Joskus on sellaisia päiviä, että kotona menee lujempaa kuin töissä. Tänään taisi olla sellainen päivä. Töistä palattuani kotona mentiin täyttä häkää lasten nukkumaanmenoon saakka.

Töissä pidimme tämän päivän kalenterin lähes tyhjänä. Vain yksi tapaaminen. Näitä hengähdystaukoja tarvitaan. Sain hoidettua hallinnollisia asioita, mm. veroilmoituksen, jonka sain postitettua ajoissa. Loppuviikosta mennään taas lujempaa. Esittelen kolme raporttiani valiokunnissa.

Mepin hommiin kuuluu myös pienikokoisen toimiston ja henkilökunnan pyörittäminen. Siihen liittyvät hallinnolliset asiat vievät aikansa.

Meidän tiimissä on tällä hetkellä kaksi täysipäiväistä avustajaa – Lauri Tierala Brysselissä ja Kai Mykkänen Helsingissä. Kai tosin opiskelee samalla ja istuu Espoon kaupunginhallituksessa. Sen lisäksi kokoomusmepeillä on yksi yhteinen kotimaan avustaja, Juho Romakkaniemi. Parin viikon päästä Jani Johansson aloittaa meillä harjoittelijana. Hän on Brysselin toimistolla puolisen vuotta.

Neljän hengen staabi kuulostaa suurelta, mutta tehtäviin nähden se ei sitä ole. Yritämme yhdessä selvitä neljästä valiokunnasta, kahdesta valtuuskunnasta (USA ja Bulgaria), kolmesta Intergroupista (seksuaalivähemmistöt, federalistit ja Itämeri-ryhmä), kalenterista, lennoista, meppikiertueesta, sähköposteista, kirjeistä, luennoista, kirjoituksista, hallinnosta, jne. Yksin tätä ei ikinä pystyisi tekemään.

Luin eilen mielenkiinnolla Jukka Tarkan erinomaisen kolumnin Helsingin Sanomissa. Ulkoministeri Erkki Tuomioja menetti jälleen kerran malttinsa ja sätti kotisivuillaan Tarkkaa ja siinä samassa vielä EVA:n Risto E.J. Penttilääkin.

Kyllä täytyy taas kerran ihmetellä ulkoministerin tapaa käydä julkista keskustelua. Hän ei taaskaan esittänyt yhtään asia-argumenttia Tarkan teesejä vastaan. Miten voi olla mahdollista, että liberaalissa demokratiassa jatkuvan kritiikin kohteena oleva ulkoministeri pääsee näin helpolla?

Analyyttinen kritiikki vain yltyy – sitä tulee joka suunnalta puolueesta, taustasta, vakaumuksesta ja iästä riippumatta. Viittä lehteä lukuunottamatta koko Suomen printtimedia kritisoi jatkuvasti ulkopoliittista johtoamme. Ja silti mitään ei tapahdu! Näkyvissä ei ole muutoksen häivää.

Tämä olisi helppo leimata pelkäksi Kokoomuksen oppositiopolitikoinniksi, mutta kriitikkojen joukko on huomattavasti laajempi. Joukosta löytyy asiantuntijoita, tutkijoita, diplomaatteja, poliitikkoja ja toimittajia. Silti ulkoministeri pitää kaikkia ”virallisen linjan” kriitikoita Nato-intoilijoina tai presidentin kaatajina. Käsittämätöntä!

Ovatko Heidi Hautala ja Suvi-Anne Siimes Nato-intoilijoita? Haluavatko Liisa Jaakonsaari ja Paavo Lipponen kellistää Tarja Halosen? Onko Aatos Erkolla, Sixten Korkmanilla, Jukka Tarkalla, Johannes Koromalla, Jan-Erik Enestamilla ja Christina Gestrinillä kenties joku yhteinen koira haudattuna? En ole ikinä uskonut salaliittoteorioihin. En varsinkaan tässä tapauksessa.

Matkalla kotiin viikonlopun viettoon. Jälleen hyvä Suomi-keikka. Sain voimia erityisesti eilisestä luennosta. Harvoin pääsee luennoimaan niin arvovaltaiselle porukalle. Tupa oli täynnä vaikuttajia: virkamiespuolelta mm. Raimo Sailas, Kare Halonen, Reijo Kemppinen ja Anne Brunila. Avaintoimittajia mm. Yleltä, Ilta-Sanomista, Kauppalehdestä, Stt:ltä ja Aamulehdestä. Ammattijärjestöjen ja teollisuuden edustajia ja elinkeinoelämän kärkeä.

