Ei kannata ikinä yliarvioida Englannin kesää, eikä saarivaltakunnan talojen lämmitystä. Ajoimme eilen lounaisrannikolta Solihulliin, Birminghamin eteläpuolelle. Ulkona on viisitoista astetta ja appivanhimpien kotona suunnilleen saman verran. Ei kesäkuun lopulla tarvitse lämmitystä, eihän?
Alkuvuodesta asetin tavoitteen, joka ei näytä toteutuvan. Minun piti lukea tänä vuonna ainakin yksi kirja viikossa. Ensimmäiset neljätoista viikkoa menivät hyvin, mutta sitten alkoi vaalirumba. Lienee turha mainita, että Suzanne on lukenut 12 kirjaa Oliverin syntymän jälkeen. Yhdessä olemme siis kuitenkin lukeneet kirjan viikossa.
Tällä viikolla pääsin taas kirjan makuun. Luin Pekka Ervastin Irakgate-teoksen. Mielenkiintoinen kirja, josta ei puutu draamaa. Jo tarina sinänsä on uskomaton. Kirjoitustyyli tuo siihen ”Remesmäisen” lisämausteen. Suositeltavaa luettavaa kaikille politiikan ystäville. Vähemmän suositeltavaa idealisteille.
Komissaarikeskustelu Suomessa on suistunut raiteiltaan. Kaiken maailman ehdokkaita nostetaan esille. Ikään kuin komissioon voisi lähteä harjoittelemaan. Nyt pitäisi tajuta, että salkku on henkilöä tärkeämpi. Pitäisi myös tajuta, että ilman ranskankielen taitoja komissiossa on turha pällistellä.
Monet muut maat lähettävät entisiä pää-, ulko- ja valtionvarainministereitä. Jos Suomi ei lähetä raskaan sarjan tekijää, niin meille jää käteen todella mitätön salkku. Pelkään pahinta.