Tänään taisi olla kaksi pääteemaa: kevään kalenteri ja brittimedia. Iltapäivällä kävimme läpi kevään meppikiertue kalenteria kesäkuun alkuun saakka. Saldona kiertuepäiviä Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kauniaisissa, Seinäjoella, Vaasassa, Laihialla, Porissa, Forssassa, Lappeenrannassa ja Imatralla.

Yksi perjantai taisi olla ”myymättä”. Meillä on jo ”myytyjä” päiviä syyskussa, mutta kesä- ja heinäkuu näyttävät hiljaisilta ainakin toistaiseksi. Elokuun aion olla lomalla.

Financial Timesissa oli tänään juttu EU:n rakenteilla olevasta ulkosuhdepalvelusta, eli eräänlaisesta ulkoministeriöstä. Jutussa Euroopan parlamentin ulkosuhdevaliokunnan puheenjohtaja Elmar Brok (hän on siis meidän Liisa Jaakonsaari) ja minä nostamme esille muutamia ongelmia valmisteluissa.

Toistaiseksi valmistelut ovat tapahtuneet suljettujen ovien takana. Sieltä tihkuneiden tietojen mukaan muutamat tahot haluaisivat perustaa ulkosuhdepalvelun riippumattomaksi komissiosta ja neuvostosta. He haluavat siis uuden byrokratian. Tätä pitää mielestäni vastustaa: EU ei tarvitse uusia instituutioita.

Uuten diplomaattikuntaan tulee virkamiehiä komissiosta, neuvostosta ja jäsenmaista. Olisi järkevintä pitää hallinto ja budjetti komissiossa. Se antaisi nykyiselle järjestelmälle jatkuvuutta. Tässä vaiheessa tärkeintä on, että keskustelu saatetaan julkisuuteen. Siksi onkin hyvä, että Euroopan parlamentti järjestää asiasta julkisen kuulemisen kahden viikon päästä.

Sain aika monta soittoa Financial Timesin jutun pohjalta. Yksi niiltä tuli BBC:n Eurooppa-asoiden kirjeenvaihtajalta. Hän tuli käymään toimistollamme. Annoin hänelle radiohaastattelun ulkosuhdepalvelusta. Sen pitäisi tulla ulos aikaisin huomenna aamulla Today-ohjelmassa. Saa nähdä mahtuuko ohjelmaan. Taitavat olla Lähi-Idän tapahtumat päällimäisenä.

Brysselissä on talvinen sää. Lunta maassa, aurinko paistaa ja asteet pakkasen puolella. Olimme tänään pitkällä kävelyllä La Hulpen linnan liepeillä. Emilien pohjoismaalainen geeniperimä näkyi. Hän piti lumesta ja nautti pulkkailusta. Empiirinen johtopäätökseni on, että La Hulpen maasto vetää puoleensa suomalaisia, koska siellä on järviä ja metsää.

Maailma, tai ainakin La Hulpe, on pieni paikka. Tapasimme puistossa vanhan työkaverini Kaisan perheineen. Hän on äitiyslomalla hoitamassa Thomastaan. Kaisan vieraina oli veljeni Nixun entinen työkaveri perheineen.

Kun tulimme ulos kahvilasta kuulin jonkun huutavan ”Stubbi”. En heti huomannut kuka kutsui. Kun menin lähemmäksi huomasin, että kyseessä oli Hannu Tihinen, jalkapallomaajoukkueemme vakiopuolustaja. Hän oli myös perheineen puistossa kävelyllä. Rupattelimme tovin. Hannu kutsui katsomaan Anderlechtin peliä. Aion ilman muuta mennä, urheiluhullu kun olen.

Noteerasin, että keskustelu presidentin asemasta jatkuu Suomessa. Pääministeri Matti Vanhanen ja presidentti Tarja Halonen reagoivat Arja Alhon, Liisa Jaakonsaaren, Jyrki Kataisen ja allekirjoittaneen viime aikaisiin puheenvuoroihin. Alhon ja Kataisen mielestä presidentin valtaa pitäisi karsia. Olen samaa mieltä. Muutos vahvistaisi parlamentarismia. Presidentti voisi olla eräänlainen edustushahmo, kansakunnan omatunto.

