Koneessa matkalla Helsinkiin, jossa huomisen meppikiertueen ensimmäinen tilaisuus alkaa klo. 7.30. Kiertuepäivä loppuu Vaasassa klo. 17.30. Sieltä Helsingin kautta takaisin Brysseliin.

Tuntuu siltä, että juoksen tilaisuudesta toiseen kuin päätön kana…tai pikemmin päätön poliitikko. Tänään sain onneksi häärätä lempiaiheeni – EU:n perustuslain – parissa.

Aamulla jatkoimme perustuslakivaliokunnassa keskustelua Richard Corbettin ja Iñigo Mendez de Vigon raportista.

Inigo (ryhmämme koordinaattori) ilveili meikäläiselle (ryhmämme varakoordinaattori) jatkuvasti. Lopuksi hän totesi, että ”Alexin kaikki muutosehdotukset otetaan huomioon”.

Tulemme hyvin toimeen Iñigon kanssa – espanjalainen, jolla on aina pilke silmäkulmassa. Tapasimme ensimmäistä kertaa eräässä seminaarissa Madridissa vuonna 1998.

Hän muistutti minua tänään miten olimme napit vastakkain Suomen puheenjohtajuuskaudella vuonna 1999. Valmistelin virkamiehenä perustuslakikonventtia. Hän halusi, että varajäsenet pääsisivät saliin. Minä en. Olin unohtanut koko jutun…Iñigolla on liian hyvä muisti.

Perustuslakivaliokunnan jälkeen olin ranskalaisen Le Point-aikakausilehden haastateltavana. Keskustelimme Ranskan vaikutusvallasta EU:ssa.

Teesini oli, että Ranskalla on tällä hetkellä identiteettikriisi, mutta turhaan. Laajentumiset eivät murenna ranskalaisten vaikutusvaltaa Brysselissä – se on ja pysyy vahvalla pohjalla. Koska päivä oli niin kiireinen, söin haastattelun aikana lounaaksi ranskanleipää.

Seuraavaksi oli vuorossa ruotsalaiskomissaari Margot Wallströmin kuuleminen. Hän selviytyi grillauksesta kunnialla. Wallström on hyvä ”kommunikaattori” (vaikka tuleekin Ericssonin luvatusta maasta).

EU tarvitsee Wallströmin kaltaisia komissaareja, jotka osaavat puhua selkokieltä. Unionilla ei ole demokratia- tai informaatiovajetta vaan kommunikaatiovaje.

En voinut olla piikittämättä Ruotsin sosiaalidemokraattista hallitusta. Totesin kysymykseni aluksi olevani iloinen siitä, että sosiaalidemokraattinen Wallström suhtautuu niin myönteisesti EU:iin. Toivoin, että pääministeri Persson olisi samoilla linjoilla.

Kysyin Wallströmiltä uuden EU-ulkoministerin roolista ja Turkki-keskustelun suhteesta perustuslakiin. Vastaukset olivat mielestäni hyviä.

Ruotsin ja Ranskan televisio innostuivat sen verran kysymyksistäni, että pyysivät haastattelut heti kuulemisen jälkeen. Kielitaidosta on hyötyä…

Kuulemisen jälkeen väitöskirjaa Cambridgen yliopistossa valmisteleva tutkija kävi haastattelemassa meikäläistä Nizzan sopimuksen kauppapoliittisista neuvotteluista. Huomasin, että muistini on lyhyt. Toivon, että tutkija oli ainakin osittain tyytyväinen vastauksiini

Akateemisesta haastattelusta menin puhumaan nuorille uusien EU-maiden toimittajille uuden parlamentin haasteista. Paikalla oli yksi sosialistimeppi ja yksi vasemmistomeppi. Molemmat ovat olleet meppejä vuodesta 1995. Toivottavasti en puhu samanlaista sontaa viiden vuoden kuluttua.

Valmistelin äsken huomiset puheenvuorot ja haastattelut. Kohta laskeudutaan. Isä odottaa kentällä. Nyt väsyttää. Pitää päästä pehkuihin ennen keskiyötä.