Analysoin unionin tulevaisuutta tällä kertaa vähän eri näkökulmasta. Annoin ensin kuvan nykyunionista.

Huonoiksi uutisiksi maalasin vakaussopimuksen rikkomiset, budjettineuvottelut ja Lissabonin strategian toteuttamisen laahaamisen.

Hyviksi uutisiksi tarjosin euroa, laajentumista ja perustuslakia.

Ongelmana pidin suurten projektien ja eurooppalaisesti ajattelevien johtajien puuttumista ja sitä, että nyt ollaan jo lähellä kansallisvaltion suvereniteetin ydintä.

Tämän jälkeen katsoin kristallipalloon ja heitin pöytään kolme teesiä:

1. seuraavien vuosien aikana EU:n painopiste on politiikassa, ei taloudessa. Tästä esimerkkeinä keskustelut unionin rajoista, perustuslaista ja ulkopolitiikasta.

2. uskonto ja arvot nousevat EU-agendan kärkeen. Tästä esimerkkeinä pyrkimykset sisällyttää uskonto perustuslakiin, keskustelut Turkin EU-jäsenyydestä ja Buttiglione-tapaus.

3. EU-peli on nyt kovempaa. Tästä esimerkkeinä komission aseman heikkeneminen, suurten ja pienten valtataistelu sekä kansallinen itsekkyys yleensä.

Keskustelu oli erittäin vilkas. Yksi parhaimmista, joihin olen osallistunut. Kun tuollainen ryhmä puhuu ns. ”off the record” niin mitään ei säästellä.

Tänään aamulla kävin OBS!-ohjelman haastattelussa ja Uutisvuodon nauhoituksissa. OBS:lle toistin teesini, että EU:n ei pidä kysyä kriisinhallintalupaa YK:lta. Ei se ole Venäjän, Kiinan saati USA:n asia päättää siitä, voiko EU lähteä hoitamaan jotain kriisiä.

Uutisvuodossa oli hulvaton meno. Olin tällä kertaa samassa tiimissä Jari Tervon kanssa. Jyrki Katainen oli Tommi Tabermannin aisaparina. Naurua piisasi vaikka, tai ehkä juuri siksi, jutut pyörivätkin aika pitkälti Kimi Räikkösen vyön tietämillä.

Uutisvuodon nauhoituksesta sain pikakuljetuksen Hämeenlinnan, jossa alustin EU:sta joukkuepelinä. Vanajanlinnassa järjestetyn tilaisuuden isäntänä oli Hämeenlinnan Pallokerho, eli HPK. En voinut oikein brassailla, koska HPK on IFK:n edellä sarjataulukossa. Uskalsin kuitenkin väittää, että nämä kaksi joukkuetta ovat tänä vuonna SM-liigan finaalissa.

Aikataulut natsaavat minuutilleen. Ehdin Hämeenlinnasta juuri ja juuri Brysselin-lennolle. Edessä on rauhallinen perheviikonloppu. Lauantaina vietämme Suzannen synttäreitä kaveriporukassa.

Vähemmän stressaava päivä, mutta joku jomottaa päässä vieläkin. En tiedä mikä, mutta eiköhän se kohta lakkaa jomottamasta; viimeistään huomenna Uutisvuodon nauhoituksissa.

Viktor Jushtsenkon piti vierailla parlamentissa tänä aamuna, mutta hän ei ilmestynyt paikalle huonojen sääolosuhteiden vuoksi. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla Jushtsenkon ajatuksia Ukrainan roolista Euroopassa. Ilmassa on euforiaa. Kannatan toki Ukrainan EU-jäsenyyttä pitkällä aikavälillä, mutta juuri nyt ei pidä tehdä mitään hätiköityjä päätöksiä.

Päivän koskettavin hetki oli hiljainen minuutti Auschwitzin keskitysleirin uhrien muistoksi. Tänään on tasan kuusikymmentä vuotta siitä, kun puna-armeijan joukot vapauttivat keskitysleirin.

Siinä muuttuu pienen europarlamentaarikon stressit aika suhteelliseksi. Ei sitä vainoa ja pahuutta voi edes ymmärtää. Idealistina on vaikea tajuta miljoonien juutalaisten, etnisten vähemmistöjen, homoseksuaalien ja poliitisten vankien joukkomurhaa. Siitä on VAIN kuusikymmentä vuotta!

Meidän ei pidä koskaan unohtaa mitä tuolloin tapahtui. Jos unohdamme, se voi tapahtua uudelleen. Taistelu antisemitismiä, rasismia ja syrjimistä vastaan jatkuu.

Parlamentti hyväksyi yhteisen Auschwitzin päätöslauselman äänin 617 puolesta ja 10 tyhjää. Kukaan ei äänestänyt vastaan.