Jaakonsaari on taas huomauttanut, että pääministerin olisi pitänyt puhua USA-huipparissa. Oikein. Niin olisikin, vaikka kyseessä ei ollutkaan virallinen huippari. Kahden tuolin politiikka ei anna Suomen EU-politiikasta johdonmukaista kuvaa.

Minä olen vain todennut itsestään selvyyden: kun uusi EU-perustuslaki astuu voimaan niin Tasavallan Presidentin ei pitäisi enää mennä Eurooppa-neuvoston kokouksiin. Miksi? Koska Eurooppa-neuvostosta tulee virallinen instituutio, EU:sta oikeushenkilö ja EU:n ulkopolitiikasta osa unionin normaalia päätöksentekoa.

Eilisessä Lauantaiseurassa pääministeri puolusti presidentin valtaoikeuksia. Kataisen ja minun puheenvuoroja hän piti pyrkimyksinä karsia presidentin valtaa. Jaakonsaaren ja Alhon puheenvuoroja hän piti vakavina ja halusi selvittää mitä niiden takana oli. Voisikohan asioita joskus ajatella niin, että niiden takana ei ole mitään?

Presidentti Halonen tuki Vanhasen näkemystä. Halosen mukaan EU:n uuden perustuslain vaikutuksia edustuskysymykseen on selvitetty jo aikaisemmin. Virallinen näkemys on, että perustuslain voimaantulolla ei ole vaikutusta, Halonen totesi STT:lle.

En muista nähneeni tuota selvitystä HVK:n aikana. Olisi mielenkiintoista nähdä millä perusteilla Tasavallan Presidentti voi osallistua Eurooppa-neuvoston kokouksiin sen jälkeen kun uusi EU-perustuslaki on astunut voimaan. Ehkä perustelut saadaan hallituksen perustuslakiselonteossa, joka saataneen loppukesästä.

Eilen Halonen yritti tukahduttaa keskustelun vähän samaan malliin kuin Valtiopäivien avajaisissa. Hän ei antanut perusteluja. Allekirjoittaneeseen viitaten hän tyytyi toteamaan, että ”asiasta päättää kuitenkin eduskunta, ei europarlamentti”.

Onko tässä logiikkana, että asioista ei saa keskustella jos se ei kuulu keskustelijan toimivaltaan? Ehkä vähän kummallinen näkemys avoimesta kansalaiskeskustelusta. Minä haluan kyllä kuulla esimerkiksi Tasavallan Presidentin näkemyksiä eri yhteiskunnallisista kysymyksistä, vaikka hänen toimivaltansa onkin nykyään rajattu Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Koneessa matkalla Brysselistä Helsinkiin. Lähdimme Strasbourgista heti äänestysten jälkeen klo 14.00 maissa. Ehdin piipahtaa kotona. Tuntui pahalta lähteä lentokentälle. Emilie takertui kiinni eikä halunnut päästää irti. Kerroin, että ensi viikolla hän tulee mukaan Suomeen kanssani. Se auttoi vähän.

On raskasta lähteä meppikiertueelle heti Strasbourgin viikon jälkeen. Tulevaisuudessa teemme niin, että Strassi-viikon jälkeen lennän Suomeen vasta perjantai-aamuna. Se mahdollistaa illan lasten kanssa.

Tänään äänestettiin komission työohjelmasta. Konservatiivit ja liberaalit olivat laatineet yhteisen julkilausuman. Sosialistit, vihreät ja vasemmisto äänestivät sitä vastaan. Pitivät meidän julkilausumaa liian talouspainoitteisena. Sosialistien mukaan siitä puuttui sosiaalinen ulottuvuus.

Parlamentin lopullisessa kannassa oli paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Asiakirja löytyy parlamentin sivuilta. Yksi tärkeimmistä oli ehdotus, että komissio laatisi uuden ehdotuksen ohjelmistopatenttidirektiiviksi. Tämä saanee kannatusta monelta alan pk-yrittäjältä.

