Ei kannata ikinä yliarvioida Englannin kesää, eikä saarivaltakunnan talojen lämmitystä. Ajoimme eilen lounaisrannikolta Solihulliin, Birminghamin eteläpuolelle. Ulkona on viisitoista astetta ja appivanhimpien kotona suunnilleen saman verran. Ei kesäkuun lopulla tarvitse lämmitystä, eihän?

Alkuvuodesta asetin tavoitteen, joka ei näytä toteutuvan. Minun piti lukea tänä vuonna ainakin yksi kirja viikossa. Ensimmäiset neljätoista viikkoa menivät hyvin, mutta sitten alkoi vaalirumba. Lienee turha mainita, että Suzanne on lukenut 12 kirjaa Oliverin syntymän jälkeen. Yhdessä olemme siis kuitenkin lukeneet kirjan viikossa.

Tällä viikolla pääsin taas kirjan makuun. Luin Pekka Ervastin Irakgate-teoksen. Mielenkiintoinen kirja, josta ei puutu draamaa. Jo tarina sinänsä on uskomaton. Kirjoitustyyli tuo siihen ”Remesmäisen” lisämausteen. Suositeltavaa luettavaa kaikille politiikan ystäville. Vähemmän suositeltavaa idealisteille.

Komissaarikeskustelu Suomessa on suistunut raiteiltaan. Kaiken maailman ehdokkaita nostetaan esille. Ikään kuin komissioon voisi lähteä harjoittelemaan. Nyt pitäisi tajuta, että salkku on henkilöä tärkeämpi. Pitäisi myös tajuta, että ilman ranskankielen taitoja komissiossa on turha pällistellä.

Monet muut maat lähettävät entisiä pää-, ulko- ja valtionvarainministereitä. Jos Suomi ei lähetä raskaan sarjan tekijää, niin meille jää käteen todella mitätön salkku. Pelkään pahinta.

Olin tyystin unohtanut millaiselta kunnon lomailu tuntuu. Hyvältä. Joen ja Mauritsin häät olivat loistavat. Kunnon englantilais-hollantilaiset bileet, jossa hääpari päätyi keskellä yötä suihkulähteeseen.

Seuraavat päivät vietämme täällä Devonissa, Thurlestonin rannikkohotellissa. Parvekkeelta aukeaa kaunis englantilainen maaseutumaisema, eli meri, laakso, kukkula, niitty, lampaita, yksi lehmä, ”links” golfkenttä ja uima-allas. Silmä lepää.

Englannin lounaisrannikko on muutoinkin suositeltavaa lomaseutua. Ei tule ehkä heti ensimmäisenä mieleen lomailupaikkana, mutta hyvällä säällä (tänään aurinkoista ja +23C) tämä pesee melkein Ranskan Provencen.

Emilie pelasi tänään elämänsä ensimmäisen ”golfkierroksen”. Tarkemmin sanottuna 5 reikää hotellin par 3 kentällä. Ei hassumpi svingi 2 vuotta ja 8 kuukautta vanhaksi. Hauskaa oli vaikka kaksi viimeistä reikää kannoin sekä Emilietä että bägiä.

Lenkkipoluista ei ole pulaa. Niitä tarvitaan, koska olen joka aamu sortunut englantilaiseen aamiaiseen: pekonia, paistettua kananmunaa, makkaraa, herkkusieniä ja rasvassa uitettua paahtoleipää. Britit taitavat ainakin yhden ruokalajin…

Financial Timesin mukaan Portugalin pääministeri José Manuel Barroso valitaan komission puheenjohtajaksi. Irlannin pääministeri Bertie Ahearn oli vahvistanut asian. Valinta on jälleen kerran osoitus siitä, miten arvaamattomia EU-nimitykset voivat olla. Miksi Suomi ei ajanut Lipposta täysillä?

Barroson valinta on mielestäni hyvä asia. Hän on asteittaisen liittovaltiokehityksen kannattaja, tulee pienestä maasta ja hänellä on hyvät suhteet Yhdysvaltoihin. Olen oikeastaan yllättynyt siitä, että Ranska hyväksyi Barroson, jolla oli vahvasti jenkkimyönteinen kanta Irakin kriisin kynnyksellä. Toivottavasti taustalla ei ole jotain ”diiliä”, jonka mukaan ranskalainen komissaari saa automaattisesti raskaan salkun.

