13 päivää vaaleihin ja ennakkoäänestys alkaa ylihuomenna. Tänään oli virkistävä vaalipäivä. Aamupäivällä meillä oli talousseminaari Kalastajatorpalla. Se meni nappiin. Puhujat – Max Jakobsson, Risto Penttilä, Esko Antola, Johannes Koroma ja Georg Ehrnrooth – olivat loistavia. Analyysit osuivat naulan kantaan.

Georg Ehrnrooth esitteli kattavasti kilpailukykymme heikkoja puolia: sirpaleisen yritysrakenteen lisäksi hän nosti ongelmiksi mm. yliopistojärjestelmän heikkouden USA:han verrattuna sekä työmarkkinoiden jäykkyyden. Suomen erityisinä kipupisteinä hän näki aivovuodon, syrjäisen sijainnin ja tuoreen yritysveroratkaisun.

Johannes Koroman mielestä niin EU:n talous- ja rahaliiton vakaus- ja kasvusopimus kuin kilpailukyvyn kohentamiseen tähtäävä Lissabonin prosessikin ovat menettäneet uskottavuutensa. Esko Antolan mielestä vakaussopimuksen suunniteltu löyhentäminen vastaa ”housuihin pissaamisen” strategiaa talviaikaan. Toki se ensin lämmittää, mutta sitten kun se jäätyy niin ei ole enää kivaa.

Max Jakobson toivoi Suomen kehittyvän välittäjäksi vanhojen ja uusien jäsenmaiden välille. Risto Penttilä yhtyi toiveeseen, mutta huomautti sen olevan mahdollista vain todella aktiivisella omalla toiminnalla, ei esimerkiksi puolueettomuuteen linnoittautuneena.

Antola painotti omassa alustuksessaan, että Suomen olisi hakeuduttava instituutioiden puolustajien, EU:n ystävien, vaikutusvaltaiseen joukkoon. Tähän ryhmään hän laski mm. Saksan, Ranskan, Benelux-maat, Portugalin, Itävallan ja Unkarin.

Leimallista kaikille puhujille oli EU:n haasteiden kaunistelematon esiintuominen. Lähes jokaisessa puheenvuorossa korostui, että Suomessa ja Euroopassa on oltava valmiita rajuihinkin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin uudistuksiin – niin mittavia edessä olevat haasteet ovat.

Seminaarin jälkeen kävin lenkillä. Tuli taas lisää energiaa.

Iltapäivällä meillä oli yhteinen tilaisuus Piitun kanssa Rafaellossa. Kallion Kokoomusnaiset vastasivat erinomaisista järjestelyistä. Porukkaa tuli huonosta säästä huolimatta paljon, yli 200. Ben Zyskowicz haastatteli meitä.

Tilaisuus oli kaikin puolin onnistunut. Paikalle tulivat myös Ike Kanerva ja Kimmo Sasi, kaksi Kokoomuksen puheenjohtajaehdokasta. Heidätkin pantiin tenttiin. Myös kunnallisvaaliehdokas Saara Huhtasaari esittäytyi.

Tiimiläiset tekivät päivästä taas onnistuneen. Minna Karttunen oli seminaarin tähti. Homma sujui kuin rasvattu. Tieralan Lauri auttoi taas kirjoitushommien kanssa. Hänellä on kynä loistavasti hallussa.

Illalla meillä oli vielä tohtoripaneeli Alpo Rusin ja Lasse Lehtisen kanssa. Tilaisuuden puheenjohtajana toimi Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen. Paikalla oli 70 kuulijaa ja mielestäni paneeli oli jälleen kerran onnistunut. Lassen ja Alpon kanssa pääsee hyvin juttuun.

Kaikkien näiden kiitosten keskellä tahtoo aina unohtua Kirsi. Hän vihaa kiitoksia ja siksi haluan niitä tasaisin välein antaa. Tämä kampanja toimii sen takia, että minulla on maailman paras kampanjavastaava. On helppo olla ehdokas kun on samalla aaltopituudella kamppiksen kanssa. En vain voi uskoa, että kenelläkään olisi yhtä hyvin organisoitua kampanjaa, ja vielä vapaaehtoispohjalla.

