos joku juttu oli ”tosisiisti”, niin minun mielestäni se oli joko ”cool” tai ”awesome”. Kun tapasin Suzannen melkein 11 vuotta sitten, niin asenteeni brittiääntämiseen ja brittisanastoon muuttui. Suzannen mielestä ”tosisiisti” on ”bloody brilliant”. Tänään olin meppikiertueella Vaasassa ja se oli muuten ”bloody brilliant”.

Meppikiertueella on kohokohtia. Tämä päivä oli yksi niistä. Laskeuduin Vaasaan kello 7.25 ja lähdin Vaasasta kello 17.25. Siihen väliin mahtui kahdeksan loistavaa tilaisuutta: radiohaastattelu, luento Vaasan ammattikorkeakoulussa, luento Vaasan Åbo Akademissa, yrityskäynti Vaconissa, Eurooppanuorten tilaisuus Vaasan yliopistolla, luento EU:n julkisuusperiaatteen toteutumisesta, tapaaminen kaupunginjohtaja Markku Lumion kanssa ja yleisötilaisuus Rewell centerissä.

Vaasan YLE-aamuradiossa Suvi Aherron kanssa kello 7.45.

Tänään siis meppiä vietiin kuin pässiä narussa. Hauskaa oli, mutta nyt olen yhtä puhki kuin joskus vaalikampanjan aikana.

Ohjelma oli jälleen kerran viimeisen päälle suunniteltu. Siitä kiitän ja kumarran Suvi Aherron, Jaakko Sairon, Hanna Pohdon, Harri Varhaman, Liisa Harjunpään ja Juho Romakkaniemen suuntaan. Päivässä oli kaikkea mitä meppikiertueeseen kuuluu: luentoja, tapaamisia, yleisötilaisuuksia ja mediaa (Pohjalainen, Vasabladet, Radio Vaasa ja Vaasan Ylioppilaslehti). Oletan, että jutuista tulee värikkäitä, koska en aina tiennyt, että mediaa oli paikalla. No, ei kai sillä nyt niin suurta väliä ole, eihän.

Yritysvierailulla Vaconissa. Kuvassa Mika Leppänen, Johanna Koskinen, Liisa Harjunpää, Suvi Aherto ja allekirjoittanut.

Päivän yritysvierailulla oppi taas uutta. Vacon tekee taajuusmuuntimia, joilla säädellään portaattomasti sähkömoottorin pyörimisnopeutta prosessin tarpeen mukaan. Mielenkiintoinen visiitti. Kysyin vain tyhmiä kysymyksiä…kuten aina.

Päivän mittaan oli kiva nähdä vanhoja tuttuja, kuten Maria Hirvensaloa. Yritin soittaa Salla Rundgrenille, mutta hän oli Kreikassa lomailemassa, ja kuuleman mukaan vielä jonkun heilan kainalossa… Pitääpä hankkia matkaraportti…

Onnistunut päivä lähti liikkeelle myönteisellä gallup-tuloksella. Kokoomuksen kannatus on Hesarin teettämän gallupin mukaan nyt 21,7 prosenttia. Demareita kannattaa 25,6 prosentin vakio, joka laskee vaaleissa aina vähintään kaksi prosenttia, yleensä enemmän. Nyt hengitämme jo Keskustan niskaan, jonka kannatus on 22,8 prosenttia. Kivasti gallupin virhemarginaalin sisällä. Tulos on paras, jonka Kokoomus on saanut viiteen vuoteen!

Pitäisikö tuulettaa ja röyhistellä? Ei missään nimessä! Gallupit ovat aina galluppeja, niinkuin Saksassa nähtiin. Uskallan kuitenkin väittää, että suunta on nyt oikea. Tulos antaa lisäpuhtia Sauli Niinistön kampanjaan ja seuraaviin eduskuntavaaleihin. Tämä homma on kuitenkin loppujen lopuksi pienestä kiinni. Kun henki on hyvä, niin tulosta syntyy.

