Koneessa matkalla Helsingistä Brysseliin. Loma on vihdoin alkanut.

Eilen piipahdin maikkarin aamutelkkarissa puhumassa kansanäänestyksestä. Luennoin myös EU:n tulevaisuudesta ranskalaisille, slovenialaisille, virolaisille ja suomalaisille kokoomusnuorille. Keskustelevaa porukkaa.

Ranskalaisten kanssa olin eri mieltä Turkin EU-jäsenyydestä. Minä kannatan sitä, he eivät.

Luennon jälkeen piti pelata golfia, mutta eihän siitä mitään tullut. Vettä tuli taas kuin aisaa. Kesän kaksi ainoata golfkierrosta jäivät pelaamatta. Huono säkä. Onneksi Brysselissä on 25 astetta ja aurinkoista.

Eilen tarjosin vaalitiimille illallisen ravintola Viassa. Mukava ilta, joka jatkui aamun pikkutunneille ravintola Teatterissa. Meitä oli yhteensä 27. Vauhtia piisasi.

Ehdin illan mittaan jutella kaikkien kanssa. Oli kiva muistella vaalikampanjaa ja kiittää kaikkia loistavasta panoksesta. Kirsille annoin lahjaksi sen ”legendaarisen” kitarisakuvan, josta on tehty niitä kuvamanipulaatioita.

Aiomme viettää rauhallisen perheloman. Tiistaina lähdemme Kroatiaan moikkaamaan Minnaa. Lennämme Dubrownikiin, josta siirrymme Korculan (suomeksi äännettynä ”kortsula”) saarelle. Kroatia on kuulemma loistava lomapaikka.

Muutoin vietämme lomaa lähinnä kotona. Otamme rauhallisesti. Teemme päiväretkiä ja yritän aina välillä työstää Antti Satulin muistokirjaa, jonka olen luvannut kustantajalle elokuun loppuun mennessä.

Siitä tulee mielenkiintoinen kokoelma Suomen EU-politiikkaa 1990-luvun alusta aina viime vuoden hallitusvaihtoon saakka. Kirjan toimittaminen on aina kovaa puuhaa, varsinkin kun on niin arvovaltainen kirjoittajakaarti.

Tämä viikko on ollut Brysseliä parhaimmillaan: joka päivä aurinkoista ja yli 25 astetta. Pitäisi olla ulkona, ei valiokunnissa…

Eilisessä perustuslakivaliokunnassa kävimme periaatekeskustelun kansanäänestyksistä. Omassa puheenvuorossa korostin, että Euroopan parlamentaarikoilla on vastuu osallistua ainakin oman maansa keskusteluun perustuslaista.

Suomessa Mauri Pekkarinen päästi ”pullon hengen” ulos ehdottamalla kansanäänestystä. Oli sen järjestämisestä mitä mieltä tahansa niin kyllä minua vähän ihmetyttää hallituksen touhu. Ei perustuslaki ole mikään leikin asia. Ei ministeri voi mutustella kansanäänestyksen mahdollisuutta ikään kuin kyseessä olisi jokin akateeminen harjoitus.

Tässä on käytännössä kyse Suomen EU-jäsenyydestä. Eihän kukaan tosissaan usko, että sopimusta muutetaan jos Suomi äänestää sitä vastaan.

Nyt hallitus kiipeää takamus edellä puuhun. Jos kansanäänestys järjestetään, niin hallituksen pitäisi ensin selkeästi puhua perustuslain puolesta ja sitten vasta pyytää siihen kansan hyväksyntä. Onko esimerkiksi Tuomioja valmis empimättä puolustamaan perustuslakia? Epäilen.

Nyt käydään taas jotain ihmeellistä seminaaria, jossa poliittinen johtomme antaa mitä ihmeellisimpiä signaaleja. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun hallituksen EU-politiikka on tuuliajolla.

