23 päivää vaaleihin ja 12 ennakkoäänestykseen. Tänään oli oikeastaan aika rauhallinen kampanjapäivä. Heräsimme Suzannen, Emilien ja Oliverin kanssa vasta kello 8.00. Myöhäinen herätys johtui varmaan siitä, että lentokoneemme laskeutui myöhään illalla ja menimme nukkumaan keskiyön jälkeen.

Aamulla leikimme isovanhempien kanssa. Lounastimme kaupungilla Kirsin ja Annin seurassa. Lounas oli hyvä…vaikka kävimme läpi vaalibudjettia. Vaalit olisivat tietenkin ihan hyvä asia ellei tarvitsisi jatkuvasti stressata budjetista. Onneksi Kirsi on tiukka ja käskee karsimaan menoja, muuten tähän menisi liiankin paljon omia säästöjä, ja meneehän niitä jo nytkin.

Iltapäivällä hain lisää materiaalia painosta. Uusi esitteemme on hieno ja yksinkertainen. Toisella puolella oleellinen informaatio suomeksi ja toisella ruotsiksi. Lounaan jälkeen suuntasin Karjaalle, jossa Anja ja Erik Roos sekä Pia Eklund olivat järjestäneet. Jaoimme esitteitä kauppakadulla. Sen jälkeen siirryimme Tammisaareen, jossa kampanjatyö jatkui.

Illalla meillä oli vielä väittelytilaisuus Sten Öhmanin kanssa Hangossa. Paikalla oli noin 20 kuulijaa ja paikallinen media. Keskustelu oli mielestäni hyvä. Ylipäätään on ollut ilo huomata, että EU-asiat kiinnostavat ihmisiä. Kysymykset ja keskustelut ovat hyviä. En ymmärrä miksi eri puolilla pitää koko ajan lietsoa sitä, että EU-asiat eivät kiinnosta tai että ne ovat monimutkaisia. Minun katugalluppini viimeisen kolmen viikon ajalta osoittavat aivan toista.

24 päivää vaaleihin ja 13 ennakkoäänestykseen. Tänään oli loistava päivä. Vietin sen perheen parissa Brysselissä. Aurinko paistoi ja lämpöasteita oli 25C. Aamulla kävimme Emilien kanssa jumpassa. Sen jälkeen leikimme koko päivän pihalla. Saimme pakattua ajoissa ja lensimme koko perheen voimin Suomeen illalla.

Jossain vaiheessa vastailin myös sähköposteihin. Vaalikoneiden avauduttua niitä tulee entistä enemmän. Meillä käy kotisivuilla noin tuhat kävijää päivässä. Monet lähettävät täsmentäviä kysymyksiä. Olen toistaiseksi pystynyt vastaamaan niihin itse ja haluan pitää kiinni tästä periaatteesta. Muutamat vastaukset ovat lyhyitä, mutta uskon, että kysyjä ymmärtää tilanteen. Onneksi kotisivuillani on kolumneja ja aikaisempia kannanottoja, joihin viittaan usein.

Huomenna aamulla minulla on lehtihaastattelu, jonka jälkeen käymme läpi kampanjabudjettia. Iltapäivällä teen kampanjaa Karjaalla, Tammisaaressa ja Hangossa.

25 päivää vaaleihin ja 14 ennakkoäänestykseen. Istun koneessa matkalla Helsingistä Brysseliin. Huomenna on toinen ja samalla viimeinen vapaapäivä kuuden viikon aikana.

Lahden, Hämeenlinnan, Lappeenrannan ja Imatran kampanjapäivät menivät enemmän kuin hyvin. Erinomaisia tilaisuuksia ja paljon näkyvyyttä paikallislehdissä.

Tänään kampanjoimme Riitta ja Topi Uosukaisen kanssa Imatralla. Aamulla olimme torilla, sen jälkeen pidimme kahvitilaisuuden ja lounaan Buttenhoffilla. Oli kiva syödä sukulaisten ravintolassa. Kiertelimme vielä kävelykatua ja juttelimme mukavia ohikulkijoiden kanssa.

Oli uskomaton kokemus tehdä kampanjaa Riitan ja Topin kanssa.