Tähän aikaan kahden viikon kuluttua tiedämme vaalituloksen. Nyt painetaan täysillä ja sivuille ei vilkuilla.

Tänään bussipysäkeille putkahtivat meidän ensimmäiset ulkomainokset. On oikeastaan aika pelottavaa nähdä itsensä jättiläismäisissä mainoksissa. Hampaani ovat pienen kännykän kokoiset! Toivottavasti ihmiset eivät säikähdä.

Lähdimme Minna Karttusen ja Henrik Ruson kanssa aamulla Heinolaan. Vettä satoi oikein kunnolla ja lämpöasteita oli viisi. Eihän siellä torilla tietenkään porukkaa ollut. Ikävä juttu torimyyjille. Kiertelimme kojuja Piitun kanssa ja juttelimme mukavia.

Heinolan jälkeen suuntasimme Tuusulaan Hyrylän markkinoille. Siellä paistoi aurinko ja tori oli täynnä väkeä. Paikalliset kokoomusvaikuttajat olivat täydessä vauhdissa. Kokoomuksen teltat dominoivat torin poliittista toimintaa. Pitää vain nostaa hattua Tuusulan Kokoomusväelle. Todella ammattimaista toimintaa.

Tuusulasta siirryimme Sipooseen, jossa meillä oli pienimuotoinen Kokoomuksen ?picnic?-tilaisuus. Olin todella otettu siitä, että Hanna-Leena Hemming ja Leena Harkimo olivat tulleet paikalle. Pidin pienen alustuksen EU-asioista, jonka jälkeen meillä oli vilkas keskustelu.

Oli kiva kiertää Minnan ja Henrikin kanssa. Juttelimme niitä näitä. Tämä olisi todella yksinäistä puuhaa ilman tiimiläisiä.

Kävin illalla vielä Kirsillä, Sakulla ja Siirillä grillaamassa. Oli mukava istua rauhallista iltaa. Tein vähän syntiä, koska rikoin ”kuivan kampanjan” käytännön nauttimalla lasillisen punkkua. Syytän tästä tietenkin Kirsiä, joka pakotti minut juomaan sen lasillisen.

Ruoan jälkeen kävin vielä Sakun kanssa kiinnittämässä jättiläismäisen banderollin Huopalahdentien sillalle, siihen kohtaan josta käännytään Turun moottoritieltä kaupunkia kohti. Vettä satoi ja oli kylmä, mutta siellä se banderolli nyt roikkuu. Meillä on samanlaiset Keskuskadulla ja Espalla.

Tasan kaksi viikkoa vaaleihin ja neljä päivää ennakkoäänestykseen. Neljä viikkoa aktiivikampanjaa on takana. Loppusuora häämöttää.

Laskin tilaisuudet ja paikkakunnat uudestaan: kuuden viikon aikana minulla on yli 200 tilaisuutta ja yli 40 paikkakuntaa.

Kahden viimeisen viikon aikana on vielä 65 tilaisuutta ja 24 paikkakuntaa. Tähän ei lasketa valtakunnallisen tiimin tempauksia, joita on vielä kymmeniä yli 30 paikkakunnalla. Tsemppihenki on kova ja positiivinen palaute antaa nostetta.

Tänään aamu alkoi Vuosaaren Columbus-kauppakeskuksessa. Jaoimme siellä esitteitä, suklaata ja ilmapalloja Mika Legallin, Jari Hiljamon, Jarmo Heinosen, Johannes Toepferin ja Samir Guellichin kanssa. Porukkaa oli paljon ja tempaus onnistunut.

Vuosaaren jälkeen tarjosin pullakahvit Old Bakersissa. Tällä kertaa väkeä ei pahemmin ollut, mutta jaoimme Susanna Ikosen kanssa esitteitä ravintolan ulkopuolella.