Tänään oli sisämarkkinavaliokunnan ensimmäinen kokous. Puhetta johti brittiläinen sosialisti Philip Whitehead. Vaikutti erinomaiselta puheenjohtajalta. Meidän koordinaattorina toimii Malcolm Harbour. Loisto tyyppi hänkin. Tulemme hyvin juttuun. Ei vähintään siksi, että hän asuu appivanhempieni naapurissa Solihullissa, Englannissa. En taida kertoa Malcolmille, että appiukko ja anoppi äänestävät liberaalidemokraatteja…Tekisin samoin jos olisin britti.

Sisämarkkinavaliokunnassa tehdään varsinaista lainsäädäntötyötä. Se on yksi parlamentin tärkeimmistä valiokunnista. Sen huomasi myös siitä, että sali oli täynnä lobbareita ja virkamiehiä.

Ennen varsinaista valiokuntakokousta meillä oli ryhmän valmistelukokous. Kävimme läpi tulevia mietintöjä. Jaamme tehtävät vasta lomien jälkeen, mutta uskon saavani ainakin yhden mietinnön tai varjomietinnön syksyksi. Sen lisäsi olen mukana Harbourin tiimissä, jossa valmistellaan palveludirektiivin varjoraporttia. Siinä vasta savottaa riittää.

Huomenna lähden Suomeen. Tiedossa muutama palaveri, luento, maikkarin aamutelkkari ja kesän ensimmäinen golfkierros.

Viikonloppu meni nappiin. Meillä kävi tuuri: lauantaina oli 27 astetta ja aurinkoista. Ei hassumpi päivä grillijuhlille.

Tänään alkoi varsinainen valiokuntatyö. Omalta osaltani perustuslaki- ja budjettivalvontavaliokunta olivat päällekkäin. Keskityin perustuslakivaliokuntaan, koska toimin siellä ryhmämme apulaiskoordinaattorina.

Ensimmäisessä puheenvuorossani kartoitin kolme keskeistä teemaa, joihin perustuslakivaliokunnan pitäisi keskittyä tällä kaudella.

Ensiksi tulee panostaa perustuslaillisen sopimuksen ratifiointiin. Sopimuksen hyväksyminen kaikissa jäsenmaissa ei ole läpihuutojuttu. Sen eteen pitää tehdä vielä paljon työtä.

Toiseksi perustuslakivaliokunnan tulisi pohtia asioita, joita voidaan panna toimeen jo ennen sopimuksen hyväksymistä. Samalla pitää kartoittaa menettelyjä, jotka tulevat käyttöön uuden sopimuksen myötä.

Kolmanneksi EU:n kehitys ei lopu perustuslailliseen sopimukseen. Jossain vaiheessa viisivuotiskautta tulee pohtia perustuslaillisen sopimuksen muutostarpeita.

Oli hienoa saada puhua porukassa, johon kuuluivat mm. Dehaene, Geremek, Mendez de Vigo, Voggenhüber, Leinen, Corbett ja Duff.

Valiokuntakokouksen jälkeen meillä oli koordinaattoreiden tapaaminen. Päätimme, että parlamentin mietinnön perustuslaillisesta sopimuksesta laativat Mendez de Vigo ja Corbett. Taas jaettiin tehtävät suurempien ryhmien kesken.

Ryhmän suuruudella on keskeinen merkitys kun mietintöjä jaetaan. Esimerkiksi perustuslakivaliokunnassa homma toimii niin, että yksi mietintö on sen tärkeydestä riippuen 1-6 pisteen arvoinen. Meidän ryhmällä on 10 jäsentä, joten meillä on 50 pistettä. Sosialisteilla on 7 jäsentä, eli 35 pistettä. Liberaaleilla on kolme jäsentä ja 15. Pieni ryhmä saa käytännössä laadittavakseen vain sellaisia mietintöjä, joita muut eivät halua.

