Tästä on tulossa asiapitoinen täysistuntoviikko. Asialistalla on tärkeitä asioita, kuten esimerkiksi Romanian ja Bulgarian jäsenyyshakemukset, EU-budjetin valvonta, huipparin tulokset, digitaaliset ajopiirturit, alusten polttoaineiden rikkipitoisuus, ajoneuvojen kierrätettävyys, Balkanin jälleenrakennus ja dopingin torjunta.

Näistä poliittisesti tärkein on Romanian ja Bulgarian jäsenyyshakemukset. Euroopan parlamentilla on oikeus hylätä tai hyväksyä uusia jäsenmaita. Tällä kertaa on käyty vilkasta keskustelua varsinkin Romanian jäsenyydestä. Romaniassa tarvitaan lisäponnisteluja mm. korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumisessa, syrjinnän poistamisessa, rajavalvonnassa ja psykiatristen potilaiden hoidossa.

Parlamentti äänestää näistä mietinnöistä huomenna. Näyttää siltä, että Bulgarialle ja Romanialle näytetään vihreätä valoa. Maista tullee EU:n jäseniä tammikuussaa 2007. Komissiolta tulee kuitenkin vielä väliraportti joulukuussa. Voi hyvinkin olla, että siinä ehdotetaan Romanian jäsenyyden lykkäämistä vuodella. Olli Rehn osoitti jo kovuutensa lykkäämällä neuvottelujen aloittamista Kroatian kanssa. Sama kova linja voi jatkua myös Romanian kohdalla.

Omalta osaltani tämä viikko on tärkeä, koska täysistunnossa äänestetään kauden toisesta mietinnöstäni. Raportissa käsitellään muiden instituutioden vastuuvapautta vuonna 2003. Kävimme tarkkaan läpi neuvoston, tuomioistuimen, tilintarkastustuomioistuimen, Euroopan talous- ja sosisaalikomitean, alueiden komitean ja oikeusasiamiehen budjetit. Mietinnössä myönnetään vastuuvapaus näille instituutioille.

Opin paljon. En tiennyt, miten tarkkaan rahankäyttöä valvotaan. Välillä tunsin itseni valtion tilintarkastajaksi. Kävimme läpi kuitteja, kilometrikorvauksia, palkkoja ja muita varainhallintoon liittyviä yksityiskohtia. Onkohan valvonta näin tarkkaa kaikissa jäsenmaissa? Mietintö hyväksyttiin täysistunnossa selvästi. Jokaisen instituution kohdalla äänestettiin erikseen. Puolesta oli keskimäärin yli 550, vastaan noin 50 ja tyhjää vajaat 20. Nyt on kaksi mietintöä paketissa.

Tänään äänestettiin myös Euroopan parlamentin vastuuvapaudesta. Äänestin itse reformistien linjan mukaisesti. Eli halusin tarkempia sääntöjä mm. kulukorvauksiin ja kannatin parlamentin istuntojen keskittämistä Brysseliin. Mietintö ei varsinaisesti päätä järjestelmästä, mutta antaa ainakin suuntaa. Parlamentissa on edelleen muutosvastaisuutta.

Satu Hassilla on myös mielenkiintoinen mietintö putkessa tällä viikolla. Siinä käsitellään alusten polttoaineiden rikkipitoisuutta. Hassi ehdottaa tiukempia rikkipitoisuusrajoja. Tavoitteena on vähentää laivojen päästöjen vaikutuksia happamoitumiseen ja ilman laatuun. Satu on oikeilla jäljillä – mietintö on tärkeä varsinkin Itämerelle. Aion äänestää sen puolesta.

Oikeus- ja sisäasioiden saralla on myös mielenkiintoinen raportti tutkijoiden EU:hun pääsyn helpottamisesta. Tärkeä homma. Tavoitteena on helpottaa kolmansista maista tulevien tutkijoiden pääsyä unionin alueelle. Jos tutkija on saanut kutsun EU-maan tutkimuslaitokselta yli kolmen kuukauden kestävään projektiin, hän saa alle 30 päivässä oleskeluluvan projektin keston ajaksi ilman työlupaa. Hyvä. Ilman panostusta tutkimukseen Eurooppa ei ole kilpailukykyinen.