Päivän parasta antia oli Euromittakilpailun voittajien tapaaminen. Kyseessä oli kolmen lukiolaisen (ja yhden opettajan) palkintomatka Brysseliin. Kainuulaiset nuoret voittivat Jyväskylässä järjestetyn EU-tietokilpailun. Juttelimme vähän parlamenttityöstä ja aamun äänestyksistä. Innokas porukka.

Ennen lentoa Suomeen lounastin vielä Luxemburgin EU-suurlähetystön kakkosmiehen Christian Braunin kanssa. Juttelimme mm. terveysväittämiä koskevasta raportistani ja palveludirektiivistä. Christian on vanha kaveri ja vastaa nykyään Coreper ykkösestä, eli sisämarkkinoista. Hänellä on tärkeä rooli varsinkin seuraavien kuukausien aikana, koska Luxemburg toimii ministerineuvoston puheenjohtajana.

Lentomatka Helsinkiin oli oikeastaan vähän pelottava. Kaksikymmentä minuuttia nousun jälkeen kapteeni ilmoitti, että koneen ilmanpaine ei ole hallinnassa ja joudumme kääntymään takaisin Brysseliin. Muutamaa minuuttia myöhemmin hän perui ilmoituksensa ja jatkoimme matkaa Helsinkiin. Perille saavuimme vajaan tunnin aikataulusta jäljessä.

Myöhästyin tovin komission järjestämästä seminaarista Haikon kartanossa. Olin siellä illallispuhujana. Myöhästyminen ei menoa haitannut. Annoin palaa lempiaiheestani, eli EU:n tulevaisuudesta.

Päivän aikana saimme valmiiksi palveludirektiiviä koskevan artikkelin, joka julkaistaan European Voicessa ensi viikolla. Yleensä väännän kolumnit itse, mutta tällä kertaa teimme oikein kunnon tiimityötä. Kai teki pohjat, minä muokkasin ja Lauri viimeisteli. Pistimme vielä varmuuden vuoksi kommenteille luotettaville asiantuntijoille.

Annoin palaa aika vapaasti, koska kaikki palveludirektiiviin liittyvä nationalistissävyinen protektionismi tulee jo hiljalleen korvista ulos. Ensimmäisen puolen vuoden aikana olen keskittänyt kolumnit pitkälti Suomen mediaan. Nyt on korkea aika panostaa myös kansainvälisen median puolelle. European Voice on hyvä lähtölaukaus.

Stressi on sitä, että yrittää tehdä kaikkea, mutta ei saa mitään aikaan. Aika ei riitä töissä eikä kotona. Kumpaankin suuntaan on jatkuva morkkis. Ajanhallinta karkaa kerta kaikkiaan käsistä. Siinä kuvaus tästä päivästä.

Vedin tukka putkella, mutta en oikeastaan tiedä mitä tuli tehtyä. Aamusta iltaan oli kokouksia, mutta jokaiseen tulin myöhässä ja jouduin lähtemään liian aikaisin. Päivän ainoa hyvä palaveri oli komission suomalaisten harjoittelijoiden kanssa.

Ehkä minua harmittaa eniten, että en ole omasta mielestäni syventynyt tarpeeksi muutamiin valiokuntieni asioihin. Ei tässä voi muuta kuin katsoa peiliin. On karsittava menoja. On opittava sanomaan ei.

Stressi on omalta osaltani aina ollut kausittaista. Ennen kausia oli harvemmin. Viimeisen vuoden aikana niitä on ollut enemmän. Näin se vain on.

Illalla kävimme Suzannen kanssa kahdestaan syömässä. Juhlittiin Suzannen synttäreitä. Kunnon juttutuokio ja hyvä ateria laukaisi stressin…toistaiseksi.

Happy Birthday Suzanne! Aamu alkoi synttäriseremonialla kello 6.15. Synttäritarjottimelle pistin lahjat, kortit, aamuteen, kynttilän ja lasten aamumaidot. Laulettiin ”Happy Birthday” ja puhallettiin kynttilä.

Varsinaiset synttäribileet järjestämme vasta lauantaina. Menemme kaveriporukan kanssa ulos syömään. Me vietämme synttäreitä kahdestaan huomenna. Tänään piti käydä Suzannen kotikonnuilla.

Päivä oli kaikin puolin mielenkiintoinen. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni Britannian ylä- (House of Lords) ja alahuoneen (House of Commons) kuultavana. Kyseessä oli molempien kamarien EU-valiokuntien kuulemiset. Ne ovat oikeastaan samanlaisia kuin Eduskunnan valiokuntien asiantuntijakuulemiset. Formaatti on kuitenkin Britanniassa ehkä vähän keskustelevampi.

