Joskus on sellaisia päiviä, että kotona menee lujempaa kuin töissä. Tänään taisi olla sellainen päivä. Töistä palattuani kotona mentiin täyttä häkää lasten nukkumaanmenoon saakka.
Töissä pidimme tämän päivän kalenterin lähes tyhjänä. Vain yksi tapaaminen. Näitä hengähdystaukoja tarvitaan. Sain hoidettua hallinnollisia asioita, mm. veroilmoituksen, jonka sain postitettua ajoissa. Loppuviikosta mennään taas lujempaa. Esittelen kolme raporttiani valiokunnissa.
Mepin hommiin kuuluu myös pienikokoisen toimiston ja henkilökunnan pyörittäminen. Siihen liittyvät hallinnolliset asiat vievät aikansa.
Meidän tiimissä on tällä hetkellä kaksi täysipäiväistä avustajaa – Lauri Tierala Brysselissä ja Kai Mykkänen Helsingissä. Kai tosin opiskelee samalla ja istuu Espoon kaupunginhallituksessa. Sen lisäksi kokoomusmepeillä on yksi yhteinen kotimaan avustaja, Juho Romakkaniemi. Parin viikon päästä Jani Johansson aloittaa meillä harjoittelijana. Hän on Brysselin toimistolla puolisen vuotta.
Neljän hengen staabi kuulostaa suurelta, mutta tehtäviin nähden se ei sitä ole. Yritämme yhdessä selvitä neljästä valiokunnasta, kahdesta valtuuskunnasta (USA ja Bulgaria), kolmesta Intergroupista (seksuaalivähemmistöt, federalistit ja Itämeri-ryhmä), kalenterista, lennoista, meppikiertueesta, sähköposteista, kirjeistä, luennoista, kirjoituksista, hallinnosta, jne. Yksin tätä ei ikinä pystyisi tekemään.
Luin eilen mielenkiinnolla Jukka Tarkan erinomaisen kolumnin Helsingin Sanomissa. Ulkoministeri Erkki Tuomioja menetti jälleen kerran malttinsa ja sätti kotisivuillaan Tarkkaa ja siinä samassa vielä EVA:n Risto E.J. Penttilääkin.
Kyllä täytyy taas kerran ihmetellä ulkoministerin tapaa käydä julkista keskustelua. Hän ei taaskaan esittänyt yhtään asia-argumenttia Tarkan teesejä vastaan. Miten voi olla mahdollista, että liberaalissa demokratiassa jatkuvan kritiikin kohteena oleva ulkoministeri pääsee näin helpolla?
Analyyttinen kritiikki vain yltyy – sitä tulee joka suunnalta puolueesta, taustasta, vakaumuksesta ja iästä riippumatta. Viittä lehteä lukuunottamatta koko Suomen printtimedia kritisoi jatkuvasti ulkopoliittista johtoamme. Ja silti mitään ei tapahdu! Näkyvissä ei ole muutoksen häivää.
Tämä olisi helppo leimata pelkäksi Kokoomuksen oppositiopolitikoinniksi, mutta kriitikkojen joukko on huomattavasti laajempi. Joukosta löytyy asiantuntijoita, tutkijoita, diplomaatteja, poliitikkoja ja toimittajia. Silti ulkoministeri pitää kaikkia ”virallisen linjan” kriitikoita Nato-intoilijoina tai presidentin kaatajina. Käsittämätöntä!
Ovatko Heidi Hautala ja Suvi-Anne Siimes Nato-intoilijoita? Haluavatko Liisa Jaakonsaari ja Paavo Lipponen kellistää Tarja Halosen? Onko Aatos Erkolla, Sixten Korkmanilla, Jukka Tarkalla, Johannes Koromalla, Jan-Erik Enestamilla ja Christina Gestrinillä kenties joku yhteinen koira haudattuna? En ole ikinä uskonut salaliittoteorioihin. En varsinkaan tässä tapauksessa.