Nettipäiväkirjan kirjaversio on sinettiä vailla. Kävimme viikon aikana Jani Johanssonin kanssa läpi vedokset. Korjasimme muutamia kohtia ja löysimme vielä tukun kirjoitusvirheitä. Kirja julkaistaan 7.4.

Tänään oli enemmän virtaa kuin eilen. Hyvin nukuttu yö ja aamulenkki tekivät tehtävänsä. Strasbourgin viikko vaatii hyviä yöunia ja kuntoilua.

Jushtshenkon puhe oli tänään täysistunnon päätapahtuma. Hän piti vahvan puheenvuoron eurooppalaisen Ukrainan puolesta. Justshenko käyttää viisaasti tilannetta hyväkseen ja liputtaa Ukrainan EU- ja Nato-jäsenyyden puolesta. Kannatan Ukrainan jäsenyyttä pitkällä aikavälillä, mutta juuri nyt ei pidä antaa mitään lupauksia.

Aamulla puhuin Bryggen opiskelijoille. He olivat Strasbourgissa perinteisellä tutustumismatkalla. Olin itse samalla keikalla vuonna 1994. Tapasin opiskelijat klo. 9.00. He olivat yllättävän virkeitä, vaikka edellinen ilta oli kuuleman mukaan venynyt aika pitkään.

Iltapäivällä osallistuin Ranskan television väittelyohjelmaan. Aiheena naisten ja miesten tasa-arvo Euroopassa. Edustin liberaalia pohjoismaista linjaa ja sain kannatusta. Välillä kuitenkin tuntui siltä, että en saanut ilmaistua asiaani tarpeeksi selkeästi. Pitää viilata kieltä.

Päivän mittaan olin myös kahdessa kokouksessa, joissa käsiteltiin perustuslakia. Sain käsiini mielenkiintoisen paperin, jonka oli laatinut ryhmä, joka seuraa kansanäänestyksiä eri EU-maissa. Paperissa annetaan ennakoidaan lopputuloksia seuraavin luvuin: Alankomaat (55/45), Ranska (55/45), Luxemburg (75/25), Tanska (60/40), Portugal (75/25), Puola (55/45), Irlanti (60/40), Tsekki (60/40) ja Britannia (45/55).

Luvut perustuvat perustuvat ”kyllä-ei” trendeihin. En tiedä millä mittareilla ne on mitattu, mutta voinee olettaa, että ne antavat jonkinlaista osviittaa. Tsekin kohdalla en kuitenkaan olisi noin optimistinen. Presidentti Klaus vastustaa perustuslakia, ja hallitus on kriisissä. Siinä ei paljon ”kyllä”-kampanjan ääni kuulu.

Taas huomattiin, miten typerää on, että Euroopan parlamentin täysistunnot järjestetään Strasbourgissa. Muulloinhan olemme Brysselissä. Brysselissä olikin tänään kaikki poliittinen säpinä: siellä järjestettiin EU:n ja USA:n johtajien huippukokous. Me mepit hääräsimme Strasbourgissa, mahdollisimman kaukana kaikesta toiminnasta. Ehkä muutamat EU-johtajat olivat tästä tyytyväisiä…

Kahden toimipaikan politiikka maksaa vuosittain 209 miljoonaa euroa. Siihen hintaan ei lasketa meppien, avustajien, virkamiesten, komissaarien, lobbareiden ja toimittajien matka- tai aikakustannuksia.

Oli miten oli, EU:n ja USA:n huippukokous näytti menneen hyvin. Katsoin lehdistötilaisuutta CNN:ltä ja luin tietotoimistojen raportteja netistä. Perusviesti oli myönteinen. Kyse ei varmaankaan ollut historiallisesta muutoksesta (näinhän Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Junckerkin totesi), mutta suhteiden lämpenemisestä kuitenkin.