Susanna on ollut todellinen tähti koko kampanjan ajan. Nytkin soitin hänelle muutamaa minuuttia ennen Bakersin tilaisuutta ja kysyin jahka hän voisi tulla auttamaan. Hän kertoi olevansa kaupungissa ja ilmestyi paikalle muutaman minuutin sisällä.

Kahvitilaisuuden jälkeen kävin kotona torkkumassa. Päiväunet tulivat tarpeeseen eilisen rumban jälkeen.

Illalla lähdimme tiimin kanssa baarikierrokselle. Kokoonnuimme Oopperan liepeille. Minna Karttunen oli kerännyt loistoporukan: Kai Mykkänen, Henrik Ruso, Mika Ronkainen, Sanna Rikkonen, Heidi Lahtela ja liettualainen toimittajamme Lina.

Mika ja Sanna olivat tehneet hienoja ”Alex 61” sydämiä, kärpäslätkiä ja ilmapalloja. Mika on myös ollut todellinen kultakimpale. Aina valmis auttamaan.

Täytimme ilmapallot, vedimme t-paidat päälle ja lähdimme ”baanalle”. Jakaannuimme kahteen ryhmään ja kiersimme seuraavat kapakat: Mamma Rosa, Elite, Töölönranta, Karuselli, Ursula, Kappeli, Teatteri, Storyville, Hamlet, Gaselli ja Rafaello. Kotimatkalla piipahdimme vielä Highlighten jonossa. Kaupungilla oli hilpeä tunnelma ja paljon valkolakkeja.

Jussi Salonranta kävi vielä myöhemmin kiertämässä Kallen ja Teatterin. Meillä on maailman paras tiimi!

16 päivää vaaleihin ja viisi ennakkoäänestykseen. Tänään oli toistaiseksi kampanjan pisin päivä.

Lähdin kotoa 05:45 ja tulin takaisin klo 01:00. Vuorossa oli Pirkanmaan valtaus. Hain Tero Luoman, Heli Lehtosen ja Linan rautatieasemalta. Saavuimme Toijalaan klo 8. Jaoimme esitteitä ja suklaata. Sama tahti jatkui neljässä muussakin paikassa – Valkeakoskella, Lempäälässä ja Tampereella Hervannassa, sekä Tammelantorilla.

Kale Kummola, Tero Luoma, Juha Kostiainen, Harri Airaksinen ja Heli Lehtonen olivat järjestäneet erinomaisen lounaan Tampereella. Pidin lounaspuheen. Kuulijoina oli yli 30 tamperelaista vaikuttajaa. Puhuimme mm. EU:n laajentumisesta ja perustuslaista, kilpailukyvystä, unionin tulevasta budjetista, sekä puolustuksesta.

Illalla meillä oli tohtoripaneeli Ziperiassa Alpo Rusin ja Lasse Lehtisen kanssa. Paneelin jälkeen menimme Teron, Lassen ja hänen vaalipäällikkönsä Mia-Petra Kumpulan kanssa katsomaan Suomi-Ruotsi jalkapallomaaottelun toisen puoliajan.

Päivä oli muuten hieno, paitsi että Suomi hävisi.

Ottelun jälkeen piipahdimme vielä sponsoreiden järjestämässä vip-tilaisuudessa Erkki Alajan kanssa. Olisin mielelläni tavannut myös Mikael Forssellin pitkästä aikaa, mutta ikävä kyllä väsy painoi päälle sen verran että lähdimme Helsinkiin päin ennen kuin pelaajat saapuivat tilaisuuteen.

Huomenna on onneksi vähän rauhallisempi päivä. Kirsi on kaikessa ystävällisyydessään antanut minulle vapaan iltapäivän. Ohjelmassa ei ole mitään klo 15-18.

17 päivää vaaleihin ja kuusi ennakkoäänestykseen. Taas hyvä kampanjapäivä takana.

