Lennän poikkeuksellisesti Suomeen jo tänään keskiviikkona. Huomenna on vilkas meppikiertuepäivä, joka jakaantuu Helsinkiin ja Turkuun; kahteen kaupunkiin, jotka eivät myönnä salarakkauttaan…

Aamu alkoi tänään Irak-äänestyksellä ulkoasiainvaliokunnassa. Piipahdin myös sisämarkkinavaliokunnassa, jossa keskustelimme jälleen kerran Euroopan kilpailukyvystä. Se on ikuisuusaihe.

Viikon tärkein lainsäädäntöaihe on ollut palveludirektiivi. Nyt päästään varsinaiseen asiaan. Muutosehdotusten aikaraja meni umpeen viime perjantaina. Niitä kertyi yhteensä 945! Kun nämä jaetaan ja ryhmitellään erinäköisiksi kompromissiehdotuksiksi, niin muutosehdotuksia tulee olemaan yli 2000! Se on ymmärtääkseni Euroopan parlamentin ennätys.

Palaan yksityiskohtiin myöhemmin, mutta tässä vaiheessa voidaan todeta, että meidän ryhmämme (EPP) ”pöytäsi” suuren määrän yhteisehdotuksia. Olen mukana allekirjoittajana lähes kaikissa. Olemme saaneet liberaaliryhmän mukaan kelkkaan. Veikkaan, että Gebhardtin alkuperäisestä ehdotuksesta ei jää paljoakaan jäljelle. Onneksi, koska siinä yhdistyi huonolla tavalla nationalismi ja protektionismi.

Päivän antoisimman tuokion vietin kolmen ”äänestäjän” kanssa, joista yksi oli luuston haurastumista sairastava tehopakkaus nimeltä Elisabeth. Meillä oli hauskaa. Juttelimme niitä ja näitä elämästä. Porukka oli lomamatkalla Brysselissä ja ottivat lyhyellä varoitusajalla yhteyttä. Tapaaminen onnistui. Toivottavasti kokemus oli yhtä kiva heille kuin minulle.

Lounaan jälkeen kävin Bloomberg-tietotoimiston televisiohaastattelussa. Haastattelija oli Lontoossa ja minä Brysselin studiossa. Kävimme läpi huippukokouksen asialistaa, eli lähinnä perustuslakia ja EU:n budjettia. Esittelin viime viikkojen aikana hahmottelemiani teesejä.

Varoitin sisäänpäinkääntymisestä, protektionismista ja laajentumisen hidastamisesta. Totesin myös, että Tony Blairilla on nyt ”tuhannen punnan” paikka osoittaa poliittista johtajuutta. Chirac ja Schröder eivät siihen pysty.

Huippukokousta edeltävänä päivänä budjettiasioissa on kolme ongelmatapausta. Britannia ei halua jäädyttää alennustaan, mutta haluaa avata maatalouspaketin. Ranska haluaa, että Britannia luopuu alennuksestaan, ja että maatalouspaketti pysyy kiinni. Hollanti taasen haluaa miljardin vuotuisen maksualennuksen. Siinäpä sitten ollaan. Ei ihme, että Luxemburgin pääministeri, Jean-Claude Juncker, oli tänään pessimistinen lopputuloksen suhteen.

Edessäni on 26 Bryggen oppilaitteni lopputenttiä. Ne pitäisi saada korjattua perjantaihin mennessä. Ei muuta kuin hommiin.

Eilinen tauti on laantumaan päin. Kyseessä on varmaan jonkinlainen ”perustuslakisyndrooma”. Oireet: korkea kuume ja vatsakipu. Lääke: ei vielä keksitty…

Tänään olo oli sen verran parempi, että uskaltauduin töihin. Päivä oli täynnä perustuslakikeskustelua. Luxemburgin Eurooppa-ministeri Nicolas Schmit kävi perustuslakivaliokunnan kuultavana. Hänen viestinsä oli suunnilleen seuraava. Kaikki odottavat huippukokoukselta selkeää viestiä. Helpommin sanottu kuin tehty. Jos jotain positiivista voidaan hakea, niin todettakoon, että olemme ainakin saaneet aikaiseksi yleiseurooppalaisen keskustelun.

