Työt täydessä vauhdissa. Kokouksia aamusta iltaan.

Sisämarkkinavaliokunnassa on jo ollut mielenkiintoisia keskusteluja Euroopan kilpailukyvystä, palveludirektiivistä ja kemikaaleista.

Budjetinvalvontavaliokunta tuntuu ainakin vielä vähän vieraalta. Paljon uusia asioita. Paljon opiskeltavaa.

Illalla pidimme kokoomusdelegaation palaverin, jossa keskityimme meppikiertueen käytännön järjestelyihin. Ei ole helppoa sovittaa yhteen kaikkien kalentereita. Saimme kuitenkin hyvän ohjelman syksyksi.

Vaikka EU-asiat ovat tuttuja, niin on myönnettävä, että välillä pöydällä on paljon uutta. Rutiinit ovat vielä hakusessa ja lukuaikaa ei tunnu olevan tarpeeksi.

Minun on löydettävä aikaa papereiden läpikäymiseen. En halua poliittiseksi pintaliitäjäksi. Omat valiokunta-asiat pitää oppia kunnolla.

Huomenna Emilie aloittaa koulun, tai paremmin sanottuna esikoulun. Se on iso asia kolmivuotiaalle, ja on se iso juttu vanhemmillekin.

Ainakin yksi uusi rutiini alkaa. Viemme Suzannen kanssa Emilien aamuisin kouluun. Koulu on onneksi vain 500 metrin päässä kotiovelta, matkalla juna-asemalle.

Vauhdikas viikonloppu.

Perjantaina luin Jyrki Lehtolan kolumnin Iltalehdessä. Hänen mielestään nettipäiväkirjani on liian positiivinen.

Ilahduin Lehtolan kolumnista. Se oli mielestäni loistava, kerrassaan erinomainen. Lehtolan kolumniksi hurjan positiivinen. Teki mieli kiljaista ”jippii”, mutta tyydyin hurrifraasiin ”jättekiva”.

Sunnuntaina olimme Span formulakisoissa. Perjantain päiväkirjamerkinnässä ennakoin, ettei viikonlopusta tule yhtä jännää kuin Häkkisen aikoina. Olin väärässä. Huippujännittävä kilpailu, joka päättyi suomalaisten kannalta hienosti.

Räikkösen ensimmäinen voitto tänä vuonna. Katsoimme viimeiset kierrokset Maclarenin pilttuusta. Oli kiva nähdä stressaantuneen tallin vilpitöntä iloa. Kimikin oli yhtä hymyä ja Kimin vanhemmat ymmärrettävän liikuttuneita.

Parlamentti aloitti tänään syyskautensa. Minulla oli sisämarkkinavaliokunnan kokous. Keskustelimme budjettikysymyksistä ja tulevan vuoden ”kuumasta perunasta”, eli palveludirektiivistä.

Huomenna jaetaan raportointi- ja mietintötehtäviä. Minulla on pari ihan hyvää ”nakkia” tiedossa. Katsotaan miten käy.

Nyt istumme Tuomas Rautasen kanssa viimeistelemässä uuden nettisivumme rakennetta. Ulkoasu pysyy samana, mutta sisältöpuoleen tulee muutoksia.

Jos kaikki menee hyvin niin uudet sivut aukeavat ylihuomenna, eli syyskuun ensimmäisenä päivänä. Yritämme rakentaa sivut, joiden pohjalta on helppo seurata Euroopan parlamentin työskentelyä. Kaikki palaute on tervetullutta.

Pari kevyttä työpäivää takana. Kävimme Petun kanssa läpi syksyn kalenteria ja saapunutta postia. Löimme lukkoon 14 edestakaista matkaa Helsingin ja Brysselin välillä. Siihen kun lisää neljä keikkaa Strasbourgiin niin reissaamisesta ei ainakaan ole puutetta. Matkustaminen on mepin arkipäivää.