Aamu alkoi Lastensuojeluliiton paneelilla, jossa olivat Laura Finne-Elonen (rkp), Outi Ojala (vas), Hannu Takkula (kesk), Matti Wuori (vihr) ja Vehkaoja (sdp). Meillä oli hyvä keskustelu. Otimme myös yhteen kauppapolitiikassa. Korostin jälleen kerran, että perustuslaillisen sopimuksen 217-artikla ei johda hyvinvointipalveluiden kilpailuttamiseen. Wuori ja Ojala olivat eri mieltä.

Paneelin jälkeen suuntasin Kauppatorille, jossa tarjosimme kahvit ohikulkijoille. Tiimiläisiä oli taas roppakaupalla: Susanna Ikonen, Mika Ronkainen, Henrik Ruso, Nina Weckström, Johannes Toepfer, Elias Toepfer ja Lauri Tierala. Lähes samalla porukalla tarjosimme kahveja Bakersissa.

Kun lähdimme iltapäivällä Kauniaisten markkinoille, myös Henrik Ruso lyöttäytyi joukkoon. Tiimimme teki taas loistavaa työtä. Ilmapalloja ja esitteitä oli joka puolella. Kaiken hässäkän keskellä Mika Ronkainen kävi vielä Vantaalla hakemassa heliumia ja pistämässä uudet tarrat auton kylkeen. Nyt meillä on todellinen ”vaalimobiili”.

Ennen kuin lähdin Vantaan Kokoomuksen perinteiseen kesän avajaisjuhlaan, tarjosin tiimille vielä hampurilaiset. Ehkä ei niin terveellistä, mutta hauskaa sekin.

Henrikki Halme, Hannamari Heinonen, Jussi Saloranta, Sabina von Svetlick ja Sanna Tuhkonen tekivät vielä illalla ja yöllä onnistuneen baarikierroksen.

18 päivää vaaleihin ja vain viikko ennakkoäänestykseen. Tänään vaaliväsymys painoi. Oli pakko juoda kolme Batterya. Kyse ei ollut niinkään fyysisestä väsymyksestä, koska kävin edellisenä iltana lenkillä ja nukuin hyvin. Oli enemmän sellainen tunne, että ei jaksa kertoa samoja asioita yhä uudestaan ja uudestaan. Kuin olisi itseään toistava nauha.

Muuten päivä oli onnistunut. Aamulla hain lisää materiaalia (T-paitoja ja julisteita) ennen lähtöä Porvooseen. Heikki Järvinen, Kimmo Kajaste ja Esa Hellberg olivat laatineet erinomaisen ohjelman. Tapasin Porvoon vaikuttajia, jaoimme esitteitä Näsin S-marketin edessä ja tapasin paikallista mediaa. Olen aina ollut Porvoo-fani, nyt entistä enemmän.

Porvoon jälkeen suuntasimme Heikin kanssa Itäkeskukseen, jossa meitä odotti seitsemän tiimiläistä: Mika Ronkainen, Samir Guellich, Johannes Töpfer, Sampo Löppönen, Heini Tiinonen, Antti Pätiälä ja Andreas Wilkman. Jaoimme mehua, karkkia ja esitteitä sekä ulkona että sisällä. Sää suosi.

Itäkeskuksen jälkeen suuntasin vielä Amnestyn paneeliin uudelle ylioppilastalolle. Aiheena oli EU:n pakolais- ja maahanmuuttopolitiikka. Muiden puolueiden panelistit olivat Jouko Jääskeläinen (kd), Outi Ojala (vas), Alpo Rusi (kesk), Ismo Söderling (sd), Matti Wuori (vihr) ja Markus Österlund (rkp). Keskustelu oli vähän hajanainen. Martin Scheinin alusti seitsemällä erittäin johdattelevalla kysymyksellä. Hän antoi jälleen kuvan, että me Suomessa teemme kyllä kaiken paremmin kuin muut. Käsittämätön näkökulma.