Yksikään Yhdysvaltain presidentti ei ole aiemmin korostanut EU:n merkitystä näin vahvasti. Yksikään Yhdysvaltain presidentti ei ole järjestänyt ensimmäistä virallista vierailuaan Brysseliin. Omassa puheenvuorossaan Bush korosti EU:n ja USA:n suhteiden tärkeyttä. Hän halusi, että ”EU onnistuu”.

Lehdistötilaisuudessa eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset toimittajat saivat kukin kysyä kaksi kysymystä. Eurooppalaisten puolelta kysyjinä oli kaksi tuttua toimittajaa: European Voicen Dana Spinant ja Suddeutsche Zeitungin Christian Wernicke. Pieni maailma. Dana on sitäpaitsi vanhoja bryggeläisiä. Bushin vastaus hänen kysymykseensä Iranista muodostunee melkoiseksi klassikoksi. Bush totesi, että kaikki väitteet, joiden mukaan USA valmistelee hyökkäystä Iraniin, ovat ”naurettavia”. Perään hän lisäsi, että ”kaikki vaihtoehdot ovat kuitenkin pöydällä”.

Symbolisesti tapaaminen oli tärkeä. Dialogia kävivät USA ja EU, eivät yksittäiset EU-johtajat ja USA. Viesti oli selkeä: parempi toimia yhdessä. Toki näytti vähän hassulta, että lehdistötilaisuudessa olivat EU:n puolelta Juncker (puheenjohtajamaa), Barroso (komission puheenjohtaja) ja Solana (korkea edustaja). Näistä viimeinen ei sanonut sanaakaan.

Bushin näkökulmasta oli varmaan myös hupaisaa seurata, miten 11 EU-johtajaa pitivät ensin kolmen minuutin puheenvuorot ja sen jälkeen loput saivat minuutin kommenttipuheenvurot. Olen aiemmin ollut tämäntyyppisissä kokouksissa ottamassa muistiinpanoja. Muistin menneeni sekaisin. Ilman nimiluetteloa en olisi tiennyt, kuka puhui milloinkin. Miltäköhän Bushista tuntui?

Strasbourgissa. Ajomatka sujui hyvin, vaikka matkalla tuli lunta. Mitä etelämpään tultiin sen sakeampi lumisade. Tästä on tulossa taas kerran vauhdikas täysistuntoviikko. Kalenterissa on 42 merkintää…

Esityslistalla on monta mielenkiintoista asiaa. Tänään käsitellään mietintöä rikosrekisteritietojen vaihtamisen nopeuttamisesta. Taustalla on Ranskan ja Belgian alueella äskettäin tapahtunut pedofiliatapaus, jossa ilmeni vakavia tietokatkoksia näiden kahden maan välillä. Tänään käsitellään myös mietintöä valtiontuista, joita annetaan korvauksena pienimuotoisille julkisille palveluille. Tavoitteena kytkeä piiloprotektionismi pois.

Huomenna puhutaan ajokorteista. EU:ssa on tällä hetkellä käytössä 110 (!) erilaista ajokorttimallia. Tavoitteena on korvata nämä yhdellä ainoalla mallilla seuraavan 20 vuoden kuluessa. Meillä suomalaisilla on onneksi jo selkeä ja helppokäyttöinen kortti. Tulee aina hymähdettyä, kun näen Suzannen brittikortin, joka A4-kokoinen taitettu paperi, ilman kuvaa. Todella käyttökelpoinen…

Keskiviikkona ja torstaina puhutaan taloudesta. Pöydällä on mm. raportti kasvu- ja vakaussopimuksesta. Parlamentti kehottaa jäsenmaita korjaamaan liialliset alijäämät. Siinä pääpiirteet tältä viikolta.

Meillä piti olla huomenna perinteinen aamupala suomalaisten toimittajien kanssa. Palaveri kuitenkin peruttiin, koska tällä kertaa kaikki EU-toimittajat ovat Brysselissä seuraamassa Bushin vierailua. Jos olisin tomittaja, niin olisin minäkin.

