Aika on ehtyvä luonnonvara. Sitä on kaikilla vain rajattu määrä. Viimeiset viisi päivää ovat olleet rauhallisia. On ollut aikaa miettiä aikaa. Tai paremminkin mitä ajan kanssa tulee tehtyä.

Aikaa saa kulumaan monella tavalla: töissä, perheen parissa, kavereiden kanssa tai yksin. Kun on töissä tuntuu siltä, että ei vietä tapeeksi aikaa perheen kanssa, ja päinvastoin. Kun on kavereiden kanssa tulee välillä kaipailtua omaa rauhallista aikaa. Kun on yksin, niin tulee ikävä kavereita.

Viimeiset päivät ovat olleet kultaista perheaikaa. Olen hoitanut pakolliset sähköpostit, en muuta. Päivät ovat vierähtäneet hiekkalaatikolla, leikkipuistossa, uimahallissa ja ihan vaan kotona. Täytyy myöntää, että työmorkkista ei ole ollut. On ollut hienoa ihan vaan olla perheen kanssa.

Monet varmaan kamppailevat samojen ongelmien kanssa. Työn ja perheen tasapaino on aina herkkä, eikä ikinä täysin kohdallaan.

Omalta osaltani on tietenkin kyse ammatinvalinnasta. Kun tähän hommaan lähtee, niin tietää, että aika on kortilla ja matkapäivistä ei ainakaan ole puutetta. Onneksi meillä on perhe Brysselissä. Toisinpäin tämä olisi vielä vaikeampaa.

Huomenna alkaa taas mepin arki. Vuorossa on meppikiertue Imatralla ja Lappeenrannassa.

Hyvää homofobian vastaista päivää ja onnittelut kaikille norjalaisille kansallispäivän johdosta. Belgian radiossa on koko päivän pyörinyt informaatiota homofobiasta. Hienoa. Päivä on noteerattu ympäri maailmaa. Kun hakusanaksi pistää ”International Day Against Homophobia”, niin löytyy paljon informaatiota.

Kirjoitin homofobiasta viime viikon Ilta-Sanomissa. Kolumni sai paljon palautetta, tai ainakin enemmän kuin perus EU-kolumni yleensä. Mielipiteet jakautuivat lähestulkoon kahtia. Tuli risuja ja ruusuja. Lähestulkoon kaikki risut tulivat ”krisuilta”, eli kristillisdemokraattisen puolueen edustajilta. Ruusuja tuli vähän joka puolelta.

Seksuaalinen suuntaus herättää aina tunteita. Homoja, lesboja, biseksuaaleja ja transseksuaaleja sorretaan edelleen ympäri maailmaa, myös Suomessa. Se on väärin ja sitä sortoa vastaan pitää taistella. Oma vaatimaton tavoitteeni on murtaa muureja ja herättää keskustelua tässäkin asiassa.

Gay and Lesbian Rights Intergroupin, eli Euroopan parlamentin seksuaalivähemmistöryhmän, osalta olemme olleet aktiivisia kansainvälisen homofobian vastaisen päivän tiimoilta. Kirjeitä on lähtenyt tasaiseen tahtiin. Saimme myös Euroopan parlamentin puhemiehen laatimaan asiasta julkisen kannanoton. Oikeaan suuntaan mennään.

Perjantai 13. Koneessa Helsingistä Brysseliin. Paikka 13C. Uhmaanko jotain?

Suomi hävisi eilen rankkarikisassa. Harmi. Näin viimeisen ja jatkoerän, sekä rankkarit. Hyvää peliä. Huono säkä.

Tänään oli Forssa-päivä. Yhteinen kotimaan erityisavustajamme Juho Romakkaniemi oli laatinut hyvän ohjelman yhdessä Petri Koivulan ja Henrikki Halmeen kanssa.

Ensimmäiseksi luennoin yli kolmellesadalle Forssan yhteislyseon oppilaalle. Ei tarvinne toistaa, että saan megakicksejä lukiovierailuista. Homma toimii aina. Alustan ensin 15-30 minuuttia ja sen jälkeen oppilaat pommittavat kysymyksillä.

Keskustelutilaisuuden jälkeen annoin haastattelun Forssan lehdelle. Haastattelussa ei ollut varsinaista kärkeä. Juttelimme niitä näitä EU:sta ja meppikiertueesta.

Ennen lounasta tutustuin Forssan Pilvenmäen ravikeskukseen Henrikki Halmeen johdolla. Paikalla oli myös paikallinen yrittäjä Anssi Suominen. Oli mielenkiintoista kuunnella missä mennään. Keskus on tärkeä Forssan alueelle. Ensi vuonna siellä järjestetään kuninkuus-ravit. Sinne odotetaan 50 000 katsojaa. Ennen sitä ravikeskus tarvitsee ”kauneusleikkauksen”. Tämäntyyppisten vapaa-ajan keskusten roolia pienen kaupingin veturina ei kannata ikinä aliarvioida.

