Toinen meppipäivä takana. Aamu alkoi taas lenkillä. Ilman kunnon yöunia ja hyvää peruskuntoa tätä hommaa ei jaksaisi painaa täysillä.
Strasbourgin viikolla suomalaisilla mepeillä on tapana järjestää aamupala yhdessä Suomen komissaarin kanssa. Erkki Liikanen aloitti perinteen ja Olli Rehn jatkaa samalla linjalla. Juttelimme ajankohtaisista asioista ja Olli kertoi myös, että hänen kabinettipäällikökseen tulee Timo Pesonen. Erinomainen valinta.
Aamupalan jälkeen alkoi täysistunto. Ensin Irlannin pääministeri Bertie Ahern kävi läpi edellisen puheenjohtajuuskauden tuloksia. Irlanti oli hyvä puheenjohtajamaa, mutta puhe oli tavanomaisen lattea.
Kaikilla puheenjohtajuuksilla on aina samat yleistavoitteet: hallitustenvälinen konferenssi, laajentuminen, kilpailukyky, ulkosuhteet sekä oikeus- ja sisäasiat. Jokainen puheenjohtajuusohjelma alkaa myös kertomalla, että juuri nyt eletään unionin historiallisinta aikaa.
Ahernin jälkeen lavalle astui Hollannin pääministeri Jan-Peter Balkenende. Hän luetteli Hollannin puheenjohtajuuskauden haasteita vanhan kaavan mukaan. Joitakin uusia asioita toki on tulossa, esimerkiksi päätös Turkin jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta.
Romano Prodi oli myös paikalla. Oli mukava tavata häntä pitkästä aikaa. Hän oli innoissaan läpimenostani vaikka pottuili siitä, että olin samassa ryhmässä Berlusconin Forza Italian kanssa.
Ennen lounasta meidän piti äänestää kvestoreista. Kvestorit ovat eräänlaisia meppien asiamiehiä. Kansankielellä: heille voi mankua jos joku asia ei toimi. Kova ja raskas homma, koska mankujistahan ei ole ikinä puutetta.
Äänestyksestä tuli aikamoinen farssi, koska äänestyslaitteiden tekniikka petti. Äänestys siirrettiin lounaan jälkeiseksi.
TeliaSonera oli kutsunut suomalaismepit lounaalle puhumaan televiestintäsektorin haasteista. Ammattitaitoista porukkaa.
Lounaan jälkeen äänestysfarssi jatkui. Tekniikka petti taas ja komission tuleva puheenjohtaja José Manuel Barroso joutui odottamaan puheensa alkua 40 minuuttia. Pitäisikö nämä Televicin äänestyslaitteet vaihtaa esimerkiksi Nokiaan?
Kvestoriäänestys oli siinä mielessä yllättävä, että Anneli Jäätteenmäkeä ei valittu. Tämä johtui pitkälti siitä, että Astrid Lulling asettui ehdolle poliittisen sopimuksen ulkopuolelta. Hänet valittiin parlamenttiin ensimmäistä kertaa jo vuonna 1965 ja monet halusivat tukea häntä viimeisellä kaudella.
Barroson puhe oli maltillinen. Tuntuu siltä, että odotukset eivät ole korkealla, mutta veikkaan hänen vielä yllättävän. Oma arvioni on, että hänestä tulee hyvä komission puheenjohtaja.
Ihanteellinen komission puheenjohtaja korostaa vahvoja instituutiota ja selkeitä sääntöjä. Samalla hänellä on oltava hyvät suhteet pieniin ja isoihin maihin sekä poliittisiin ryhmiin. Ei mikään helppo tehtävä.
Illalla saimme lopulliset valiokuntapaikat. Piitu oli loistava neuvottelija. Hän hankki meille neljälle yhteensä 11 valiokunta paikkaa (8 täysjäsenyyttä ja 3 varajäsenyyttä). Uskomaton saldo! Saimme varmasti suhteellisesti eniten paikkoja.
Olen täysjäsen perustuslaki- ja budjettivalvontavaliokunnissa ja varajäsen sisämarkkinavaliokunnassa. Uudelle mepille mielenkiintoinen kokonaisuus: instituutiota, lainsäädäntöä ja rahaa. Tästä on hyvä jatkaa.
Huomenna ratkeavat koordinaattori- ja varakoordinaattoripaikat. Jännittää.