Schmitin mielestä on vältettävä ketjureaktio ja siksi tilanteen haltuun saamiseksi eräänlainen tuumaustauko voi olla paikallaan. Tämä ei kuitenkaan merkitse perustuslakiprosessin hautaamista. Päinvastoin, se jatkuu.

Valiokunnan useissa puheenvuoroissa korostettiin yhtenäistä linjaa, eli haluttiin välttää à la carte lähestymistapa, jossa kaikki tekisivät päätökset oman makunsa mukaan. Haluttiin myös välttää liiallista kreatiivisuutta eli sopimuskikkailua. Muutamissa puheenvuoroissa ehdotettiin myös, että mietintävaiheeseen osallistuisivat kansalliset parlamentaarikot yhdessä EU-parlamentaarikoiden kanssa.

Rahoitusraamien suhteen on hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät: ollaan varovaisen optimistisia sen suhteen, että saadaan sopu aikaan. Huonot: tutkimus, teknologia ja ulkosuhteet kärsivät, eli niistä lähtee rahat ensimmäisenä. Parlamentin raportööri Böge tapaa tänään illalla neuvoston ja komission porukat trialogissa. Sen jälkeen ollaan jälleen astetta viisaampia. Toivottavasti…

Tätä pyöritystä kun seuraa, niin kyllä sitä vain toivoo, että jollain olisi ollut jonkinlainen B-suunnitelma takataskussa. Eipä näytä olevan.

Kun on terve, niin unohtaa millaista on olla kipeenä. Eilen minulle iski jonkinmoinen vatsatauti. Yöllä lämpöä oli 40 astetta. Tänään on tullut nukuttua kotona ja nautittua Belgian terveyspalveluista. Paikallinen lääkäri tuli kotiin käymään ja määräsi antibioottikuurille. Lämpö on laskenut, mutta olo on edelleen kurja.

Eilen olimme Emilien koulun juhlissa. Koskettavaa. Emilien luokan tanssiohjelma toi papalle palan kurkkuun. Koulu oli jälleen kerran järjestänyt hienon ohjelman leikkeineen, ruokineen ja juomineen. Hyvä tapa kerätä vähän lisärahaa koulun tarpeisiin.

Viime vuonna tähän aikaan meno oli vähän erilainen. 13. kesäkuuta oli EU-vaalipäivä. Niin se on vuosi taas vierähtänyt. Ajattelin kirjoittaa ensimmäisen vuoden tilinpäätöksen lähempänä heinäkuun puoltaväliä.

p.s. Meppiurani kolmas raportti meni muuten tänään läpi ilman soraääniä, vaikka itse sairastin kotona (tai ehkä juuri siksi…). Mietintö käsittelee parlamentin poliittisten ryhmien varainhoitoa. Ulkopuoliset tilintarkastusyritykset olivat jo tehneet suurimman työn, eikä väärinkäytöksiä löytynyt. Ehdotin, että jatkossa asiasta ei tehtäisi erillistä mietintöä, vaan se käsiteltäisiin parlamentin oman vastuuvapausmietinnön osana.

Kohti viikonloppua. Eilinen automatka Strasbourgista Brysseliin meni ongelmitta. Pari tietyöpätkää ja ”drive-in” McDonalds hidastivat.

Olemme ottaneet ”mäkkärin” Strassi-keikkojen perinteeksi. Matkalla Brysselistä Strasbourgiin pysähdymme heti Ranskan puolella McDonaldsiin. Toivottavasti Ranskan Attac ei pane pahaksi. Lohduksi heille, että kutsumme ranskalaisia ranskalaisiksi ja Bic Macia Le Bic Maciksi.