26 päivää vaaleihin ja 15 ennakkoäänestykseen. Tunnelma tiivistyy. Takana on ehkä yksi parhaista kampanjapäivistä. Tänään oli vuorossa Lappeenranta. Petteri Laaksonen, Jan Edelmann, Kullervo Lehtonen, Maria Taitokari ja Marjut Hannelin olivat rakentaneet huikean ohjelman. Aloitimme Riitta Uosukaisen kanssa Lappeenrannan torilla. Sää oli kylmä, mutta vastaanotto oli enemmän kuin lämmin. Riitta oli jälleen kerran valloittava.

Torin jälkeen meillä oli mediatapaaminen, eli kaksi lehtihaastattelua. Sen jälkeen pidin lounaspuheen paikallisen kauppakamarin tilaisuudessa. Kaikkialla Riitta esitteli minut niin kauniisti, että aivan punastutti. Onko Riittaa innokkaampaa tukijaa olemassa? Tuskin.

Kauppakamarista kiiruhdimme yliopistolle ja sieltä edelleen senioritilaisuuteen Upseerikerholle. Puheteemat vaihtelivat kilpailukyvystä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Yleisökysymykset olivat jälleen kerran erinomaisia. En ymmärrä miksi koko ajan manataan, että EU-asiat eivät kiinnosta ihmisiä. Kampanjakokemukseni ovat osoittaneet, että tämä ei todellakaan pidä paikkansa.

Illalla ajoimme Lappeenrannasta Imatran kautta Rautjärvelle, jossa yövymme Petterin ja Tarjan luona. Heillä on mahtava hirsitalo keskellä metsää. Täällä on vapauttavan rauhallista. Kävimme äsken saunassa ja huomenna aamulla taidan lähteä lenkille ennen Imatran vauhdikasta kampanjapäivää.

Huomenna illalla lennän Lappeenrannasta Helsingin kautta Brysseliin perheen luo. Torstaina tulemme koko perheen kanssa Suomeen.

27 päivää vaaleihin ja 16 ennakkoäänestykseen. Tässä vaiheessa voin sanoa, että pidän vaalityöstä, mutta vihaan vaalikoneita. Tämä päivä on siitä erinomainen esimerkki.

Lähdimme Jani Johanssonin kanssa Lahteen aamukahdeksalta. Sari Hyytiäinen ja Sirkku Lehti-Permanto olivat järjestäneet erinomaisen ohjelman. Aamulla tarjosimme 350 hengelle hernerokkaa Lahden torilla. Samalla teimme kaksi lehtihaastattelua ja kävimme paikallisradiossa. Lounaalla puhuin paikalliselle Rotarikerholle. Sen jälkeen pidimme vielä Reijo Salmisen juontaman kahvitilaisuuden Trion kauppakeskuksessa.

Lahden jälkeen suuntasimme Hämeenlinnaan, jossa paikalliset Rotarit olivat järjestäneet Esko Seppäsen ja minun välisen väittelytilaisuuden. Hauskaa oli ja toivon, että yleisökin viihtyi. Parhaillaan istumme Janin kanssa autossa matkalla Lappeenrantaan, jonne saavumme noin klo. 23.00. Päivä oli siis kaiken kaikkiaan hieno, kunnes…

Kävin äsken läpi sähköposteja. Sain ystävällisen viestin eräältä henkilöltä, joka kertoi, että olen jättänyt vastaamatta erään vaalikoneen niin kutsutun ”nollakysymyksen”. Viestin lähettäjä kehotti minua vastaamaan vaalikoneisiin perusteellisesti, koska ne ovat tärkeä osa äänestyspäätöstä. Näin se tietenkin on.

Tämä on se samainen vaalikone, jonka parissa ahersin kaksi tuntia ja sen jälkeen menetin kirjoittamani vastaukset. Eli suhtautumiseni kyseiseen koneeseen ei tainnut muutenkaan olla siitä parhaasta päästä. ”Nollakysymyksessä” kysytään mitä kolmea asiaa aion ajaa Euroopan parlamentissa. Siis aika tärkeä juttu.

Tarkistin asian ja sieltä todellakin puuttui tämän keskeisen kysymyksen vastaukset. Juttelin vaalikonevastaavan kanssa ja hän ilmoitti, että vastauksia tähän kysymykseen ei ole vielä pistetty nettiin yhdenkään ehdokkaan kohdalla.