Olin valmistautunut tiukkaan grillaukseen ja vahvasti EU-vastaiseen ilmapiiriin, mutta yllätyin. Keskustelu oli itse asiassa aika maltillista… paria poikkeusta lukuunottamatta. Poikkeukset olivat tietenkin konservatiivisen puolueen edustajia.

Tunnettu EU-vastustaja William Cash kertoi lukeneensa joitain kirjoittamiani akateemisia artikkeleita. Ensin luulin, että hän halusi olla kohtelias… ei hän niitä ihan oikeasti ole lukenut. Putosin maan pinnalle, kun Cash totesi, että EU-julkaisuni ovat aivan liian raskaita ja teoreettisia. Hän taitaa olla oikeassa.

Valiokunnissa kysymykset vaihtelivat perusoikeuksien oikeudellisesta sitovuudesta EU:n oikeushenkilöllisyyteen. Päivän pääkysymys oli mitä tapahtuu, jos Britannia äänestää perustuslakia vastaan. Vastasin suoraan, että kansanäänestyksessä on pikemmin kyse brittien EU-jäsenyydestä kuin perustuslaista. Jos Britannia äänestää vastaan, se merkitsee todennäköisesti eroa unionista. Nyökkäyksistä päätellen vastaukset tyydyttivät.

Tuntui hienolta kävellä maailman vanhimman parlamentin käytävillä. Joka puolella oli patsaita ja maalauksia brittipolitiikan suuruuksista, Disraelista Churchilliin. Olin kyllä aika pihalla, koska en tunne Britannian poliittista historiaa tarpeeksi hyvin. Suzannen äiti on historian opettaja. Pitäisi varmaan skarpata…

Perinteistä ei ollut puutetta. Meille tarjottiin lounas ”Strangers” ravintolassa. Kuulemisten välissä joimme perinteiset iltapäiväteet asianomaisine pikkuleipineen. How lovely indeed…

Seuraan Britannian EU-keskustelua tiiviisti. On oikeastaan aika uskomatonta, että varttuneessa jäsenmaassa voi olla niinkin huono keskustelutaso. Monet lehdet levittävät tahallaan väärää informaatiota mm. perustuslaista. Paras kuulemani juttu oli, että EU pakottaa muuttamaan Waterloon juna-aseman ”Eurooppa-asemaksi”.

Aina välillä valitellaan Suomen EU-keskustelun tasoa. Taidan itsekin välillä syyllistyä tähän. Ei tarvitse kuin avata brittilehti tai BBC:n perusuutislähetys niin huomaa, että meillä ei ole mitään hävettävää. Päinvastoin.

Suomen TV-uutisissa (YLE, Maikkari ja Nelonen) käsitellään usein kansainvälisiä uutisia. Ja ne muodostavat usein jopa puolet uutistarjonnasta.

Britannian peruskanavat taas uutisoivat nykyään lähes ainoastaan kansallisia asioita. Parisen vuotta sitten satuin katsomaan BBC:n pääuutislähetystä. Puolet uutislähetyksestä keskittyi jalkapalloilija David Beckhamin perheen kidnappausuhkaan (myöhemmin ilmeni, että juttu oli susi) ja toinen puoli erään teinitytön katoamiseen.

Sama teesi pätee printtimediaan. Britanniassa laatulehdet ovat nykyään vähissä. Jopa Timesista on tullut vähintäänkin kyseenalaista EU-vastaista propagandaa suoltava media. En ole nationalistinen näissä asioissa, mutta väitän, että Suomen sanoma- ja aikakauslehdet ovat Euroopan laadukkaammasta päästä.

Kun istuu Eurostarissa tulee aina mieleen… eikö voisi rakentaa tunnelia Helsingin ja Tallinnan välille…?

Minne nämä päivät ja viikot katoavat? Taas maanantai. Taas ilta.

Viikonloppu oli rauhallinen. Lauantaina shoppailtiin ja sunnuntaina käytiin kavereilla lounastamassa. Sunnuntailounaalla pariskuntien koostumus oli kansainvälinen: italia-venäjä, britannia-portugali ja britannia-suomi. Välillä Bryssel on ex-patrioottien paratiisi, välillä kansainvälisten pariskuntien luvattu kaupunki.

Tänään kokeilimme Laurin ja Kain kanssa eräänlaista viikkopalaveria. Onnistui mielestäni hyvin. Soitimme Laurin kanssa Kaille ja kävimme läpi koko viikon ohjelman. Näin pysymme kaikki, minä mukaan lukien, paremmin kärryillä.