Väsynyt olo. Pari lyhyttä yötä. En ole ehtinyt kuntoilla tällä viikolla. Tiukka aikataulu ja paljon asioita työpöydällä. Pitää oppia hallinnoimaan ajankäyttöä paremmin.

Aamulla sain hoidettua rästejä. Lähetin kommentteja Antti Satulin muistokirjan eri lukuihin. Enää muutama luku jäljellä. Kahden viikon sisällä ensimmäinen käsikirjoitus on kustantajalla.

Aamupäivällä puhuin myös Puolan parlamentin (Sejm) edustajille perustuslakivaliokunnan toiminnasta. Ihan mielenkiintoinen keskustelu, josta huomasi, että puolalaiset kansanedustajat haluavat oppia enemmän EU-parlamentin toiminnasta.

Olin lounaalla vanhan kollegani Sylvie Goulardin kanssa. Hän oli myös Prodin neuvonantajaryhmän jäsen.

Seurassamme oli kolme EU-toimittajaa arvovaltaisista lehdistä: Le Monde, Figaro ja Financial Times Deutschland. Keskustelimme lähinnä Turkista.

Sylvie on juuri julkaissut kirjan Turkista. Hän vastustaa voimakkaasti Turkin EU-jäsenyyttä. Le Monden toimittaja tuki Sylvietä. Me muut opponoimme. Vilkas keskustelu.

Iltapäivä kului perustuslakivaliokunnassa, jossa keskustelimme Corbettin ja Mendez de Vigon mietinnöstä. Siitä tulee Euroopan parlamentin kanta EU:n uudesta perustuslaista. Mietintö on hyvä ja tuin sitä, vaikka ehdotin siihen paljon muutoksia.

Huomenna on taas täysi päivä. Illalla lennän Suomeen. Perjantaina olen meppikiertueella Helsingissä, Espoossa ja Vaasassa. Olen oravanpyörässä…

Sekalainen päivä. Aamulla sisämarkkinavaliokunta. Iltapäivällä tapaamisia ja illalla budjettikomissaari Dalia Grybauskaiten kuuleminen.

Sisämarkkinavaliokunta oli henkilökohtaisesti historiallinen, koska esittelin ensimmäistä kertaa kaksi tulevaa lausuntoani.

Niistä ensimmäinen käsitteli vitamiineja ja hivenaineita; toisessa määritellään elintarvikkeiden terveysväittämiä. Kävin läpi asetusehdotusten merkitystä kuluttajille ja tavaroiden vapaalle liikkumiselle. Molemmat lausunnot tulevat valiokunnan käsittelyyn tammikuussa. Vetovastuu on ympäristövaliokunnalla.

Iltapäivän aluksi tapasin suomalaisia kuljetusalan edustajia. Keskustelimme mm. työaikadirektiivistä, joka rajoittaa kuljettajien työviikon 48:n tuntiin. Mielestäni päätös oli huono. Asia nousee esille uudestaan vuonna 2007.

Toisessa palaverissa kävimme virkamiesten kanssa raporttiani konventin rahankäytöstä. Mielestäni neuvoston asiakirjat eivät ole tarpeeksi yksityiskohtaisia. Päätimme lähettää kirjeen neuvostolle. Pyydämme lisää informaatiota.

Illalla oli Grybauskaiten kuuleminen. Esitin kaksi kysymystä, joihin tuore liettualaiskomissaari vastasi hyvin. Ylipäätän hän selvisi kuulustelusta erinomaisesti. Hän tunsi asiat ja vastasi itsevarmasti. Antaisin kouluarvosanaksi 9.

Illalla riensin kotiin ja ehdin vielä lukea Emilielle iltasadun. Aika tyypillinen meppipäivä.