Jyrki Katainen on ”bloody brilliant”, meillä on loistava presidenttiehdokas, Saulin kampanjan eteen tehdään duunia erinomaisella tiimillä ja hyvällä sykkeellä, voitimme EU-vaalit, ylitimme kaikki odotukset kunnallisvaaleissa ja puolue on muutenkin onnistunut modernisoinnin tiellä. Olemme Suomen ainoa uudistuskykyinen liberaalipuolue. Ja toivon mukaan tuo liberaalisuus vaan vahvistuu!

Mepin arkea…Hei me lennetään…

Tänään oli luku- ja kirjoituspäivä, johon mahtui palaveri pohjoisesta ulottuvuudesta (PU) ja keskustelutilaisuus EU:sta. Komissiossa on yksi henkilö, espanjalainen Fernando Garcés de los Fayos, joka vastaa pohjoisesta ulottuvuudesta. Aluksi suhtauduin varauksellisesti siihen, että pohjoista ulottuvuutta hoitaa espanjalainen virkamies. Ei olisi pitänyt. Fernando on pätevä kaveri.

Keskustelimme avoimesti PU:n tulevaisuudesta. Mielestäni viesti oli positiivinen. PU etenee. Asiaa käsitellään ministeritasolla marraskuun lopulla. Tuolloin on määrä sopia jatkosta.

Kolmen vuoden toimintaohjelmat ovat liian lyhyitä. Komissio toivoo eräänlaista juoksevaa ohjelmaa, ilman takarajaa. Hyvä idea, koska silloin PU ei ole sidoksissa nykyohjelmiin.

Ongelman muodostaa edelleen Venäjä, jonka mielenkiinto PU:hun on ollut parhaimmillaan varauksellinen; huonoimmillaan välinpitämätön. Presidentti Putin suhtautuu myönteisesti, ulkoasiainministeriö varauksellisemmin.

Yhtä kaikki viime syksyn ja talven polemiikki PU:sta ja Itämerestä kantaa hedelmää. Molemmat hankkeet etenevät sulassa sopusoinnussa. PU on osa ulkopolitiikkaa ja Venäjä-suhteita. Itämeri on EU:n sisäpolitiikkaa.

Aamupäivällä kävin puhumassa Seinäjoen Ammattikorkeakoulun lähijohtajaopiskelijoille. Jälleen kerran mukava porukka. Tällä kertaa vaihdoin vähän perusmuottia. En pitänyt varsinaista luentoa. Pyysin vierailijoita esittämään kysymyksiä. Ja niitä tuli: kaikkea harrastusten ja työn väliltä. Taidan käyttää samaa muottia tulevaisuudessakin.

Töissä saimme hommat alkuiltapäivästä sen verran pakettiin, että päätin yllättää Emilien ja Oliverin. Kävin hakemassa molemmat ”koulusta” ennen lentomatkaa. Onko maailmassa mitään kauniimpaa kun iloisesti yllättyneen lapsen kasvot?

Päivän kohokohdasta ei ollut epäselvyyttä. Sain kunnian luennoida Philomelan naiskuorolle EU:n tulevaisuudesta. Rutinoitunutkin luennoitsija on otettu tällaisesta mahdollisuudesta. Niin otettu, että jälkeenpäin otettiin yhteiskuva. Siitä selvinnee miksi olin otettu.
 
 
Asiat voisivat olla huonomminkin…
 
Osa Philomelan laulajista oli mukana kampanjani avajaisissa viime vuonna. Siellä minut yllätettiin serenadilla. En punastu helposti, mutta silloin punastuin oikein kunnolla. Meillä oli mukava juttutuokio, ja toivoin, että EU-asiat tulivat porukalle ainakin hitusen verran läheisemmiksi.
 