Barroson valinta avaa myös komissaaripelin Suomessa. Itse näen tilanteen seuraavasti: kun Lipponen ei saanut puheenjohtajan paikkaa, tulisi Suomen tarjota Niinistöä supertalouskomissaariksi, tai jonkun toisen raskaan salkun haltijaksi.

Jos todellakin haluamme raskaan salkun, Niinistö on ainoa mahdollinen ehdokas. Jos sellaista ei saada, niin tarjolla on montakin ehdokasta, joista Olli Rehn on ehdottomasti paras. Tässä on nyt kyseessä kansallinen etu ja siksi toivon, että hallitus katsoo Niinistö-kortin ensin. Sen jälkeen on vain yksi vaihtoehto ja se on Olli.

Vihdoin viikon loma. Tätä on odotettu kauan. Lähdimme Brysselistä autolla kohti Plymouthia heti aamutuimaan. Ajoimme auton junaan Calaisissa ja puoli tuntia myöhemmin olimme Englannin Doverissa.

Sieltä ajoimme etelärannikkoa pitkin Plymouthin. Koko matka kesti 10 tuntia. Kilometrejä tuli 738. Oliver nukkui melkein koko matkan ja Emilie vaati vain yhden ylimääräisen pissipysähdyksen. Olisipa lasten kanssa matkustaminen aina näin helppoa…

Huomenna vietämme Joen ja Mauritsin häitä. Tänään oli jo pienet alkubileet. Eihän täällä Juhannuksesta mitään ymmärretä, mutta eivät hollantilaiset ja britit lasejaan tyhjäksi jätä.

Ennen lähtöämme sain kirjoitettua kaikki kampanjan kiitoskirjeet ja soitin läpi aluevastaavamme. Oli todella kiva jutella porukan kanssa. Kaikilla oli juhlatunnelma.

Ruotsin ja Tanskan välinen ottelu on juuri alkamassa. Jännitys tiivistyy. Milloin Suomi nähdään EM-lopputurnauksessa? Ehkä ensi kerralla. Ehkä.

Eilen meillä oli töissä pienet oman kerroksen vaalibileet. Juotiin skumppaa ja kuunneltiin The Rasmusta. Eikka Kosonen taitaa muuten olla ainoa EU-suurlähettiläs, joka tykkää The Rasmuksesta! Kaikki olivat huojentuneita siitä, että huippari on ohi.

Näyttää siltä, että ensi viikon alussa järjestetään ylimääräinen huippari, jossa pitäisi valita komissiolle uusi puheenjohtaja. Peli on täysin auki. Käytäväkeskusteluissa puhutaan Barnierista ja Barrososta. En oikein jaksa uskoa kummankaan mahdollisuuksiin.

Mielestäni Lipposella on vielä mahdollisuuksia nimenomaan kompromissiehdokkaana. Jos Suomi pelaa korttinsa oikein ja lobbaa aktiivisesti viikonlopun aikana niin Lipponen voi vielä yllättää.

Tämä edellyttää kuitenkin aktiivisuutta. Perisuomalaisella passivisuudella – tyyliin ”Lipponen on edelleen meidän ehdokas” – hommasta ei tule mitään.

Olisi myös kiva jos demarit tekisivät asialle jotain. Välillä tuntuu siltä, että Kokoomus ja Vanhanen ovat Lipposen takana enemmän kuin demareiden ministerit. Tässä on nyt kansallinen etu kyseessä ja sen pitää olla etusijalla komission jäsenen komissaarin valinnassa vaikka Lipposesta ei puheenjohtajaa tulisikaan.

Olen saanut suurimman osan rästihommista hoidettua. Työpöytä on siivottu ja paperit arkistoitu. Olen myös käynyt läpi kaikki sähköpostit ja onnittelut.

Korusähkeitä on tullut yli 20. Olen niistä ja muista onnitteluista erittäin kiitollinen. Onnitteluja on tullut etujärjestöiltä, kaupungeilta, kunnilta, ministereiltä ja ihan tavallisilta kansalaisilta.

Sain tänään lisää kotisivulinkkejä, joissa on niitä hulvattomia kuvamanipulaatioita. Jossain chatissa viitattiin Unto Hämäläisen HS-yliöön ja todettiin, että ”ensi viikolla päästään New York Timesiin”. Huh, onneksi olin poistanut kielilävistykseni ennen vaalivalvojaisia, nenärenkaasta puhumattakaan…

Vihdoin rauhallinen viikonloppu. En lopulta mahtunut huipparivaltuuskuntaamme, ja ehkä parempi niin. Nyt saimme pitkästä aikaa viettää kunnon perheviikonlopun. Kävimme ostoksilla, lounaalla ja jumpassa. Onko maskuliniteettini vaarassa jos myönnän, että saan kicksejä shoppailusta? Ehkä.