Päivän kalenteri oli Strasbourg-viikolle tyypillinen, eli täynnä: aamupala lehdistön edustajien kanssa, keskustelu täysistunnossa (raportöörinä sain öristä peräti 5 minuuttia!), Itämerityöryhmän kokous, seksuaalivähemmistötyöryhmän kokous ja tukku valiokuntakokousten valmistelupalavereita. Illalla annoin myös haastattelun eräälle ranskalaiselle lehdelle perustuslaista.

Viime viikolla Le Figarossa-julkaistu kolumnini on herättänyt ainakin vähän mielenkiintoa. Olen saanut paljon palautetta ranskalaisilta mepeiltä. Myös sähköpostiin on tullut viestejä varsinkin perustuslakia vastustavilta ranskalaisilta.

Viiden päivän Suomi-rupeama takanapäin. Emilien kanssa aamukoneessa matkalla Brysseliin. Vien Emilien kouluun ja lähden ajamaan kohti Strasbourgia Laurin, Janin ja Miikan kanssa.

Oli hienoa viettää aikaa Emilien kanssa kahdestaan. Tässä ammatissa aika tahtoo välillä olla kortilla, varsinkin matkustamisen takia. Tämänkaltaiset reissut yhdessä Emilien kanssa ovat kullan arvoisia.

Perjantaina olin Seinäjoella ja Kauhavalla meppikiertueella Eija-Riitta Korholan kanssa. Hauskaa oli, ei vähiten kun tapasimme Ilkka-lehden legendaarisen päätoimittajan Kari Hokkasen. Joviaali mies, jolla on veitsenteräviä yhteiskunnallisia analyysejä ja raudanluja keskustalainen tausta.

Keskustelimme mm. porvariyhteistyöstä, presidentinvaaleista, mepin työstä ja EU:n puolustuksesta. Viimeisestä aiheesta kävimme kipakankin väittelyn. Tuntui jotenkin siltä, että Hokkanenkin piti vilkkaasta keskustelusta.

Seuraavan päivän Ilkka-lehden kärjeksi oli nostettu Lippos-kritiikkimme. Reagoimme Eija-Riitan kanssa perjantain Turun-Sanomissa julkaistuun Lipposen kolumniin, jossa hän peräänkuulutti Kokoomuksen ja varsinkin Niinistön ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa.

Kaikella kunnioituksella Lipposta kohtaan: kannattaa ehkä ensin selvitellä demareiden sisäisiä erimielisyyksiä ennenkuin rupeaa kritisoimaan muita. Varsinkin, jos muilla on selkeä linja. Väittääkö joku, että Lipponen on samoilla linjoilla kun Tuomioja? Onko Tuomioja samaa mieltä Jaakonsaaren kanssa? Onko Jaakonsaari samoilla linjoilla kuin Halonen? Entä Halonen samaa mieltä Alhon kanssa? Tai Alho Kiljusen kanssa? Heinäluomalla en ole vielä linjaa edes huomannut. Hänen Parin viikon takainen HS-debattikirjoitus oli täysin vailla visiota. Se oli kuin ulkoasianministeriön korkeakouluharjoittelijan yhteenvetoraportti komission viisivuotisohjelmasta.

Kävimme Eija-Riitan kanssa myös Kauhavan Sotalentokoulussa. Kauhavalla on tavoitteena on perustaa kansainvälinen lentosotakoulu. Projektia on ajanut mm. Kyösti Virrankoski. Asialla ei ole sinänsä mitään EU:n kanssa tekemistä eikä europarlamentaarikko siitä päätä, mutta voimme aina auttaa lobbaamisessa. Olin heti tilaisuuden jälkeen yhteydessä puolustusministeriöön ja Virrankoskeen. Katsotaan miten voimme viedä projektia eteenpäin.

Juho Romakkaniemi ja Jaakko Sairo olivat järjestäneet erinomaisen ohjelman. Paula Risikko oli mukana reissussa. Emme olleet aiemmin tavanneet ajan kanssa. Paula on aivan loistava tyyppi. Todellinen ammattilainen. Monipuolisuudestakaan ei ole puutetta: Entisenä sairaanhoitajana hän lievitti silmätulehdustani silmätipoilla. Olen niin mamis, että en saanut niitä itse laitettua.