Koti-isä tai -äiti tekee raskaampaa työtä kuin meppi. Sen sain kokea tänä viikonloppuna. Olin yksin lasten kanssa lähes koko viikonlopun. Tai no en edes ollut ihan oikeasti yksin, koska suoriuduin tehtävästä au pairimme Darjan tiukassa valvonnassa. Viikonlopun jälkeen olin ihan poikki.

Suzanne oli kiinnittänyt jääkaapin oveen tyylikkään A4:n otsakkeella ”Weekend survival instructions”. Paperi sisälsi tarkan aikataulun ruokailuista ja muista vähemmän tärkeistä aktiviteeteistä…Selvä luottamuspula…Vietin viikonlopun ainoan rauhallisen hetken lasten nukkumaanmenon jälkeen. Se ei paljon auttanut, koska Oliver päätti herätä molempina aamuina klo. 5.30.

Maanantaina oli kiva tulla töihin rauhoittumaan. Tai paremminkin olisi ollut kiva tulla rauhoittumaan. Koska olin torstaina ja perjantaina meppikiertueella Suomessa, niin pöydällä oli paljon rästejä. Vastaamattomia sähköpostiviestejä oli vähän yli 200. Sain ne purettua aamupäivällä.

Iltapäivällä meillä oli sisämarkkinavaliokunta, jossa keskustelimme jälleen kerran palveludirektiivistä. Huomenna minulla on ilo ja kunnia antaa tilannekatsaus kahdesta lausunnosta, jotka ovat valmisteilla. Toinen koskee vitamiineja ja mineraaleja, toinen taas terveysväittämiä. Nyt kotiin opiskelemaan niin, että ei tule puhuttua puuta heinää.

Laskeuduin Ouluun klo. 7.10. Oulun piirin Kokoomuksen nuori toiminnanjohtaja Nina Palonheimo oli vastassa. Loistotyyppi, joka on tuonut vauhtia piirin toimintaan. Kokoomus tarvitsee lisää Ninan kaltaisia dynaamisia (ja liberaaleja) toiminnanjohtajia.

Lentokentältä siirryimme YLEn radiohaastatteluun. Leppoisan mukava aamuhaastattelu, jossa puhuimme Turkin EU-jäsenyydestä, Hägglund avauksestani ja meppikiertueesta yleensä.

Radion jälkeen vuorossa oli Oulun Kalevan haastattelu. Nostin esille Hägglundin hyviä puolia ja kehuin häntä Suomen ”Colin Poweliksi”. Ihmettelin myös Jyrängin kolumnia, jossa hän piti Hägglundia sopimattomana presidentiksi. Onneksi emme elä yhteiskunnassa, jossa emeritusprofessorit määräävät kuka saa asettua ehdolle presidenttivaaleissa. Demokratiassa lopullinen päätös tehdään kansanvaalissa.

Olen aika yllättynyt runsaasta Hägglund-palautteesta. En ole koskaan saanut yhtä paljon palautetta tekemistäni EU-aloitteista…no, sen kai ei pitäisi olla yllätys. Jopa minä ymmärrän, että EU ei ole maailman seksikkäin aihe.

Viestejä on nyt tullut yhteensä 29. Niistä vain kaksi ovat olleet negatiivisia. Yksi niistä tuli eräältä upseerilta ja toinen puolustusministeriön virkamieheltä. Heitin molemmille vastakysymyksen: Halonen vai Hägglund? Molemmat vastasivat heti, että Hägglund. ”I rest my case”.

Muutenkin on ollut hienoa saada myönteistä palautetta aloitteesta puolueen ulko- ja sisäpuolelta. Muutamalla ensireaktio on ollut ehkä vähän empivä, mutta tarkemman pohdinnan jälkeen ajatusta on pidetty vähintäänkin mielenkiintoisena.

Median vastaanotto on ollut päällisinpuolin myönteinen. Keskisuomalaisen Erkki Laatikainen taisi haukkua ehdotusta, mutta sehän on vain myönteinen asia…

Keskustelu Hägglundista jatkuu. Veikkaan, että kohta siihen tulee pieni tauko, mutta kunnalisvaalien jälkeen, tai viimeistään Halosen ilmoituksen myötä, keskustelu lähtee liikkeelle uudestaan.