Yritämme parantaa ajanhallintaa. Neljäs valiokuntapesti tuo mukanaan paljon lisätöitä. Onneksi Jani Johansson tulee toimistoomme helmikuun puolivälissä.

Iltapäivällä tapasin amerikkalaisen opiskelijaryhmän. Paikalla oli myös yksi EU-skeptinen brittimeppi. Väittelimme kunnolla. Hyvää harjoitusta huomista brittien ylä- ja alahuonevisiittiä varten.

Kävin myös ulkoasiainvaliokunnassa kuuntelemassa Javier Solanan alustusta vuoden 2005 ulkopoliittisista haasteista. Solanan puheet ovat aina diplomaattisia maantieteen oppitunteja.

Sain mukavaa postia perjantaina. Ryhmämme ”pääpiiska” (Chief Whip) Francoise Grossete kiitteli läsnäolojani valiokuntakokouksissa ja täysistunnoissa. Tilastojen mukaan läsnäoloprosenttini on valiokunnissa 100 ja täysistunnoissa 97. Ihan kiva sinänsä, mutta mielestäni nuo tilastot eivät välttämättä ole hyviä mittareita. Tärkeintä on olla aktiivinen salissa ja salin ulkopuolella. Voihan sitä aina olla läsnä vihanneksena.

Iltapäivällä meillä oli myös seksuaalivähemmistöryhmän puheenjohtajiston kokous. Kävimme läpi vuoden asialistaa ja aloitteita. Keskitymme ainakin perusoikeusvirastoon, työntekijöiden vapaaseen liikkumiseen ja uusien jäsenmaiden seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin. Järjestämme neljä varsinaista kokousta tämän vuoden aikana.

Ryhmän seuraavaan kokoukseen kutsumme sisä- ja oikeusasioista vastaavan komissaarin, Franco Frattinin. Haluamme kuulla mitä kaikkea komissio on tehnyt syrjimättömyyden estämiseksi Buttiglione tapauksen jälkimainingeissa. Sen jälkeen kutsun saa Olli Rehn, jolta odotamme tilannekatsausta hakijamaiden seksuaalivähemmistöjen oikeuksista.

Meppikiertue Turussa. Hyvä päivä, mutta ei yhtä hyvä kuin viime perjantain Jyväskylän keikka. Reissu oli sen verran kauan sitten järjestetty, että ei oikein saatu huomioitua viime aikojen hyviä kokemuksia esimerkiksi lukiokäynneistä.

Päätimme myöhään eilen illalla, että matkustamme Turkuun junalla. Alun perin piti mennä autolla, mutta lumisateen vuoksi valitsimme varmemman vaihtoehdon. Tai no ei se niin varma ollut, koska Piitu myöhästyi junasta.

Luennoin aamulla Turun messukeskuksen Taitaja 2005 -seminaarissa. Aiheena koulutuksen ja työn tulevaisuus globaalissa maailmassa. Perusteesi: lisää rahaa tutkimukseen ja teknologiaan, lisää autonomiaa yliopistoille ja työntekijöiden liikkuminen vapaammaksi.

Luennon jälkeen lounastin Turun Sanomien Ari Niemen kanssa. Haastattelun aiheena oli Suomen ulkopoliittinen keskustelu. Ari teki sen syksyn alun haastattelun, jossa taisin sorkkia tavallista värikkäämiin Suomen ulkopoliittisen konsensuksen muurahaispesää.

Tällä kertaa olin ainakin omasta mielestäni maltillisempi. Korostin, että syksyn tuuletus avasi uutta keskustelukulttuuria ja toi ulkopolitiikan normaalin demokratian piiriin.

Tänään pääteesini oli, että Suomessa elää nyt rinnakkain uusi ja vanha ulkopoliittinen ajattelu. Rajalinja ei tunne puolue -tai ikärajoja.

Uutta ajattelua edustavat kansainvälistä vastuuta ja monenkeskistä yhteistyötä kannattavat tahot. Tämä suuntaus on valloillaan tutkijoiden, asiantuntijoiden ja diplomaattien piireissä. Tässä ryhmässä ovat mm. Liisa Jaakonsaari, Jyrki Katainen, Heidi Hautala, Jan-Erik Enestam ja Suvi-Anne Siimes.

Vanha koulukunta tukeutuu ajatukseen, että kansainvälinen yhteistyö voi toimia myös puhtaan hallitustenvälisesti ilman uskottavia kansainvälisiä instituutioita. Tästä esimerkkinä Helsinki-prosessi. Tämän linjan edustajien maailmankatsomus kumpuaa 1970-lukulaisesta puolueettomuudesta ja rauhanliikkeestä.