Alkuiltapäivästä lensimme Eija-Riitan kanssa takaisin Helsinkiin. Minulla oli ohjlemassa Akateemisen kirjakaupan ”piinapenkki”. Haastattelijana Kirsi Piha. Rupattelimme mukavia uudesta kirjasta. Hullujen päivien takia paikalla oli mukavasti porukkaa. Tilaisuutta kevensi, että Emilie hääräsi ympärillämme koko haastattelun ajan.

Illalla lensimme Emilien kanssa vielä Kuopioon, josta saimme kyydin Tahkolle Kokoomusnuorten Winter Gamesiin. Asuimme samassa mökissä Piitun, Jussin ja Otso-Anteron kanssa. Menimme nukkumaan ennen keskiyötä. Meistä on nyt virallisesti tullut keski-ikäisiä.

Lauantaina kävimme pulkkamäessä ennen luentoa. Tahko on hieno paikka. Palvelut toimivat. Pitää joskus käydä koko perheen voimin. Luennon jälkeen lähdimme Jyrki ja Mervi Kataisen kanssa Kuopioon. Oli kiva käydä syömässä ja rupatella mukavia. Mervi oli huolissaan, että meillä on Jyrkin kanssa liian samanlaisia paitoja.

Sunnuntai meni löhöillessä ja golfmessuilla. Emilie swingaili innoissaan lastenmailoilla. Illala kävin Arto Nybergin showssa ”mainostamassa” uutta kirjaani. Mukava rupattelutuokio.

Kirjan julkistamisrumba meni ihan mukavasti. Maikkarin aamutelkkarissa haastattelijana oli Lauri Karhuvaara. Juttelimme kirjasta, Suomen ulkopolitiikasta ja vaaleista. Hän kysyi minulta, olenko tuote. Vastasin, että olen varmaan jonkinlainen ”luonnontuote”, koska saan kicksejä EU-asioista.

Julkistamistilaisuus oli leppoisa. Emilie hääräsi joka paikassa. Isäni yritti vähän toppuutella, mutta eihän se tietenkään onnistunut. Emilie on itsepäinen tyttö ja saa aina tahtonsa läpi.

Paikalla oli paljon tiimiläisiä ja mediaa. Oli kiva nähdä tiimiläisiä. Tuli nostalginen tunne. Teki mieli lähteä kampanjoimaan.

Päivälehdistä paikalla olivat mm. Suomen ”EU-pervo” ja ”-pervotar”, eli Aamulehden Matti Mörttinen ja STT:n Nina Törnudd, sekä Hufvudstadsbladetin Staffan Bruun.

Olin otettu siitä, että politiikan tutkija Jukka Tarkka tuli käymään. Hän kysyi, oliko tämä koko touhu niin kivaa kuin miltä se kirjassa näyttää. Sanoin, että oli – niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Aikakauslehdet olivat myös edustettuina, mm. Suomen Kuvalehden Tuomo Lappalainen ja Jarkko Vesikansa, sekä APU-lehti. Naistenlehdet olivat myös vahvasti paikalla.

Tiedotustilaisuudessa korostin, että kirjan tarkoitus on toimia eräänlaisena informaatiokanavana, joka kertoo mepin arjesta. Asiapuolella se kertoo yksityiskohtia onnistuneen kampanjan rakentamisesta, viime syksyn ulkopoliittisesta keskustelusta ja Buttiglionen tapauksesta.

Poliittinen viestini oli, että EU:ssa ei ole pöytiintarjoilua. Sen saa, mitä hakee. Koalitiot ovat joustavia. Suomen ongelma on, että olemme koalitioiden ulkopuolella tai väärissä koalitioissa. Tästä kolme esimerkkiä: turvatakeet (väärä koalitio), pohjoinen ulottuvuus (ei ketään mukana koalitiossa) ja rahoitusraamit (täysin yksin).

Lehdistötilaisuuden jälkeen tarjosin skumppalasilliset Kirsille, Ekalle, Mikolle ja Laurille. Oli mukava muistella menneitä. Kirsihän oli kampanjapäällikköni. Hasan & Partnersin kolmikko vastasi markkinoinnista.

En ehtinyt viipyä skumpalla kauaa. YLE:n aamutelkkarille tulee sarja EU:n perustuslaista. Erinomaista! Keskustelua kaivataan. Annoin 20 minuutin haastattelun, josta leikataan paloja kyseiseen sarjaan.