Lounastin kaupunginjohtaja Tapani Venhon kanssa. Venho oli täynnä intoa Forssan seudun tulevaisuudesta. Juuri tuontyyppisiä kaupunginjohtajia tarvitaan. Tehtävänä on valaa uskoa tulevaisuuteen. Maailmassa on jo liikaa maailmanlopun manaajia.

Forssan keikan lopuksi kävin torilla yleisötilaisuudessa. Juttelin paikallisten kanssa mm. ohjelmistopatenttidirektiivistä, keskiviikon homofobiakolumnista ja meppikiertueesta.

Eräs vanhempi rouva tuli kertomaan, että olin pienenä vieraillut hänen kesämökillään yhdessä jääkiekkolegenda Carl Brewerin kanssa. Pieni maailma.

Matkan varrella sain lahjaksi kaksi kirjaa. Kaupunginjohtaja Venho antoi Sirosäkki-Pylsypussi kokoelman forssalaisia sanoja, sanontoja ja sirpaleita. Opin, että ”holja” on hauska, mukava, lupsakka, kiva, huoleton ja rento; sekä kummallinen, hullunkurinen, outo ja sukkela. Opin myös, että ”holinpompeli” on forssalainen krapulalääke, johon vatkataan raakoja kananmunia, sokeria ja konjakkia. Et silleen…

Toisen kirjan sain kiroiluguru Jari Tammelta. Suuren kirosanakirjan kaveriksi sain Suuren solvaussanakirjan. En tiennyt, että ”sputnikki” on virkamies, jolla on erittäin nopea virkamiesura. Tai, että ”ohikusija” on munaaja, tunari ja hätäilijä.

Matkalla kentälle kävin tapaamassa nuoria, jotka ovat lähdössä vähän erityyppiseen leirikouluun. Olen saanut kunnian toimia tämän ”lentäen leirikouluun” hankkeen suojelijana. Porukka oli lähdössä huomenna reissuun. Juttelimme lähinnä opiskelumahdollisuuksista Euroopassa. Teräviä nuoria.

Meppikiertue tuntuu ehkä välillä raskaalta, mutta kyllä se on vaivansa väärtti. Joka perjantai saa kokea uusia elämyksiä ja usein uusia paikkakuntia. Suomi tulee tutuksi. Aina välillä vaihtelen kokemuksia isän kanssa, joka kierteli maata avaamassa jäähalleja 1970-luvulla. Ajat muuttuvat, mutta yksi asia säilyy: paikkakuntaylpeys. Kaikki ovat ylpeitä kotikonnuistaan, ja niin sen pitääkin olla.

Viikonlopusta on tulossa rauhallinen. Suzannen sisko Debbie ja hänen tyttärensä Evie tulevat kylään. Maanantaina Belgiassa on pyhä. Ensi viikolla meillä on ”vapaaviikko”. Ajattelin lueskella ja hoitaa kotiaskareita. Aion myös hakea Emilien ja Oliverin esikoulusta ja tarhasta. Harvinaista herkkua. Ensi viikon meppikiertue suuntaa Imatralle ja Lappeenrantaan.

Koneessa matkalla Brysselistä Helsinkiin. Suomi pelaa parhaillaan Venäjää vastaan. Odottelen tulospalvelua kapteenilta. Nyt sitä tuli. Suomi johtaa ensimmäisen erän jälkeen 3-2. Tsemppiä!

Strasbourgin viikko meni taas vauhdilla. Olen mielestäni löytänyt tavan, jolla jaksaa painaa täysistuntoviikon loppuun saakka: kahdeksan tunnin yöunet, päivittäinen kuntoilu, terveellinen ruokavalio ja vähäinen alkoholin kulutus. Tällä viikolla onnistuin näissä kaikissa. Vain viimeinen yö jäi kuuteen tuntiin.

Eilinen ilta oli surrealistinen. EU:n ulkosuhdepalvelukeskustelu päättyi vasta kello 23.00. Keskustelun jälkeen päätimme lähteä Strasbourgin Aviateur-baariin lasilliselle.

Surrealistista oli, että seuralaisina olivat Jean-Luc Dehaene (Belgian entinen pääministeri), Elmar Brok (ulkoasiainvaliokunnan legendaarinen puheenjohtaja) ja Inigo Mendez de Vigo (ryhmämme perustuslakiguru). Tunsin itseni pieneksi, enkä nyt tarkoita vain kirjaimellisesti…

Kaverit ovat todellisia huuliveikkoja, kaikin puolin leppoisia. Naurusta ei ollut puutetta. Kyseisten herrojen naurudesibeli ylittää helposti kovaakin soivan baarimusiikin. Muilla oli taasen naurussa pitelemistä, kun kolmikko jammasi Bill Haleyn ”Rock around the Clock” tahdissa.