Toivoin haastattelussa, että: 1. ulkopoliittinen keskustelu jatkuu, 2. eri vaihtoehtoja tuotaisiin esille ja 3. pääsisimme irti oppositio-hallitus asetelmasta.

Siinä syksyn haastattelussa totesin, että globalisaatiopuuhastelu ja YK-liturgia sopivat hyvin Maan Ystävien ja Sadankomitean teekutsuille, mutta eivät kylmään maailmaan. Onneksi nämä kaksi järjestöä osoittivat tervettä itsetuntoa ja huumorintajua kutsumalla minut ”teekutsuille”. Ne pidettiin tänään.

Isäntinä ja emäntinä toimivat Riitta, Heikki ja Maria Maan Ystävistä ja Joonas Sadankomiteasta. Meillä oli mielestäni erinomainen ja ennakkoluuloton keskustelu arvoista, globalisaatiosta ja ulkopolitiikasta.

Löytyi niin yhteisiä kuin eriäviäkin mielipiteitä. Liberaalissa ja suvaitsevassa arvomaailmassamme löysimme yhteisen sävelen. Olimme myös samaa mieltä ympäristön suojelun tärkeydestä, vaikka keinot eivät samoja olleetkaan. Talouskasvun tärkeydestä saati tarpeellisuudesta emme olleet samaa mieltä. Kehitysmaiden velat halusimme antaa anteeksi.

Lähdin tilaisuudesta hyvin mielin. Yhteiskunnallisesti valveutuneiden ihmisten kanssa on aina antoisaa keskustella. Oppii paljon. Tämäntyyppisiä tilaisuuksia pitäisi olla enemmän.

Ennen paluumatkaa meillä oli yhteinen kahvitilaisuus Piitun ja Villen kanssa. Hyvä tilaisuus, vaikka tupa ei täynnä ollutkaan. Matkustimme Piitun kanssa kimpassa Helsinkiin.

Nyt istun koneessa Reijo Kemppisen kanssa ja ihailen koneen oikealla puolella loistavia revontulia. En ole niitä aiemmin nähnytkään. Koneen kapteeni on yhtä otettu ja yllättynyt yöspektaakkelista. Ei muuta kuin valot pois ja kaikki matkustajat ikkunoiden ääreen ihmettelemään.

Tuttu lento Helsinkiin. Rankka viikko takana. Huomenna pitäisi vielä puristaa meppikiertuepäivä Turussa. Piitu ja Ville ovat mukana kiertueella.

Aamun perustuslakivaliokunnassa käytiin kiivas keskustelu. Britannian itsenäisyyspuolueen edustajat valittivat, että heitä ei kutsuttu mukaan Euroopan parlamentin delegaatioon, joka keskustelee perustuslaista brittien ala- ja ylähuoneessa ensi viikolla. He valittivat, että delegaatiossa ei ole yhtään EU-vastustajaa. Niitä taitaa löytyä brittien parlamentista ihan yllin kyllin. Me menemme sinne kertomaan parlamentin perustuslakimietinnöstä, joka sai enemmistön selkeän tuen.

Ennen lounasta piipahdin ”ulkosuomalaisten parlamentissa”, jota vetää Pertti Paasio. Kyseessä on organisaatio, joka auttaa ulkomailla asuvia suomalaisia. Brysselin päässä meidän suomalaisten ”etujärjestönä” toimii Suomi-klubi, ja hyvin toimiikin.

Kävin vakio-sushiravintolassa muutaman kaverin kanssa. Raaka kala pitää mielen terävänä ja jutut sopivan löysinä. Kaverilounaissa on menoa, toisin kuin työlounaissa, joista en erityisemmin pidä, koska ne ovat usein liian pitkiä.

Lounaskalorit tuli poltettua parlamentin rappusissa. Sähkökatkos pysäytti hissit ja kiipeily kolmanteentoista kerrokseen oli kuin suoraan Jane Fondan aerobic videosta nimeltä ”buns of steel”, teräspakarat. Onneksi hengitys ehti tasaantua ennen ensimmäistä lobbaritapaamista. Olisivat varmaan muuten epäilleet pervoksi.

Ennen kuin lähdin lentokentälle kävin vielä puhumassa julkishallinnon kehittämisyritys HAUSin vieralijaryhmälle. Annoin myös haastattelun Aija-Leena Luukkaselle Aikuiskoulutuksen maailma -lehteen. Mukava keskustelutuokio.