Itse olen aina ollut liberaali myös pakolais- ja maahanmuuttopolitiikan suhteen. Olen kannattanut näiden asioiden yhteisöllistämistä EU:ssa ja sitä, että päätökset tehdään määräenemmistöllä. Olen myös sitä mieltä, että Suomen pakolais- ja maahanmuuttopolitiikka on historiallisesti ollut hävettävän konservatiivista.

Yhdessä vaiheessa paneelia taisin vähän tuohtua. Ismo Söderling ja Outi Ojala profiloituivat ensin liberaalin politiikan kannattajiksi, mutta kun keskustelimme yksityiskohdista, niin ääni kellossa muuttui. Outi Ojalan mielestä maahanmuuttajat vievät suomalaisten työpaikkoja ja Ismo Söderlingin mielestä maahanmuutto lisää rasismia. Hän piti myös hyvänä, että Suomessa ei ole rasistisia puolueita.

Pidin näitä väittämiä älyllisesti epärehellisinä. SAK:n johdolla Suomen vasemmisto oli esimerkiksi ensimmäisenä rajoittamassa ihmisten vapaata liikkumista EU:n laajentumisen jälkeen. On myös uskomatonta väittää, että Suomi ei ole rasistinen maa, koska meillä ei ole rasistisia puolueita. Tarvitaanko rasismiin instituutioita?

Suomi on täynnä piilorasisteja. Olen asunut Yhdysvalloissa, Ranskassa, Belgiassa ja Britanniassa. Näissä maissa ilmenee myös rasismia, mutta ei samassa mittakaavassa kuin Suomessa. Esimerkiksi rasistiset vitsit ovat arkipäivää Suomessa, harvoin muualla. Nämä asenteet eivät muutu sillä, että maahanmuuttoa rajoitetaan. Päinvastoin.

19 päivää vaaleihin ja kahdeksan ennakkoäänestykseen. Tunnelma tiivistyy. Aamu alkoi kolmen metroaseman jakeluiskulla. Minna Karttunen ja Niko Wegelius paiskivat Ruoholahdessa. Henrik Ruso, Jorkki Huhtanen, Heini Tiinonen, Mika Ronkainen ja minä jaoimme esitteitä ja suklaata Rautatieasemalla ja Susanna Ikonen paiski töitä Hakaniemessä. Taas roppakaupalla positiivista palautetta.

Jakelun jälkeen joimme aamukahvit tiimin kanssa. Tunnen jatkuvaa kiitollisuuden velkaa koko tiimillemme. Se kasvaa päivä päivältä aina isommaksi. Olen ehkä jäävi, mutta minun on vaikea kuvitella parempaa tiimiä. Pidin lounaspuheen KOTAn jäsenille. Aiheena oli Euroopan kilpailukyky.

Sen jälkeen suuntasin Tikkurilaan, jossa Marju Silander, Tiina Väärämäki, Mika Ronkainen, Heikki Järvinen ja Reetta olivat auttamassa. Tarjosimme 130 pullakahvia ja juttelin EU:sta eri pöydissä. Aurinko paistoi ja lämpöäkin riitti.

Tikkurilasta siirryimme Myyrmanniin, jossa jatkoimme esitteiden ja ilmapallojen jakamista. Marjun energinen Riku-poika tuli myös avuksi. Yhdessä vaiheessa huomasin, että minulta katosi puhti. Tajusin, että en ollut syönyt kunnolla. Niin pelottavalta kuin se kuulostaakin niin sain lisäenergiaa Big Macista ja ranskalaisista.

Illalla pääsin vihdoin lenkille ensimmäistä kertaa viiteen päivään. Teki hyvää. Sen jälkeen olenkin taas häärännyt tietokoneen parissa ja sain vastattua viimeiseen, Kokoomuksen omaan, vaalikoneeseen. Samalla vastailin noin 50 sp-viestiin ja muutamiin HBL:n kysymyksiin. Nyt tuntuu taas siltä, että olen ajan tasalla.

