Vapaapäivä on suhteellinen käsite. Sen voi viettää monella tavalla. Sain eilen koneessa väännettyä Nykypäivän kolumnin. Aiheeksi pistin ”Euroopan parlamentin valta ja vastuu”. Aamulla kirjoitin Hufvudstadsbladetin kolumnin Wim Kokin raportista. Otsakkeeksi pistin ”Koks raport är en besvikelse”. Mieleni teki pistää ”Kok behöver Viagra”, mutta en kehdannut.

Onneksi sormet toimivat hyvin aamulla ja sain Husiksen kolumnin pakettiin tunnissa. Loppupäivä meni lasten kanssa häärätessä. Sain kokea lasten vatsatautien ihanuudet…Tällä kertaa vuorossa oli Oliver. Kävimme myös kaupungissa lounastamassa. Suzanne oli iloinen kun sai nähdä veijarit keskellä päivää. Iltapäivällä Emilien kaksi parasta kaveria kävivät kylässä. Vilskettä riitti.

Päivän parasta antia oli lainaksi saamani uusi Communicator 9500. Kaikkien kommarifriikkien unelma. Olen leikkinyt sen kanssa koko illan. Filmailin ja kuvailin perhettä niiden kyllästymiseen asti. Screensaveri muuttui ainakin kymmenen kertaa. Kaikki eri soittoäänet on kokeiltu. En kasva koskaan aikuiseksi…

Tänään Latvia ilmoitti vaihtavansa komissaaria. Udre sai odotetusti lähteä. Veikkaan, että seuraavaksi lähtee Unkarin Kovacs. Sen jälkeen en usko, että ketään enää vaihdetaan. Poliittinen tasapaino on saavutettu ja komissio voi aloittaa työnsä marraskuun puolessa välissä.

Huomenna pidän vielä puolittaisen vapaapäivän. Käyn töissä siivoamassa sähköpostia ja lounaalla Jyrki Kataisen ja Jori Arvosen kanssa.

Koneessa Oulusta Helsinkiin, josta iltalento Brysseliin. Onnistunut keikka vaikka jouduin turvautumaan energiajuomiin. Viiden tunnin yöuni ei riitä.

Aamulla luennoin Oulun yliopiston tilaisuudessa suomalaisten korkeakoulujen asemasta eurooppalaisessa innovaatiojärjestelmässä. Kuulijoina vähän yli sata tutkimusalan ammattilaista.

Nostin esille kaksi näkökulmaa: eurooppalaiset korkeakoulut suhteessa muuhun maailmaan, ja suomalaisten korkeakoulujen panoksen Euroopan T&K toiminnassa.

Eurooppalaisesta näkökulmasta nostin ongelmiksi seuraavat asiat: ei ymmärretä T&K merkitystä, aivovuoto Yhdysvaltoihin ja eurooppalaisen patenttilainsäädännön puute. Lääkkeeksi tarjosin lisää kilpailua, lisää rahaa T&K:n ja hallinnollisten esteiden raivaamista.

Suomen korkeakoulujärjestelmälle tarjosin hevoskuuria: ei enää hajautusta, nuorempana maisteriksi ja korkeakoulut yhteen yliopistojen kanssa.

Jos Suomi ja Eurooppa haluavat pärjätä suhteessa Yhdysvaltoihin niin tarvitaan korkeakoulujen ja yritysten entistä tiiviimpää yhteistyötä ja lisää rahaa. Helpommin sanottu kuin tehty.

Yliopiston jälkeen minulla oli kunnia luennoida Oulun Lyseon oppilaille. Kuulijoita oli noin 500. Tämänkaltaiset tilaisuudet ovat mielestäni loistavia. Veitsenteräviä kysymyksiä. Toivottavasti oppilailla säilyi mielenkiinto. Kerroin mepin työstä, EU:n perusolemuksesta ja tulevaisuuden haasteista.

Lyseon jälkeen kävin puhumassa paikallisten Rotareiden tilaisuudessa unionin haasteista ja viime viikon tapahtumista. Nyt kotiin. Huomenna aion pitää vapaapäivän.