Espanjalaiset äänestivät selkeästi uuden EU-perustuslain puolesta. Liki 80 prosenttia puolesta, 15 vastaan ja 5 prosenttia äänesti tyhjää. Äänestysprosentti oli 42. Aika vaisu, mutta ei katastrofaalinen. Toivotaan, että tästä kansanäänestyksestä lähtee liikkeelle myönteisten kansanäänestysten aalto.

Tänään kävimme Heather Grabben luona lounaalla. Heather on vanhoja tutkijakavereita. Nyt hän on Olli Rehnin kabinetin jäsen.

Lounasporukka oli kaikin puolin mielenkiintoinen. Heatherin mies, Andrew, on arkeologian proffa Oxfordissa. Toinen vanha tutkijakaveri, hollantilainen Steven Everts, oli myös lounastamassa. Hän on nykyään Javier Solanan kabinetissa. Stevenin vaimo, Virginia, on tuottajana BBC:llä.

Ennen muinoin olisimme varmaan keskustelleet pitkään ja hartaasti politiikasta. Nyt pääaiheena olivat lapset, kuten nykyään lähes aina…

Viikonloppuna meistä tuli virallisesti keski-ikäinen pariskunta. Olemme taistelleet sitä vastaan kolme vuotta, mutta sitten se oli pakko ostaa: tila-auto, ja kaiken lisäksi vielä ranskalainen sellainen. Kaikki on menetetty! Paluuta nuoruuteen ei enää ole.

Illalla kävimme Emilien ja Suzannen kanssa ”Disney on Ice”- showssa. Vakuuttava näytös. Taisimme Suzannen kanssa nauttia eniten Emilien liikkeistä ja ilmeistä. Hän eli täysillä mukana.

Huomenna aamulla suuntaamme Lauri Tieralan, Jani Johanssonin ja Miikka Niemisen kanssa Strasbourgiin. Edessä on normaalin vauhdikas viikko. Poliittisesti se ei ole seksikäs, koska päähuomio lienee Bushin Eurooppa-vierailussa.

Eilen oli vaihteeksi vauhdikas päivä Suomessa. Euroopan parlamentin tiedotustoimiston lehdistötilaisuudessa tupa oli harvinaisen täynnä. Paikalla oli lähes 50 henkeä. Lasse Lehtinen puhui kansanäänestyksestä. Hannu Takkula puolusti EU:n perustuslakia. Minä kerroin itsestäänselvyyden: kun EU:n perustuslaki astuu voimaan niin Tasavallan Presidentillä ei ole enää mitään asiaa huippareihin.

Teesi meni hyvin läpi ja pääministeri Matti Vanhanenkin taisi hiukkasen tuohtua. Hän sanoi, että Kokoomus yrittää kaventaa presidentin valtaa. Mielenkiintoinen teesi. Huomaa, että Vanhasen lähipiirin vahvin EU-asiantuntija on siirtynyt Eduskuntaan.

Uuden perustuslain myötä EU:sta tulee oikeushenkilö, Eurooppa-neuvostosta virallinen instituutio, pilarijako murenee ja sen myötä perinteisesti hallitustenvälisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta tulee EU:n politiikkaa. Eurooppa-neuvostostosta tulee pääministereiden (tai EU:sta vastaavan hallituksen tai valtion päämiehen) instituutio, jonka kokouksia valmistelee neuvosto.

Ei EU tietenkään päätä kuka Suomea edustaa, sehän on itsestään selvää. Mutta saa kyllä vääntää harvinaisen muunneltua totuutta, jos kehtaa vielä väittää, että Tasavallan Presidentti voi osallistua huippareihin, kun käsitellään ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka on jatkossa ihan yhtä selkeästi osa EU:ta kuin vaikkapa rakennerahastojen tuet ja Suomen perustuslain mukaan EU-asioita hoitaa valtioneuvosto. Monelta on myös jäänyt huomaamatta, että ulkoministeri ei ole enää osa huippukokousten vakiokalustoa. Pääministerit tai päämiehet voivat ottaa mukaan eri ministereitä, aiheesta riippuen.

