Pitkä viikko takana päin. Istun autossa matkalla Lahdesta lentokentälle. Sieltä iltalennolla Brysseliin.

Tänään oli erinomainen meppikiertuepäivä. Aamu alkoi maikkarin Huomenta Suomella, jossa puhuin Esko Seppäsen kanssa EU:n budjetista, perustuslaista ja Turkin EU-jäsenyydestä.

Sen jälkeen meillä oli palaveri kokoomuksen ulkoasiain- ja suurenvaliokunnan kansanedustajien kanssa.

Kokousta veti Jari Vilén, Suvi Lindén, Kimmo Sasi ja Ilkka Kanerva. Erinomainen palaveri. Kävimme läpi syksyn agendaa. Jari on tuonut uutta puhtia meppien ja kansanedustajien yhteistyöhön. Erinomaista.

Eduskunnasta suuntasin Kai Mykkäsen (kotimaan avustaja) kanssa Lahteen, jossa pidin luennon Päijät-Hämeen yrittäjille. Paikalla oli noin 70 kuulijaa.

Paikallisradion haastattelun jälkeen vuorossa oli meppikiertueen ”jalkautuminen” Lanunaukiolle. Myös Piitu oli paikalla. Eija-Riitankin piti olla, mutta Lufthansa jätti hänet eilen illalla Frankfurtiin ylibuukkauksen takia.

Juttelimme porukoiden kanssa EU-asioista. Paikalla oli paljon väkeä: pitkälti yli 100 henkeä. Tuli hyvä olo: meppikiertuekonsepti toimii. Toivottavasti vastaanotto on yhtä hyvä ensi perjantaina Oulussa.

Koneessa matkalla Frankfurtista Helsinkiin, jonne laskeudumme vähän klo. 23.00 jälkeen. Lähdin Strasbourgista äänestysten jälkeen bussilla klo. 15.30. Matka Strassista Suomeen on pitkä.

Pääsen toivottavasti nukkumaan keskiyön pintaan. Huomenna aamulla pitäisi olla maikkarin aamutelkkarin meikissä klo. 7.00. Sieltä suuntaan eduskuntaan ja edelleen Lahteen, jossa meillä on meppikiertue.

Konkareiden mukaan tämä Strasbourgin viikko oli kevyt. Äänestyksiä oli alle 50.

Jos väittää tietävänsä mistä joka kerta tuli äänestettyä niin valehtelee. Ei jokaista pientä muutosehdotusta voi tietää. Pääasia, että tietää raportin, julkilausuman tai mietinnön peruspilarit ja tekee päätöksen sen pohjalta. Toisaalta ryhmäkuri on aika tiukka ja ennen jokaista äänestyskierrosta saamme tarkat listat siitä, miten pitäisi äänestää.

Juuri nyt väsyttää. Olisi kiva päästä kotiin perheen pariin. Lähdin kotoa sunnuntaina. Viisi päivää ja viisi yötä poissa kotoa. Se on pitkä aika, liian pitkä. Pitää löytää vaihtoehtoinen matkustuskeino.

No niin, se on sitten tehty…Pidin tänään elämäni ensimmäisen puheenvuoron täysistunnossa. Puolet puheesta oli suomeksi, toinen puoli ruotsiksi. Se kesti kokonaiset kaksi minuuttia.

Aiheena oli EU:n perustuslaki. Puheenvuoroni osa oli suullista kysymystä, jossa Euroopan parlamentti patistaa neuvostoa ja komissiota koordinoimaan perustuslain ratifiointia.

Puolustin voimakkaasti EU:n perustuslaillista sopimusta ja väitin, että se tekee EU:sta tehokkaamman, selkeämmän ja demokraattisemman. Mielestäni sopimuksen kansallinen ratifiointi ei tarkoita sitä, että se olisi pelkästään kansallisen hallinnon asia, vaan se on myös jokaisen EU:n instituution intressi. Komission, neuvoston ja parlamentin toiminnan tulee tukea toinen toistaan tässä kysymyksessä.

Myös Euroopan parlamentin jäsenillä on tärkeä tehtävä viedä viestiä eteenpäin objektiivisin argumentein, herättäen keskustelua niin kotimaassaan kuin muuallakin. Korostin, että perustuslaillinen sopimus on hyväksyttävä jäsenmaissa vuoteen 2006 mennessä, tai muuten EU:lla on vaara ajautua historiansa pahimpaan institutionaaliseen kriisiin.