Kävimme myös läpi ensi viikon ohjelmaa. Valiokuntakokouksia on maanantai-iltapäivästä torstaiaamuun. Keräsimme yhteen taustamateriaalin, johon paneudun viikonlopun ja ensi viikon aikana.

Kokoomusmeppien Eurooppa-kiertueen suunnittelu etenee hyvin. Ensi viikon perjantaina pidämme lehdistötilaisuuden, jossa kerromme tarkemmin missä päin Suomea kierrämme syksyn aikana.

Sunnuntaina menemme veljeni Nixun ja lapsuudenystäväni Antti Pohjolan kanssa katsomaan formuloita Spahan. Perinne jatkuu. Tästä tulee meidän viides Spa-viikonloppumme. Ei varmaankaan tule olemaan yhtä jännää kuin Mika Häkkisen aikoina, mutta hauskaa kuitenkin.

Koneessa matkalla Helsingistä Brysseliin. Kolme päivää ”vaalipiirissä” takanapäin. Erittäin hyödyllinen kierros.

Maanantaina puhuin EVA:n nuorille EU:n tulevaisuudesta. Kävin läpi haasteita kilpailukyvystä ulkosuhteisiin. Keskusteleva porukka. Turkin EU-jäsenyys oli jälleen kerran kuumin peruna.

Karjala-lehden haastattelun jälkeen kävin ulkoministeriön suurlähettiläskokkareilla. Vihaan yleensä kokkareita, mutta näissä oli hauskaa. Teltta täynnä tuttuja naamoja: vanhoja työkavereita, akateemikkoja, toimittajia, elinkeinoelämän vaikuttajia ja poliitikkoja. Monet tulivat vilpittömästi onnittelemaan vaalituloksesta. Tuntui hienolta.

Merikasarmilta suuntasin Nokian pääkonttorille, jossa mepeille oli järjestetty briiffaus Euroopan kilpailukyvystä. Annoin kyydin Esko Seppäselle. Vitsailimme, että niin sitä vaan tuore meppi joutuu kuskaamaan veteraania.

Tilaisuus oli onnistunut. Mepeistä paikalla olivat Eija-Riitta Korhola, Satu Hassi, Lasse Lehtinen, Reino Paasilinna, Esko Seppänen ja minä. Leif Fagernäs, Jukka Ahtela, Lauri Kivinen ja Veli Sundbäck maalasivat masentavan kuvan Euroopan kilpailukyvystä.

Olemme vähemmän kilpailukykyisiä suhteessa Amerikkaan kuin vuonna 2000, jolloin Lissabonin strategia lanseerattiin. Huolestuttavaa. Toivottavasti Wim Kokin työryhmän marraskuussa julkaistava raportti ravistelee jäsenmaat hereille.

Tiistaina olin kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Hämeenlinnassa. Kävimme läpi syksyn poliittisia haasteita. Ryhmä päätti tehdä välikysymyksen työllisyydestä ja asettui vastustamaan poliittisia valtiosihteereitä.

Oli hyödyllistä olla mukana seuraamassa kokousta. Opin paljon ryhmän dynamiikasta ja juttelin kaikkien sen jäsenten kanssa. Bonuksena sain Benin lupaamaan, että hän ajaa viiksensä jos Kokoomus voittaa kunnallisvaalit.

Kävimme myös katsomassa Tykistömuseon vaikuttavan multimediaesityksen Tali-Ihantalan taistelusta. Auttoi taas ymmärtämään rauhan merkityksen.

Keskiviikkona kävin Apu-lehden kolumnini kuvauksissa. Aamupäivällä luennoin Elonmerkki-seminaarissa 300 viestintäasiantuntijalle. Otsikkona oli: ”Onko olemassa kansainvälisesti sisäsiistejä suomalaisia?”. Lyhyt vastaukseni oli, että kyllä, varsinkin yritys- ja virkamiesmaailmassa. Poliittisella puolella on toki parannettavaa, mutta kyllä monet Suomalaiset poliitikot ovat jo pesunkestävästi kansainvälisiä.

