Junassa matkalla Helsingistä Tampereelle muutamaan kunnallisvaalitilaisuuteen. Meppikiertue jatkuu.

Aamulla mepeillä oli yhteiskokous eduskunnan suuren valiokunnan kanssa. Vaikka alussa keskityimme ehkä vähän liiaksi proseduuriin, niin loppu meni jo substanssin merkeissä. Puhuimme mm. komissaarien kuulemisista ja Turkista.

Kaiken kaikkiaan hyvä kokous. Muutenkin olen sitä mieltä, että suuren valiokunnan toimintaan on tullut lisää särmää. Tämä johtuu pitkälti Jari Vilénistä. Puheenjohtajana hän on tuonut lisää virtaa valiokunnan toimintaan.

Kävin eilen kurkkaamassa kotisivujen kävijätilastoja. Lämmitti mieltä, että kävijämäärä lisääntyy jatkuvasti. Vajaa kymmenen kuukautta sitten avattujen kotisivujeni kokonaiskävijämäärä on nyt 75 000.

Alussa kävijöitä oli noin 3000 kuussa. Nyt kävijöitä on kuukausittain yli 7000. Päivätahti: noin 300 arkipäivisin ja 150 viikonloppuisin. Eniten ”hittejä” tuli tietenkin touko-kesäkuussa vaalien aikaan. Molempina yli 10 000.

Tilastosivulla on myös muita mielenkiintoisia yksityiskohtia. Sieltä näkee, että 75% kävijöistä linkkautuvat sivulleni Suomesta. Noin 8% kävijöistä käyttävät belgialaista palvelinta.

Näen myös mistä yleisosoitteesta porukat käyvät sivuilla. Yksittäisen kävijän nimeä tilastot eivät tietenkään paljasta. Se olisi varmaan jonkun tietoturvalain vastaista. En tiedä kumpi tässä nyt sitten on ”valvova isoveli”. Minä vai kävijä?

Ensi viikolla kotisivut uudistuvat. Niihin tulee ranskan- ja saksankieliset versiot. Sisältöä ja eri ”luukkuja” on jo rustattu meppityöhön sopiviksi.

Loppuviilaukset julkaistaan alkuviikosta. Esimerkiksi ”nettivieras” muutetaan ”valokuvagalleriaksi”. Vältän alastonkuvia. Yritän myös pitää hampaani piilossa ainakin muutamista kuvista. Se ei ole aina helppoa…

Tavoitteena on tehdä sivuista mahdollisimman käyttäjäystävälliset ja sellaiset, että kävijä voi todellakin seurata mepin arkea.

Saan jo nykyään kiitettävästi palautetta kotisivuista. Mitä enemmän sitä tulee sen parempi. Olemme tehneet paljon muutoksia palautteiden pohjalta. Näin myös vastaisuudessa.

Koneessa matkalla Brysselistä Helsinkiin. Huomenna on eduskunnan Suuren valiokunnan ja suomalaisten meppien yhteiskokous. Iltapäivällä käyn Tampereella meppikiertueella.

Tänään aamulla oli irlantilaisen komissaariehdokkaan Charlie McGreevyn kuuleminen. Hän vastaa Barroson komissiossa sisämarkkinakysymyksistä. Minulla oli kunnia kysyä ryhmämme kakkoskysymys.

Grillasin McGreevya EU-verotuksesta. Tiesin, että hän vastusti määräenemmistöpäätöksiin siirtymistä verotuksessa ollessaan Irlannin valtiovarainministeri. Pyysin häntä vahvistamaan, että hän nyt komissaariehdokkaana kannattaa määräenemmistöpäätöksiä. Eipä vahvistanut. Päinvastoin. Saa nähdä mitä Barroso on asiasta mieltä.

McGreevy on myös innokas hevosmies ja vedonlyöjä. Sain salilta kunnon naurut kun kysyin, oliko hän selvittänyt vedonlyöntisuhteita läpimenostaan. Kaiken kaikkiaan McGreevy oli erinomainen ja läpäisi kuulemisen kunnialla.