Sali oli korkeintaan puolillaan, kuten aina yleiskeskustelujen aikana. Lehterit olivat toki täynnä. Mendez de Vigo, Duff, Corbett, Dehaene, Lamassoure, Ellis ja Brok tulivat myöhemmin onnittelemaan ”neitsyyden menetyksestä”. Paikalla oli myös Euroopan parlamentin virallinen kuvaaja. Saamme kuvat ensimmäisestä puheenvuorostani tänään ja pistämme ne nettiin ensi viikolla.

Muutoin päivä oli eilistä rauhallisempi. Vain muutama tapaaminen, joista aamupala Olli Rehnin kanssa oli mielenkiintoisimmasta päästä. Keskustelimme muiden suomalaismeppien kanssa Turkin EU-jäsenyydestä. Turkki tulee jakamaan suomalaismepit kahtia, puolueryhmästä riippumatta. Itse olen Turkin jäsenyyden kannalla ja aion myös siitä lähiaikoina kirjoittaa. Toivon vain, että mepit eivät sorru populistisiin tai kansallismielisiin leiskautuksiin Turkista. Se on helppo tapa tappaa keskustelu.

Eilen meillä oli myös ensimmäinen ”elektroninen” äänestyskierros. Äänestimme vain kymmenestä asiasta. Parhaimpina viikkoina äänestyksiä voi olla jopa 1000. Kuulin myös eilen, että äänestysinnon säilyttämiseksi mepeille on keksitty mielenkiintoinen ”porkkana”…tai ehkä se on sittenkin ”keppi”. Nappia on painettava yli 50% äänestyksistä, muuten puolet viikon palkasta peritään takaisin. Ei hassumpi keksintö. Sali oli äänestyksen aikana tupaten täynnä…

Vauhdikas Strasbourgin tiistai. Päivä täynnä tapaamisia, äänestyksiä ja kokouksia. Ensimmäinen palaveri alkoi kello 8.00. Viimeinen alkoi klo. 21.00.

Haen edelleen työrytmiä. On karsittava turhat kokoukset pois, opittava keskittymään oleelliseen.

Tänään jaettiin mietintöjä ja lausuntoja. Sisämarkkinavaliokunnasta sain yhden varjomietinnön ja kaksi lausuntoa.

Budjettivalvontavaliokunnassa raportoin instituutioiden varainkäytöstä vuonna 2003. On hienoa, että pääsin heti hommiin.

Perustuslakivaliokunnassa ei vielä päätetty mietinnöistä. Veikkaan kuitenkin, että raportoin jossain vaiheessa vahvistetusta yhteistyöstä. Sehän sopii. Vahvistettu yhteistyö oli väitöskirjani aihe, joten eiköhän siihen raporttiin löydy materiaalia.

Euroopan parlamentissa huomaa nopeasti, että töitä piisaa kunhan niitä vain jaksaa tehdä (ja pyytää).

Kansallisiin kansanedustuslaitoksiin verrattuna tämä on individualistien parlamentti. Omalla aktiivisuudella meppi voi olla erittäin vaikutusvaltainen. Jos haluaa niin tänne voi yhtälailla kadota viideksi vuodeksi.

Pitkä päivä. Lähdin kotoa ennen seitsemää. Saavuin Strasbourgiin vasta kolmen kieppeillä.

Jäätteenmäki, Lax, Myller, Takkula, Seppänen, Virrankoski, ja Väyrynen olivat samassa koneessa. Matkustimme myös samalla ruuhkabussilla Frankfurtista Strassiin. Oli hauska kuunnella veteraanien neuvoja. Tunnelma oli leppoisa.

Ennen täysistuntoa meillä oli ryhmäkokous. Valehtislisin jos väittäisin, että se oli mielenkiintoien tai hyödyllinen. Jonkun tulisi saada tolkua ryhmäkokouksiin. Liikaa jaariettelua, liian vähän asiaa.

Täysistunnon yleisen keskustelun jälkeen komissaari Wallströn kävi läpi ympäristöasioita. Täysistuntoa seurasi vielä perustuslakivaliokunnan kokous, joka loppui vasta iltayhdeksältä. Sieltä riensi ryhmämme sisämarkkinavaliokunnan illallisille.