Kalevan haastattelun jälkeen meillä oli avoin tilaisuus Kokoomuksen piiritoimistolla. Kävin läpi syksyn EP-agendaa ja EU:n haasteita. Porukkaa oli hyvin paikalla. Taas osoitus siitä, että meppikiertue toimii. Piitu on Oulussa iltapäivällä. Minä hoidin aamupäivän.

Lensin takaisin Helsinkiin ennen puolta päivää. Olin lounasvieraana puheenjohtajamaa Hollannin suurlähetystössä, jossa puhuin EU-maiden suurlähettiläille. Kaikki EU-maat olivat paikalla.

Pidin tilannekatsauksen ja nostin esille viisi keskeistä EU-haastetta: Turkki, perustuslaki, Agenda 2007 neuvottelut, kilpailukyky ja unionin yhteinen puolustus. Suurlähettiläiden kynät sauhusivat.

En myöskään säästellyt näkemyksiäni Suomen nykyisestä EU-politiikasta. Siinä ei sinänsä ollut mitään uutta. Olen jo tuonut kritiikkini esille julkisuudessa.

Yleinen teesini oli, että EU:n tämän hetken kohtalonkysymykset ovat Turkki ja perustuslaki. Ei vähintään Ranskassa, jossa nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä. Oli myönteistä todeta, että vimeisimmässä gallupissa 67% ranskalaisista kannattavat uutta perustuslakia, Turkista riippumatta.

Tuntui hienolta saada esittää omia suoria mielipiteitä ilman pelkoa siitä, miten asiat raportoitaisiin pääkaupunkeihin. Virkamiehenä tätä vapautta ei ollut…siis ainakaan täyttä vapautta.

Nyt istun koneessa matkalla Helsngistä Brysseliin. Edessä on touhuntäyteinen viikonloppu. Suzanne on menossa Ranskan rannikolle työn puolesta. Heidän toimistolla on ”hengenkohotusviikonloppu”. Minä jään kotiin hoitamaan Emilietä ja Oliveria. Saa nähdä luottavatko Suzanne ja au pairimme Darja minun kapasiteettiin hoitaa kahta pientä lasta yksin. Pelkään pahoin, että he ovat laatineet jonkinlaisen valvontamekanismin….

Reissupäivä. Lensin aamukoneella Brysselistä Helsinkin. Tai en tiedä voiko sitä aamukoneeki kutsua. Se lähtee Brysselistä klo. 9.15 ja saapuu Helsinkiin tunnin aikaerosta johtuen vasta klo. 12.55. Ennen oli parempi yhteys, joka lähti Brysselistä jo seitsemän pintaan.

Alkuiltapäivästä minulla oli pari palaveria, joista yksi oli kunnallisvaaliehdokas Kirsi Pihan kanssa. Oli kiva nähdä Kirsiä pitkästä aikaa. Hän on hyvässä vedossa, kuten aina. Kuun lopussa Kirsi julkaisee kirjan yrittäjyydestä. Hänelle on myös tulossa toinen vakiokolumni. Hieno homma, Kirsillä on tunnetusti terävä kynä.

Koska Kirsi ei huolinut minua kampamjapäälliköksen niin ehdotin itselleni toista roolia: voisin olla hänen ?Shampanjapäällikkönsä?. Kirsi hyväksyi ehdotuksen.

Iltapäivällä luennoin Munkkiniemen Rotareille EU:n tulevaisuudesta. Tuli taas tukku hyviä kysymyksiä. Toivottavasti vastaukset kelpasivat.

Illaksi riensin Metsäteollisuusliittoon, jossa meillä oli kokoomusmeppien ja avustajien yhteispalaveri. Kävimme läpi rutiineja ja puhuimme avoimesti ensimmäisten työviikkojen kokemuksista.

Ryhmämme hyvä puoli on, että voimme keskustella asioista rehellisesti. Jos joku asia jurppii, niin se sanotaan.