Sosiaalinen kanssakäyminen on yksi EU-parlamentaarikon tärkeimmistä ”työtehtävistä”. Tässä esimerkiksi Ari Vatanen on loistava. Verkottuminen ja kollegoiden tunteminen on tärkeää. Se ei onnistu ilman sujuvaa kielitaitoa. Mitä enemmän kieliä sen parempi.

EU-parlamentti on siinä mielessä kiva paikka, että lähes kaikki parlamentaarikot ovat sosiaalisia. Juttu luistaa luonnostaan.

EU-parlamentti poikkeaa ehkä kansallisesta ja paikallisesta politiikasta myös siinä, että peli ei ole yhtä kovaa kuin kotona. Eri kansalaisuuksista muodostuvassa poppoossa ei ole samanlaisia vastakkainasetteluja ja keskinäistä kilpailua kuin kotimaan politiikassa. Mitä nyt samasta maasta olevat mepit joskus nahistelevat, mutta sekin taitaa olla enemmän kateellisuutta julkisuudesta. Varsinaiset asiakiistat ovat harvinaisempia.

Huomenna on jälleen meppikiertuepäivä. Vuorossa on Forssa. Viime viikkojen kiertely onkin ollut vilkasta: Seinäjoki ja Kauhava, Vaasa ja Laihia, Helsinki sekä Pori ja Säkylä. Ensi viikolla on vuorossa Lappeenranta ja Imatra, sen jälkeen Turku, Vantaa ja Kauniainen.

Meppikiertueen tahti hiipuu kesällä. Olemme yrittäneet ”myydä” kesä- ja heinäkuun perjantaita, mutta huonolla menestyksellä. Ja mikäs siinä, ketä nyt mepin örinät kiinnostaisivat keskellä parasta lomakautta. Meikäläisen kesäloma alkaa heinäkuun puolessa välissä.

Strasbourgin aamu sarasti aurinkoisena. Mieliala oli sen mukainen, vaikka pääsin eilen pehkuihin vasta keskiyön jälkeen. En ole työillallisten ystävä, mutta eilen illalla oli todella hauskaa.

Tänään oli rauhallisempi päivä. Ehti melkein reflektoida…siis melkein.

Päivän antia olivat äänestys työaikadirektiivistä, mukava lounas, nettikeskustelu 15 eurooppalaisen koulun kanssa sekä täysistuntokeskustelut toisen maailmansodan voitonjuhlista ja unionin tulevasta ulkoministeriöstä.

Työaikadirektiiviäänestyksessä tuli turpaan oikein kunnolla. Meidän ryhmä hävisi kaikki keskeiset äänestykset. Mietintö hyväksyttiin 355 puolesta, 272 vastaan ja 31 tyhjää. Se meni siis läpi 81 äänen enemmistöllä. Äänestin ryhmämme mukana koko mietintöä vastaan, mutta 92 meidän ryhmän meppiä äänesti eilen sovitun linjan vastaisesti, eli mietinnön puolesta.

Ei tämäkään varmaan koko maailmaa kaada, mutta sääntelyä se ainakin lisää. Siis jos parlamentin kanta menee läpi neuvostossa, jäsenmailla ei ole mahdollisuutta saada poikkeusta 48-tunnin tunnin työviikkosäännöstä ja vastedes päivystysaika on työaikaa. Kyseessä on vasta ensimmäinen lukeminen, joten nyt parlamentin kanta passitetaan takaisin neuvostolle, eli jäsenmaille, ja sitten aloitetaan vääntö uudestaan. Eurooppa on jatkuvaa kompromissia.

Päivän lounaskutsu oli mukava yllätys. Kyseessä on meidän poliittisen ryhmän samanmielinen 10-hengen porukka, joka lounastaa yhdessä jokaisena täysistuntoviikon keskiviikkona. Perinne alkoi vuonna 1994. Ryhmässä on kaksi junnua, hollantilainen Camiel Eurlings ja minä. Muut ovat raskaan sarjan veteraaneja ja jutut sen mukaisia.

Tunnelma oli leppoisa ja keskustelu vilkasta. Sain paremman käsityksen eri maiden poliittisesta tilanteesta. Puhuimme muun muassa Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksistä ja Britannian vaalituloksesta.