Strasbourgin viikot ovat raskaita. Raskainta on tulla kotiin torstai-iltapäivänä ja lähteä samantien iltakoneella Suomeen. Tällä kertaa tein poikkeuksen ja lensin Suomeen vasta perjantaiaamuna. Siinä ehti illalla leikkiä, kylvettää ja nukuttaa Emilien ja Oliverin. Aamullakin sain vielä hoidettua aamumaidot. Tulevaisuudessa noudatan samaa kaavaa Strasbourgin viikoilla.

Tänään ei ollut varsinaista meppikiertuetta. Sen sijaan meillä oli kokoomusmeppiryhmän (avustajat ja mepit), kokoomusjohdon ja suuren valiokunnan kokoomusedustajien yhteiskokous. Kävimme läpi yhteistyön kehittämistä, presidentin vaaleja, perustuslakia ja tulevaisuusstrategioita. Jälleen kerran mainio kokous. Yhteistyö on saumatonta ja henki erinomaista. Se taitaakin näkyä ja kuulua.

Viikonlopusta on tulossa mukavan vilkas. Huomenna on EU-suurlähettiläs Eikka Kososen järjestämät ”Jazz brunssit”. Perinne alkoi Erkki Liikasen aikana. Juhlissa soittaa aina suomalainen jazzorkesteri ja tarjolla on suomalaisten kokkien valmistamia herkkuja.

Sunnuntaina on Emilien koulun kesäjuhlat. Emilie esiintyy prinsessana. Siinä on taas papalla kyynelissä pitelemistä. Piiloudun videokameran taakse…

Päivä, jolloin ei jaksaisi kirjoittaa, mutta ei malta olla kirjoittamatta. Taas perustuslakia tuutin täydeltä. Olin salissa kuuntelemassa keskustelua perustuslain tulevaisuudesta. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että olemme menossa kohti tuumaustaukoa.

Komission puheenjohtaja José Manuel Barroso piti erinomaisen puheen. Komissio on ottamassa juuri sen roolin, joka sille kuuluu. Barroso hakee kompromissia ja ulospääsyä kriisistä. Ei voida jatkaa ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei myöskään voida hylätä koko perustuslakia. Barroso toivoi myös, että vältettäisiin ”blame game”, toisten syyttely. Barroson mukaan on vältettävä kansallista itsekkyyttä ja löydettävä poliittinen konsensus. Hän korosti, että ”Eurooppa ei ole ongelma, vaan ratkaisu”.

Perustuslain rinnalla sellaisetkin asiat kuin komissiolle suunnattu epäluottamuslause ja EU:n rahoitusnäkymät vuosille 2007-2013 tuntuivat pieniltä. Epäluottamuslause hävisi kirkkaasti äänestyksen – äänin 35 – 589. 35 äänesti tyhjää. Epäluottamuslauseen puuhamiehinä oli lähinnä populistisia EU-vastustajia. Parlamentin kanta rahoitusnäkymiin hyväksyttiin myös selvin numeroin – toivottavasti jäsenmaat pääsevät asiasta sopuun jo ensi viikolla. Lisäksi hyväksyimme alkoholin ja tupakan ostamista ulkomailta helpottavan mietinnön ja äänestimme vähemmistöjen suojelusta. Jotkut mepit tuntuvat jääneen mm. seksuaalivähemmistöjä koskevine asenteineen keskiajalle, mutta onneksi voitimme kaikki keskeiset äänestykset.

Olli Rehn oli tänään seksuaalivähemmistöryhmämme kokouksessa. Hän piti erinomaisen puheenvuoron hakijamaiden seksuaalivähemmistölainsäädännöstä.

PS. Suomalaismeppien välinen polemiikki Pohjoisesta ulottuvuudesta ja Itämeri-strategiasta on niin pikkusieluista pelleilyä, että en kehtaa siitä edes kirjoittaa. Hävettää kaikkien (myös itseni) puolesta. Ei ihme, että poliitikkoja halveksitaan.

Perustuslaillinen kujanjuoksu jatkuu. Ilmapiiri vaihtelee päivästä toiseen. Tulee mieleen viime syksyn Buttiglione-tapaus.