Viikko liikkeellä. Kiva viikonloppu takanapäin. Perjantai-iltana olimme vierailijaporukan kanssa viettämässä Brysselin kansallisseuran pikkujouluja. Otin Emilien mukaan. Hän oli taas todellinen tähti. Kierteli pöydästä pöytään ja oppi uusia sanontoja, kuten ”pinkkii!” tai ”tidi-di-di-tti-dii!”.

Lähdimme Emilien kanssa kotiin jo ennen kello kymmentä illalla. Huhut kertovat, että villeimmät juhlijat saunoivat Dorintin hotellissa vielä kymmeneltä aamulla. Siihen aikaan olin jo Emilien kanssa jumpassa. Sain pisteet kotiin ainakin kahdelta äidiltä, joiden aviomiehet eivät olleet tulleet vielä aamulla kotiin edellisen illan pikkujouluista…

Lauantaina porukat tulivat meille käymään ennen kuin menimme paikalliseen italialaiseen ravintolaan. Oli taas kiva muistella menneitä. Juteltiin politiikkaa ja vaihdeltiin kuulumisia. Ilmassa oli nostalgiaa ja myös paljon positiivista virtaa Kokoomuksen viimeaikaisista gallupeista.

Sunnuntaina ryhmä kävi Waterloossa ja eräässä paikallisessa panimossa. Itse vietin rauhallisen perhesunnuntain. Sää oli harmaa ja sateinen. Pysyimme koko päivän sisällä.

Tänään tapasin aamulla budjetinvalvontavaliokunnan virkamiehiä. Valmistelimme torstain tapaamista vanhan ”ystäväni”, neuvoston apulaispääsihteerin Pierre de Boisseun kanssa. Aiheena on neuvoston varainkäyttö vuodelta 2003.

Neuvosto ei oikein pidä siitä, että parlamentti antaa vastuuvapauden neuvoston rahankäytöstä. Emme oikein muutakaan voi varsinkin, koska neuvosto on ottanut itselleen entistä enemmän valtaa ulkosuhteissa. Jos haluaa leikkiä hallitusta, niin jonkun on myös tarkastettava, että rahaa käytetään oikein.

Iltapäivällä minulla oli perustuslaki- ja budjetinvalvontavaliokunta päällekkäin. Olin ensin jälkimmäisessä. Tilaisuus oli minulle siinä mielessä historiallinen, että valiokunnassa äänestettiin ensimmäisestä mietinnöstäni. Se käsittelee konventin varainkäyttöä. Raporttini meni helposti läpi: 15 puolesta, 0 vastaan ja 1 tyhjää. Seuraavaksi raportista äänestetään joulukuun täysistunnossa Strasbourgissa.

Perustuslakivaliokunnassa kävimme läpi Corbettin ja Mendez de Vigon raporttia uudesta perustuslaista. Keskustelu meni hyvin ja raporttiin ei tehdä enää radikaaleja muutoksia. Sain vielä ujutettua komission supistamiseen kohdan, jossa viitataan jäsenmaiden tasapuoliseen rotaatioon. Pienen maan kannalta kyseessä on tärkeä periaate.

Saimme parisen viikkoa sitten kutsun Linnaan. Niissä juhlissa emme koskaan aiemmin ole olleet. Kun olimme saaneet lapset illalla nukkumaan kokeilimme juhlahynttyitä. Suzanne teetti todella tyylikkään iltapuvun. Mepit saavat kutsun joka vuosi. Ehdotin, että Suzanne kysyisi puvun ompelijalta jos voisimme tehdä diilin: ”buy four, get one free”…

Frakin kanssa ei ollut ongelmia. Mahtui hyvin päälle. Koska olen naimisissa skottilaisen Innesin klaanin naisen kanssa, on minulla itse asiassa oikeus käyttää Innesin kilttiä. Olenkin käyttänyt sitä kahdesti, mutta en taida ihan viitsiä pistää sitä päälle Linnan juhliin. Linnassahan voi olla vaikka peililattioita…

Ukrainan ”Oranssi vallankumous” jatkuu. Euroopan parlamentissa ei muusta nyt puhutakaan. Tänään parlamentti lähetti delegaation Kiovaan. Delegaatiossa on meiltä EPP:stä mukana ainakin saksalainen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Elmar Brok ja puolalainen Jacek Saryusz-wolski.