Lounaan jälkeen osallistuin Alois Peterlen, Elmar Brokin ja Josef Leinenin kanssa nettikeskusteluun. Jälleen kerran nautinto. Tsekkien, slovakkien ja latvialaisten kanssa rupattelin mm. lätkästä. Latvialaiset olivat ylpeitä tasapelistä Suomen kanssa. Ehkä vähemmän ylpeitä eilisestä ruotsi-pelistä, jonka me otimme nöyrästi vastaan.

Iltapäivällä istuin täysistuntosalissa kuuntelemassa puheita toisen maailmansodan päättymisen kunniaksi. Puhujina olivat Luxemburgin pääminsteri Jean-Claude Juncker, komission puheenjohtaja José Manuel Barroso ja kaikkien poliittisten ryhmien puheenjohtajat. Useat ryhmät antoivat toisen puheenvuoron uusien EU-maiden edustajille. Puheet olivat tunteikkaita.

Keskustelussa Euroopan tulevaisuudesta 60 vuotta toisen maailmansodan jälkeen oli tunnelatausta. Puheenvuorot rajoitettiin neuvostolle, komissiolle ja ryhmien puheenjohtajille. Viisas ratkaisu – parlamentissakin riittää riidanhaastajia. Haavat eivät ole vieläkään sulkeutuneet.

Kolmannen valtakunnan tavoitteet hirvittävät vieläkin. Usko oman ”rodun” ylemmyyteen sokaisi monet. Juutalaisille, romaneille, seksuaalivähemmistöille ja monille muille natsien voitto olisi merkinnyt täydellistä tuhoa.

Ilman Yhdysvaltoja Eurooppaa ei olisi vapautettu. Kuitenkin Neuvostoliiton rooli kolmannen valtakunnan pääasiallisena kukistajana on kiistaton. Stalinin julma diktatuuri ei vähennä sodassa kuolleiden puna-armeijan sotilaiden uhrauksen arvoa.

Vapauttajasta tuli kuitenkin vallanpitäjä. Ne maat, joihin puna-armeija eteni, jäivät Neuvostoliiton vallan alle. Puolalaiset kokivat tämän katkerasti jo sodan loppumetreillä, unkarilaiset ja tsekit myöhemmin.

Osana maailmansotaa Suomi soti kolmeen kertaan. Talvisotaa ja jatkosotaa seurasi Lapin sota. Meille tärkeintä oli säilyä itsenäisenä. Aseveli vaihtui viholliseksi ja vihollinen – ainakin virallisen totuuden mukaan – ystäväksi.

Romahtanut Eurooppa lähti integraation tielle ja nyt ollaan kaikki samassa unionissa. Ja Venäjänkin kanssa edetään niin kuin eilinen EU:n ja Venäjän välinen huippukokous osoitti. Keskustelun aikana kaikki istuivat hiiren hiljaa. Vain suosionosoitukset keskeyttivät patterin loistavia puheita.

Juuri nyt istun toimistolla ja odottelen illan täysistuntokeskustelun alkua. Suurin osa parlamentista on jo lähtenyt Strasbourgin pormestarin tarjoamalle perinteiselle parsa-illalliselle. Minulta ja muilta instituutionörteiltä illalliset jäävät väliin. Täysistuntokeskustelumme alkaa vasta kello 22.00. Kello soi sen merkiksi, että täysistunto jatkuu. Taidanpa liukua alas valmistelemaan illan puheenvuoroa.

Aina välillä on mielenkiintoista purkaa päivän tapahtumat kalenterin kautta. Se auttaa myös hahmottamaan tyypillistä täysistuntopäivää. Tällaista oli meno tänään.

6.45 Herätys. Vilkaisu päivän kalenteriin. Papereiden pikaselaus.

7.30 Autokuljetus hotellilta parlamenttiin.

7.45 Tietokone auki. Nopea selaus aamun kansalliseen ja kansainväliseen uutistarjontaan. Voitonpäivän juhla puhuttaa. Kuvat Punaiselta torilta muistuttavat menneestä, eivätkä aina välttämättä positiivisella tavalla…

8.30 Perinteinen kokoomusmeppien aamukahvi suomalaisten toimittajien kanssa. Virolainen Tunne Kelam kertoo näkemyksiään voitonpäivän juhlasta. Ville Itälä puhuu vuoden 2006 budjetista. Hänen synttäriään juhlistetaan skumpalla ja laululla. Eija-Riitta Korhola käy läpi viikon keskeisimmät ympäristöasiat. Ari Vatanen analysoi työaikadirektiiviä. Minä kerron ulkosuhdepalvelusta ja Itämeri-strategiasta.