Taas meni lähes puoli tuntia sellaisen asian selvittämiseen, joka olisi hoitunut jos vaalikoneen laatijat olisivat informoineet kuluttajia vähän avoimemmin. Tässä tapauksessa ehdokas ja äänestäjä olivat hukassa. Toivottavasti joku jossain miettii vähän tarkemmin miten näitä vaalikoneita voisi tulevaisuudessa parantaa.

Tasan neljä viikkoa vaaleihin ja 17 päivä ennakkoäänestykseen. Istun koneessa matkalla Brysselistä Helsinkiin. Mieliala on korkealla. Oli fantastista viettää 24h kotona perheen parissa. Päätimme myös, että Suzanne, Emilie ja Oliver tulevat Suomeen pitkäksi viikonlopuksi torstaina.

Leikimme, nauroimme ja tanssimme Emilien kanssa eilen illalla ja tänään. Meillä oli todella hauskaa. Halailimme jatkuvasti. Oli hyvä olla. Emiliestä huomasi, että hän kaipaa isäänsä. Kun juttelimme lähdöstä, hän tarrautui kiinni eikä halunnut päästää irti. Selitin, että tulen kotiin keskiviikkona ja lennämme yhdessä Suomeen. Se auttoi.

Suzanne jaksaa olosuhteisiin nähden hyvin. Oliver heräsi viime yönä kolme kertaa. Ymmärrän taas paremmin miten raskasta unettomuus on. En voi edes kuvitella miten raskasta on unettomuuden lisäksi imettää.

Kuvaillessani kampanjatunnelmia eilisessä päiväkirjamerkinnässä taisin unohtaa kertoa mitä lauantaina tuli tehtyä. Olin aamulla Lohjalla jakamassa esitteitä ja puhumassa. Paikalla olivat myös Piitu Kauppi, Eija-Riitta Korhola, Sirpa Pietikäinen ja Eeva-Riitta Siitonen.

Lohjan jälkeen siirryin Vihdin torille jakamaan esitteitä. Mervi Katainen oli suureksi avuksi molemmilla paikkakunnilla.

Ennen Brysselin lentoa olimme vielä tiimin kanssa jakamassa esitteitä, ilmapalloja ja suklaata Tapiolassa. Meitä oli kokonaiset kahdeksan tiimiläistä! Kokemus oli mieletön, koska liioittelematta yli 25 prosenttia ihmisistä, joiden kanssa juttelimme, ilmoitti äänestävänsä minua. Se oli juuri sellainen noste, jota kaipasin kahden ensimmäisen kampanjaviikon päätteeksi.

Nyt jaksaa taas painaa. Huomenna on vuorossa Lahti ja Hämeenlinna. Tiistaina ja keskiviikkona valloitamme Etelä-Karjalan.

29 päivää vaaleihin ja 18 ennakkoäänestykseen. Istun koneessa matkalla Helsingistä Brysseliin. Nyt on aikaa kirjoittaa. Pahoittelen siis jo etukäteen pitkää päiväkirjamerkintää.

Kaksi ensimmäistä kampanjaviikkoa ovat takana. Edessä on vielä neljä viikkoa kovaa työtä.

Ensimmäisen kahden viikon aikana pidin lähes 50 tilaisuutta 13 eri paikkakunnalla (Helsinki, Vantaa, Espoo, Kajaani, Kouvola, Jyväskylä, Kokemäki, Forssa, Hyvinkää, Lohja, Vihti, Tampere ja Nokia).

Oli torikäyntejä, luentoja, paneeleita, kahvitilaisuuksia, palavereita, haastatteluja, baarikäyntejä ja kampanjan avaus. Vauhdikas alku.

Kampanjan loppuvaihe on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisen kahden viikon aikana teimme pohjatyön. Seuraavan kahden viikon aikana jatkamme kiertämistä ja yritämme lisätä näkyvyyttä entisestään. Meillä on esimerkiksi loistava kahden päivän ohjelma Lappeenrannassa ja Imatralla Riitta Uosukaisen kanssa. Viimeisen kahden viikon aikana keskitymme suuriin kaupunkeihin ja käymme tietenkin Seinäjoella puoluekokouksessa.