Tuntuu siltä, että muusta ei puhuta, vaikka tänäänkin äänestettiin tärkeistä asioista, kuten esimerkiksi terrorismin vastaisesta toimintasuunnitelmasta ja petostentorjunnasta. Saimme hylättyäkin muutaman jäsenmaan tekemän epäsuhtaisen ehdotuksen viestintäliikennetietojen säilyttämisestä.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että parlamentin enemmistö tulee ehdottamaan ratifiointiprosessin keskeyttämistä. Tarvitaan tuumaustauko. Taustalla on tietenkin Ranskan ja Hollannin kansanäänestykset. Pelko dominovaikutuksesta on todellinen. Pelätään, että kahden kielteisen äänestyksen seurauksena myös muissa kansanäänestyksissä torjuttaisiin perustuslaki.

Puhuimme perustuslaista tänään kokoomusmeppien lehdistöaamiaisella, EPP:n (Euroopan kansanpuolue) suppeassa perustustuslakityöryhmässä (jota vetää Elmar Brok), EPP:n perustuslakivaliokuntaryhmän keskuudessa ja lopuksi varsinaisessa EPP:n ryhmäkokouksessa.

Näistä keskusteluista voi vetää neljä johtopäätöstä, jotka muodostanevat ryhmämme poliittisen kannan. Nyansseissa ja tulkinnoissa on varmasti eroa, mutta perusviesti on seuraava:

1. Kielteisistä kansanäänestyksistä on otettava oppia.

2. Perustuslakia on edelleen puolustettava. Se on huomattava parannus Nizzan sopimukseen. Sopimus tekee unionista selkeämmän, tehokkaamman ja demokraattisemman.

3. Otetaan tuumaustauko. Tauolle on asetettava takaraja, joka voisi olla esimerkiksi kesäkuu 2006. Käytännössä siis tuumaustaun päätyttyä työ jatkuisi nimenomaan Suomen puheenjohtajuuskaudella.

4. Kehotetaan Eurooppa-neuvostoa, eli kesäkuun 16.-17. huippukokousta, saattamaan rahoitusraamineuvottelut päätökseen.

Tältä pohjalta pidetään ryhmämme puheenvuoro huomenna. Veikkaisin, että nämä elementit löytyvät myös jossain muodossa Eurooppa-neuvoston päätelmistä puolentoista viikon päästä.

Illan ryhmäkokouksessa oli myös hieman draamaa. Pitkän venkoilun jälkeen päätettiin erottaa brittiläinen Roger Helmer ryhmästä. Eron syynä ei ollut hänen EU-vastaisuus, vaan epälojaalisuus omaa brittidelegaatiota ja koko ryhmäämme kohtaan. Puolustuspuheenvuorossaan Helmer kehotti kaikkia äänestämään erottamisen puolesta. Kehoitus meni perille.

Kolme pukua, neljä paitaa, viisi kravattia, sukkia ja alusvaatteita (molempia tarpeeksi…) sekä urheilukamat matkalaukkuun. Suuntana Strasbourg.

Viikon käytäväkeskusteluja dominoi EU:n perustuslaki. Asiasta käydään myös täysistuntokeskustelu keskiviikkona. Tänään se oli pääaiheena perustuslakivaliokunnassa. Keskustelu oli vähintäänkin vilkasta.

Näkökulmia riitti. EU-vastustajat juhlivat perustuslain kuolemaa. Perustuslain puolustajat jakaantuivat. Toiset ehdottivat, että ratifiointiprosessissa pitää ottaa tauko. Toiset halusivat jatkaa. Oli myös niitä, jotka ehdottivat uuden konventin koollekutsumista.

Itse olen jatkamisen kannalla. Kaikkia maita pitäisi kuunnella. Juuri nyt tuntuu kuitenkin siltä, että ratifiointiprosessin jatkuminen on epävarmaa. Veikkaan, että olemme menossa kohti hengähdystaukoa.