Asettauduin tänään myös työhuoneeseeni Brysselissä. Hieno kulmahuone 13. kerroksessa. Bryssel näkyy koko komeudessaan…tai no eihän tämä nyt ihan maailman kaunein kaupunki taida olla.

Työhuoneeni on tällä hetkellä täysin sekaisin. Papereita ja laatikoita lojuu kaikkialla. Huomenna iltapäivällä ajattelin pistää nurkat kuntoon.

Ensimmäinen työviikko on nyt ohi. Parlamentilla on uusi puhemies. Euroopan komissiolla on uusi puheenjohtajaehdokas. Valiokuntapaikat ja luottamustehtävät on jaettu.

Viikko meni kaiken kaikkiaan erinomaisesti. Käytävät olivat täynnä vanhoja tuttuja. Uusia tuttavuuksia tuli roppakaupalla.

Piitun neuvottelutaitojen ansiosta onnistuimme valiokuntapaikoissa yli odotusten. Kaksitoista valiokuntaa neljän hengen delegaatiolle on varmaan jonkin asteinen ennätys. Piitun ja minun apulaiskoordinaattoripaikat tulivat pisteenä i:n päälle.

Uusiin hommiin totuttautuminen vie aina aikansa. Perusrutiinit eivät synny hetkessä. Tässä vaiheessa on tärkeintä, että uudet tehtävät tuntuvat mielekkäiltä. Innosta ja energiasta ei ainakaan ole puutetta. Toisin sanoen sain ”kicksejä” uudesta työpaikasta.

Vaikka kokemukset olivat päällisin puolin myönteisiä, niin pari asiaa jäi kaivelemaan. Ensiksi se, että en oikein ehtinyt koko viikkona lukea rauhassa. Virkamiehenä totuin siihen, että sain ainakin kahden tunnin lukurauhan päivässä. Tällä viikolla sitä ei ollut. Pitää oppia lukemaan ja kuuntelemaan puheenvuoroja yhtä aikaa.

Toiseksi minua ärsyttivät turhanpäiväiset puheenvuorot: kansankielellä ”paskan jauhaminen”. Neuvostossa kuuli usein löysää puhetta, mutta parlamentissa sitä oli vielä enemmän. Euroopan parlamentti olisi huomattavasti tehokkaampi päätöksentekoelin, jos puheenvuoroista karsittaisiin puolet pois. Ehkä voin käyttää turhan puoliskon lukemiseen…

Täysistunnot ovat tunnetusti pitkälti teatteria. Varsinainen työ tehdään valiokunnissa ja käytävillä. Olen erittäin tyytyväinen valiokuntapaikkoihini.

Perustuslakivaliokunnassa saan kunnian työskennellä todellisten tekijöiden kanssa. Jean-Luc Dehaene, Jean-Louis Bourlanges, Andrew Duff, Jo Leinen ja Elmar Brok ovat kovia luita EU:n tulevaisuuskeskustelussa.

Sisämarkkinavaliokunnassa pääsen käsiksi unionin todelliseen selkärankaan – ihmisten, palveluiden, tavaran ja pääoman vapaaseen liikkumiseen. Savottaa riittää. Budjettivalvontavaliokunta on myös mielenkiintoinen. Siellä on aina räjähdysaltista tavaraa. Väärinkäytösten kitkeminen on todellinen haaste.

Ensi viikolla on valiokuntaviikko. Kaikissa valiokunnissa käydään läpi syksyn aikataulua, kauden keskeisimpiä aloitteita ja tulevan komission kuulemisia.

Ennen sitä lähden viikonlopun viettoon. Meille tulee viikonloppuvieraita: Suzannen koulukaverit Martin ja Ian sekä Suzannen opiskelukaverit Jo ja Rich.

Olemme kutsuneet tukun kavereita kylään lauantaina. Järjestämme kunnon puutarhabileet. Tarjoamme mm. Suomen kansallisherkkua: HK:n sinistä. Olen hankkinut Auran sinappia…onhan Petu ihan Turuust.