Jouduin poistumaan vähän ennen kuulemisen päättymistä. Vuorossa oli luento 800:lle komission harjoittelijalle, eli ”stagierelle”. Joku ystävällinen sielu pyytää minut aina puhumaan uudelle katraalle. Luentoja on kaksi vuodessa.

Täytyy myöntää, että nautin näistä luennoista suunnattomasti, eli saan niistä kicksejä. Kyseessä ei ole vain egotrippi…Harjoittelijoita on vähintään kaikista EU-maista, joten provosoiminen ei ole vaikeaa. On kiva vitsailla eri kansalaisuuksilla, ei vähintään omalla.

Luennoin yleensä puoli tuntia. Keskustelulle jää aikaa kokonainen tunti. Se menee nopeasti. Tälläkin kertaa monelta jäi kysymys kysymättä. Toivottavasti porukalla oli yhtä hauskaa kuin minulla.

Iltapäivällä keräsin matkamapin ja luin asiakirjoja. Saabin puolustusteollisuuden varatoimitusjohtaja kävi myös lobbaamassa.

Ennen lentoa ehdin piipahtaa Latvian komissaariehdokas Ingrida Udren kuulemisessa. Veikkaa, että hänellä tule olemaan kuumat paikat. Nimitys on herättänyt paljon keskustelua kansainvälisessä mediassa. Hänen pätevyyttään on kyseenalaistettu.

Mielenkiintoinen vastakohta Liettuan erinomaiselle komissaariehdokkaalle Dalia Grybauskaitélle.

Tänään se sitten julkaistiin: komission kauan odotettu raportti Turkin jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta. Tulos oli odotettu: Turkin kanssa voidaan aloittaa neuvottelut, mutta jäsenyyteen on vielä pitkä matka.

Komission puheenjohtaja, entinen esimieheni, Romano Prodi esitteli raportin Euroopan parlamentille yhdessä toistaiseksi laajentumisesta vastaavan komissaari Günter Verheugenin kanssa. Keskustelu oli tunteellinen.

Ryhmämme puheenjohtaja Hans-Gert Pöttering suhtautui varauksellisesti neuvottelujen aloittamiseen. Hän sanoi, että ryhmässämme on eriäviä mielipiteitä asiasta, mutta selkeä enemmistö on hänen mielestään vastaan. En ole ihan vakuuttunut, että asia on näin. Olisi varmaan hyvä vähän laskeskella mielipiteitä jossain vaiheessa.

Sosialistiryhmän puheenjohtaja Schultz oli ehkä vähemmän varauksellinen, mutta kriittinen kuitenkin. Liberaaliryhmän Graham Watson oli selkeästi myönteisin neuvottelujen aloittamiselle.

Ryhmäjohtajat olivat yhtä mieltä siitä, että neuvotteluiden on oltava ”open-ended”, eli lopputulosta ei voi tässä vaiheessa ennakoida. Tämähän lienee aika selvä asia…

Kun puheenvuoroja kuunteli, jäi selvästi kuva, että harva oli lukenut varsinaisen raportin, tai itse asiassa raportit. Niitä on kolme: parisivuinen ehdotus, 16 liuskainen julkilausuma ja 186-sivuinen raportti Turkin kehityksestä kohti mahdollista EU-jäsenyyttä.

Itse luin nuo kaksi ensimmäistä asiakirjaa tarkkaan. Suosittelen niiden lukemista kaikille (raportit löytyvät osoitteesta http://europa.eu.int/comm/enlargement/report_2004/index.htm). Saa kyllä olla aika kovat lähteet jos haluaa kokonaisuudessaan tyrmätä komission ehdotukset. Jää jotenkin tunne, että monet tyrmäykset, esimerkiksi Saksassa, ovat puhtaasti sisäpoliittisia. Faktoihin ne eivät perustu.