Kuulin muuten jonkun epäilevän, että en kirjoita tätä nettipäiväkirjaa itse. Epäilijälle haluaisin vakuuttaa, että ei tämä ole saneltua tai toisen kirjoittamaa tekstiä. Kirjoitan päiväkirjamerkintöjä joko Communikaattorilla, isän tietokoneella kotona tai Jani Johanssonin tietokoneelta autossa.

Merkinnän laatimiseen menee 5-30 minuuttia, tekstin pituudesta riippuen. Kommunikaattorin tökerö näppäimistö hidastaa, koska siinä en voi käyttää kymmentä sormea. Lähetän päiväkirjamerkinnän Nixu-veljelleni joko myöhään illalla tai aikaisin aamulla. Nixu poistaa tekstistä pahimmat kirjoitusvirheet, jonka jälkeen hän pistää sen suoraan nettiin. Sen jälkeen ystäväni Lotta Lindegren poistaa vielä pahimmat kielioppivirheet. Nixu tekee muutokset suoraan netissä.

Ei se sen vaikeampaa ole. Itse asiassa saan ”kiksejä” tästä päiväkirjasta.

20 päivää vaaleihin ja 9 ennakkoäänestykseen. Pitkä päivä takana. Otin aamukoneen Ouluun, jossa meillä oli ensimmäinen ”tohtoritapaaminen”. Lasse Lehtinen, Alpo Rusi ja minä kokkasimme Stockalla. Liisa Jaakonsaari tenttasi. Paikalla oli yli 150 ruoan ja EU:n ystävää. Annoimme myös radiohaastattelun yhdessä. Olli Lämsä oli hoitanut Oulun hienosti.

Lensimme Alpon kanssa Helsinkiin alkuiltapäivästä. Suuntasimme suoraan ProKarelia seminaariin, jossa käsiteltiin totalitarismia. Myös Kimmo Kiljunen oli mukana. Mielenkiintoinen ja aika kiivas tilaisuus kaikin puolin.

Seminaarin jälkeen piipahdin Benin 50-vuotisjuhlissa. Harvoin näkee yhtä paljon ns. tunnettuja ihmisiä yhtä aikaa. Ehdin vaihtaa muutaman sanan tuttujen kanssa.

Benin bileistä riensin Vuosaareen, jossa Irmeli Wallden-Paulig oli järjestänyt hyvän tilaisuuden pääkaupunkiseudun kokoomusnaisille. Olimme Piitun kanssa puhujina. Paikalla oli yli 50 kuulijaa.

Ennen paluuta synttärijuhliin kävin Apu-lehden kansikuvauksissa yhdessä Riittä Väisäsen kanssa. Juhlat olivat vielä täydessä vauhdissa kun lähdin kotiin yhdentoista kieppeillä.

Suzanne, Emilie ja Oliver palasivat tänään Brysseliin. Laskeuduin Oulusta ajoissa, mutta en ihan ehtinyt nähdä heitä lentoasemalla. Brysselin koneen portit olivat juuri sulkeutuneet. Seuraavat kaksi viikkoa yritän pärjätä ilman perhettä. Rankkaa on, mutta kyllä me tämä kestetään.

Kello on jo yli keskiyön. Huomenna jaamme tiimin kanssa esitteitä kolmella metroasemalla. Minun pitäisi olla Rautatieasemalla klo. 8.00. Nyt nukkumaan.

Tasan kolme viikkoa vaalipäivään ja 10 päivää ennakkoäänestykseen. Tänään oli kaksi vaalitapahtumaa. Perhe oli ensimmäistä kertaa mukana. Aamulla kävimme Tapiolan torilla. Ilma ei oikein suosinut, mutta kahdeksan hengen iskujoukkomme tsemppasi taas loistavasti. Emilie oli mukana Tapiolassa. Myös Karin, Nixu, Thomas, Sebastian ja isä kävivät kääntymässä.