Historiallinen päivä. Euroopan parlamentti hyväksyi ensimmäistä kertaa komission puheenjohtajan nimityksen. José Manuel Barroso lähtee nyt kokoamaan uutta komissiota.

Salissa kuhisi. Aamupäivällä kukin ryhmäjohtaja piti kolmen minuutin puheen. Meidän ryhmämme puheenjohtaja, Hans-Gert (eli ”Hannu-Kerttu”) Pöttering tuki luonnollisesti Barrosoa.

Sen jälkeen sosialistien puheenjohtaja Martin Schultz teki ”oharit”. Hiljaisen sopimuksen mukaan sosialistien piti tukea Barrosoa, mutta toisin kävi. Schultzin mielestä Barroso ei ole tarpeeksi vahva johtaja, ei panosta kestävään kehitykseen eikä ole uskottava sosiaalipolitiikassa. Näistä syistä Schultz ilmoitti, että sosialistit eivät, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, tue Barrosoa.

Liberaalien puheenjohtaja Graham Watson pääsi heti piikittämään konservatiivejä. ”EPP saa syyttää itseään – sen siitä saa kun kun menee mukaan epäluonnolliseen koalitioon”, hän totesi. Auts! Liberaalit lupasivat kuitenkin äänestää Barrosoa, koska se on ääni Euroopan puolesta.

Vihreiden Cohn-Bendit, eli legendaarinen ”punainen Danny” oli jälleen kerran teatraalisen loistava. Entisenä Maolaisena hän muistutti Barrosoa ”yhteisestä menneisyydestä”. Paha kuitti… Pitkän vuodatuksen jälkeen hän ilmoitti, että Vihreät äänestävät Barrosoa vastaan, koska hän ei ole myöntänyt aikaisempia virheitään. Vähän ihmeellisen puoleinen argumentti.

Muiden ryhmien värikkäiden puheenvuorojen lopputulema oli, että vasemmisto ja EU-vastustajat äänestivät Barrosoa vastaan. Sitoutumattomat ja kansakuntien Eurooppa puolesta. Lopulta 413 äänesti puolesta, 251 vastaan ja 44 tyhjää. Selkeä voitto.

Kiitospuheessaan Barroso korosti rooliaan sillanrakentajana, kaikkien eurooppalaisten edustajana. Täysistunto päättyi raikuviin suosionosoituksiin.

Myös Pöttering oli liikuttavan onnellinen lopputuloksesta. Hän oli vuoden verran tehnyt töitä sen eteen, että komission puheenjohtaja valitaan parlamentin suurimmasta ryhmästä. Hän onnistui tavoitteessaan.

Lounaslenkin jälkeen kävin läpi postia. Iltapäivällä meillä oli valiokuntien järjestäytymiskokoukset. Ensin tapasimme ryhmän kesken ja sovimme koordinaattoreiden ja varakoordinaattoreiden paikoista. Kaikki oli pitkälti etukäteen sovittua.

Minut valittiin perustuslakivaliokunnan varakoordinaattoriksi. Olin siitä enemmän kuin onnellinen, vaikka ei se nyt mikään supertehtävä ole. Luottamustoimi kuitenkin. Tällaisia tehtäviä ei yleensä anneta uusille mepeille. Asiaa auttoi taustani HVK-neuvottelijana ja tietenkin se, että olen aiemmin työskennellyt pääkoordinaattorin, espanjalaisen Iñigo Mendez de Vigon, kanssa.

Apulaiskoordinaattorin tehtävä on siinä mielessä mielenkiintoinen, että sen kautta pääse päättämään kuka laatii mietintöjä, joista sitten äänestetään täysistunnossa. Voin siis vastaisuudessa ”nakittaa” Jean-Luc Dehaenen ja Alain Lamassouren kaltaisia entisiä pää- ja eurooppaministereitä. Näen jo itseni seuraavassa tilanteessa: ”kuule Jean-Luc, etkö viittis laatia tota komitologiamietintöä. Se sopii niinku sun profiiliin”. Joo, just.