Raporteissa komissio käy systemaattisesti läpi Turkin tilanteen. Komissio ehdottaa lähestymistapaa, joka tukeutuu kolmeen pilariin:

1. Autetaan Turkkia soveltamaan Kööpenhaminan kriteerejä (demokratia, oikeusvaltio, toimiva hallinto). 2. Seurataan jäsenyysehtojen täytäntöönpanoa. 3. Vahvistetaan poliittista ja kulttuurista vuoropuhelua.

Johtopäätös on, että neuvottelut voidaan aloittaa. Jäsenyydelle asetetaan kuitenkin tiukat reunaehdot, joiden turvin keskustelut voidaan ääritapauksessa katkaista.

Tässä vaiheessa on ensisijaisen tärkeää, että keskustelua Turkin jäsenyydestä käydään asialliselta pohjalta. Jäsenyyteen on vielä pitkä matka. Toivon, että jonain päivänä Turkista tulisi EU:n jäsen. Se olisi voitto demokratialle ja ihmisoikeuksille.

Tämä viikko menee paremmin kuin edellinen, joskin viime yönä ei pahemmin nukuttu. Emiliellä ja Oliverilla oli yskä ja molemmat heräilivät pitkin yötä.

Aamulla tapasin Matti Saaren ja Markku Laitisen Apu-lehdestä. Juttelimme EU-asioista, Olli Rehnin eilisestä kuulemisesta ja Apu-kolumnini kehittämisestä. On hyvä, että suomalaisia toimittajia käy Brysselissä. Mitä enemmän sen parempi.

Iltapäivällä minulla oli kaksi päällekkäistä valiokuntakokousta: perustuslaki ja budjetinvalvonta. Priorisoin eilen perustuslakivaliokuntaa, koska kävimme läpi Wallströmin kuulemisen tulokset. Häntä pidettiin yleisesti pätevänä. Samalla toivottiin, että komissio sitoutuisi vahvemmin puolustamaan perustuslakia.

Illalla suurlähettiläs Eikka Kosonen oli kutsunut muutaman ”nuoren mepin” residenssiin puhumaan Turkista Olli Rehnin kanssa. Oli mielenkiintoista kuulla viimeisemmät uutiset huomenna julkaistavasta raportista. Palaan aiheeseen huomenna, kun komissio on julkaissut raporttinsa.

Viime maanantaita huomattavasti rauhallisempi päivä. Aamulla kirjoitin kaksi kolumnia Turkista: yhden Hufvudstadsbladetiin ja toisen APU-lehteen. Nyt olen kirjoittanut neljä kolumnia Turkista kahden viikon sisään. Lupaan olla kirjoittamatta Turkista vähään aikaan.

Lounaan aikana luonani kävi kaksi eri lobbariryhmää. Huomaan, että sisämarkkinoihin liittyvä lainsäädäntö herättää intohimoja. Miksi kukaan ei lobbaa 251-artiklan (yhteispäätösmenettely) toisen lukuvaiheen virtaviivaistamisesta tai Ruotsin neliöjuurimallista? Perustuslakiasiat ovat tärkeitä…Hei ihan totta!

Iltapäivällä oli Olli Rehnin kuuleminen. Menin paikalle kolmesta syystä: laajentuminen on mielenkiintoinen aihe, siitä vastaava komissaari on suomalainen ja kaiken lisäksi hyvä ystävä.

Olli selvisi grillauksesta erinomaisesta. Hän piti oman alustuksensa englanniksi, ranskaksi ja suomeksi. Monet kysymykset liittyivät tietenkin Turkin jäsenyysneuvottelujen aloittamiseen. Olli oli kiven ja kovan paikan välissä, koska Verheugen vastaa tällä hetkellä laajentumisesta. Ollin teki välillä selvästi mieli sanoa enemmän, mutta hän ei voinut.

Kuuden kuulemisen kokemuksella voin todeta, että komissaarin pitää osata kolme asiaa: kommunikaatio, asia ja huumori. Näillä selviää hyvin. Olli hallitsi kaikki kolme. Asiaa auttoi myös, että hän on entinen Euroopan parlamentin jäsen ja entinen kabinettipäällikkö.