Korostin, että meillä suomalaisilla ei ole mitään hävettävää kansainvälisissä kuvioissa. Kielitaito on hyvä. Suoruutta, avoimuutta ja rehellisyyttä arvostetaan. Pääasia on olla oma itsensä.

Illaksi matkustin Tampereelle, jossa luennoin EU:n tulevaisuushaasteista Heikki A. Ollilan 7-henkiselle porukalle. Nostin esiin viisi keskeistä haastetta: laajentuminen, perustuslain ratifiointi, kilpailukyky, ulkosuhteet ja budjettiraamit vuosille 2007-2013.

Kaiken kaikkiaan onnistunut keikka, vaikka lomapäiviä paloi…

Vilkas viikonloppu. Meillä oli 11 aikuista ja 6 lasta viettämässä Oliverin ristiäisviikonloppua.

Perjantaina pelasimme Jusan ja faijan kanssa golfia. Minulle kesän ensimmäinen kierros. Lyönti kulki: pelasin 76. Pitäisikö tehdä ”come back”? Jos nyt ei kuitenkaan.

Illalla meillä oli rapujuhlat. Kävin aamulla hakemassa armenialaisia rapuja Nivellen kalakaupasta (euron per rapu!). Keitimme ne suomalaisen reseptin mukaan. Hyvältä maistui.

Lauantaina Oliver Johan sai nimensä ”virallistettua”. Henkka Satuli, Jusa ja Annis olivat loistokummeja. Perjantain rapujuhla painoi sen verran elimistössä, että kaikki menivät aikaisin nukkumaan.

Sunnuntai-iltana tajusin, että nyt on lomat vietetty. Iski ”sunnuntai-blues”. Istun parhaillaan koneessa Brysselistä Helsinkiin. Tänään luennoin EVA:n ”junioriryhmälle”, annan pari haastattelua ja käyn vielä ulkoministeriön päällikköpäivien vastaanotolla ja Elinkeinoelämän keskusliiton iltatilaisuudessa.

Huomenna on Kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokous Hämeenlinnassa. Oiva mahdollisuus minulle tutustua paremmin eduskuntaryhmäämme.

Ylihuomenna luennoin Helsingissä ja Tampereella. Työt ovat alkaneet…

Olen oikeastaan vielä lomalla, mutta tein pikakeikan Helsinkiin. Eilen oli erinäisiä tapaamisia. Illalla kävimme syömässä Kirsin, Siirin ja Eka Ruolan kanssa.

Tänään osallistuin uudistuneen OBS!-ohjelman mainospalaan. Annoin myös haastattelun Itämeren tilanteesta OP-lehdelle.

Pääsyy matkalle oli luento Stockmannin henkilökunnalle messukeskuksessa. Oli nostalgista olla samassa salissa, jossa pidettiin Helsingin Eurooppa-neuvoston kokous joulukuussa 1999. Puhuin 450-hengen ryhmälle EU:n tulevaisuudesta.

Pääministeri Vanhanen päätti olla järjestämättä kansanäänestystä perustuslaillisesta sopimuksesta. Mielestäni viisas päätös.

Olisi vain ollut tyylikkäämpää antaa asiasta selkeä viesti aiemmin. Oli hyvä, että kansanäänestyksestä keskusteltiin, mutta kieltämättä vähän ihmetytti, että hallituksen ministerit antoivat asiasta erisuuntaisia viestejä. Ei ole hallituksen asia kolumnoida kansanäänestyksestä vaan tehdä asiasta yhteinen päätös.