Toinen meppipäivä takana. Aamu alkoi taas lenkillä. Ilman kunnon yöunia ja hyvää peruskuntoa tätä hommaa ei jaksaisi painaa täysillä.

Strasbourgin viikolla suomalaisilla mepeillä on tapana järjestää aamupala yhdessä Suomen komissaarin kanssa. Erkki Liikanen aloitti perinteen ja Olli Rehn jatkaa samalla linjalla. Juttelimme ajankohtaisista asioista ja Olli kertoi myös, että hänen kabinettipäällikökseen tulee Timo Pesonen. Erinomainen valinta.

Aamupalan jälkeen alkoi täysistunto. Ensin Irlannin pääministeri Bertie Ahern kävi läpi edellisen puheenjohtajuuskauden tuloksia. Irlanti oli hyvä puheenjohtajamaa, mutta puhe oli tavanomaisen lattea.

Kaikilla puheenjohtajuuksilla on aina samat yleistavoitteet: hallitustenvälinen konferenssi, laajentuminen, kilpailukyky, ulkosuhteet sekä oikeus- ja sisäasiat. Jokainen puheenjohtajuusohjelma alkaa myös kertomalla, että juuri nyt eletään unionin historiallisinta aikaa.

Ahernin jälkeen lavalle astui Hollannin pääministeri Jan-Peter Balkenende. Hän luetteli Hollannin puheenjohtajuuskauden haasteita vanhan kaavan mukaan. Joitakin uusia asioita toki on tulossa, esimerkiksi päätös Turkin jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta.

Romano Prodi oli myös paikalla. Oli mukava tavata häntä pitkästä aikaa. Hän oli innoissaan läpimenostani vaikka pottuili siitä, että olin samassa ryhmässä Berlusconin Forza Italian kanssa.

Ennen lounasta meidän piti äänestää kvestoreista. Kvestorit ovat eräänlaisia meppien asiamiehiä. Kansankielellä: heille voi mankua jos joku asia ei toimi. Kova ja raskas homma, koska mankujistahan ei ole ikinä puutetta.

Äänestyksestä tuli aikamoinen farssi, koska äänestyslaitteiden tekniikka petti. Äänestys siirrettiin lounaan jälkeiseksi.

TeliaSonera oli kutsunut suomalaismepit lounaalle puhumaan televiestintäsektorin haasteista. Ammattitaitoista porukkaa.

Lounaan jälkeen äänestysfarssi jatkui. Tekniikka petti taas ja komission tuleva puheenjohtaja José Manuel Barroso joutui odottamaan puheensa alkua 40 minuuttia. Pitäisikö nämä Televicin äänestyslaitteet vaihtaa esimerkiksi Nokiaan?

Kvestoriäänestys oli siinä mielessä yllättävä, että Anneli Jäätteenmäkeä ei valittu. Tämä johtui pitkälti siitä, että Astrid Lulling asettui ehdolle poliittisen sopimuksen ulkopuolelta. Hänet valittiin parlamenttiin ensimmäistä kertaa jo vuonna 1965 ja monet halusivat tukea häntä viimeisellä kaudella.

Barroson puhe oli maltillinen. Tuntuu siltä, että odotukset eivät ole korkealla, mutta veikkaan hänen vielä yllättävän. Oma arvioni on, että hänestä tulee hyvä komission puheenjohtaja.

Ihanteellinen komission puheenjohtaja korostaa vahvoja instituutiota ja selkeitä sääntöjä. Samalla hänellä on oltava hyvät suhteet pieniin ja isoihin maihin sekä poliittisiin ryhmiin. Ei mikään helppo tehtävä.