10.00 Itämeri-ryhmän kokous. Aiheena Itämeri-strategia. Paikalla 50 meppiä ja avustajaa. Alustajina Henrik Lax, tanskalainen Baltic Development Forumin edustaja Ole Frijs-Madsen ja minä. Suomalaisista mepeistä paikalla myös Lehtinen, Väyrynen, Hassi ja Jäätteenmäki. Hyvä keskustelu. Johtopäätös: perustetaan meppien työryhmä valmistelemaan Itämeri-strategiaa, tehdään yhteinen paperi ja yritetään saada asia täysistuntokäsittelyyn. Kokouksen lopputulos odotettua parempi.

11.30 Avustajani Lauri Tierala briiffaa ryhmämme sisämarkkinavaliokunnan valmistelukokouksesta. Saan käteeni äänestyslistan, jonka kokoomusmeppien erinomaiset avustajat ovat kolunneet läpi. Yleensä olen itse mukana. Tänään en ehtinyt. Keskustelemme listasta nopeasti Laurin kanssa.

11.40 Täysistuntoon äänestämään. Ehdimme äänestää vain muutamasta kohdasta, mm. muutamasta ulkosuhdejulistuksesta ja arvonlisäverosta.

12.00 Äänestys keskeytetään. Vuorossa on Afganistanin presidentin Hamid Karzain juhlapuhe. Loistava puhuja. Pyytää tukea Afganistanin demokratiakehitykselle. Saa raikuvat suosionosoitukset.

12.30 Äänestykset jatkuvat. Äänestetään mm. uimaveden laadusta, rajat ylittävistä fuusioista, elokuvaperinnöstä, satamaturvallisuudesta ja McCartneyn murhaan liittyvästä julkilausumasta.

13.00 Lounas Ahvenanmaan maakuntapäivien puhemiehen Viveka Anderssonin kanssa. Keskustelemme mm. Ahvenanmaan asemasta. Lupaan käydä meppikiertueella Ahvenanmaalla ensi syksynä.

14.00 Takaisin toimistolle. Pikapalaveri Laurin kanssa. Käymme läpi polttavimmat asiat. Hoidan muutaman soittopyynnön ja vastailen sähköposteihin.

14.30 Budjetinvalvontavaliokunnan valmistelukokous peruuntuu. Riennän punttisalille. Eilinen lenkki toi lisäenergiaa. Tänään pumppaan rautaa.

15.15 Suihku toimiston ”ruotsinlaivakopissa”.

15.30 Pikahaastattelu palveludirektiivistä. Haastattelijana ranskalainen toimittaja, joka kirjoittaa juttua Européen-lehteen. Toistan vanhat teesini protektionismista, nationalismista ja ksenofobiasta.

15.45 Ryhmämme perustuslakivaliokunnan valmistelukokous. Keskustelemme komission ja parlamentin välisestä puitesopimuksesta, suullisesta kysymyksestä (aiheena EU:n diplomaattikunta) ja tavasta, jolla parlamentti hyväksyy komission. Koordinaattorimme Inigo Mendez de Vigo on vedossa. Hän innostuu kehumaan Kimi Räikkösen suoritusta Barcelonan GP:ssä. Kiitän onnitteluista ja muistutan, että hänen maanmiehensä johto F1-sarjassa on tällä hetkellä vakuuttava.

16.30 Kokous loppuu. Piipahdan vielä ryhmämme ulkosuhdevaliokunnan valmistelupalaverissa. Asialistalla ei ole asioita, jotka olisivat sydäntäni lähellä. Pakenen toimistoon.

17.00 Seuraan täysistuntoa työhuoneeni monitorista. Piitu Kauppi pitää hyvän puheenvuoron Euroopan keskuspankin nimityksistä. Hän puolustaa pienten maiden asemaa. Ei pidä siitä, että isot maat sopivat kabineteissa omista ehdokkaistaan.

17.30 Luen iltakokouksen papereita ja soitan muutaman puhelun. Kotona kaikki hyvin.

17.45 Juttelemme Piitun kanssa hedelmöityshoidosta. Olemme jo kauan kaavailleet asiasta yhteistä kannanottoa. Päätämme valmistella sen tänään. Kannatamme hedelmöityshoitoa myös samaa sukupuolta oleville pareille.

18.00 Siivoan sähköpostin rippeitä. Lauri on jo hoitanut suurimman osan. Viimeksi ”inboxini” on ollut näin tyhjä tammikuun alussa. Olemme vastauskoneita.

18.10 Ranskalainen toimittaja soittaa. Haluaa puhua Suomen perustuslakikeskustelusta. Puhumme. Kerron, että keskustelu on vaimeaa. Toivon, että siihen tulee vauhtia syksyllä, kun hallitus antaa esityksensä perustuslain ratifioimisesta eduskunnalle.