En voi sille mitään, mutta mieli on aika maassa. Epävarmuus lisää tuskaa. Perustuslain ympärillä tuntuu olevan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

”Yksinhuoltajaviikonlopuissa” on paljon hyviä asioita. Työasiat eivät käy laisinkaan mielessä. Saa vietettyä laatuaikaa lasten kanssa. Ja kävellä ympäriinsä lasten ruuat vaatetuksen koristeena…

En ehkä loistanut ruuanlaitossa. Söimme kahdesti paistettua makkaraa (HK:n sinistä), ja eilen illalla tilasin pizzat. Ennenkuin meille lähetetään sosiaaliviranomaisia, niin todettakoon, että Oliver (14 kk) sai ihan normaalia vauvan ruokaa.

Oliver nukkuu normaalisti hyvin, mutta tänä viikonloppuna hän oli niin innostunut, että päätti herätä lauantaina viideltä ja tänään kuudelta. Oletan, että hän halusi viettää mahdollisimman paljon aikaa isänsä kanssa kahdestaan…

Lastenhoito on tunnetusti helpompaa, kun on muita perheitä ympärillä. Siksi olikin mukavaa, että Noora, Tuomas ja Rebeka kävivät meillä eilen illalla syömässä. Lapsilla on seuraa toisistaan, ja vanhemmatkin saavat jutella omia juttujaan…esimerkiksi Ranskan ja Hollannin kansanäänestystuloksesta.

Presidentti Jacques Chirac ja liittokansleri Gerhard Schröder tapasivat eilen illalla. Tapaamisesta tuli vihdoin positiivinen ja selkeä viesti. Molemmat kannattavat ratifiointiprosessin jatkamista. Tämäntyyppistä valtiomiesmäisyyttä tarvitaan. Toivottavasti se ei vaan tule liian myöhään.

Viikon hyvä EU-uutinen tuli Sveitsistä. Kansanäänestyksessä enemmistö, 54,6%, päätyi puoltamaan maan liittymistä Schengenin sopimukseen. Passitarkastukset poistuvat vuonna 2007. Hieno juttu! Pikkuhiljaa Sveitsin suhde muuhun Eurooppaan tiivistyy.

Ensi viikolla on Strasbourgin täysistuntoviikko. Asialista on pitkä, mutta jotenkin tuntuu siltä, että viikon päätema on EU:n perustuslaki.

Keskustelu Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten seurauksista jatkuu. Tilanne on eilistä rauhallisempi, muttei missään nimessä vakaa. Päinvastoin.

Kaikkien jäsenvaltioden EU-johtajat ovat pysyneet tilanteeseen nähden rauhallisena. Kaikki miettivät tahoillaan erilaisia vaihtoehtoja. Lähes kaikki ovat toivoneet ratifiointiprosessin jatkuvan.

Tätä taustaa vasten olen seurannut ulkoministeri Tuomiojan lausuntoja pelonsekaisin tuntein. Hän on ainoana EU-maan ulkoministerinä todennut, että perustuslaki ei astu voimaan sellaisenaan. Sen lisäksi hän on jo puhunut mini-HVK:sta, eli sopimuksen uudelleenneuvottelusta. ”Pisteenä iin päälle” Tuomioja ei sure sitä, että yhteisen EU-puolustuksen keskeinen kulmakivi, rakenneyhteistyö, tyssää. Aivan käsittämätöntä puhetta.

Tuomiojan populisismi ei pääty tähän. Hän käytti jälleen kerran EU:ta sylkykuppina ja kritisoi EU-eliittiä kansalaisten mielipiteen sivuttamisesta. Haloo! Ulkoministeri Tuomiojahan on itse osa juuri sitä EU-eliittiä, jota hän kritisoi. Hän oli mukana neuvottelemassa ja allekirjoittamassa perustuslakia. Eikö se ole hänen tehtävänsä puolustaa sopimusta?

Miten voi olla mahdollista, että vuoden päästä puheenjohtajamaana aloittavan maan ulkoministeri esittää tämänkaltaisia kantoja? Eikö tarkoituksena ole, että jäsenmaat yrittävät ratkaista kriisin yhdessä? Ovatko Tuomiojan näkemykset todellakin Suomen hallituksen virallisia kantoja? Haluaako siis hallitus neuvotella perustuslain uudestaan? Entä onko hallitus täysin rinnoin mukana EU:n puolustuksen kehittämisessä?