Olin kotona jo klo. 10.00. Se oi tarpeen, koska herätyskello soi huomenna klo. 4.30. Oulu here I come!

Nyt on syyskauden työkalenteri valmis: kaksi mietintöä (instituutioiden ja konventin rahankäyttö), kaksi lausuntoa (vitamiinit ja terveysvaatimukset) sekä yksi varjoraportti (vakuutus). En olisi ikinä uskonut, että saisin näin paljon hommia heti kättelyssä. Varsinkin budjetinvalvonnasta tuli odotettua mielenkiintoisempi.

Budjetinvalvontavaliokunnassa jaettiin aamulla tehtävät. Sain vastuudelleni komission hallintouudistukset. Veikkaan, että tästä syntyy paljonkin keskustelua seuraavan 2,5 vuoden aikana. Raportti konventin rahainkäytöstä tulee myös olemaan mielenkiintoinen. Konventin budjetti oli loppujenlopuksi aika pieni, noin neljä miljoona euroa. Toivotaan, että se käytettiin oikein.

Iltapäivällä pidin palaverin Petun, Antti Timosen (Piitun avustaja) ja Olivier Dreuten (EPP-virkamies) kanssa. Keskustelimme aiheista, joista raportoin sisämarkkinavaliokunnassa. Aikataulu on nyt selvä. Puhun siitä tarkemmin ensi tiistain valiokunnassa.

Kello tikittää. On jo myöhä. Pitää vielä pakata. Lähden huomenna aamulla Suomeen. Torstain vietän Helsingissä erinäisissä palavereissa. Käyn myös luennoimassa Munkkiniemen Rotareille. Perjantai-aamuna lähden Ouluun osana meppikiertuetta.

Täyteen pakattu päivä. Aamulla sain vastattua muutamaan sähköpostiin. Inboxin hallinnointi on kuitenkin takkuillut viime päivinä. En ole ehtinyt vastata saati arkistoida tarpeeksi. Huonoa ajanhallintaa.

Aamun ensimmäinen kokous alkoi klo. 9.00. Vuorossa oli USA-valtuuskunnan järjestäytymiskokous. Olisivatpa kaikki kokoukset yhtä tehokkaita. Kymmenessä minuutissa nimettiin puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat, ja päätettiin seuraavan kokouksen päivämäärästä.

Muutoin aamupäivä meni EPP-ryhmämme sisämarkkinavaliokunnan kokouksessa. Kävimme läpi palveludirektiiviä. Siitä tulee vielä iso juttu. Tuntuu siltä, että keskustelua leimaa väärinkäsitys väärinkäsityksen perään. Paljon töitä itse kullakin.

Lounastin tilintarkastustuomioistuimen suomalaisjäsenen, Aunus Salmen, kanssa. Kävimme läpi syksyn agendaa. Odotan innolla tilintarkastustuomioistuimen raporttia instituutioiden rahankäytöstä. Minulla on kunnia laatia vastaraportti Euroopan parlamentin nimissä.

Iltapäivä kului budjetinvalvontavaliokunnassa, jossa tilintarkastustuomioistuimen jäsenet esittelivät toimintaansa. Vähän ihmeellinen kokous. Tuli vähän sellainen tunne, että mepit pantiin koulunpenkille. Tilintarkastajat kävivät läpi byrokraattisia kaavioita. Tylsää.

Illalla olin Economist-lehden ja CER-instituutin järjestämässä keskustelutilaisuudessa. Pääpuhujin olivat komissaari Pascal Lamy ja Economistin Charlemagne-palstan kolumnisti Gideon Rachman. Aiheena: ”Hajoaako EU?”.

Kumpikaan ei uskonut unionin hajoavan, mutta molemmat ennustivat tuleville vuosille minikriisejä Turkin EU-jäsenyydestä perustuslain ratifiointiin.

Illan päätteeksi kävin vielä Brysselin kansallisseuran kokouksessa puhumassa EP-kauden haasteista. Paikalla oli paljon väkeä ja mepeistä lisäkseni Piitu, Eija-Riitta ja Ari. Hyvä keskustelu.