18.15 Lähden Laurin kanssa laitticokikselle. Taitaa olla meikäläiselle jo viides tänään. Jostain sitä kofeiinia pitää saada. Huomisen ulkosuhdekeskustelun aikataulu vahvistetaan. Se alkaa kello 22.00! Siihen aikaan pitäisi olla nukkumassa…

18.45 Ylimääräinen perustuslakivaliokunnan kokous alkaa. Kaikki ”instituutiopervot” paikalla. Valiokunta taitaa olla ainoa, jossa poliittisella ryhmällä ei ole merkitystä. Vastakkainasettelu on lähinnä EU-vastustajien ja -kannattajien välillä. Äänestämme ulkosuhdepalvelua käsittelevästä julkilausumasta sekä komission ja parlamentin puitesopimuksesta. Helppoja ja nopeita äänestyksiä molemmat. Vain muutama hassu muutosehdotus.

19.00 Ryhmäkokous alkaa. Tiistai-illan ryhmäkokouksissa on aina sähköä. Kunnon poliittista vääntöä. Aloitetaan julistuksesta, jossa käsitellään toisen maailmansodan päättymisen 60-vuotisjuhlaa. Menee läpi. Sen jälkeen kova vääntö työaikadirektiivistä. Paljon huutoa, buuauksia ja taputuksia. Ryhmä hajoaa. Muutamat kannattavat 48 tunnin työviikkoa. Suurin osa peräänkuuluttaa joustavuutta. Varsinkin entiset lääkärit puhuvat rajoituksia vastaan. Itse olen joustavuuden kannalla.

20.00 Peter Statsny vetää sivuun. Juttelemme jääkiekon MM:stä. Manaan Suomen tilannetta. Ei hyvä, että kaikki on Ruotsin varassa. Statsny seuraa sen verran innokkaasti, että oli eilen ajanut 5 tuntia otteluun ja viisi tuntia takaisin.

20.15 Saan isältä tulospalvelua Ruotsin ja Latvian välisestä ottelusta.

21.00 Ryhmäkokous loppuu. Suuntaan ryhmämme budjetinvalvontavaliokunnan työillalliselle. Isäntänä ryhmämme koordinaattori Javier Pomez Ruis. Leppoisa illallinen.

22.00 Keskustelu jatkuu vielä, mutta kirjoitan tämän loppuun jo nyt, koska hotellilla on pakko päästä heti nukkumaan. Olo on jo nyt väsynyt, mutta hyvä. Onnistunut päivä. En tiedä tuliko maailmasta parempi paikka, mutta yrityksestä ei ainakaan ollut puutetta. Hyvää yötä.

Eurooppa-päivä alkoi automatkalla Brysselistä Strasbourgiin. Poikkesimme matkalla Luxembourgiin lounastamaan Sauli Niinistön kanssa. Juttelimme presidentinvaalikampanjasta. Hyvältä näyttää. Taustajoukot tekevät erinomaista työtä.

Istun hotellihuoneessa Strasbourgissa. Ranskan TV:ssä pyörii parhaillaan kiivas väittely EU:n perustuslaista. Neljä puolesta, neljä vastaan. UMP:n Nicolas Sarkozy ja sosialistien François Holland puolustavat. Philippe de Villiers ja Jean Marie le Penn vastustavat. Tunteet käyvät kuumana. Ranskalaiset eivät ainakaan ole tylsiä väittelijöitä, vaikka suunvuoron saaminen vaikuttaa vaikealta…

Edessä on klassinen täysistuntoviikko. Lähes neljäkymmentä kalenterimerkintää. Paljon kokouksia, juhlaistuntoja ja äänestyksiä. Viikon kohokohtia ovat Jules Maatenin mietintö uimaveden laadusta, Alejandro Cercasin mietintö työaikadirektiivistä ja Stefano Zappalan mietintö ammattipätevyyden tunnustamisesta.

Työaikadirektiivistä tulee varmasti tiukka äänestys. Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta esittää poistettavaksi kaikkia poikkeusmahdollisuuksia 48 tunnin viikottaisesta enimmäistyöajasta. Valiokunta haluaa myös, että päivystys lasketaan työajaksi. Kanta poikkeaa komission ehdotuksesta. Aion tukea komission kantaa. Se antaa tarpeeksi liikkumavaraa ja välttää liiallisen sääntelyn.

Uimavesidirektiivi on menossa Suomen kannalta parempaan suuntaan. Nyt erotellaan esimerkiksi sisä- ja rannikkovedet. Suomalaiset viranomaiset pääsevät helpommalla.

Ammattipätevyysdirektiivin tarkoituksena on taata, että yhdessä jäsenmaassa ammattipätevyytensä hankkinut henkilö voi harjoittaa ammattiaan myös toisessa jäsenmaassa. Periaate on hyvä. Toivottavasti siihen ei tule liikaa rajoitteita.