Noteerasin, että Ilta-Sanomat mainitsi ulkoministerin ja minun välisen nettikeskustelun EU:n turvatakeista. Hyvä niin. Ei tarvitse leikkiä, että olisi olemassa joku ulkopoliittinen konsensus kun sitä ei ole.

En tiedä miten kauan ulkoministeri aikoo jatkaa selittelyä. Turvatae kysymyksessä olen vakuuttunut Kimmo Sasin lanseeraamasta teoriasta: kaikki ne asiat, joita nykyinen ulkoministeri on vastustanut, toteutuvat. Tästä esimerkkinä Suomen jäsenyydet EEC:ssä, ETA:ssa, EU:ssa, eurossa ja unionin puolustuksessa. Vain Nato-jäsenyys puuttuu, toistaiseksi

Sunnuntai-ilta. Sopivan rauhallinen viikonloppu takana päin. Sain ladattua pattereita. En miettinyt työasioita pätkääkään…tai no en ainakaan paljoa. Pahin stressi laantui.

Perjantai-iltana juttelimme pitkään Suzannen kanssa ja pohdimme yhdessä miten voisimme löytää paremman tasapainon työn ja perhe-elämän yhdistämiseen. Ikuinen dilemma. Viisasten kiveä ei löytynyt. Prioriteetti on kuitenkin selkeä: lapset ensin.

Välillä tuntuu vain siltä, että olen huono isä, huono aviomies, huono kaveri ja sitten en saa kaikkia haluamiani töitäkään tehtyä. Suzanne aloittaa työt maanantaina kuuden kuukauden äitiysloman jälkeen. Paluu työelämään noin pitkä tauon jälkeen ei ole helppoa. Morkkis on taattu.

Lauantaina kävimme Emilien kanssa jumpassa, jonka jälkeen lounastimme Tuomaksen, Noran ja Rebekan kanssa. Yksi Brysselin hyviä puolia on, että meillä on paljon kavereita, joilla on pieniä lapsia. Voidaan yhdessä valittaa lapsiperheen arjesta.

Illaksi olimme vuokranneet pari filmiä – Cold Mountain ja Serendepity. Draama ja romanttinen komedia, juuri sopivia pätkiä lauantai-iltaan.

Sunnuntaina kävimme perhekuvauksissa. Senhän piti tietenkin olla ihan rauhallinen juttu, mutta…sählinki oli normaali. Muksujen kylpemiseen ja pukemiseen meni odotettua kauemmin. Pääsimme sen verran myöhään liikenteeseen, että Suzanne piti syöttää Oliverille porkkanamössöä auton takapenkillä. Kun pääsimme perille Oliver tietenkin oksensi juhlapaitansa päälle.

Kuvausten jälkeen juhlimme au pairimme Darjan synttäreitä paikallisessa Italialaisessa ravintolassa. Käymme siellä usein viikonloppuisin. Lapsiystävällinen paikka. Henkilökunta tykkää sen verran suomalaisista, että tarjoilevat usein aterian jälkeen jääkylmää Finlandiaa. Eihän sitä voi kieltäytyä…

Koneessa Vaasasta Helsinkiin, josta jatkan illalla Brysseliin. Raskas päivä. Raskas viikko. Olen fyysisesti ja henkisesti puhki. Energiajuomilla ja kahvilla ei näytä olevan vaikutusta. Viikonloppu tuee kreivin aikaan.

Huonosti nukutun yön jälkeen olin Irmeli Walldén-Pauligin vaalitilausuudessa klo. 7.30. Oli kiva nähdä Irmeli pitkästä aikaa. Vanhana perhetuttuna hän huomautti äidillisesti, että näytän väsyneeltä. Myönsin.