Siirtyminen yhden tuolin politiikkaan olisi hyvä asia ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin se vahvistaisi parlamentarismia. Pääministeri kertoo huipparitekemisistään etu- ja jälkikäteen eduskunnalle. Toiseksi se vahvistaisi Suomen politiikan johdonmukaisuutta. Nyt kukaan ei oikein tiedä kuka vastaa Suomen linjasta. Kun signaalitkin vielä kaiken lisäksi ovat erilaiset, niin monessa maassa ollaan ymmällään Suomen linjasta.

Eilinen avaus osui siinäkin mielessä hyvään saumaan, että samalla käydään keskustelua siitä, kuka pitää Suomen puheenvuoron tiistain huipparissa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ei kukaan. Huhujen mukaan ulkopoliittinen johtomme on kuitenkin lähettänyt vielä ylimääräisen pyynnön puheenjohtajamaalle eilisen keskustelun johdosta. Saa nähdä irtoaako minuutti.

Paavo Lipposella oli mielenkiintoinen haastattelu eilisessä Hesarissa. Hän puolusti Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan ulkopoliittista linjaa. Näin pitää varmasti tehdä viran puolesta, mutta myönnettäköön, että ei se puolustus ihan uskottavalta tuntunut. Se oli melkein yhtä uskottavaa kuin että minä vastustaisin EU:n perustuslakia, Erkki Tuomioja kannattaisi Natoa, Hannu Takkula olisi liberaali tai Lasse Lehtinen sosialisti. Kai sitä pitää aina välillä väittää mustaa valkoiseksi…

Tutulla torstai-lennolla matkalla Brysselistä Helsinkiin. Huomenna on Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimiston aamukahvitilaisuus eli eräänlainen lehdistötilaisuus. Käyn myös Sydänliitossa ja Södikällä puhumassa 7.4. julkaistavan kirjani markkinoinnista.

Tämä päivä kului lobbari- ja virkamiespalavereissa. Keskustelujen aiheina muun muassa direktiivi terveysväittämistä ja raporttini budjetinvalvontavaliokunnassa.

Onnistuimme pitämään iltapäivän kalenterin tyhjänä. Se antoi meille mahdollisuuden suunnitella ensi viikon täysistuntoa Strasbourgissa. Kävimme myös läpi huomisen lehdistötilaisuuden kärjet. Aiheeksi on annettu ulkopolitiikka ja EU:n perustuslaki. Pitäydyn aiheessa.

Keskustelu Kioton sopimuksesta dominoi odotetusti kansallisen ja kansainvälisen lehdistön sivuja. Sopimus astui voimaan tällä viikolla.

Olemme pohtineet asiaa Suomen-avustajani Kai Mykkäsen kanssa. Kain ja Eija-Riitta Korholan asiantuntemus on auttanut minua hahmottamaan Kioton problematiikkaa. Ei hyvältä näytä.

Tosiasia on, että Kioton sopimus on täysin vesittynyt niin kauan, kun maailman suurimmat päästöjen aiheuttajat (esimerkiksi Yhdysvallat ja Kiina) eivät kuulu taakan jaon piiriin. Valmistelemme asiasta syvällisemmän analyysin ensi viikolla.

Jyrki Katainen piti erinomaisen puheen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta eilen Paasikivi-seurassa. Sitä referoitiin laajasti mediassa. Se on mielestäni osuva yhteenveto tämänhetkisestä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta kehityksestä. Puhe kattaa kaikki keskeiset aiheet. Kannattaa käydä lukemassa Kokoomuksen kotisivuilta.

Luin tällä viikolla kahden Turun yliopiston tutkijan, Mari K. Niemen ja Ville Pitkäsen kirjan nimeltä Median valitsemat. Siinä käsitellään viime kesän eurovaaleja.

Kirja on erinomainen analyysi vaaleista. Siinä tarkastellaan eri ehdokkaiden mediaprofiilia ja -näkyvyyttä. Kirja on analyyttinen, empiirinen pohja on vahva ja kaiken kukkuraksi se on hyvin kirjoitettu.