Onneksi pääministeri Vanhasen linja on ollut rauhallinen. Hän ei ole hötkyillyt. Vanhanen on solidaarinen muille EU-maille ja on valmis puolustamaan perustuslakia, jonka hän allekirjoitti yhdessä Tuomiojan kanssa. Tuomiojan lausunnot ovat jälleen kerran osoitus siitä, miten pinnallinen hänen todellinen Eurooppa-vakaumuksensa on. Kun pintaa vähän raaputtaa, niin vanha kunnon EU-kriitikko pulpahtaa esille. Vaikea arvioida, miten paljon haittaa tällä on Suomen asemalle EU:ssa. Ei sitä ainakaan vahvista.

Tuomiojan lausunnot pistävät Suomen toilailut turvatakeiden vesittämisessä jälleen uuteen valoon. Jyrki Katainen kirjoitti aiheesta erinomaisen kolumnin Maikkarin kotisivuille.

Tänään meillä oli meppien ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan yhteiskokous. Keskustelimme kahdesta asiasta: unionin ulkosuhdehallinnosta ja kansanäänestysten seurauksista. Mielestäni erinomainen keskustelu. Puhetta johti valiokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari.

Vuosien mittaan minusta on tullut suorastaan Jaakonsaari-fani. Liisa on loistotyyppi, huumorintajuinen ja mukava. Hän osaa asiansa ja uskaltaa esittää valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä. Jaakonsaari on myös rautainen asiantuntija, todellinen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ammattilainen. Sen sai taas kokea tänään kokouksessa.

Tänään keskustelin myös STTK:n porukan kanssa palveludirektiivistä ja kävin Tallinnassa luennoimassa Suomen Postin tilaisuudessa. Molemmat hyödyllisiä keskusteluja. STTK suhtautuu myönteisesti palveludirektiiviin. Hienoa. Direktiivi tarvitsee Ranskan kansanäänestyksen jälkeen entistä enemmän tukijoita. Postin porukan kanssa meni myös hyvin. Leppoisa tilaisuus.

Kirjoitan oman analyysini tämän viikon historiallisista tapahtumista ensi torstain Apu-kolumniin. Kursorisesti kiteyttäisin syyt, seuraukset ja ulospääsytien seuraavasti:

Ranskan ja Hollannin äänestystuloksiin on useita syitä, mutta kolme nousee ylitse muiden:

1. äänestäjien mielestä EU:n syventäminen ja laajentaminen ovat edenneet liian nopeasti.

2. jäsenmaista puuttu poliittinen johtajuus – ajetaan vain kapeita kansallisia intressejä.

3. kansalliset kansanäänestykset ylikansallisista asioista keskittyvät lähes aina vain kansallisiin asioihin.

Äänestystulosten seurausvaikutuksia on myös roppakaupalla. Kolme keskeisintä ovat:

1. EU on kriisissä, mutta ei kuollut.

2. Ranska asema EU:ssa heikkenee, mutta sen otteet EU-pöytien neuvotteluissa kovenevat.

3. perustuslain hyväksyminen lykkääntyy, ja muiden EU-asioiden eteneminen hidastuu.

Yksiselitteistä ulospääsytietä ei ole, mutta pöydällä on ainakin viisi vaihtoehtoa:

1. unohdetaan koko perustuslaki.

2. sovelletaan vain muutamia perustuslain osia – eli kyseessä olisi eräänlainen ”Nizza plus”.

3. neuvotellaan perustuslaki uudestaan.

4. jatketaan sopimusten ratifiointia ja tarkastellaan tilanne uudestaan, kun kaikki jäsenmaat ovat sanansa sanoneet.

5. otetaan hengähdystauko ja järjestetään sopimuksesta yleiseurooppalainen kansanäänestys ensi vuoden puolella.