Tällä viikolla keskustellaan myös toisen maailmansodan päättymisen 60-vuotisjuhlasta. Siitä enemmän viikon mittaan.

Porin lentoasemalla. Lennän Helsigin kautta Frankfurtiin ja sieltä Birminghamiin viikonlopunviettoon. Hieno meppikiertuepäivä takanapäin. Jussi Tuumi, Sampsa Kataja, Sirkka Saari, Raija Turpela ja Seija Muurinen olivat järjestäneet erinomaisen ohjelman.

Kolmen tunnin bussimatkalla ehti hyvin lukea. Aloitimme kierroksne Lännen Tehtailla Säkylässä. Aiheena oli alueen elinkeinon kannalta keskeinen asia, eli sokerijuurikkaat. Tilanne on seuraava:

Komissio tekee 22.6.2005 lakiehdotuksen uudesta sokeritukijärjestelmästä. Jos se on samanlainen kuin komission 14.7.2004 julkaisema suuntaviivapaperi, niin voimme heittää hyvästit suomalaiselle sokerijuurikasviljelylle. Olisiko tämä huono asia? Kyllä. Miksi? Koska meillä on 2.500 sokerijuurikkaan tuottajaa. Tuottamisen lakkauttaminen vaikuttaisi ainakin 8.000 suomalaisen elannonsaantiin.

Ongelmana on, että EU:n ylituotantoa tuetaan vientituilla. Meidän tulisi tuottaa juuri se määrä, mitä Euroopassa kulutetaan. Ei enempää eikä vähempää.

Ei voi olla niin, että esimerkiksi Ranskan ja Suomen viljelilöitä kohdellaan eri tavoilla. Ranskassa tuotetaan 250% yli kulutuksen, kun Suomessa tuotetaan vain 70% omasta kulutuksesta. Jos nykyinen ehdotus menee läpi, niin Ranska saa jatkaa ylituotantoa, mutta Suomesta loppuu tuotanto tyystin.

Päivän toinen vierailu oli Porin prikaatissa. Isäntä prikaatin komentaja, eversti Markku Aherto. Upseeri särmimmästä päästä. Vierailu oli erittäin mielenkiintoinen. Lisäväriä toi kokelas Tero Luoma, joka tulee meikäläiselle hommiin syksyllä.

Vierailu alkoi perinteisellä valokuvalla Porilaispatsaan edessä. Sain kuvan raamitettuna lähtiessäni. Pistän toimiston seinälle.

Porin prikaatissa koulutetaan vuostittain 2.200 varusmiestä ja 1.000 reserviläistä. Siellä koulutetaan myös Suomen kansainvälisiin valmiusjoukkoihin sijoitettavia sotilaita. Osa EU:n tulevein taistelujoukkojen sotilaista koulutetaan Säkylässä.

Eversti Aherto briiffasi prikaatin toiminnasta, söimme lounaan Mukessa eli muonituskeskuksessa ja lopuksi kävimme kiertoajelulla varuskunnan alueella. Hieno paikka. Varustus aivan eri tasoa kuin Santahaminassa vuosina 1988-89.

Säkylästä ajoimme Poriin, jossa annoin haastattelut Satakunnan kansalle ja Satakunnan radiolle. Puhuimme tietenkin sokerijuurikkaista. Meillä oli myös yleisötilaisuus keskustassa. Paikalla oli paljon väkeä ja keskustelu tavanomaisen vilkasta. Kaiken kaikkiaan hieno päivä.

Vielä yksi ranskankielinen haastattelu Seutulan kentällä ennen jatkolentoa. Sen jälkeen voi lähteä hyvällä omallatunnolla viikonlopunviettoon. Pitää ladata pattereita ensi viikon Strasbourgin koitoksia varten.

Tänään syntyneillä vauvoilla on ikimuistoinen syntymäpäivä. Tulee mieleen Oliverin syntymäpäivä, joka on 04.04.04. Helppo muistaa.

Tänään oli jotenkin surrealistinen päivä. Perhe on Englannissa ja töistä on vapaapäivä. Tuntui ihmeelliseltä pyöriä yksikseen kotona. Nukuin pitkään, kirjoitin kolumnin, kävin lenkillä, otin iltapäivätorkut, tein puutarhatöitä ja piipahdin Waterloon golfkentän rangella hakkaamassa palloa. Elämä on kummallista, kun kalenterissa ei ole yhtään merkintää…

Nyt istun koneessa matkalla Helsinkiin. Huomenna on meppikiertuepäivä. Laskeudun myöhään illalla. Porin bussi lähtee linja-autoasemalta huomenna aamulla klo. 7.00. No, ainakin pitäisi olla valoisaa. Ohjelmassa on muun muassa vierailu sokeritehtaalla ja Säkylän varuskunnassa, jossa koulutetaan nopean toiminnan joukkoja.