Tilanne muuttuu jatkuvasti. Tänään Ukrainan parlamentti erotti istuvan hallituksen, jonka pääministeri on presidentinvaalien voittajaksi itsensä julistanut Viktor Janukovytsh. Hän ei päätöstä hyväksynyt. Nyt keskustellaan jo itäisten alueiden autonomian lisäämisestä ja Ukrainan kahtiajakautumisesta.

Euroopan parlamentin täysistunnossa pidettiin tunteellisia puheita demokratian puolesta. Puoluepoliittista peliä ei näkynyt missään. Kaikki toivoivat rauhanomaista ratkaisua. Keskusteluun osallistuivat myös Hollannin Eurooppa-ministeri Atzo Nicolai ja komission ulkosuhdekomissaari Benita Ferrero-Waldner. Molemmat korostivat rauhanomaista ratkaisua.

Ei ikinä uskoisi, että EU-pakka oli täysin levällään Irakin sodassa. Nyt lähes kaikki EU-maat ovat samoilla linjoilla. Mitä enemmän Putin kovistelee EU:ta, sen yhtenäisemmäksi unionin rintama muodostuu. Toivotaan, että unioni ja Venäjä pelaavat nyt yhteen. Se on ainoa tapa saada ”Oranssi vallankumous” onnelliseen päätökseen.

Lounastimme tänään Suomen Akatemian pääjohtaja Raimo Väyrysen kanssa. Paikalla oli peräti 11 suomalaista meppiä. Onnistunut tilaisuus. Keskustelimme seitsemännestä puiteohjelmasta, eli tulevasta tutkimusrahoituksesta, sekä yleisesti Euroopan tutkimuksen ja yliopistojen tilasta.

Suomalaisten meppien keskuudessa on mielestäni hyvä henki. Kaikki ovat mukavia tyyppejä. Veteraaneilta, kuten Esko Seppäseltä, Paavo Väyryseltä ja Kyösti Virrankoskelta, oppii paljon. He ovat myös aina valmiita auttamaan. Olenkin saanut heiltä paljon hyviä neuvoja, joita arvostan.

Kokoomusmeppien kesken meillä menee todella hyvin. Meillä on hauskaa yhdessä. Dynamiikasta ei ole puutetta. Se taitaa näkyä ulospäin, koska aina välillä jossain päin levitellään kaiken maailman huhuja siitä, että homma ei kaikkien välillä pelaisi. Potaskaa, totesimme viimeksi tänään kimppakahveilla.

Aamulla kävin luennoimassa Kymenlaakson edustajille. Myöhästyin tilaisuudesta, koska en löytänyt oikeaan osoitteeseen heti. Koputin ensin mm. yhden lastentarhan oveen ja kysyin jahka siellä olisi suomalaisia näkynyt. Vilskettä riitti, mutta Kymenlaakson porukkaa siellä ei ollut.

Illalla saimme pakattua suurimman osan matkatavaroista. Lähden huomenna Suomeen. Suzanne, Emilie ja Oliver tulevat perässä lauantaina. Nyt nukkumaan. Huomenna on aikainen herätys, koska se on ainoa mahdollisuus käydä lenkillä.

Se on siinä! Barroson komissio hyväksyttiin selkeällä enemmistöllä: 449 puolesta, 149 vastaan ja 82 tyhjää. Ääniä annettiin yhteensä 680. Kolmen viikon poliittinen draama on ohi.

Itse asiassa koko prosessi oli aivan liian pitkä. Eurooppa-neuvosto nimitti Barroson jo kesäkuussa. Uusi komissio aloittaa työnsä ensi maanantaina. Koko komissio on ollut rampa ankka jo lähes vuoden. Toivottavasti otetaan opiksi. Seuraavalla kerralla ajan nimityksestä päätökseen on oltava lyhyempi.

Äänestyksessä oli oma draamansa. Istuntosali oli täpösen täynnä. Tunnelma tiivis. Barroson puhe meni kutakuinkin suunnitelmien mukaan, rauhallisesti. Kerran hän poikkesi luetusta tekstistä. Tuolloin sali reagoi väitteeseen, että Barroso ei kertaakaan kritisoinut Euroopan parlamentin toimintaa.