Vaikka lomaa on vielä parisen viikkoa jäljellä, niin tuntuu siltä, että hommat ovat hiljalleen taas alkamassa. Ensi viikolla olen Suomessa neljä päivää luennoimassa erinäisissä tilaisuuksissa. Sen jälkeen onkin jo syksyn ensimmäinen valiokuntaviikko. Minne se loma meni?

Takaisin Brysselissä. Kroatian matka oli loistava. Todellinen perheloma. Jopa hääpäivänämme illastimme yhdessä Emilien ja Oliverin kanssa…

Olen ollut 9 päivää ilman nettiä! Kroatiassa halusin olla ilman tietokonetta. Kotona tietokone on rikki. Kävin töissä ja sielläkin on menossa joku järjestelmän uudistus.

Vieroitusoireita. Yhtäkkiä huomaan miten riippuvainen olen netistä. Uutisfriikin elämä ilman nettiä ei ole helppoa.

Kävin tänään tiedotustilaisuudessa, jossa Barroso paljasti tulevan komissionsa salkut. Barroso korosti puheenvuorossaan uuden komission tiimihenkeä. Esitys oli vakuuttava. Hänessä on johtaja-ainesta.

Kokonaisuudessaan salkkujako on tasapainoinen. Isot, pienet, uudet ja vanhat saivat kaikki hyviä paikkoja.

Olli Rehn sai vastuulleen laajentumisen. Se on ilman muuta poliittisesti raskas salkku. Olen iloinen Ollin puolesta. Loistava saavutus.

Lehdistötilaisuuden jälkeisissä käytäväpuheissa Ollin salkkua pidettiin nimitysten suurimpana yllätyksenä. Se oli todellakin myönteinen yllätys.

Kun salkkuspekulaatioissa puhuttiin ministerikokemuksen puutteesta, niin unohdettiin, että Ollilla on vahva kokemus komissiosta ja Euroopan parlamentista. Tämä painoi varmasti Barroson vaakakupissa.

Ensi viikolla työt alkavat taas. Olen Helsingissä luennoimassa maanantaina ja tiistaina. Loppuviikosta työstän Antti Satulin muistokirjaa.

Luulimme, että Kroatia ei voi enää Dubrovnikista parantua. Väärin. Korcula on erilainen, mutta yhtä täydellinen lomakohde. Harvinainen yhdistelmä koskematonta luontoa, saaristoa, lämpöä, aurinkoa, koskemattomia rantoja ja kulttuuria.

Kaiken kukkurasi täällä on rajoitetusti turisteja. Se johtuu varmaan siitä, että saarella ei ole golfkenttää eikä jättiläismäisiä hotelleja. Tontit on ostettu yksityiskäyttöön ja rakentamista valvotaan tiukemmin kuin Suomessa.

Minna asuu noin 12 km Korculan kylästä, Raciscen suuntaan. Naapureita on vain kourallinen. Paikka on kuin kauneimmasta postikortista. Kivilaitureiden kupeessa keikkuu pieniä kalastusveneitä valkoisine rättikatoksineen. Vanhat miehet pelaavat petankkia sätkä suussa. Paikallista viiniä siemaillaan ahkerasti, keskustelu on vilkasta ja nauru raikaa.

Täällä on ainoastaan yksi varsinainen hiekkaranta. Se löytyy Lumbardasta. Paikalliset, ja me turistit, loikoillaan kivilaitureilla. Merituuli puhaltaa sopivasti. Aina välillä on vilvoiteltava Adrianmeressä. On tämä kovaa tämä lomaileminen.

Minnalla on paljon ystäviä saarella: Kroatialaisia ja kansainvälisiä runoilijoita, toimittajia, kirjailijoita, taiteilijoita ja poliitikkoja. Eilen kävimme paikallisen taidemaalarin, Stipe Nobilon kotona. Ihastuimme hänen teoksiin ja päätimme ostaa yhden öljymaalauksen.

Huomenna käymme Vela Lucassa, joka on kuulemma yhtä pittoreski kuin Korculan kylä. Paljon sanottu, koska Korcula kutsutaan usein ”pikku Dubrovnikiksi”.