Suzanne oli eilen Joen polttareissa ja minä kotona Oliverin ja Emilien kanssa. Oliver päätti olla kiltti ja nukahti heti Suzannen lähdettyä. Peuhasimme Emilien kanssa koko illan. Hollannin ja Tshekin välinen ottelu jäi väliin. Yritin kyllä kertoa Emilielle, että van Nistelrooy on yksi maailman parhaista kärjistä, mutta se ei näyttänyt auttavan. Piti vain leikkiä legoilla ja lukea kirjoja.

HVK-neuvottelut saatiin vihdoin päätökseen. Mielestäni lopputulos on hyvä. Kirjoitin aiheesta tänään kolumnin Apu-lehteen. Argumenttini on, että nyt on pitkästä aikaa aihetta EU-optimismiin.

Euro on voimissaan, laajentuminen onnistunut ja uusi sopimus lähtee ratifiointikierrokselle. Nyt edessä on neljä haastetta: perustuslaillisen sopimuksen hyväksyminen kaikissa maissa, EU:n budjettiraamit vuosille 2007-13, Euroopan kilpailukyvyn vahvistaminen ja unionin yhteinen puolustus. Savottaa siis riittää.

Viikon aikana harkitsin vielä valiokuntakuvioita ja päädyin siihen, että yritän saada kakkoseksi teollisuutta, tutkimusta ja kilpailukykyä käsittelevän valiokunnan. On saatava lainsäädäntötyötä vyön alle. Katsotaan onnistuuko.

Olen vasta viikonlopun aikana ehtinyt vastailla kaikkiin onnittelusähköposteihin. Niitä oli loppujen lopuksi yli 500. Joka ikisestä olen kiitollinen ja jokaiseen haluan vastata. Sähköposteja tulee edelleen paljon. Toivottavasti vastaanottajat eivät pahastu pienestä viiveestä.

Olen muuten tainnut saada sen manipuloituja kuvia sisältävän kotisivun tiedoksi jo lähes sadalta henkilöltä. Sieltä näyttää tulevan aina vaan parempia kuvakokonaisuuksia.

Monet viestien lähettäjät toivovat, että jatkan tiimikirjeiden lähettämistä. Sen aion ilman muuta tehdä. En ole vielä varma missä muodossa ja miten usein. Riippuu siitä aloitanko lyhyen viikkokirjeperinteen vai kirjoitanko pidempiä kirjeitä kerran tai kaksi kuussa.

Perjantaikierrosten lisäksi aion jatkaa aktiivista kolumnien kirjoittamista. Näillä näkymin kirjoitan neljää vakiokolumnia. Ilmoitan lehdet myöhemmin kunhan saamme kaikki käytännönasiat kuntoon. Jatkan myös päiväkirjan kirjoittamista noin 3-6 kertaa viikossa. Tästä on tullut antoisa tapa pitää kirjaa omista menemisistä ja samalla kertoa EU-asioista. Toivottavasti päiväkirjasta on lukijallekin hyötyä.

Kesän aikana pistämme myös kotisivut uuteen järjestykseen siten, että sieltä on helpompi seurata ajankohtaisia asioita EU-parlamentissa.

Lapset nukkuvat. Juomme Suzannen kanssa italialaista valkkaria (tai no, minä juon) ja katsomme Ruotsin ja Italian välistä futisottelua (tai no, minä katson ja Suzanne lukee kirjaa). Valkkarista huolimatta kannatamme Ruotsia. Hyvä matsi.

Huippukokous on täydessä vauhdissa. Näyttää siltä, että komission puheenjohtajasta ei päästä yhteisymmärrykseen. Perustuslaki on kuitenkin syntymässä. Se on paljon parempi kuin Nizzan sopimus.

Parin viime päivän aikana olen hoitanut hallinnollisia asioita ja vastannut satoihin sähköpostiviesteihin.

Avustajatiimi on valmis. Saimme kasaan todellisen ”dream teamin”. Petu Lahesmaa aloittaa Brysselissä. Lauri Tierala ottaa Petun tehtävät vuoden vaihteessa.