Minulla oli oikeastaan aikamoinen morkkis ennen haastattelua, koska kun Aija-Leena soitti ja pyysi haastattelua, olin aika lyhytsanainen puhelimessa. Olin palaverissa ja joku asia kaivoi mieltä. Pyysin ottamaan yhteyttä Lauriin.

Olen huomannut viime aikoina, että pinnani on lyhentynyt varsinkin kalenteriasioissa. Kun en millään itse ehdi hallinnoida ohjelmaani, tölväisen liian nopeasti, että ”lähetä sähköposti” tai jotain vastaavaa. Ei pitäisi tölväistä. Taisin kirjoittaa ensimmäiseen nettipäiväkirjamerkintään, että ”enhän minä ihmisenä muutu, enhän?”. Toivottavasti en.

Lentoasemalla palaveerasin vielä John Petersonin kanssa EU:n ja USA:n välisistä suhteista. John on amerikkalainen EU-proffa, joka vaikuttaa Edinburghissa. Toimitin yhden EU-tekstikirjan yhdessä hänen vaimonsa, Elizabeth Bombergin kanssa. Juteltiin kirjan uudesta versiosta. Ahdisti. Juuri nyt en tarvitse yhtään lisähommaa.

Edessäni on Laurin kokoama megamappi, jonka opiskeltuani minun pitäisi selviytyä perjantai-päivästä kunnialla. Kai ja Lauri ovat taas laatineet erinomaiset taustat. Nyt globalisaation ja ammatillisen koulutuksen maailmaan… Oppimisen iloa.

Tauoton päivä. Aamupäivällä vedin budjetinvalvontavaliokunnan tenttisulkeisia. Eli tenttasin EY-tuomioistuimen, tilintarkastustuomioistuimen, talous- ja sosiaalikomitean, alueiden komitean ja oikeusasiamiehen edustajia näiden instituutioiden varainhoidosta. Mistä oli oikein kyse?

Budjetinvalvontavaliokunta antaa joka vuosi vastuuvapauden EU:n instituutioille. Tilintarkastustuomioistuimen lausunnon pohjalta Euroopan parlamentti tenttaa eri instituutioiden jäseniä. Jos väärinkäytöksiä ei ilmene, annamme vastuuvapauden. Tänä vuonna minä laadin budjetinvalvontavaliokunnan raportin ja siksi olin vastuussa myös suullisista tenteistä. Ennen kuulemisia lähetin eri instituutioille lisäkysymyksiä, joihin sain vastaukset ennen joulua.

EY-tuomioistuimen kokonaisbudjetti vuonna 2003 oli 150 miljoonaa euroa. Siitä käytettiin 140 miljoonaa. Väärinkäytöksiä ei ilmennyt. Tärkein kysymys liittyi tuomioistuimen jutturuuhkaan. Jutun läpi vieminen kestää keskimäärin kaksi vuotta. Se on liikaa.

Syitä on monia. Esimerkiksi juttujen kääntäminen 21. kielelle vie aikansa. EY-tuomioistuin on myös tehnyt parannuksia perustamalla esimerkiksi hallinnollisista jutuista vastaavan alatuomioistuimen.

Viime vuonna 665 juttua saatiin pakettiin, uusia juttuja tuli 531 ja putkessa on 840. Tämä on parannus vuoteen 2003 verrattuna. Silloin sama tilasto oli 494-561-974. Suunta on oikea, ensimmäistä kertaa moneen vuoteen.

Tilintarkastustuomioistuimen kokonaisbudjetti vuonna 2003 oli 77 miljoonaa euroa. Siitä käytettiin 69 miljoonaa. Talous- ja sosiaalikomitean kokonaisbudjetti oli 81 miljoonaa euroa, josta käytettiin 74 miljoonaa. Alueiden komitean vastaavat luvut olivat 40 ja 33. Väärinkäytöksiä ei ilmennyt näissäkään instituutioissa.

Pienin budjetti oli oikeusasiamiehellä: vain 4,4 miljoonaa, josta käytettiin 3,5 miljoonaa. Oikeusasiamies vastaa noin 3000 valitukseen vuodessa. Niistä noin 25 prosenttia vaativat toimenpiteitä. Muut ohjataan toisaalle, esimerkiksi kansallisille oikeusasiamiehille. Valitusten määrä nousee laajentumisten myötä.

Viimeistelemme raportin tällä viikolla. Sen jälkeen se lähtee käännettäväksi. Raporttia käsitellään valiokunnassa helmikuussa ja se hyväksyttäneen täysistunnossa maaliskuussa.

Lounastin parin vanhan virkamieskaverin kanssa. Mario Nava on nykyään yksikön päällikkö komissiossa. Alex Ellis on komission puheenjohtajan, José Manuel Barroson kabinetissa. Muisteltiin vanhoja ja syötiin sämpylät toimistossani.