Pöttering piti maltillisen puheenvuoron. Schulz öykkäröi normaaliin tapaansa. Watson oli jälleen kerran tyylikäs, Cohn-Bendit teatraalinen ja Wurz mitäänsanomaton.

Häiriköinti alkoi vasta brittien itsenäisyyspuolueen, Faragen, puheenvuorosta. Farage nosti esille väitteitä yksittäisten komissaarien menneisyydestä. Ne olivat niin halventavia ja vääristeltyjä, että väitteistä lähtee todennäköisesti liikkeelle juridinen prosessi.

Ranskalainen puoluetoverini Jacques Touboun tuohtui ranskalaiskomissaari Barrot`hon kohdistuneista väitteistä. Hän pyysi puhemieheltä työjärjestyspuheenvuoron, mutta ei saanut sitä. Siinä vaiheessa Jacques pillastui täysin.

Tilanne saatiin rauhoitettua ja suurimpien ryhmien puheenjohtajat kritisoivat Faragen puheenvuoroa. Loppujen lopuksi Farage yhdisti koko parlamentin, Le Penin ryhmää lukuun ottamatta, itsenäisyyspuoluetta vastaan.

Kaiken draaman jälkeen äänestettiin. Äänestystulos ei jättänyt tilaa jossittelulle. Uusi komissio aloittaa työnsä maanantaina.

Juuri nyt istun autossa matkalla Strasbourgista Brysseliin. Ehdin viettää tunnin Emilien ja Oliverin kanssa ennen lentoa Helsinkiin.

Huomenna meppikiertue jatkuu Kouvolassa. Illalla olen Stillerin ja Hytösen showssa. Sunnuntaina esiinnyn Maailmannäyttämöllä. Aiheena Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

Myöhäinen ilta kostautui. Olin aika kuitti koko päivän. Onneksi kalenteri oli kevyempi kuin eilen.

Aamulla annoin haastattelun Ranskan TV:lle ranskankielen tulevaisuudesta EU:ssa. Totesin, että 10 vuotta sitten 75 prosenttia asiakirjoista ja kokouksista oli ranskaksi ja 25 prosenttia englanniksi. Nyt tilanne on päinvastainen. Muutos alkoi Suomen, Ruotsin ja Itävallan jäsenyyden myötä, ja vahvistui entisestään viimeisimmän laajentumisen yhteydessä.

Muutoksesta riippumatta ranska on ja pysyy kielenä, jota ilman EU-hommia on vaikea tehdä. Meidän ryhmässä saksankielen asema on myös vahva. Saksalaiset ja itävaltalaiset ovat aina otettuja kun heille puhuu äidinkielellään.

Aamupäivällä Etelä-Afrikan presidentti Thabo Mbeki piti juhlapuheen. Ei ollut samanlaista historian havinaa kuin Nelson Mandelan esiintymisissä.

Äänestyksissä tein pikalaskennan. Meillä oli yhteensä 82 kohtaa, joista äänestettiin täysistunnossa. Niistä EPP:n, eli meidän ryhmän, kanta voitti 81 kertaa. Vain kerran tuli takkiin. Ryhmän koolla on väliä.

Lounaalla suomalaismepit tapasivat Ficomin, eli Suomen televiestinnän ja tietotekniikan keskusliiton, edustajia. Joukossa YLE:n tuore toimitusjohtaja Mikael Jungner. Hän on vielä Microsoftin leivissä, ja siksi Strasbourgissa Ficomin porukan kanssa. Hyvä keskustelu.

Iltapäivällä Barroso esitteli toistamiseen komissionsa. Puheessa ei ollut yllätyksiä. Ryhmänjohtajien puheenvuoroissa oli jännitteitä. Meidän ryhmä buuasi, kun sosialistiryhmän puheenjohtaja Martin Schulz rökitti jälleen kerran Barrosoa ja samalla myös Hollannin pääministeri Balkenendeä, joka oli paikalla neuvoston puheenjohtajan ominaisuudessa.

Ilmassa on nyt henki, että on aika aloittaa lainsäädäntötyö. Politikoinnit on politikoitu. Nyt pitää kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. Barroson komissio hyväksytään huomenna. Nyt on vain kyse siitä, miten suuren enemmistön Barroso saa.