On mielenkiintoista havaita, että myös parlamentista löytyy paljon kansallisesti sisäänpäin lämpiävää porukkaa. Samassa ravintolassa meidän kanssa oli espanjalainen ja portugalilainen meppiryhmä. Paikalla oli myös portugalilainen komissaari Antonio Vitorino. Hän on loistotyyppi, johon tutustuin ensimmäistä kertaa Suomen puheenjohtajuuskauden aikana. Myöhemmin työskentelimme yhdessä konventin tiimoilta komissiossa.

Nyt pitää päästä pehkuihin. Täysistuntoäänestysten lisäksi minulla on huomenna yhteensä viisitoista tapaamista.

Kiva viikonloppu. Perjantaina vietimme rauhallisen perheillan. Löhöiltiin, leikittiin ja töllötettiin telkkaria.

Sain viimeiset Strasbourgin valmistelut pakettiin (tai paremminkin laatikkoon) perjantai-iltapäivänä. Brysselistä lähtee Strasbourgiin kirjaimellisesti ainakin yksi laatikollinen tavaraa jokaista meppiä kohti. Laatikko pakataan perjantaina ja sen pitäisi olla odottamassa työhuoneen ulkopuolella Strasbourgissa maanantaina.

Jatkuva matkustaminen Brysselin ja Strasbourgin välillä on tietenkin älytöntä, mutta se ei valitettavasti muutu miksikään niin kauan kun Ranska on EU:n jäsen. Mitäs niitä syyttämään: en jaksa uskoa, että Suomi luopuisi EU-parlamentista jos meillä sellainen olisi. Se on miljoonabisnestä Strasbourgin kaupungille.

Lauantaina meillä oli puutarhabileet vaalitiimille. Kaikkiaan 25 ydintiimiläistä eri puolelta Suomea tuli meille grillamaan. Pari vesipisaraa ei menoa haitannut. Todella hauska päivä. Loppuillasta Ville soitti pianoa ja kaikki hoilasivat suomalaisia klassikoita Juicesta Eppuihin.

Oli hienoa antaa edes vähän takaisin meidän tiimiläisille. Ilman tiimin panosta en olisi meppi. Juttelimme päivän (ja yön) mittaan vaalimenestyksemme salaisuudesta ja päädyimme siihen, että tiimihenki oli kaiken a ja o. Katsoimme myös 15 minuutin leikkaamattoman pätkän Ajankohtaisen kakkosen videota vaalibileistämme. Se oli täynnä hauskoja…ja noloja muistoja.

Annoin haastattelun huomiseen Hesariin. Haastattelussa ehdotan, että Gustav Hägglundista pitäisi tehdä Kokoomuksen presidenttiehdokas. Saa nähdä nouseeko ehdotuksesta vilkas keskustelu. Toivottavasti. Toivon myös, että Hägglund suhtautuu ajatukseen avoimesti. Hän olisi loistava kansakunnan hengenluoja ja ennen kaikkea suorapuheinen. Sellaista tarvitaan kaiken ulko- ja turvallisuuspoliittisen munkkilatinan keskelle.

Ryhmäviikko kallistuu kohti loppua. Täytyy myöntää, että ryhmäviikot ovat huomattavasti tylsempiä kuin täysistunto- ja valiokuntaviikot. Hirveä määrä poliittista löpinää ja erittäin vähän varsinaista substanssia. Ryhmäviikon hyöty on lähinnä siinä, että tapaa oman ryhmän jäseniä.

Viikon hyvä puoli oli myös, että sai luettua rästiin jääneitä asioita. Nyt olen päässyt paremmin sisään myös budjettivalvontavaliokunnan asioihin. Näyttää siltä, että saan hoidettavakseni mielenkiintoisen mietinnön. Siitä päätetään ryhmän sisällä ensi viikolla.

Kolmena iltana on ollut iltamenoja. Tiistaina söimme yhdessä ”nuorten” EPP-meppien kanssa. Ikäraja oli 36…minun takia. Ehkä me olemme enemmän nuorekkaita kuin nuoria. Veikkaan, että meillä tulee olemaan ihan mielenkiintoinen ryhmä nuoria liberaaleja vanhojen konservatiivien ryhmässä.