Vaalitilaisuuden jälkeen luennoin FIM-pankkiriliikkeen asiakkaille laajentumisen mahdollisuuksista ja uhista. Kävin läpi viimeisimmän laajentumisen, seuraavan laajentumisen ja Turkin. Perusteesi: laajentuminen on aina enemmän mahdollisuus kuin uhka.

Tämän jälkeen vuorossa oli Metsäliitto, jossa puhuin meppityöstäni, komissaarien kuulemisista ja uninin tlevaisuushaasteista. Metsäliiton jälkeen kävin Helsingin Kokoomuksen kunnallisvaalikampanjan mainoskuvauksissa. Toivottavasti en ollut liian levoton.

Kuvauksista ehdin juuri ja juuri Vaasan koneeseen. Vaasassa olin auttamassa kunnallisvaaliehdokkaita, erityisesti Salla Rundgrenia. Jos olisin Vaasalainen niin äänestäisin Sallaa. Supertyyppi!

Piitu oli Vaasassa aamupäivällä. Minä iltapäivällä. Annoimme haastattelut Pohjalaiselle ja Ilkalle.

Iltapäivällä sain käsiini tekstin, jonka ulkoministeri oli kirjoittanut kotisivuilleen. Minun ei varmaankaan pitäisi reagoida, mutta en malta olla hiljaa. Älyllisellä epärehellisyydelläkin on rajansa, vaikka kyseessä olisi ulkoministeri.

Ulkoministeri kirjoittaa kotisivuillaan seuraavasti:

”Toinen (turvallisuuspoliittiseen keskusteluun) liittyvä kummajainen on kokoomuksen jälkijättöinen arvostelu hallituksen menettelystä silloin, kun EU-perustuslain puolustusartikloista sovittiin. Kokoomuksen EU-asiantuntijana esiintyvä tuore meppi arvostelee ulkoministeriä siitä, että hän herätti muissa EU-maissa suurta ihmetystä ’vesittämällä’ puheenjohtajamaan esittämän ns. turvatakuulausekkeen. Samanaikaisesti kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa uusi puheenjohtaja Katainen leimasi Suomen esiintymisen turhaksi, kun kuitenkin lopulta hyväksyimme puheenjohtajamaan ehdotuksen.

Kokoomuksen kannattaisi ensin keskuudessaan löytää yksimielisyys siitä, mitä sen mielestä perustuslaki-neuvotteluissa tapahtui ennen kuin se rientää lisäämään käsitesekaannusta. Vasta kun Kataiselle tästä huomautettiin hän huomasi korjata puheensa siten, että Suomi hyväksyi puheenjohtajan toisen, korjatun esityksen.

Näin todella tapahtui. Puheenjohtajan uusi esitys syntyi paljolti juuri Suomen aktiivisen vaikuttamisen seurauksena. Myös uusittu ehdotus vahvisti EU:n keskinäistä solidaarisuutta ja jäsenmaiden turvallisuutta, mutta muotoilulla saavutettiin kaksi tärkeää asiaa. Oli keskeisen tärkeätä säilyttää EU:n yhtenäisyys, sillä alkuperäinen esitys olisi mitä ilmeisimmin johtanut siihen, että jotkut jäsenmaat – aivan Suomen käyttäytymisestä riippumatta – olisivat pyytäneet ja saaneet artiklasta erillisen opting out-mahdollisuuden.

Toinen, vähemmälle huomiolle jäänyt seuraus Suomen aktiivisuudesta oli, että sillä vältettiin myös yksi mahdollinen hiertämiskohde transatlanttisissa suhteissa.” Näin siis ulkoministeri.

On sinällään aika herttaista mutta kansanvallan kannalta huolestuttavaa, että Suomen ulkoministeri kokee tarvetta siirtää eduskunnan turvallisuuspoliittisen keskustelun nettisivuilleen.

Koska hän kuitenkin esittää faktoina selviä väärinkäsityksiä, on syytä jatkaa keskustelua internetissä. Toivottavasti kansanedustajatkin pääsevät jossain vaiheessa tästä hiukan sisäänpäin lämpiävästä keskustelusta osalliseksi.