Haastattelusta riensin Silja Symphonylle luennoimaan Tradenomiliiton porukalle. Sieltä taas eduskuntaan, jossa palaveerasimme Sauli Niinistön kampanjasta. Hyvältä näyttää. Kampanjan takana on rautainen, ammattimainen tiimi.

Lensin tänään Helsinkiin Emilien kanssa. Matkustaminen kolme ja puolivuotiaan kanssa ei ole aina rentouttavaa. Tällä kertaa oli kuitenkin helpompaa kuin edellisellä kerralla. Silloin meidän vieressä istui kaveri, joka oli umpihumalassa. Hän rupesi örisemään jotain ryhmäkanteesta. Kun yrittää viihdyttää lasta lentomatkalla, niin ryhmäkanne ei ole päällimmäisenä mielessä.

Tänään meitä molempia jännitti ainakin vähän. Emilietä jännitti lento, minua huominen kirjan julkistamistilaisuus. Ennen lentoa Finnairin Brysselin päällikkö Pekka Airaksinen kävi luovuttamassa Finnairin kultakortin. Osoitus siitä, että matkustan liikaa…

Tänään meillä oli perinteinen ryhmäkokous. Ne ovat siinä mielessä vähän tylsiä, että kunnon keskustelua syntyy harvemmin. Ryhmässämmehän on 268 jäsentä ja kannat on useimmiten sumplittu etukäteen.

Lounastin ahvenanmaalaisen valtuuskunnan kanssa. Juttelimme Ahvenanmaan asioista, kalastuksesta ja Itämerestä. Olivat innoissaan Itämeri-strategiastamme. Korostin, että sitä ei pidä nähdä pohjoisen ulottuvuuden kilpailijana.

Suomessa EU-keskustelu käy vilkkaana. Pääministeri Vanhanen ja presidentti Halonen pitivät eilen EU-aiheiset puheet. Otan niihin kantaa huomenna lehdistötilaisuudessa.

Ryhmäviikot ovat yleensä rauhallisia. Tämä päivä oli kuitenkin poikkeus. Aamulla oli työryhmäkokous, eli meidän puolueryhmämme sisäinen kokous, jossa vedetään poliittiset linjat täysistuntoviikolle. Esittelin raporttini muiden instituutioiden vastuuvapaudesta. Homma on sen verran paketissa, että siitä ei syntynyt keskustelua.

Keskustelimme kuitenkin Euroopan parlamentin vastuuvapaudesta. Raportissa on nimittäin kohta, jossa viitataan Euroopan parlamentin paikkakuntaan. Nykyäänhän parlamentti asustelee Brysselissä, Luxemburgissa (muutamat hallinnolliset asiat) ja Strasbourgissa. Ranskalaiset mepit pelkäävät kansanäänestyksen tulosta ja halusivat poistaa kaikki viittaukset siihen, että parlamentin toiminta keskitettäisiin Brysseliin.

Ymmärrän heidän kansanäänestysnäkökulmansa, mutta vastustin tekstin vesittämistä. Muutama muu meppi tuli tueksi ja löysimme sopivan kompromissin, jossa mainitaan, että parlamentin edestakainen veivaaminen Brysselin ja Strasbourgin välillä maksaa yli 200 miljoonaa euroa vuodessa. Ville Itälä veti puhetta erinomaisesti.

Työryhmän kokouksen jälkeen pidimme kokoomusmeppien oman palaverin. Kävimme läpi mm. Itämeri-aloitettamme, presidentinvaalikampanjaa ja EU:n rahoituskehyksiä. Ryhmän henki on erinomainen ja se heijastuu myös aloitteellisuudessa. Aiomme yhdessä panostaa Saulin kampanjaan varsinkin syksyn meppikiertueilla.

Lounassämpylän jälkeen kävimme Laurin ja Patrician (sisämarkkinavaliokunnan virkamies) kanssa läpi muutosehdotuksia vitamiini- ja terveysväittämälausuntoihini. Vitamiineihin on tullut 41 muutosehdotusta. Terveysväittämiin peräti 150. Siinä oli sitten perkaamista. Jatkamme ensi viikolla. Lohduttauduin sillä, että ympäristövaliokunnassa terveysväittämiä käsittelevään mietintöön oli tulllut yli 300 muutosehdotusta.