Muutoin päivän energiataso on ollut matala. Emilie ja Oliver ovat sairastelleet ja yöt ovat olleet sen mukaiset. Olemme öisin pomppineet Suzannen kanssa vuorotellen hoivailemaan. Jossain vaiheessa yötä sitä ei enää jaksa ravata edestakaisin. Sen seurauksena koko nelikko herää aamuisin samasta sängystä. Suzanne yhdellä laidalla, minä toisella ja muksut ruhtinaallisesti keskellä pitkin ja poikin. Lapsiperheen arkea parhaimmillaan…
 
En tiedä, miten selkä suorassa olin aamuradion lähetyksessä kello 7.15. En varmaan kovinkaan. Ohjelmassa olivat mukana Liisa Jaakonsaari ja Tapani Vaahtoranta, molemmat ulkopolitiikan ammattilaisia, joita arvostan kovasti. Olen molempien kanssa usein samaa mieltä (sori Liisa, toivottavasti tämä ei vaikeuta asemaasi…). Keskustelun aiheena oli Nato. Nostin esille seuraavia näkökulmia:
 
Suomen ulkopoliittisessa keskustelussa Nato ja EU nähdään usein vastakkaisina osapuolina. Tämä on oikeastaan aika ihmeellistä. Nato ja EU ovat pikemminkin saman kolikon kaksi eri puolta. 94 prosenttia EU-kansalaisista asuu Natossa. Perustelin myös viime viikon Ilta-Sanomat -kolumniani, jossa väitin, että Naton suhtautuminen ns. kumpanuusmaihin on muuttumassa. Totesin, että kumppanuusohjelma laadittiin kylmän sodan jälkeiseen tilanteeseen, jossa suurin osa Keski- ja Itä-Euroopan maista halusi heti Naton jäseniksi. Piti keksiä ETA-tyyppinen odotushuone. Nyt suurin osa näistä maista on Naton jäseniä, ja kumppanit ovat lähinnä liittoutumattomia kummajaisia, tai kaukaisia maita kuten esimerkiksi Kirgistan ja Azerbaijan. Puhutaan jopa siitä, että Afganistanista tulisi Naton kumppani. Ihan sopiva seura Suomelle.
 
Rauhankumppanuus ei ole enää tarkoitettu valmistamaan kumppaneita Naton jäseniksi. On täysin selvää, että monista rauhankumppaneista ei voi ikinä tulla Naton jäseniä. Nato ei ole tehnyt päätöksiä rauhankumppanuuden tulevaisuudesta. On kuitenkin yleisesti tiedossa, että Yhdysvallat haluaisi käyttää rauhankumppanuutta välineenä sodassa terrorismia vastaan. Se tapahtuu pääasiassa niin, että kaikkein epävakaimpia rauhankumppaneita tuetaan mm. niiden oman turvallisuussektorin rakentamisessa.
 
Suomelta puuttuu selkeä tahtotila rauhankumppanuuden kehittämisessä. Pääpyrkimyksemme on pitkään ollut pääsy mahdollisimman syvälle Naton rakenteisiin, mutta tämän pyrkimyksen perustelut ovat jääneet epäselviksi, kun jäsenyyskään ei tunnu Suomea kiinnostavan.
 
Näyttääkin siltä, että vuosi 2008 saattaa olla viimeinen mahdollisuus liittyä Natoon. Tai ainakin sen jälkeen on tulossa pitkä tauko. Vuonna 2008 ainakin Kroatiasta, Albaniasta ja Makedoniasta tulee Naton jäseniä.

Vaikka kuinka paljon matkustaa, niin ei sitä sitten millään tahdo oppia: kannattaa aina lähteä lentoasemalle ajoissa. Brysselin lentoasema ei ole tästä poikkeus. Päinvastoin. Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin Brysselissä on aina ruuhkia. Toiseksi Brysselin Schengen-terminaalin lähtöporteille on lähes kahden kilometrin kävelymatka. Tähän kun yhdistää hitaat turvatarkastukset, niin soppa on valmis.
 
Tänään oli sellainen ”läheltä piti” tilanne. Lensin aamukoneella Muncheniin luennoimaan Myllykosken porukalle. Normaalisti meiltä ajaa kentälle noin 20 minuuttia. Aamuruuhkassa vierähti 50 minuuttia. Parkkipaikkaa ei meinannut löytyä. Turvatarkastuksessa oli 50 metrin jono. Ja lähtöportti oli terminaalin toisessa päässä. Puuskutin sisään koneeseen viimeisenä. Tulipahan vedettyä aamulenkki. Kotimaan avustajallani Kai Mykkäsellä ei ollut viimeksi yhtä hyvä tuuri. Hän juuttui viime torstaina totaalisesti iltaruuhkaan ja myöhästyi lennolta. Onneksi Kai ilmaisi pettymyksensä kentällä sen verran selkeästi, että hänelle kirjoitettiin liput seuraavan aamun koneeseen ilman lisäkustannuksia.
 