Pendoliinossa matkalla Turusta Helsinkiin. Onnistunut kiertuepäivä. Aamulla kiersin Kokoomuksen nuorten kunnallisvaaliehdokkaiden kanssa. Kävimme yliopistolla, kauppakorkeassa, kauppahallissa ja Åbo Akademissa.

Mukana oli monta dynaamista kunnallisvaaliehdokasta: Minna Arve, Marja Koskela, Joonas Laitinen, Marianne Luojola, Joonas Päivärinta, Aleksi Randell, J-P Sainio, Elna Voipio, Mikko Koskinen, Mikko Laitinen, Nina Santala, Kimmo Hollmen, Anni Vääri, Linda Langh, Olli Yliaho, ja Alexandra Wirola. Ehdin myös rupatella Esko Antolan kanssa yliopistolla.

Annoin myös Turun Sanomille haastattelun Suomen tämänhetkisestä ulkopolitiikasta. Latasin täyslaidallisen. Tuntuu vapauttavalta sanoa suoraan mitä on mieltä. Ulkoministeriön virkamiehenä piti aina olla vähän varovaisempi.

Päivän pääkeikka oli Varsinais-Suomen Kansallisseuran talousseminaari, jossa alustin EU:n tulevaisuudesta. Tupa täynnä porukkaa – varmasti yli sata henkeä. Hyvä tilaisuus, erinomainen keskustelu.

Sain alussa aplodit kun luin porukalle avustajani Petu Lahesmaan (tietenkin turkulainen) aamuisen tekstarin: ”Oi kohota katseesi sinä mainen maankiertäjä ja hämmästy, uljain kaupunki on tänä aamuna eteesi kohoava!”. Hullua porukkaa nuo turkulaiset…

Varsinais-Suomen Kokoomuksessa on menoa. Jos kaikki hoitaisivat asiansa yhtä hyvin, niin Kokoomus olisi Suomen suurin puolue. Toiminnanjohtaja Aki Lehtonen on rakentanut todella ammattimaisen organisaation ja jälki näkyy.

Iltapäivällä luennoin EVLI-pankkiiriliikkeen asiakkaille Helsingissä. Sen jälkeen alkaa viikonlopun vietto. Otan tavanomaisen paluulennon illalla.

Suzanne on huomenna töissä seminaarissa koko päivän. Minä saan kunnian hoitaa Emilietä ja Oliveria, eli pääsen vaihteeksi kunnon töihin. Pitää varmaan valmistautua henkisesti nauttimalla pari olutta koneessa.

Koneessa matkalla Brysselistä Helsinkiin. Matkustusrumba jatkuu. Illalla puhun Lauttasaaren kokoomuksen tilaisuudessa sekä kotimaan avustajani Kai Mykkäsen ja Satu Tuomikorven vaalibileissä. Huomenna lähden Turkuun meppikiertueelle.

Vuoden 1995 Sakharov palkinnon voittaja Leyla Zanan piti tänään vihdoin kiitospuheensa. Yhdeksän vuotta sitten hän ei voinut sitä tehdä, koska tuolloin hän istui turkkilaisessa vankilassa.

Zanan valittiin Turkin parlamenttiin vuonna 1991. Hän on kurdi. Avauspuheessaan hän oli luvannut panostaa siihen, että kurdit ja turkkilaiset voivat elää yhdessä demokraattisessa yhteiskunnassa. Tuolloin Zanania ei kuitenkaan voitu vangita, koska hänellä oli parlamentaarinen immuniteetti. Vuonna 1994 Zananin puolue kuitenkin kiellettiin ja Zanan vangittin. Kansainvälisen yhteisön ja EU:n painostuksesta hänet vapautettiin vasta kesäkuussa 2004.

Kun kuuntelee ihmisiä, jotka ovat taistelleet sanavapauden puolesta näin voimakkaasti, niin tuntee itsensä pieneksi. Euroopan parlamentti osoitti Zananille suosiota seisaaltaan. Eikä syyttä.

Puheen jälkeen alkoi äänestyssuma. Tällä kertaa oli yhteensä 80 äänestettävä kohtaa. Vauhtia piisasi. Koko äänestys kesti 20 minuuttia. Aiheina oli muun muassa: julistus perustuslain ratifioimisesta, maatalouspolitiikka, budjettiasioita, oikeus- ja sisäasioita ja tilanne Georgiassa.