Iltapäivällä palaveerasin vielä muutaman vanhan kollegan kanssa unionin tulevasta ulkoministeriöstä. Valmistelut etenevät. Seuraavaksi odotellaan väliaikaraporttia kesäkuun huippariin. Sitä valmistellaan ensin EU-suurlähettiläiden parissa. Sen jälkeen se siirretään ulkoministereille ja lopuksi huippariin. Kyseessä on kova institutionaalinen valtataistelu. Välillä tuntuu vaan siltä, että kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.

Onneksi olkoon Oliver! Miehiset yksi vuotta on täynnä. Ryömiminen onnistuu madon lailla, kävely pöydistä ja tuoleista tukea ottaen. Hampaita on yhteensä yhdeksän, ja ne ovat onneksi huomattavasti pienemmät kuin isällä… ainakin toistaiseksi. Puhe rajoittuu ma-ma-ma ja ta-ta-ta tavuihin. Eli ei pahemmin poikkea isästään tässäkään suhteessa.

Valitettavasti en ollut onnittelemassa aamulla. Lähdin Bruggeen luennoimaan jo klo. 6.00. Luennot eivät mielestäni menneet ihan nappiin. Ei oikein ollut inspiraatiota ja energiatasokin oli vähän matala. Sain kuitenkin 30-tuntisen kurssin viimeiset viisi tuntia pakettiin. Nyt on enää kirjallisten kokeiden korjaaminen jäljellä.

Brugge on kaikesta vaivasta huolimatta aina antoisa kokemus. Oppilailla riittää intoa ja he ovat aina valmiita kyseenalaistamaan. Välillä tuntee joutuvansa tiukoille. Yliopistoluennoilla ei voi luikerrella ja poliittinen löpinä ammutaan tyystin alas.

Iltapäivällä vastailin sähköposteihin ja kävin läpi viikon asiakirjoja. Ryhmäviikot ovat tunnetusti aika rauhallisia, joskin huomenna esittelen työryhmässä muiden instituutioiden vastuuvapautta koskevan raporttini. Ville Itälä johtaa puhetta. Ilmoitin Villelle, että raportin suhteen ei pitäisi olla ongelmia.

Työn puolelta tämän viikon kohokohta taitaa olla päiväkirjan julkistamistilaisuus torstaina. Lennän Emilien kanssa Suomeen keskiviikkona. Torstaina on aika paljon haastatteluja kirjan tiimoilta. Perjantaina lennän Seinäjoelle ja sieltä taas iltapäiväksi takaisin Helsinkiin Akateemisen kirjakaupan piinapenkkiin. Piinaajana tietenkin Kirsi Piha. Perjantai-iltana lennämme Emilien kanssa vielä Tahkolle Kokoomusnuorten Wintergames tapahtumaan.

Parempaa viikonloppua saa hakea. Kaksi parasta kaveria (Jusa ja Jonne) olivat perheineen kylässä.

Brysselin kesä otti varaslähdön. Kolme päivää auringonpaistetta ja mittari lähellä kahtakymmentä. Lauantaina Oliverin synttäribileet. Kylässä 30 aikuista ja 15 lasta.

Myönnettäköön, että nyt kyllä vähän väsyttää. Pitäisi vielä jaksaa valmistella viisi tuntia huomisia Brygge-luentoja. Aiheena ovat Baltian maiden, Kyproksen ja Maltan integraatiopolitiikka. Inspiraatio ei tällä hetkellä ole katossa…

Paavi Johannes Paavali II kuoli eilen illalla. Yhteiskunnallisena ilmiönä tapahtuma on vailla vertaa. Sadat miljoonat katolilaiset ympäri maailmaa surevat. Hautajaiset pidetään aikaisintaan ensi viikon torstaina. Roomaan odotetaan kahta miljoonaa surijaa.

Pyhiinvaellukset ovat jo alkaneet. Kardinaalit ovat koolla huomenna. He suunnittelevat paavin hautajaisia ja aloittavat prosessin seuraavan paavin nimittämiseksi. Olettaisin, että poliittiset valtataistelut kalpenevat tämän nimityksen rinnalla.