Minusta on muuten tullut KELA-fani. Olen ollut Anssi Kela fani jo kauan, mutta nyt olen ihastunut myös Kansaneläkelaitokseen. Miksi? Koska heidän ulkomaanyksikkönsä antaa loistavaa palvelua.

Kun elää monikulttuurisessa perheessä ja kahdessa eri EU-maassa, niin sosiaaliturvajärjestelyt eivät aina ole yksiselitteisiä. Meidän tilanne on monimutkainen, koska Suzanne on britti, minä suomalainen, lapsilla on kaksoiskansalaisuus ja asumme maassa, jonka kansalaisia me emme ole.

KELAsta olemme saaneet kertakaikkisen loistavaa ja ystävällistä palvelua. Samaa ei voi sanoa Belgian sosiaaliviranomaisista. En ole ensimmäisenä kehumassa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, koska esimerkiksi Belgiassa ja Ranskassa terveyspalvelut toimivat paremmin, mutta kehuja pitää antaa, kun niihin on aihetta. Ja KELA on kehunsa ansainnut.

Kotona. Hiljaista. Vein Suzannen, Emilien ja Oliverin lentokentälle aamulla. Vuorossa visiitti isovanhempien luo Englantiin. Liityn joukkoon viikonloppuna. Tuntuu ihmeelliseltä olla yksin kotona. Missä hälinä ja vilske?

Päivän kohokohta oli Yhdysvaltain entisen ulkoministerin Henry Kissingerin tapaaminen. Bertelmann Stiftung (saksalainen säätiö) oli kutsunut suppean porukan (15 henkeä) neljän tunnin lounas- ja keskustelusessioon Henry Kissingerin kanssa. Paikalla oli mm. kaksi meppiä, kaksi komission pääjohtajaa, entinen komissaari, Yhdysvaltain Nato-suurlähettiläs, amerikkalainen kenraali, Reutersin EU-kirjeenvaihtaja ja International Herald Tribune-lehden toimittaja. Aiheena Yhdysvaltain ja EU:n suhteet.

Oli elämys kuunnella 83-vuotiasta Kissingeriä, jonka analyysi kansainvälisestä politiikasta on edelleen veitsenterävä. Kissingeristä huokuu yhdistelmä akateemista analyysia ja kokemuksen realismia. Harvinainen yhdistelmä politiikassa. Oma visioni kansainvälisestä politiikasta on toki Kissingeria idealistisempi. Hänen maailmankuvansa perustuu kansallisvaltioiden suvereniteettiin ja perinteiseen diplomatiaan. Oma maailmankuvani pohjautuu enemmän multilateralismiin, monenkeskiseen yhteistyöhön.

Kissinger maalasi maailmanpolitiikkaa laajalla pensselillä. Yksityiskohtaiset esimerkit Iranista, Irakista, Palestiinasta, Israelista ja Kiinasta antoivat alustukselle syvyyttä. Omakohtaiset kokemukset ja kaskut olivat vakuuttavia. Yleiskeskustelussa korostettiin usein Naton poliittista ja strategista merkitystä Euroopan maiden ja Yhdysvaltojen yhteistyössä. Naton ulkopuolisia maita pidettiin kummajaisina.

Yhdysvalloissa ymmärretään myös, että suuri osa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta tehdään nykyään EU:n kautta. Yhdysvallat hyötyvät vahvasta EU:sta. Mitä enemmän panostetaan yhteistyöhön ja mitä vähemmän panostetaan kilpailuun, sen parempi. Huomionarvoista on, että EU on vahva juuri niissä asioissa, joissa unionilla on ylikansallista toimivaltaa (esimerkiksi kauppapolitiikka tai rahapolitiikka). Vastaavasti EU on heikko niissä asioissa, joissa päätöksenteko on yksimielisyyden ja hallitustenvälisyyden varassa (esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikka).

Huomenna on kirjoituspäivä. Kirjoitan kaksi kolumnia. Toisen Ilta-Sanomiin ja toisen Apu-lehteen. Molemmat julkaistaan ensi viikolla. Aiheetkin ovat jo valmiina. Ilta-Sanomissa käsittelen IDAHO-päivää, eli kansainvälistä homofobian vastaista päivää, jota vietetään 17.5. Avussa kirjoitan Eurooppa-päivästä (9.5.) ja siitä, mihin EU:ta oikeastaan tarvitaan. On harvinaista päästä rauhassa kirjoittamaan kolumnia. Nyt alakertaan katsomaan jalkapalloa, kun täällä ei kerta jääkiekkoa näy.