Viimeisen vuoden aikana olen kiertänyt Suomea ahkerasti (mm. Rovaniemi, Oulu, Tampere, Turku, Hämeenlinna, Joensuu, Jyväskylä, Vammala, Kotka ja Kouvola), mutta jatkuvaa kampanjaa en ole tehnyt.

En tiennyt millaista päivittäinen kampanjointi on. Nyt tiedän ja niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin: pidän siitä! Kampanjointi on toki raskasta. Lähden usein kotoa jo ennen kello seitsemää. Kotiin palaan vasta iltamyöhään.

Kirsi varoitti ohjelmamme raskaudesta, mutta ei se ainakaan vielä ole kaikkia voimia vienyt. Onneksi olen käynyt lenkillä joka toinen päivä.

Kuiva kampanja on myös ollut jaksamisen elinehto. Myönnettäköön, että huomisen vapaapäivän johdosta siemailen parhaillaan Finnairin tarjoamaa valkkaria… ja hyvältä maistuu.

Kahden viikon kuluttua minun pitää kuulemma olla ihan rikki. Siinä vaiheessa pitää ohjeiden mukaan käydä tapaamassa Ben Zyskowiczia, jolta saa lisävoimia. Katsotaan onko terapia tarpeen.

Olen ollut erittäin otettu saamastani vastaanotosta. Olen oikeastaan kohdannut viittä erilaista äänestäjätyyppiä.

On niitä, jotka tulevat spontaanisti kiittelemään, että olen asettunut ehdolle ja lupaavat antaa äänensä. Toinen ryhmä (ja samalla ehkä huolestuttavin) sanoo, että läpimenoni on varma ja siksi minua ei tarvitse äänestää.

Kolmanneksi on niitä, jotka haluavat tietää miksi minua pitäisi äänestää. Monet sanovat myös suoraan, että heillä on jo oma ehdokas tai että minua he eivät ainakaan äänestä. Lopuksi on niitä, joita EU-vaalit eivät kerta kaikkiaan kiinnosta.

On ollut hurjaa seurata tiimimme toimintaa. Kaikilla paikkakunnilla on aina tiimiläisiä auttamassa. Tsemppihenki on uskomaton. Pisteenä i:n päälle minulla on maailman paras kampanjapäällikkö. Kirsi painaa 12-tuntista päivää korvauksetta. Hän vihaa kehuja ja siksi niitä kannattaa antaa.

Kaiken hässäkän keskellä on ihanaa päästä perheen pariin. Tunnin kuluttua lentokentällä odottaa Suzannen, Emilien ja Oliverin halaus. Siitä ei elämä enää paremmaksi muutu.

30 päivää vaaleihin ja 19 ennakkoäänestykseen. Tänään sain nukkua. Heräsin vasta seitsemältä. Aamulla kävin läpi sähköpostit. Kävin myös lenkillä. Taas jaksaa painaa.

Aamupäivällä palaveerasin Kirsin kanssa. Kävimme läpi rahoitusta ja loppusuoran markkinointia. Lounaan jälkeen ajoin Hyvinkäälle, jossa Taru Tallgren oli järjestänyt erinomaisen kahvitilaisuuden. Parin tunnin aikana siellä kävi lähes 200 kahvipullan ystävää. Kiersin pöytiä ja juttelin ihmisten kanssa. EU-asiat kiinnostivat monia. Porukka oli ystävällistä ja myönteinen palaute antoi lisävoimia.

Hyvinkään jälkeen ajoin Forssaan FOKAn järjestämään EU-keskusteluun. Sanni Grahn oli vastuussa tilaisuudesta ja se oli mielestäni erinomainen. Paikalla oli noin 70 kuulijaa. Ohjelma oli hyvä ja keskustelu antoisa. Tilaisuuden jälkeen söimme ”Pumpulissa”.

Lähdin Helsinkiin klo. 21.00 ja kävin illalla vielä kääntymässä ”Kallessa”, koska siellä oli Golf-Centerin järjestämä tilaisuus. Oli mukava tavata vanhoja golftuttuja.