Ensimmäinen vaihtoehto ei ole realistinen. Ei kannata hylätä sopimusta, joka selkeyttää, yksinkertaistaa ja parantaa nykyistä EU:ta. Sopimuksen takana on liian paljon poliittista energiaa, jotta se voitaisiin hylätä ihan tuosta vaan.

Toinen vaihtoehto olisi tyypillinen EU-kompromissi, ja ehkä juuri siksi huono. Sopimusten tilkkutäkki vain paisuisi, eikä lopputulos poikkeaisi radikaalisti varsinaisesta perustuslaista. Sisältö olisi sama ja sopimusten sekamelska jatkuisi. Jäsemaat eivät varmaankaan pääsisi yhteisymmärrykseen siitä, mistä voitaisiin sopia ilman sopimusmuutosta.

Kolmas vaihtoehto olisi vaikea. Perustuslaki on kolmen vuoden vaikeiden neuvottelujen tulos. Neuvottelujen avaaminen uudelleen avaisi sellaisen ”Pandoran lippaan”, jota monikaan jäsenmaa ei varmaankaan halua avata. Vaikea hahmottaa, mitä voitaisiin muuttaa, jotta kaikki olisivat tyytyväisiä.

Juuri nyt neljäs vaihtoehto on mielestäni paras. Ratifiointiprosessi on osa demokratiaa. Jokaisella maalla pitää olla oikeus ilmaista mielipiteensä. Kun kaikki ovat sen tehneet, niin voidaan arvioida, mitä sopimukselle tapahtuu. Eivät Ranska ja Hollanti voi päättää kaikkien 25 jäsenmaan puolesta.

Viimeinen vaihtoehto olisi idealistisin, mutta demokratian kannalta erinomainen. Jos kerran kyseessä on Euroopan perustuslaki, niin järjestetään sitten Euroopan laajuinen kansanäänestys. Tässä vaiheessa ratkaisu tuntuu toki jälkijättöiseltä, mutta jos sen kautta löytyisivät ratkaisun avaimet, niin antaa palaa vaan.

Edessä on vilkas viikonloppu. Suzanne on työmatkalla Hampurissa, ja minusta tulee pariksi päiväksi ”yksinhuoltajaisä”. Aikaisempien kokemusten valossa tulee kiva viikonloppu. Eikö se olekin niin, että lapset tottelevat paremmin, kun paikalla on vain yksi vanhemmista…? Vai onkohan se vain toiveunta…

Eilen illalla Hollannin kansanäänestystulos otti sen verran päähän, että päiväkirjan kirjoittaminen ei oikein maistunut. Päätin nukkua yön yli ja odotella kirkkaampia ajatuksia. Kirkkaudesta en tiedä, mutta tältä tuntuu juuri nyt:

Tämä on historiallinen viikko. Koskaan aiemmin kaksi maata ei ole äänestänyt EU:n perussopimusta vastaan. Vielä historiallisemmaksi tilanteen tekee se, että nämä kaksi maata ovat unionin perustajavaltioita.

Tilanne on myös paradoksaalinen, koska kansanäänestyksissä on torjuttu sopimus, joka viimeinkin tekee unionista ymmärrettävämmän, selkeämmän ja demokraattisemman.

Koko ratifiointiprosessi on kuin 25 ”framen” snooker-ottelu. Toistaiseksi kaksi framea on hävitty ja kymmenen voitettu.

Viimeisten päivien aikana tunteet ovat kuohuneet. Nyt pitäisi ottaa rauhallisemmin. Seuraavan kahden viikon aikana pitäisi pohtia etenemisvaihtoehtoja. Kesäkuun puolenvälin huipparista on saatava selkeä viesti jatkosta.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että ratifiointia pitäisi jatkaa. Luxemburg järjestää kansanäänestyksen heinäkuun alussa. Sen jälkeen vuorossa on muutama parlamentin ratifiointi. Vuoden lopussa voimme jo olla 18-2 tilanteessa. Mene ja tiedä. Ehkä olen liian optimistinen. Ehkä.