Istun erään brittikonservatiivin ja tsekkiläisen EU-vastaisen ODS-puolueen edustajan välissä. Vaikka olemme samassa puolueryhmässä niin en voi väittää äänestäneeni usein samalla tavalla kuin brittiläinen ja tsekkiläinen kollegani. Se siitä ryhmäkurista.

Joao Pinheiro, Emma Bonino, Daniel Cohn-Bendit ja muutama muu olivat laatineet Turkki-myönteisen julistuksen. Meidän ryhmässä kehotettiin olemaan allekirjoittamatta julistusta.

Mielestäni julistus oli hyvä, joten allekirjoitin sen. Kannatan Turkin EU-jäsenyytta pitkällä aikavälillä. On ensisijaisen tärkeää, että jäsenyysovi pidetään nyt auki. Jos kriteerit ei täyty niin ovi sulkeutuu.

Muuten hyvä päivä, mutta täysistunto oli taas poliittista löpinää tuutin täydeltä.

Aamulla tuntui siltä, että palasin toviksi entiseen elämääni virkamiehenä. Kävin vanhalla työpaikalla Suomen EU-edustustossa. Kauppa- ja teollisuusministeriön Satu Mäkynen piti erinomaisen alustuksen palveludirektiivistä. Hän kävi yksityiskohtaisesti läpi palveludirektiivin sisältöä. Hänen johtopäätöksensä oli yksiselitteinen: palveludirektiivi on enemmän mahdollisuus kuin uhka Suomelle ja suomalaisille yrityksille. Todella vakuuttava ja ammattimainen alustus. Olisipa politiikassa samanlaista särmää…

Päivän puheenaihe oli Italian komissaariehdokas Rocco Buttiglione. Hän herätti närää ollessaan parlamentin kuultavana. Hän muun muassa piti homoutta syntinä ja sanoi naisten rooliksi perheessä lasten tekemisen. Käsittämättömiä näkökantoja! Kansalaisoikeuksien valiokunta äänestikin maanantaina Buttiglionen nimitystä vastaan.

Komission tulevalla puheenjohtajalla Barrosolla on mielestäni kolme mahdollisuutta: pyytää Italialta uutta komissaariehdokasta, jatkaa ikään kuin ei mitään olisi tapahtunut tai vaihtaa Buttiglionen salkkua. Viimeisin vaihtoehto olisi paras: ei tuollaisilla lausunnoilla voi olla uskottava oikeus- ja sisäasioiden komissaari.

Tilanne on erittäin kiusallinen, ei vähintään meidän kokoomusryhmälle, jonka arvomaailmalla ei ole mitään tekemistä Buttiglionen kanssa. Myönnän myös, että minulla on henkilökohtaisesti vaikeuksia hyväksyä ryhmämme kantoja mm. Turkin EU-jäsenyydestä tai kristinuskon asemasta perustuslaissa. Keski-ikäinen katolilainen mies kohtaa pohjoismaalaisen liberaalin.

Ennen lounasta puhuin vielä pohjoismaalaisten toimittajien ryhmälle EU:n tulevaisuuden haasteista. Huomionarvoista oli, että norjalaiset toimittajat olivat kaikista aktiivisimpia esittämään kysymyksiä. Vaivaako meitä vanhoja jäsenmaita jo EU-väsymys vai tiedämmekö me kaiken? Hyvä keskustelu joka tapauksessa.

Iltapäivällä oli vuorossa täysistunto. Se alkoi tyypillisellä 20 minuutin lässytyssessiolla, jonka aikana mepit voivat esitellä kaikkea maan ja taivaan väliltä. En halua kuulostaa liian kyyniseltä, mutta jos istuisin lehtereillä niin lähtisin kahville jo ensimmäisen viiden minuutin aikana. Ymmärrän, että omaa vaalipiiriä pitää kosiskella, mutta muutamilta mepeiltä näyttää puuttuvan suhteellisuuden taju. Harva innostuu sisilialaisten eläkeläisten asemasta. Sitä paitsi ei EU voi tehdä heidän eteensä mitään…

Entinen pomoni Romano Prodi jätti hyvästit parlamentille. Hän piti testamenttipuheenvuoronsa. Prodista voi varmasti olla montaa mieltä, mutta kukaan ei voi kiistää sitä tosiasiaa, että hänen komissionsa oli historiallinen. Kolme saavutusta on ylitse muiden: laajentuminen kymmeneen uuteen maahan, yhteisvaluutta euro ja EU:n ensimmäinen perustuslaki. Yksikään emeritus komission puheenjohtaja ei ole samaa saavuttanut.