Huomenna jaetaan budjetinvalvontavaliokunnan mietinnöt. Sen jälkeen syksyn työohjelma on pitkälti valmis. Näyttää siltä, että pöydälläni on kokonaiset viisi raporttia. Savottaa riittää.

Aamupäivällä tapasin pari lobbaria, yksi niistä oli Ikean Brysselin toimiston kaveri. Tuntui jotenkin hassulta jutella hänen kanssaan. Teki koko ajan mieli kysyä ruuvaanko nyt kirjahyllystä oikeaa paikkaa kohdalleen. Hänen käyntikortista tuli mieleen ruokasalimme pöytä ja Ikean lihapullat.

Iltapäivällä meillä oli Euroopan parlamentin Bulgaria-valtuuskunnan järjestäytymiskokous. Olen valtuuskunnan täysjäsen. Toimin varajäsenenä USA-valtuuskunnassa. Molemmat mielenkiintoisia. Bulgariasta tulee EU-jäsen vuonna 2007. USA-suhteissa tapahtuu aina uutta.

Euroopan parlamentilla ei ole paljoakaan toimivaltaa ulkosuhteissa. Valtuuskuntien tavoitteena on lähinnä vahvistaa parlamenttien välistä yhteistyötä. Parlamenttikauden aikana tehdään muutama valtuuskuntamatka suuntaan ja toiseen.

Viikonlopun paras urheiluanti oli Euroopan voitto USA:sta golfin Ryder Cupissa. Historian suurin voitto: 18,5-9,5. Amerikkalaiset olivat paperilla kovempia, mutta kentällä vaisuja. EU-yhteistyötä parhaimmillaan. Taitaa olla lähes ainoa tapahtuma, jossa tuuletetaan avoimesti EU-lipun kanssa.

Sunnuntai-ilta. Rauhallinen viikonloppu. Patterit ladattu. Löhöilyä, leikkimistä, muksujumppaa ja lapsi-teatteria.

Perjantain paluumatkalla luin Tuomas Vimman Helsinki 12-kirjaa. Sain luettua kirjan loppuun tänään. Aika raju pakkaus. Pidin varsinkin kirjan alusta. Dekadentin Helsinkiläisen mainostoimisto-AD:n elämää ei voisi paremmin kuvata. Välillä kirja meni tietenkin täysin ”överiksi”, mutta hauskaa luettavaa kumminkin. Kieli oli loistavaa.

Kirjan loppu meni jo sitten vähän liikaa väkivaltaisen James Bondin puoleen. Olisi Vimma vaan jatkanut mainostoimiston virtuaalimaailmassa. Takaa-ajot ja raakuudet eivät sopineet kokonaisuuteen. Veikkaan kuitenkin, että kirjasta tulee myyntimenestys. Kirjan markkinoijat onnistuivat laatimaan huomiota herättävän slogaanin takakanteen: ”On vaikea olla nöyrä kun on niin vitun hyvä”.

Katsoimme Suzannen kanssa lauantaina Michael Mooren Oscar-palkitun dokumentin Bowling in Columbine. Odotin paljon, mutta petyin. Moore on täysin oikeassa Yhdysvaltojen päättömästä aseenkanto-oikeudesta, mutta koko juttu oli mielestäni tökerösti tehty. Huonoja haastatteluja. Faktoja olisi saanut olla lisää. Olisin odottanut Oscar-voittajalta enemmän.

Huomenna alkaa valiokuntaviikko. Budjetinvalvontavaliokunnassa on kokoukset tiistaina ja keskiviikkona. Sisämarkkinavaliokunnan EPP-porukalla on seminaari palveludirektiivistä. Lähden Suomeen jo torstai-aamuna. Tilaisuuksia on Oulussa ja Helsingissä.

Kirjoitan myös keskiviikoksi kolumnin Ilta-Sanomiin. Aiheena Turkki.