Tapiolan jälkeen poimimme Suzannen ja Oliverin matkaan ja suuntasimme Naisten Kympille. Aurinko paistoi. Susanna Ikonen oli kerännyt meille hienon juoksutiimin, jossa olivat Susannan lisäksi Tiina Satuli, Tiina Väärämäki, Erja Kaikkonen, Anja Eerola, Mia Silfver, Maarit Kurunsaari ja Kati Rajala.

Meillä oli mukana myös kokonainen armeija muita tiimiläisiä: Pirjo Kotiranta, Tuula, Saara, Niko Wirgentius, Henrik Ruso, Tarja Tolonen, Johannes Toepfer, Heini Tiihonen, Aleksi Tiira, Tarja Brandes, Henkka Satuli, Jatta Satuli, Kai Mykkänen ja Lauri Tierala.

Kirsi johti joukkoa täyttämällä monta sataa helium palloa, joita jaoimme juoksijoille mehun kera pari kilometriä ennen maalia. Löysimme todella otollisen jakopaikan vähän Linnanmäen alamäen jälkeen, siitä sillan alta Vauhtitieltä. Vauhtia riitti kaikilla. Jaettiin sen kun kerittiin.

Iltapäivällä pidimme vapaata, katsoimme formulaa ja löhöilimme. Suzanne, Emilie ja Oliver lähtevät ikävä kyllä huomenna takaisin Brysseliin. Itse suuntaan Ouluun, jossa meillä on ensimmäinen ”Tohtoripaneeli”, eli Lehtinen-Rusi-Stubb. Iltapäiväksi palaan Helsinkiin, jossa pidän kaksi luentoa ja käyn vielä illalla Benin 50-vuotissynttäreillä.

Nyt tuntuu todellakin siltä, että loppusuora häämöttää. Energiaa riittää vaikka muille jakaa. Fiilis on hyvä. Toivottavasti viimeisten viikkojen vaalikeskustelu pysyy asiallisena, eikä mene liiallisen populismin puolelle.

22 päivää vaaleihin ja 11 ennakkoäänestykseen. Lensin aamukoneella Vaasaan, jossa Salla Rundgren ja Maria Hirvensalo olivat järjestäneet erinomaisen ohjelman. Meidän Vaasa-tiimimme – Timo Vähämäki, Vihtori Niemelä, Anna-Kristiina Ylitalo, Jani Peräsarka, Hannu-Pekka Mäkinen ja Risto Mahlamäki – oli täydessä valmiudessa.

Aamulla tarjosimme pullakahvit Café Göranissa. Kävijöitä oli 130. Jaoimme samalla esitteitä ja juttelin ihmisten kanssa. Taas tuli puhuttua paljon EU-asiaa. Vaasa on perusteellisen kaksikielinen kaupunki ja juttu luisti molemmilla kotimaisilla.

Kahvituokion jälkeen annoin haastattelun Pohjalaiselle, jonka nykyinen päätoimittaja on Markku Mantila, entinen diplomaatti. Pohjalainen on mielestäni erinomainen sitoutumaton lehti Pohjanmaalla.

Haastattelun jälkeen jaoimme ilmapalloja, suklaata ja esitteitä Vaasan torilla, Eurooppalaisen Suomen vaalibussilla. Ihmisiä oli paljon liikenteessä, koska Vaasassa oli kuorolaulufestivaalit.

Jakelun yhteydessä annoin haastattelun Suomen toiseksi suurimmalle ruotsinkieliselle lehdelle, Vasabladetille. Taas kerran hyviä kysymyksiä ja toivottavasti vastauksetkin kelpasivat. Kävimme vielä kirjastolla ja uudelleen kauppakeskuksessa. Nyt istun koneessa matkalla Helsinkiin, jossa pitäisi vielä jaksaa pitää yksi illallispuhe. Sitten perheen pariin ja huomenna Tapiolan kautta Naisten Kympille.