Juoksu lähtöportille 68A vaatii hyvän peruskunnon.
 
Normaalisti vältän kaikkea ylimääräistä matkustelua, varsinkin keskellä viikkoa. Tällä kertaa tein kuitenkin poikkeuksen viettämällä aamupäivän Munchenissä. Kaverini Henrik Björnberg pyysi minua luennoimaan Myllykosken asiakkaille. Pyyntöön oli helppo suostua, olinhan ollut Myllykosken omistamalla Lang Papier tehtaalla kesäharjoittelussa vuonna 1992. Porukka oli menossa tehdaskäynnille huomenna. Lupasivat lähettää terveiset.
 


On aina kiva nähdä vanhoja kavereita. Kuvassa luokkakaverini Henrik Björnberg, jolta ei ikinä lopu paperi kesken.
 
Ehdin takaisin Brysseliin jo alku-iltapäivästä. Kävin parissa työryhmäkokouksessa, jossa valmistelimme ensi viikon täysistuntoa. Työryhmissä on käytävä, jos meinaa saada puheenvuoron täysistunnossa. Heitin muutaman verkon veteen. Katsotaan jahka jostain päin nappaisi.

Saksan vaalit menivät vähän jännemmäksi kuin piti. Angela Merkelin CDU/CSU nappasi vain 35 prosenttia äänistä. Gerhard Schröderin SDP ylitti ennusteet ja sai 34 prosenttia äänistä.  Hallituksen muodostaminen on auki. Kumpikaan osapuoli ei saa aikaan enemmistöä perinteisten yhteistyöpuolueiden kanssa.
 
Nyt puhutaan neljästä eri vaihtoehdosta:
1. Suuri koalitio – eli CDU/CSU ja SDP.
2. Jamaika koalitio – eli CDU/CSU (musta), liberaalit (keltainen) ja vihreät.
3. Liikennevalo koalitio – eli SPD (punainen), liberaalit ja vihreät.
4. Punavihreä koalitio – eli, SPD, vihreät ja vasemmisto.
 
Seuraavan kahden viikon aikana Saksassa käydään kuumia hallitusneuvotteluja. Ainoa poissuljettu hallituskumppani on vasemmisto. Schröder ja Merkel ovat ilmoittaneet, että eivät aio tehdä yhteistyötä vasemistopopulisti Lafontainen kanssa.
 
Saksan lippu liehui Euroopan parlamentin edessä, joskin hiukkasen Tanskan lipun varjossa.
 
Juuri nyt istun EPP:n puoluehallituksen kokouksessa. Kokous pidetään alueiden komitean hulppeissa uusissa tiloissa. Saksalaiset kollegat ovat vahvasti sitä mieltä, että CSU/CSU, liberaalit ja vihreät muodostavat seuraavan hallituksen. Eläköön Jamaika! Ei välttämättä huono vaihtoehto. Uudistuskykyä olisi ainakin enemmän kuin isolla koalitiolla.
 
Alueiden komiteassa on hulppeat kokoustilat. Kuvassa Wilfred Martens, Euroopan laajuisen EPP-puolueen puheenjohtaja.
 
Tänään järjestimme myös ensimmäisen chatin kotisivuillamme. Kävijöitä oli kaikkiaan 20. Ihan hyvä alku sinänsä, mutta seuraavaksi pitää markkinoida chattia paremmin. Taidamme myös siirtää chatin Strasbourgin viikon maanantai-illalle.
Keskustelu oli sinänsä mielenkiintoinen. Turkki oli pääaihe, mutta sudet, Saksan vaalit, ja kauppojen aukioloajat vilahtivat chatissa.
 
Chatti täydessä vauhdissa. Onneksi kirjoitan kymmenellä sormella.
 
Päivän päätteeksi pidimme pikapalaverin Teron ja Helin kanssa perjantaina ja maanantaina tulleista tapaamis- ja puhepyynnöistä. Niitä oli yhteensä vaivaiset 26.