Nyt vatsassa on jo perhosia, koska huomenna lennän kotiin tapaamaan perhettä. Juttelin äsken Suzannen kanssa ja kerroin, että näen jo unta siitä kun pääsen rutistamaan kaikkia lentokentällä.

31 päivää vaaleihin ja 20 päivää ennakkoäänestykseen. Oli taas pitkä vaalipäivä. Lähdin kotoa klo. 6.30 ja takaisin tulin vasta klo. 23.00. Aamulla ajoimme Tero Luoman kanssa Nokialle. Matkalla laskin kalenterista, että minulla on 42 päivän aikana 160 eri tilaisuutta 50:llä eri paikkakunnalla. Kukaan ei voi ainakaan sanoa, että teen tätä vasemmalla kädellä.

Poimimme Helin mukaan matkalla. Nokialla jaoimme esitteitä paikallisen K-marketin edessä. Vastaanotto oli myönteinen. Monet olivat iloisia siitä, että olin tullut Nokialle kampanjoimaan. Jakelun jälkeen suuntasimme Tampereen yliopistolle vaalipaneeliin. Paikalla oli kutakuinkin saman verran väkeä kuin muissa opiskelijoille suunnatuissa paneeleissa.

Tero ja Heli jäivät Tampereelle ja minä ajoin Helsinkiin. Hain painosta lisää esitteitä ja käväisin Mats Kockbergin kevätkokkareilla. Sen jälkeen olin puhumassa Laajasalon ja Tammisalon Kokoomukselle. Paikalla olivat myös Eeva-Riitta Siitonen ja Eija-Riitta Korhola. Täydensimme hyvin toisiamme ja ilmapiiri oli leppoisa. Tilaisuuksien jälkeen piipahdimme vielä Vanhassa Myllyssä.

Huomenna on juhlapäivä: ensimmäinen tapaaminen on vasta klo. 10.00. Odotan innolla lauantai-iltapäivää, jolloin lennän Brysseliin perheen luo. Ensimmäinen vapaapäivä kahteen viikkoon tulee tarpeeseen.

32 päivää vaaleihin ja 21 päivää ennakkoäänestyksen alkuun. Aamu alkoi markkinointipalaverilla klo. 7.30. Kävimme läpi ilmoitustemme ulkoasun ja sloganit. On nautinto tehdä töitä ammattilaisten kanssa.

Aamupäivällä vastailin sähköposteihin ja väänsin vielä vastaukset viimeiseen vaalikoneeseen, tai sen piti olla viimeinen. Työstin Turun Sanomien 56 kysymystä noin 1,5h. Kommentoin tunnollisesti jokaista kysymystä. Kun tallensin lopussa tekstin, niin olin ylittänyt tallennusajan ja kaikki informaatio katosi. Vika oli varmaan minun, mutta sillä ei siinä tilanteessa ollut paljoakaan merkitystä… Joudun kirjoittamaan kaiken uudestaan illalla.

Ennen Kampin palvelukeskuksen kahvitilaisuutta annoin haastattelun Österbottningen-lehdelle. Kahvitilaisuus oli hitti. Olimme laskeneet, että tarjoaisimme noin 50 kahvipullaa. Ne menivät ensimmäisen viiden minuutin aikana. Taisimme loppujenlopuksi tarjota yli 200 kahvipullaa.

Kahvien jälkeen puhuimme Eeva-Riitta Siitosen kanssa yli 150 hengelle EU-asioista. Vaalitilaisuudeksi siellä oli uskomaton määrä ihmisiä. Seniorikansalaisia todella kiinnostavat EU-asiat.

Kampin jälkeen kävin luennoimassa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta pienemmälle asiantuntijaporukalle. Annoin myös haastattelun ruotsinkieliselle GoGo-ohjelmalle ennen käyntiä Oulunkylän Kokoomuksen puhetilaisuudessa. Kaiken kaikkiaan onnistunut vaalipäivä, joka loppui päätteen äärellä klo. 23.00.

Kiinnostus vaaleja kohtaan kasvaa päivittäin. Teija Tiilikaisen mielestä tulisi keskittyä asiakysymyksiin. Hän on oikeassa: nyt tarvitaan kunnon avaus eri vaaliteemoista.