Kokoomuksen kritiikki ei ole jälkijättöinen. Kokoomus (ja Paavo Lipponen) kritisoivat hallitusta heti kun Suomi (ulkoministerin johdolla) lähti vesittämään turvalauseketta.

Kun Italian ensimmäinen ehdotus 40.7 artiklasta pöydättiin ulkoministeri pisti heti STT:lle tiedotteen, jossa hän uskotteli (itselleen), että muotoilu ei merkitse turvataetta. Seuraavana päivänä hallitus päätti, että kyllä se merkitsee ja lauseketta pitää vesittää.

Ulkoministeri väittää, että Suomen suuri saavutus EU:n turvatakuulausekkeen muotoilussa oli puheenjohtajan esityksen muuttaminen tavalla, jolla säilytettiin EU:n yhtenäisyys ja vältettiin transatlanttisten suhteiden vahingoittaminen. On jälleen syytä kysyä, millä planeetalla ministeri asuu.

On myös syytä kerrata, mitä todella tapahtui.

Puheenjohtajan alkuperäisessä esityksessä sanottiin, että ”Jos jokin jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan määräysten mukaisesti.”

Suomen 5.12. tekemässä esityksessä sanottiin, että ”Jos jäsenvaltio joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, se voi pyytää muita jäsenvaltioita antamaan kaikin käytettävissä olevin keinoin sotilaallista tai muuta apua YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisesti.”

Puheenjohtajan uusi esitys, johon ulkoministeri viittaa, oli seuraava: ”Jos jokin jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan määräysten mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen.”

Mitä siis tapahtui? Suomi sai turvatakuuartiklaan maininnan ”tiettyjen jäsenvaltioiden” politiikan erityisluonteesta. Jos tällä pelastettiin paitsi EU:n yhtenäisyys myös transatlanttiset suhteet, on syytä olla iloinen.

Samalla tulimme kuitenkin ilmoittaneeksi muille jäsenvaltioille, ettemme halua olla heidän kanssaan liitossa. Tämä aiheuttaa edelleen hämmennystä, niin kuin Ranskan puolustusministerin puheenvuorot ovat osoittaneet.

Suomen ehdotus ei mennyt läpi siitä yksinkertaisesta syystä, että se vain toistaa YK:n peruskirjassa jo mainitun oikeuden. EU:ta hiukankaan pidempään seuranneet tietävät ettei se käy, koska EU:n perussopimuksessa on erillinen määräys siitä, että EU:n politiikka perustuu kokonaisuudessaan YK:n peruskirjan kunnioitukselle.

Avunantovelvoitetta ei YK:n jäsenillä ole. Jos EU:n perustuslaillinen sopimus hyväksytään, sen jäsenvaltioilla on. Tästä syystä keskustelu liittoutumattomuudesta on toden totta naurettavaa.

Yksi seikka on tässä keskustelussa kuitenkin jäänyt kokonaan huomiotta – ulkoministerin kannalta ymmärrettävistä syistä.

Turvatakuulauseke on vain yhden perustuslaillisen sopimuksen artiklan alakohta. Sitä on siis luettava koko artiklan luomassa yhteydessä.

Puheenjohtajan ”uusi esitys” syntyi todennäköisesti neuvoston oikeuspalvelussa. Siellä oli huomattu, että kyseisen 40 artiklan alkupäässä on jo maininta siitä, että tämä artikla ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen. Tämä määräys on myös nykyisessä perussopimuksessa.

Toistamalla se mikä olisi muutenkin voimassa Suomi siis saatiin tyytyväiseksi samalla kun mikään ei oikeudellisessa mielessä muuttunut. Se oli hyvä lopputulos EU:n kannalta mutta naurettava Suomen kannalta. Maineemme täysivaltaisena ja täysin sitoutuneena EU:n jäsenvaltiona tärvättiin mutta avunantovelvoite tuli. Asiaa voi selittää miten päin tahansa, mutta näin siinä kävi.