Illalla saimme lopulliset valiokuntapaikat. Piitu oli loistava neuvottelija. Hän hankki meille neljälle yhteensä 11 valiokunta paikkaa (8 täysjäsenyyttä ja 3 varajäsenyyttä). Uskomaton saldo! Saimme varmasti suhteellisesti eniten paikkoja.

Olen täysjäsen perustuslaki- ja budjettivalvontavaliokunnissa ja varajäsen sisämarkkinavaliokunnassa. Uudelle mepille mielenkiintoinen kokonaisuus: instituutiota, lainsäädäntöä ja rahaa. Tästä on hyvä jatkaa.

Huomenna ratkeavat koordinaattori- ja varakoordinaattoripaikat. Jännittää.

Ensimmäinen virallinen meppipäivä on takanapäin. Intoa riitti. Tuntui kun olisi ollut koulussa ensimmäistä päivää. Onneksi osaan jo lukea EU-kieltä…

Aamu alkoi lenkillä. Lähdin hotellilta kello 6.15. ja tarkoituksena oli vetää lyhyt 30 minuutin lenkki. Eksyin Strasbourgin pikkuteillä ja loppujenlopuksi juoksin lähes tunnin, rankkasateessa.

Kello 7.55. annoin ensimmäisen suoran haastattelun Ranskan radiolle. Niitä oli päivän aikana kahdeksan. Radio France päätti seurata yhden uuden mepin ensimmäistä työpäivää ja jostain syystä ”arpa” osui minun kohdalle. Viimeksi he seurasivat Ari Vatasta.

Kahdeksalta meillä oli perinteinen suomalaisten toimittajien ja Kokoomusmeppien tapaaminen. Leppoisa tilaisuus. Oli jännää olla ensimmäistä kertaa ”poliitikkona” tämänkaltaisessa tilaisuudessa. Ei voinut enää esiintyä nimettömänä…

Kävimme läpi ryhmäpaikkoja, vaalitulosta ja seuraavan kauden haasteita. Kerroimme myös Kokoomusmeppien yhteiskiertueesta, joka alkaa syyskaudella. Sitoudumme kiertämään jossain päin Suomea yhdessä tai erikseen joka työviikko. Kova lupaus, josta pidetään kiinni. Se on keskeinen tapa viedä EU-viestiä eteenpäin.

EPP:n ryhmäkokouksessa kävimme lyhyesti läpi puhemiesäänestyksen. Puheenjohtajamme Hans-Gert Pöttering korosti ryhmäkuria. Tänään piti äänestää sosialistia, eli Borrellia. Pressiaamiaisella Piitu taisi kutsua häntä vahingossa Bordelliksi… Oliko Freud paikalla?

Sitten se kaikki alkoi. Ensimmäisen istunnon kello soi ja 732 uutta meppiä siirtyivät salin puolelle kello 10.00. Ilmassa oli suuren juhlan tuntua. Istunnon avasi perinteisesti Euroopan parlamentin iäkkäin jäsen, 79-vuotias Giovanni Berlinguer.

Parlamentin puhemiehen valinta sujui ennakkoasetelmien mukaisesti. Borrell voitti selkeästi. Valinnan jälkeen pidettiin perinteiset onnittelu- ja ylistyspuheet. Sanottakoon kuitenkin, että liberaaliryhmän puheenjohtaja Graham Watson ei ollut ihan tyytyväinen valintaan. Onhan se ymmärrettävää. Puolalaisen Geremekin valinta olisi ollut ainakin symbolinen merkki uuden alusta.