Kai Mykkänen toimii kotimaan avustajana. Juho Romakkaniemi on kaikkien Kokoomusmeppien yhteinen kotimaanavustaja. On hienoa jatkaa töitä loistotyyppien kanssa.

Olen saanut jo monta viestiä uudesta kotisivusta, joka on täynnä manipuloituja kuvia meikäläisestä. Lähtökohtana on se ”hullun” näköinen tuuletuskuva vaalivalvojaisista.

Kuvat ovat hulvattoman hauskoja. Niitä tulee päivittäin lisää. Minulla ei ole vielä suosikkia, joskin se Schumacherin tuuletuskuva on aika hyvä.

Huomenna Suzanne on menossa polttareihin ja minä jään yksin kotiin Emilien ja Oliverin kanssa. Isän arki ja ylpeys kyseessä.

Tilanne on vähän rauhoittunut. Maanantaina oli viisi TV-juttua, radiohaastattelu ja viisitoista lehtihaastattelua. Aikamoinen rumba kuitenkin.

Tiistaina meillä oli Kokoomusmeppien ensimmäinen kokous. Olimme (tai varsinkin minä olin) kuin innostuneita ekaluokkalaisia ensimmäisenä koulupäivänä. Olisi vaikea kuvitella parempaa meppitiimiä.

Nimitimme Piitun delegaation puheenjohtajaksi. Hän on vastuussa lähiviikkojen ryhmäneuvotteluista. Jaoimme valiokunta- ja valtuuskuntapaikat. Se oli helppoa. Piitu jatkaa talous- ja rahavaliokunnassa, Ville haluaisi ulkoasiainvaliokuntaan, Eija-Riitta jatkaa mielellään ympäristövaliokunnassa ja minä toivoisin paikkaa perustuslakivaliokunnassa.

Valtuuskuntien osalta minä ja Piitu pohdimme USA ja Kiina-akselia, Ville Venäjää ja Eija-Riitta AKT-valtuuskuntaa. Kävimme kokouksessa myös läpi käytännön järjestelyjä ja päivämääriä. Heinäkuun alussa meillä on ryhmäkokous Budapestissa. Erinomainen mahdollisuus tutustua muihin EPP-meppeihin. Varsinaiset hommat alkavat Strasbourgissa 20.7. Siihen saakka jatkan virassani Suomen EU-edustustossa Brysselissä.

Tiistai-iltapäivänä suuntasimme perheen kanssa takaisin Brysseliin. Fiilis oli mahtava. Vaaliurakka on ohi. Nyt ehdimme hengähtää perheen kesken. En enää koskaan halua olla näin kauaa poissa perheen luota. Illan otimme rauhallisesti. Pestiin pyykkiä, leikittiin puutarhassa, katsottiin jalkapalloa ja syötiin pastaa. Paluu arkeen on alkanut.

Tänään oli ensimmäinen työpäivä virkavapauden jälkeen. Oli kiva olla takaisin EU-edustustossa. Työkaverit olivat järjestäneet kakkukahvit heti aamusta. Lähes koko henkilökunta oli paikalla. Porukkaa oli enemmän kuin henkilöstökokouksessa. Työkavereiden tuki on ollut fantastista alusta saakka. Se on auttanut jaksamaan.

Loppupäivä menikin sitten sähköposteja siivotessa. Sain purettua lähes 400 työviestiä. Onneksi tiedotusavustajamme Annikka oli hoitanut jo suurimman osan. Vaalisähköposti on vielä purkamatta. Siellä on myös 400 uutta viestiä. Huomionarvoista on, että ”inboxi” oli tyhjä vielä sunnuntai-iltana. Tekstiviestit sain purettua eilen. Niitä oli onneksi vain 300…

Tänään oli aika hurja päivä. Aamu alkoi radiossa klo. 6.50 ja loppui illalla A-studioon. Siinä välillä ehdin antaa viisi TV-haastattelua ja 15 lehtihaastattelua. Aikamoinen mylläkkä.

Onneksi join vain yhden lasillisen skumppaa eilen. Ei tätä krapulassa olisi jaksanut. Ehdin myös ottaa 2,5 tunnin nokoset iltapäivällä. Se auttoi.

Ylen aamu-TV:n ja maikkarin Huomenta Suomen jälkeen vastailin noin 250 tekstariin. Kirsin mukaan sp-viestejä oli vajaa 200. Luen ne huomenna Brysselissä.