Keskiviikkona illastin Viron komissaarin, Siim Kallaksen, ja hänen kabinettipäällikkönsä, Henrik Hololein, kanssa. Henrik on tuttu jo vuodelta 1996, jolloin tapasimme ulkoministeriön kuvioissa. Siim Kallas oli uusi tuttavuus. Mukava ja osaava mies. Hänellä taitaa olla komission historian vakuuttavin CV: entinen pääministeri, ulkoministeri, valtiovarainministeri ja keskuspankin johtaja.

Tänään Brysseliin saapui minun ensimmäinen vierailuryhmä. Kutsuin tietenkin vaalien ydintiimini tälle keikalle. Tapaan kaikki illalla. Menemme yhdessä syömään. Huomenna olen järjestänyt porukalle vierailut Suomen EU-edustustoon, komission ja parlamenttiin. Lauantaina kaikki tulevat meille grillaamaan.

Ensi viikolla on täysistuntoviikko Strasbourgissa. Vauhtia riittää. Kalenteri on täynnä aamukahdeksasta iltayhteentoista. Tuntuu siltä, että Strasbourgissa käytetään jokainen minuutti hyväksi. Hyvä niin, jos näitä ryhmäviikkoja olisi enemmän niin tässä työssä ei olisi paljoakaan järkeä. Toivottavasti en kuullostaa liian virkamiesmäiseltä…

Seuraavien viikkojen kuumin peruna tulee olemaan Turkki. Mielipiteet ovat jyrkkiä molemmin puolin. Komission raportti Turkin valmiudesta aloittaa jäsenyysneuvottelut julkaistaan 6. lokakuuta. Ennen sitä rapa roiskuu Eurooppalaisilla keskusteluareenoilla. Siitä saimme esimakua jo tällä viikolla.

Varsinkin ranskalaiset kollegani vastustavat Turkin jäsenyyttä jyrkästi. He pelkäävät, että neuvottelujen aloittaminen Turkin kanssa johtaa siihen, että perustuslaki kaatuu kansanäänestyksessä. Mene ja tiedä.

Koneessa matkalla Helsingistä Brysseliin. Aamulla kävin Sanomatalolla, jossa Sami Smolander esitteli Hesarin EU-vaalitutkimuksen. Mielenkiintoinen tutkimus, joka oli meidän porukalle varsin imarteleva.

Mainontaamme suhtauduttiin erittäin positiivisesti. Soitin heti Eka Ruolalle ja kehuin hänet maasta taivaaseen, enkä syyttä.

Tutkimus osoitti myös, että mainonta ei tietenkään ole ratkaisevinta vaaleissa. Äänestyspäätökset tehdään ensisijaisesti lehtijuttujen, vaalikoneiden ja ehdokkaan kotisivujen pohjalta.

Sanomatalon jälkeen Päivi Hautalahti haastatteli meikäläistä Ruotuväkilehteen. Ensimmäinen kerta kun tapasin naispuolisen alikersantin. Niin ne ajat muuttuvat, ja aina vaan parempaan suuntaan. Oli kiva palautella mieleen inttiaikoja.

Haastattelun jälkeen suuntasin Helsingin Rotareiden lounaalle, jossa alustin EU:n demokratiavajeesta. Korostin jälleen kerran, että unionia ei pidä verrata kansallisvaltioon. Perinteinen demokratia toteutuu ainoastaan jos EU:sta tulee puhdas liittovaltio. Sitä päivää emme valitettavasti näe ihan lähiaikoina.

Ilta-Sanomat havainnollisti tänään havahduttavalla tavalla urheilun todellisen merkityksen. En tiedä oliko se sattumaa, mutta IS-urheilu oli pistetty samalle aukeamalle, jossa oli kuvia traagisesta Beslanin terrori-iskusta.

Vasemmalla puolella oli äiti, joka itki tyttärensä hautajaisissa. Oikealla puolella oli liite, jonka kannessa oli kuva Raimo Summasesta ja Janne Niinimaasta otsikolla: ”Leijonat kriisissä”. Kaikki on suhteellista…ei vähintään World Cup.

Taas koneessa. Tällä kertaa matkalla Brysselistä Helsinkiin.