Söin pikalounaan (voileivän) muutaman teollisuuden edustajan seurassa. Sen jälkeen otimme ryhmäkuvan suomalaismeppien kanssa. Tunnelma oli ihan hyvä, mutta kyllä pientä jännitettä muutamien edustajien välillä oli aistittavissa…

Lounaan jälkeen kävin läpi sähköpostia. Juttelimme myös avustajani Petu Lahesmaan kanssa muutamista käytännön asioista. Pikapalaverin jälkeen vuorossa oli äänestys varapuheenjohtajista. Ennalta hoidettu homma – neljätoista paikkaa ja neljätoista ehdokasta. Aika mälsä äänestys…

Äänestyksen jälkeen annoin taas lisää haastatteluja Ranskan radiolle. Tapasin myös ensimmäiset lobbarit – ydinvoimalobbarit ovat aikaisin liikkeellä.

Käytävillä on helppo liikkua kun tuntee niin monta ihmistä entuudestaan: edustajia, avustajia, toimittajia, lobbareita, tutkijoita jne. Täällä ymmärtää myös kielten merkityksen. Kun höpöttää ranskaa, saksaa ja englantia niin pääsee juttuun kaikkien kanssa.

Nyt täytyy rientää BBC:n vastaanotolle. Illalla käyn syömässä erään komissaarin kanssa… Tämä on huomattavasti hauskempaa kuin ryhmäkokous Budapestissa. Vauhtia piisaa.

Virkistävä pitkä viikonloppu Suomessa. Maikkarin aamutelkkarissa meni kivasti. Omasta osuudesta en tiedä, mutta ainakin vieraat olivat hyviä.

Ohjelman jälkeen kävin Ilta-Sanomissa. Otimme valokuvan IS:n kolumniani varten. Sen jälkeen vuorossa oli IS:n tikkakisa yhdessä Esko Seppäsen kanssa. En kerro tulosta, koska juttu julkaistaan vasta parin viikon päästä, mutta ihan hyvin meni. Pesin ainakin Benin…

Torstai-iltapäivänä lähdimme Porkkalaan kavereiden landelle. Meillä kävi hyvä tuuri. Viikonlopuksi tuli kesän paras sää.

Perjantaina oli vuorossa kaverin synttäribileet Suomenlinnassa. Oliver oli mukana ja tajusimme lähteä kotiin ajoissa. Onneksi. Seuraavana päivänä ei muuten olisi jaksanut temmeltää Muumimaailmassa.

Sunnuntaina kävimme vielä tapaamassa isoisää Haagan vanhainkodissa. Hän oli hyvässä kunnossa, mieli virkeänä.

Siinähän se viikonloppu vierähti. Huomenna varsinainen työ alkaa. Lähdemme Petun kanssa aamulla kohti Strasbourgia.

Hyvää Ranskan kansallispäivää! Istun koneessa matkalla Brysselistä Helsinkiin. Perhe on mukana. Oliver nukkuu ja Emilie juoksee muiden matkustajien iloksi edestakaisin käytävällä.

Vietämme muutaman lomapäivän ennen kuin varsinaiset hommat alkavat Strasbourgissa ensi viikolla. Tänään illalla käymme Ranskan suurlähetystössä vastaanotolla. Huomenna aamulla juonnan maikkarin aamutelkkarin.

Eilen vietimme läksiäisiä Eikka Kososen luona. Oli kiva nähdä Brysselin työtovereita. Paikalla oli noin sata ihmistä.

Sovimme Eikan kanssa, että mitään läksiäispuheita ei pidetä. Enhän minä kauas muuta. Uusi työpaikka on noin 300 metrin päässä Suomen EU-edustustosta.

Puheiden sijasta Eija-Riitta Korholan tytär Reeta, ja hänen kaverinsa Maria lauloivat sekaballadin. Minusta on tulossa A capella -fani.

Tällä viikolla olen tyhjentänyt vanhan työhuoneeni. Sain aikaan 12 laatikollista paperia. Minussa on edelleen sen verran tutkijasielua, etten raaski heittää pois paperiarkistojani. Nököhampaisen oravan lailla säästän lähes kaiken.