Tuntuu hienolta saada niin paljon positiivista palautetta. Tunne on edelleen aika epätodellinen. Miten voisin kiittää jokaista äänestäjää? Tällaiseen luottamukseen voi vastata vain kovalla työllä.

Olen erittäin iloinen Kokoomuksen meppiryhmästä. Meillä on koossa todella motivoitunut porukka.

Juuri nyt olemme kaikki väsyneitä. Univelka on kurottava umpeen. Suzanne istuu sohvalla imettämässä. Olen nauttinut pari olutta ja Ruotsi johtaa Bulgariaa 4-0. Melkein kaikki siis kunnossa…

Sanoinkuvaamaton tunne. Saimme 115 225 ääntä! En vieläkään voi uskoa tätä todeksi.

Päivä oli rauhallinen. Söimme lounasta perheen parissa. Iltapäivällä kävimme Siirin synttäreillä. Niiden jälkeen otimme perhenokoset.

Ilta ja yö ovat yhtä sumua. Halauksia, pusuja, kättelyitä, salamavaloja, TV-kameroita, onnen kyyneleitä ja hurraahuutoja. Tunteita laidasta laitaan.

Parasta oli, että sain olla perheen ja tiimin kanssa, kun tulos julkistettiin. En lähde tässä erikseen kaikkia kiittelemään, koska muuten tämä päiväkirjamerkintä olisi vain pitkä nimiluettelo.

Haluaisin kuitenkin mainita yhden henkilön, jonka unohdin eilisessä kiitospuheessani, eli Susanna Ikosen. Hän oli myös yksi kampanjan tähdistä, todellinen helmi.

Koko tiimimme oli poikkeuksellinen. En ole koskaan kokenut vastaavaa tiimihenkeä, ja olen sentään nuorena pelannut HIFK:ssa kiekkoa… Haluan pitää porukan kasassa. Tämän parempaa tiimiä ei ole.

Oli myös kiva nähdä lapsuuden kavereita vaalivalvojaisissa. Kimi, Jonne, Karine ja Jusa olivat tulleet Ruotsista saakka juhlimaan.

Juuri nyt elämä on ihan sekaisin ja puhti on poissa. Olo on samalla kertaa onnellinen ja tyhjä. Yksi urakka on ohi ja toinen alkaa kohta. Ei muuta kuin täyttä höyryä eteenpäin.

Huomenna äänestetään. Nyt jännittää, mutta samalla olen rentoutunut ensimmäistä kertaa kuuteen viikkoon. Lopetin aktiivikampanjan tänään klo. 19.03. Tiimi jatkoi vielä uskomatonta puurtamista, mutta minä menin vanhempien luo syömään.

Nautimme illallisen perheen ja sukulaisten parissa. Olen nauttinut kolme lasillista valkkaria ja olo on sen mukainen.

Menemme täältä vanhempien luota Kirsille ja Sakulle käymään. Huomenna menemme aamupäivällä Linnanmäelle. Sen jälkeen Siirin prinssi ja prinsessa synttäreille. Anoppi ompelee Emilien prinsessa-asun.

Synttäreiden jälkeen valmistaudumme vaalivalvojaisiin. Käyn Isolla Pajalla (telkkarissa) pariin otteeseen, mutta haluan olla tiimin parissa, kun tulos julkistetaan. Tiimi on tehnyt kaiken työn. Perhe on kestänyt koko rumban. Otamme tuloksen vastaan yhdessä. Lähes kaikki kaverit ja sukulaiset ovat paikalla.

Tänään oli taas osoitus siitä miten loistava tiimi meillä on. Painoimme aamuyhdeksästä iltamyöhään rankkasateessa. Pääkaupunkiseudulla meitä oli 30. Valtakunnallisesti lähes 100 ihmistä liikkeellä. Monet tulivat kysymään, että ”Onko teidän tiimiläisiä kaikkialla?”. On!

Tänään olin Lasipalatsilla, Espalla, Kolmen Sepän Patsaalla, Rautatieasemalla ja Isossa Omenassa. Muita tiimiläisiä oli mm. Tikkurilassa ja Itäkeskuksessa. Valtakunnallisesti viestejä tuli kaikkialta.

Loppuun saakka on painettu. Huomenna annetaan ihmisille äänestysrauha. Jaetaan korkeintaan muutama esite ja ilmapalloja. Meitä kaikkia jännittää. Kaiken uurastuksen tuloksen tiedämme huomenna, tasan 25 tunnin päästä tästä kirjoituksesta.