Sain hommat sen verran hyvin pakettiin, että uskalsin lähteä töistä jo kello 18.00. Ehdin leikkiä Emilien ja Oliverin kanssa illalla. Kullanarvoista aikaa, koska huomisen ja ylihuomisen illan istun lentokoneessa.

No niin, nyt uudistetut kotisivut ovat auki. Tuomas Rautanen on tehnyt loistavaa työtä. Kotisivun rakentaminen ja uudistaminen ei ole helppoa puuhaa.

Tänään oli hyvä päivä. Ei turhia kokouksia. Aamulla väänsin huomisen Ilta-Sanomat kolumnin. Latasin täyslaidallisen palveludirektiivistä. Koko keskustelu on saamassa absurdeja piirteitä. Populismi jyllää. Vasemmistolaisista on tullut nationalisteja ja oikeistolaisista populisteja. Epäpyhä liitto.

Väitetään, että palveludirektiivi tuhoaa suomalaiset hyvinvointipalvelut. Potaskaa. Väite perustuu kahteen väärinkäsitykseen. Ensiksi siihen, että palveludirektiivi koskettaa kaikkia palveluja ja toiseksi siihen, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta kuuluu vanhojen EU-maiden kärkikastiin. No, eiköhän huominen kolumni herätä ainakin jonkinasteista keskutelua…

Lounastin Henkka Satulin ja Kristian Hedbergin kanssa pitkästä aikaa. Take-sushi perinne jatkuu. Oli kiva rupatella uudesta komissiosta ja muista ajankohtaisista EU-asioista.

Iltapäivällä pidin kolme alustusta. Ensin kerroin Malcolm Harbourin vierailijaryhmälle suomalaisen parlamentaarikon työstä. Ryhmä oli Midlandsin alueelta. Innostuivat kun kerroin, että appivanhempani asuvat Solihullissa. Piitu puhui myös samaiselle ryhmälle. Brittikonservatiivit saivat suomalaista federalismia ja liberalismia tuutin täydeltä.

Vieralijaryhmän jälkeen sain kunnian puhua arvovaltaisen Centre for European Reform (CER) think-tankin tilaisuudessa komission uudistamisesta. Pääalustajana oli komissaari Antonio Vitorino (vanha esimieheni konventin ajoilta) ja CER:n Alisdair Murray, joka oli laatinut aiheesta erinomaisen raportin. Keskustelua veti CER:n johtaja Charles Grant. Paikalla oli Brysselin instituutionörttien kerma.

Puheenvuorossani korostin komission kollegialisuuden (yhteispelin), vahvan puheenjohtajuuden ja paremmanviestintästrategian merkitystä. Suhtauduin myönteisesti uuteen komissioon. Uskon, että se tulee olemaan dynaamisin komissio sitten Jacques Delorsin.

CER:n tilaisuudesta riensin puhumaan suomalaisille yhteiskuntavaikuttajille Euroopan parlamentin merkityksestä. Tämä on sitä työtä, josta pidän eniten. On kiva puhua ihmisille, jotka ovat vilpittömästi kiinnostuneita EU-kiemuroista. Minunkin on välillä vähän vaikea piiloitella innostustani.

Sain tänään postissa paketin, jossa oli iloinen ”yllätys”. Olin unohtanut, että Elizabeth Bombergin ja minun Oxford University Pressillä julkaisema perusteos, The EU: How does it Work?, käännettiin ruotsiksi. Ruotsinkielinen versio, Hur fungerar EU?, on nyt tullut painosta.

Englanninkielinen versio on myynyt EU-mittakaavan mukaan platinaa, eli vuodessa noin 7 000 kappaletta. Käännös ei varmaan pääse samoihin lukuihin, mutta on aina hieno tunne nähdä tuore kirja. Varsinkin sellainen, johon itse ei pahemmin tarvinnut panostaa…