Maanantaina ja tiistaina meillä oli muutama ryhmäkokous. Valitsimme Hans-Gert Pötteringin odotetusti ryhmän puheenjohtajaksi. Saimme myös lobattua Villelle ryhmän varapuheenjohtajuuden. Hieno homma. Hän on ainoa pohjoismaalainen puheenjohtajistossa.

Ensivaikutelmat uudesta työstä ovat pääpiirteittäin myönteiset. Näin alussa keskitytään pitkälti henkilövalintoihin. Tästä johtuen varsinaiset asiakysymykset jäävät taka-alalle. Kaikki ajavat asemiin kun paikkoja jaetaan.

Yleinen basaari perustuu nk. d’Hondtin järjestelmään, eli luottamustehtävät jaetaan pitkälti kansallisten delegaatioiden koon mukaan. Mielestäni järjestelmä on epäoikeudenmukainen, koska se suosii delegaatioita, jotka tulevat väkirikkaista maista.

Isot delegaatiot vievät lähes kaikki hyvät paikat – ryhmän puheenjohtajasta valiokuntien koordinaattoreihin. Olisi oikeudenmukaisempaa, että paikat jaettaisiin suhteessa kansalliseen vaalitulokseen. Jos kyseinen kansallinen delegaatio on saanut monta paikkaa omassa maassaan, niin sen pitäisi näkyä myös luottamustoimissa.

Viikko vierähti niin vauhdikkaasti, että sain kirjoitettua vain pari päiväkirjamerkintää. Tuli melkein vierotusoireita. Laiskuus johtui varmaan osittain siitä, että Nixu oli tämän viikon lomalla eikä voinut pistää merkintöjä nettiin. Päivän viisaus: jos olet saamaton, syytä veljeäsi.

Budapestin ”opiskeluviikko” meni hyvin. Tutustuin ryhmämme jäseniin ja opin paljon uutta. Tässä vaiheessa keskitytään selvästi erilaisten luottamustoimien hakuun. Kilpaillaan ryhmän, valtuuskuntien, delegaatioiden ja valiokuntien puheenjohtajuuksista. Sen huomasi myös Budapestissa. Lehmänkauppaa käytiin yömyöhään. Yritämme saada Villen ryhmän varapuheenjohtajaksi. Toivottavasti onnistuu.

Pidimme myös pitkän kokouksen oman delegaatiomme kanssa. Olettamani vain vahvistuu: meillä on erinomainen porukka. Piitun, Eija-Riitan ja Villen kanssa on helppo tehdä töitä. Näyttää siltä, että Ville ja Eija-Riitta tulevat mukaan Piitun ja minun ideoimalle ”EU-maakuntakierrokselle”. Hieno homma. Kokoomuksen mepit jalkautuvat äänestäjien pariin joka viikko puhumaan EU-asioista.

Tapasin Budapestissa myös legendaarisen kiekkotähden, Peter Statsnyn, joka valittiin parlamenttiin Slovakiasta. Peter loikkasi veljiensä Antonin ja Marionin kanssa Tshekkoslovakiasta Kanadaan vuonna 1980. Quebeq Nordiquesissa he muodostivat rautaisen hyökkäysvitjan. He ovat myös ainoa veljekset, jotka ovat pelanneet samassa ketjussa Olympialaisissa. Peter on isän työkavereita, joten pääsimme hyvin juttuun.

Ensi viikolla meillä on muutama ryhmäkokous Brysselissä. Teemme lopulliset ryhmävalinnat ja sovimme äänestyskäyttäytymisestä 20.7. Strasbourgissa. Omalta kohdaltani näyttää siltä, että pääsen niihin kahteen valiokuntaan, johon halusin: eli perustuslakivaliokuntaan ja teollisuutta, tutkimusta ja energiaa käsittelevään valiokuntaan. Mielestäni ne ovat hyvä sekoitus institutionaalisia kysymyksiä ja lainsäädäntöä. Hanskat käteen ja hommiin.