Perjantaina avasimme meppikiertueen. Ei ehkä mennyt ihan odotusten mukaisesti. Seminaarissa oli vähänlaisesti porukkaa ja lehdistö ei pahemmin noteerannut kiertueavausta. Taisimme epäonnistua tiedottamisessa. Kolmen Sepän patsaalla meni jo paremmin. Ihmiset tulivat juttelemaan ja Kokoomuksen kunnallisvaaliehdokkaat tekivät uutterasti vaalityötä.

Tuntui jotenkin hassulta seistä taas karkkikori kädessä Kokoomuksen teltalla. Alussa ei oikein ollut draivia, mutta kyllä se sitten siitä lähti kun pääsin vauhtiin. Lensin perjantaina Villen kanssa takaisin Brysseliin. Oli kiva jutella EP-työstä, Suomen politiikasta ja perheasioista.

Brysselin viikonloppu oli pitkästä aikaa aurinkoinen ja lämmin. Minun piti työstää Antti Satulin muistokirjaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Lauantaina veimme Emilien Suomi-Klubin ”yleisurheilutreeneihin”. Muutama vapaaehtoinen oli järjestänyt hienon ohjelman ja paikalla oli lähes 100 lasta kolmivuotiaista aina varhaisnuoriin.

Sunnuntaina menimme Belgian Six Flags – huvipuistoon Wavressa. Se sijaitsee vain 10 km päässä kotikonnuiltamme. Loistava löytö. Huvipuisto oli hyvässä kunnossa ja siellä riittää lapsille laiteita vuosiksi eteenpäin.

Huomenna luennoin arvovaltaiselle Rotariporukalle EU:n demokratiavajeesta. Annan myös haastattelun Ruotuväkeen ja tapaan erään markkinointitutkijan, jonka kanssa käymme läpi kampanjamme hyviä ja huonoja puolia.

Ensi viikolla on ryhmäviikko. Meillä on siis tukku ryhmäkokouksia, joissa valmistelemme ensi viikon täysistuntojen poliittista linjaamme.

Brysselin työviikko kallistuu kohti loppuaan. Perjantaina olen Suomessa – avaamme kokoomusmeppien EU-kiertueen. Tavoitteenamme on kiertää Suomea joko erikseen tai yhdessä joka perjantai. Tämä on yksi tapa tehdä EU:ta tutuksi.

Keskiviikkona ja torstaina olin perustuslakivaliokunnassa. Nautin. Institutionaaliset kysymykset ovat tuttuja. Keskusteluun on helpompi osallistua, kun ainakin luulee tietävänsä mistä on kyse.

Perustuslakivaliokunnassa keskustelimme Richard Corbettin ja Iñigo Mendez de Vigon perustuslakimietinnöstä. Lisäksi puhuimme budjetista, komissaarien kuulemisesta ja perustuslaillisen sopimuksen ratifioinnista. Kuulimme myös Hollannin ulkoministerin, Ben Botin, selostuksen puheenjohtajamaan suunnitelmista.

Melkein kaikki olivat sitä mieltä, että Euroopan parlamentin pitää puolustaa perustuslakia. Se on huomattava parannus aikaisempiin sopimuksiin. Näinhän se on. uusi sopimus ei tietenkään ole täydellinen, mutta kyllä se tehostaa ja selkeyttää nykyjärjestelmää.

Kukaan ei halua puhua siitä, mitä tapahtuu jos joku jäsenmaa ei hyväksy sopimusta. Yritin tivata Ben Botilta vastausta tähän kysymykseen, mutta hän tyytyi toteamaan, että siihen ongelmaan puututaan vasta jos joku äänestää sopimusta vastaan. Niinpä…

Oma veikkaukseni on, että sopimus kaatuu jossain jäsenmaassa. Sen jälkeen ajaudutaan poliittiseen kriisiin. Ei kuitenkaan kannata aliarvioida unionin kykyä selviytyä kriisistä. Oletan myös, että kriisin syvyys on pitkälti riippuvainen sopimusta vastaan äänestäneen maan koosta. Mitä suurempi maa, sen suurempi ongelma.

Käsittelimme valiokunnassa myös julkilausumaa, jossa kehotettaisiin järjestämään kansanäänestykset samalla viikolla. Ajatus on jalo, mutta veikkaan, että käytännössä se ei onnistu. Tässäkin parlamentin pitäisi olla varovainen – jäsenmaita ei kannata neuvoa näin arkaluontoisissa asioissa.