Dubrovnik on ehkä kaunein kaupunki, jossa olen koskaan käynyt. Kaikilla kaupungeilla on oma viehätyksensä, mutta Dubrovnik on omaa luokkaansa.

Saavuimme hotellille vasta myöhään tiistai-iltana. Oli pimeätä, joten emme edes nähneet kunnolla maisemaa hotellilta.

Aamun valjetessa Dubrovnikin vanha kaupunki avautui meille koko komeudessaan. Turkoosin sininen meri, vanhat kivitalot, terrakottapunaiset tiilikatot, kapeat kujat, kukkulat ja kaupunkia ympäröivä muuri kirkkaassa auringonpaisteessa ei ole hassumpi näkymä aamupalalla. Sana pittoreski on nyt saanut uuden merkityksen, ainakin minun sanakirjassani.

Dubrovnikia pommitettiin Balkanin sodassa, mutta suurin osa on saatu korjattua (selvyyden vuoksi: Nato ei pommittanut). Kaupunki säilyi tuhansista osumista riippumatta suhteellisen hyvässä kunnossa. Onneksi. On ylipäätään sairasta, että joku joka on käynyt kaupungissa voisi harkita sen pommittamista.

Titon kvasisosialismista ei ole jälkeäkään. Ensivaikutelmalta Kroatian rannikko pesee kaikki Länsi-Euroopan klassiset lomakohteet.

Täällä on puhtaampaa kuin Portugalissa. Ihmiset ovat ystävällisempiä kuin Ranskassa. Ruoka on parempaa kuin Italiassa ja viini on halvempaa kuin Kreikassa. En ole koskaan nähnyt näin kirkasta merta. Voiko sitä lomakohteelta enempää vaatia? Kroatia EU:n jäseneksi heti!

Automatkalla Korculaan tuli kuitenkin ”pieni” muistutus siitä miksi Kroatia ei ole vielä kypsä EU-jäseneksi. Korruptio kukoistaa edelleen.

Ajelimme rauhallista vauhtia kapeahkoa tietä pitkin kun paikallinen poliisi pysäytti meidät. Toinen poliiseista tivasi passejamme melkoisen aggressiiviseen sävyyn. Hän kysyi mistä päin olemme ja minne olemme menossa. Kun hän tunki päänsä sisään auton ikkunasta, niin alkoholin löyhkä oli epämiellyttävän voimakas. Poliisi oli kännissä.

Hän pyysi minua nousemaan autosta. Kävelimme tien yli ”mustamaijaan”, jossa hän osoitti ruostunutta mittaria ja ilmoitti minun ajaneen 85 km tunnissa viidenkympin alueella ja tästä hyvästä hänelle pitäisi nyt maksaa 100 euroa käteistä.

Varsinaista tutkaa ei näkynyt missään ja alueella oli itse asiassa 80 km/h rajoitus. Poliisilla ei tainnut olla ihan puhtaita jauhoja pussissa… Sanoin, että olen toki valmis maksamaan, mutta soitan ensin ystävälleni. Hän on YK:lla töissä ja tietäisi varmasti miten pitäisi toimia.

Tässä vaiheessa toinen poliisi heräsi ja kysyi heti missä minä olen töissä. Kerroin, että olen töissä EU:ssa ja kaverini YK:ssa. Sen enempää en tehtäviäni eritellyt. Tilanne raukesi sekunnissa ja poliisi käski jatkaa matkaa. Seuraavalla kerralla piti kuulemma heti kertoa missä on töissä.

Aika absurdi tilanne ja ikävä muistutus siitä, ettei kaikki Kroatiassakaan ole aina kohdallaan. Pienestä pysähdyksestä huolimatta ehdimme lautalle. Vietämme seuraavat kuusi päivää Minna Järvenpään luona Korculan saarella.