Iltapäivällä meillä oli mielenkiintoinen keskustelu perustuslakivaliokunnassa. Aiheena oli unionin rakenteilla oleva ”ulkoasiainministeriö”. Kirjoitan aiheesta kolumnin ensi viikon Ilta-Sanomiin. Kyse on siis siitä, millä tavalla unionin ulkosuhteita hoidetaan. Kuuluvatko ne komissiolle vai neuvostolle, tai onko ehkä joku välimuoto mahdollinen?

Kuulostaa byrokraattiselta valtataistelulta. On se sitäkin, mutta myös paljon enemmän. Taustalla on unionin ja jäsenmaiden valtataistelu. Isot jäsenmaat eivät halua, että komissio ottaa itselleen lisää valtuuksia ulkosuhteissa. Pienet taas pelkäävät, että komission nykyiset ulkosuhdetehtävät (kauppa ja kehitys) siirtyvät neuvostoon.

Koko hommaa valmistellaan vähän hyssytellen. Komissiolla ja neuvostolla on omat valmisteluryhmänsä. Keskusteluja käydään lähinnä suljettujen ovien takana. On hyvä, että parlamentti tuo julkisuuteen eri vaihtoehtoja. Kevään aikana Elmar Brok valmistelee asiasta raportin. Toivottavasti jäsenmaat ottavat sen huomioon.

Ilta. Kotona työhuoneessa. Päällä Suomen kansallisasu eli verkkarit. Lapset nukkuvat. Pitkä päivä takana. Pitkä yö edessä. Huomenna estradilla budjetinvalvontavaliokunnassa. Pitää valmistella kiperiä kysymyksiä eri instituutioiden edustajille.

Tänään sain kokea millaista on yrittää tasapainoilla neljässä valiokunnassa. Päällekkäisyyksiä koko päivän. Onneksi mielenkiintoisimmat keskustelut olivat eri aikoihin. Ehdin sisämarkkinavaliokunnan palveludirektiivikeskusteluun.

Raportööri Evelyn Gebhardtin ”työpaperi” herätti kummastusta. Hänen linjansa on vähintäänkin ”nationalistisprotektionistinen”. Näkee mörköjä kaikkialla – alkuperämaaperiaatteesta direktiivin kattavuuteen. Luulin, että raportöörin tehtävä on laatia objektiivinen työpaperi…. Olin väärässä. Onneksi hänen puoluetoverinsa, Lasse Lehtinen, esitti viisaita näkemyksiä.

Ulkoasiainvaliokunnassa kuuntelin Luxemburgin ulkoministerin selvityksen heidän kautensa haasteista. Kävin myös iltapäivän aluksi kuuntelemassa Olli Rehniä laajentumisesta. Pärjäsi taas hyvin. Ulkoasiainvaliokunnassa saa hyvän kokonaiskuvan unionin ulkopolitiikasta ja kansainvälisistä suhteista ylipäätään. Raportteja piisaa jokaisesta maankolkasta.

Piipahdin myös budjetinvalvontavaliokunnassa, jossa kaksi meppiä grillasi EU:n virastoja varainhoidosta. Grillattavia virastoja oli yhteensä 15. Ei ollut meikäläisen heiniä, joten menin takaisin toimistolle valmistautumaan huomiseen koitokseen. Sain myös valmisteltua perustuslakivaliokunnan koordinaattorikokouksen, joka pidetään huomenna ennen varsinaisen valiokunnan istuntoa.

Olin lounaspuhujana British Chambers of Commercen tilaisuudessa. Paikalla oli noin 30 lobbaria ja yritysten edustajaa. Kävimme läpi EU:n keskeisiä haasteita tälle vuodelle. Kävin läpi perinteisen paletin eli perustuslaki, laajentuminen, budjetti, kilpailukyky ja ulkosuhteet. Nostin myös esille palvelu- ja kemikaalidirektiivit.

Iltapäivällä kävin Ari Vatasen kanssa kahvilla. Hän oli tullut parlamenttiin suoraan Afrikasta, Pariisi-Dakar rallista. Kertoi lyhyesti kokemuksista. Ei siinä kuitenkaan pahemmin aikaa jäänyt jutustelulle. Kaikki, siis todellakin kaikki, tulivat heti juttelemaan Arille Dakarista. Ari on yksi parlamentin tunnetuimmista ja suosituimmista mepeistä – eräänlainen Suomen suurlähettiläs.

Nyt takaisin todellisuuteen, jos budjetinvalvontavaliokunnan papereita nyt todellisuudeksi voi kutsua…