Tutkijat ovat tehneet ison työn tilastoimalla eri ehdokkaiden näkyvyyttä lehdissä, radiossa ja TV:ssä. Omalta osaltani olin näkyvä printtimediassa, mutta vähemmän esillä radiossa ja TV:ssä.

Kirja on myös omiaan purkamaan erilaisia mediamyyttejä. Maailma on täynnä henkilöitä, jotka ovat aina valmiita syyttämään mediaa kaikesta. Varsinkin politiikassa on paljon sellaisia, jotka jaksavat urputtaa lähes kaikesta julkisuuteen liittyvästä.

Väitetään, että joillain vaikuttajilla on liian vähän julkisuutta. Toisilla taas sitä on liikaa. Muutamia käsitellään kaltoin, toisia taas liian myönteisesti. Niin kai. Politiikassa on myös paljon sellaisia, jotka soittelevat ympäri toimituksia ja marisevat muiden ihmisten julkisuudesta.

Oma näkemykseni on, että mediaa ei voi ohjata. Kannattaa vaan olla oma itsensä ja sanoa mielipiteensä suoraan ja selkeästi. Omasta julkisuudesta on turha mussuttaa. Välillä se on positiivista, välillä negatiivista. Välillä ansaittua, joskus ei. Jos tähän ei totu niin kannattaa vaihtaa alaa.

Kävin katsomassa kotisivujen tilastoja. Parisen viikkoa sitten rikkoutui 100 000 kävijän rajapyykki. Tällä hetkellä kotisivuilla on noin 350 eri kävijää päivässä. Se antaa lisäpontta muun muassa nettipäiväkirjan ylläpitämiseen.

Tänään oli muutama turhemman puoleinen tapaaminen hyödyllisten tapaamisten joukossa. En taida oikein olla turhan jaarittelun ystävä. Suoraan asiaa, vaihtoehdot pöydälle, keskustelu ja operatiiviset johtopäätökset. Siinä on ihannepalaverin ainekset.

Tänään olin yhdessä kokouksessa, jossa päätimme ainoastaan seuraavan kokouksen kaksikohtaisesta asialistasta. Eräässä toisessa kokouksessa keskusteltiin mukavia tunnin verran ilman mitään johtopäätöksiä. Ei ihan maailman tehokkainta ajankäyttöä.

Päivän aikana oli toki hyödyllisiäkin tapaamisia muun muassa palveludirektiivistä. Pari lobbaria kävi keskustelemassa asiasta. Esittivät huolensa Saksan ja Ranskan protektionistisesta asenteesta. Jaoin huolen.

EPP:n palveludirektiivityöryhmässä käytiin sisäistä kädenvääntöä. Saksalaiset ja ranskalaiset mepit olivat skeptisiä. Me muut suhtauduimme positiivisesti palveludirektiiviin. Tärkeintä on, että sitä selkeytetään ja viedään päätökseen mahdollisimman nopeasti.

Illalla tein poikkeuksen. Olin illallispuhujana nuorten brittikonservatiivien tilaisuudessa. Aiheena oli perustuslaki. Esitin vanhan teesini, että britanniassa äänestetään jäsenyydestä, ei perustuslaista. Eivät kaikki taitaneet olla samaa mieltä.

Keskustelu illallisella oli brittiläiseen tapaan erittäin vilkas. Brittikonservatiivit jakautuivat selkeästi kahtia. Puolet vastustivat perustuslakia, toinen puoli kannatti.

Välillä oli huolestuttavaa kuunnella vastustajien argumentointia. Se oli kuin suoraan ”The Sun”-tabloidin sivuilta. Täysin vailla faktaa.

Huomionarvoista on, että britit puhuvat EU:sta aina kolmannessa persoonassa: ”EU teki jotain” tai ”EU päätti jostain”. Ikäänkuin britit eivät olisi itse mukana päätöksenteossa.

Yritin jälleen kerran purkaa tuota myyttiä. Selitin, että jokaisen EU-päätöksen takana on aina brittiläinen virkamies, kansanedustaja, ministeri, meppi tai komissaari. Norjalainen voi sanoa, että EU päätti jostain. Brittiläinen ei.