Palasimme eilen Emilien kanssa Helsingistä Brysseliin. Nyt istun taas koneessa Brysselistä Helsinkiin. Huomenna ja ylihuomenna teen kampanjaa Turussa. Sitten takaisin Brysseliin. Jäljellä on kaksi työpäivää, jonka jälkeen alkaa virkavapaus ja todellinen kampanjatyö. Vapun jälkeen seuraavat kuusi viikkoa ovat pelkkää kampanjaa. Tuntuu siltä, että on aika päästä toteuttamaan suunnitelmaamme.
Pitkä viikonloppu Suomessa meni hyvin. Puhuin Nuorkauppakamarin vuosijuhlassa EU:n tulevaisuudesta. Siellä oli todella vastaanottavainen yleisö. Kävin myös Lauttasaaressa markkinoilla ja Heurekassa Iceheartsin tilaisuudessa puhumassa lapsista ja nuorista. Ilmapallojen, suklaan, esitteiden ja korttien jakaminen on yllättävän hauskaa, etenkin kun aurinko paistaa.
Oli kiva viettää isä-tytär-viikonloppua Emilien kanssa. Kävimme Lastenmessuilla, Lauttasaaren tivolissa ja ravintolassa Kirsin, Sakun ja Siirin kanssa. Lauantaina sain ”vapaaillan” ja piipahdin Kaivohuoneen avajaisissa parin kaverin kanssa. Seuraavana aamuna tunsin itseni vanhaksi… Tässä iässä ei näköjään pitäisi hillua ulkona kolmeen saakka. Emilie ihmetteli isän energiavajetta. Vaimoltakaan ei juuri sympatioita herunut?
Pidimme myös tiimipalaverin joka oli erittäin hyödyllinen. Kaikki on valmista loppurutistusta varten. Tuntuu siltä, että koko tiimi on virittäytynyt taistoon. Motivaatio ja tsemppihenki ovat korkealla. Isyysloman aikana tunsin itseni virtuaaliehdokkaaksi koska en ollut mukana tiimin palavereissa. Nyt kaikki on toisin.
Suomessa keskustellaan edelleen paljon nk. julkkisehdokkaista. Vihreiden Osmo Soinivaara totesi, että on epäisänmaallista asettaa ”julkkista” ehdolle. En ehkä menisi noin pitkälle, mutta on myönnettävä, että ehdokasasettelu antaa kyllä vähän väärän kuvan Euroopan parlamentin työstä ja sen merkityksestä. Mielestäni tärkeintä on, että ehdokas osaa EU-asiansa ja osaa esittää näkemyksensä äänestäjille ymmärrettävällä tavalla. Äänestäjät ratkaisevat sitten kenen ammattitaitoon luottavat.
Korostan kaikissa puhetilaisuuksissa, että EU-parlamentti ei ole mikään leikkipaikka – sinne ei voi mennä harjoittelemaan. Siellä tehdään jokaisen suomalaisen arkipäivään vaikuttavia päätöksiä. Yli puolet kansallisesta lainsäädännöstä juontaa juurensa EU-lainsäädännöstä. Parlamentti on lähes tasavertainen lainsäädäntöelin neuvoston kanssa. Yksi aktiivinen meppi on monesti vaikutusvaltaisempi kuin suomalainen ministeri. Tämän viestin vastaanotto on usein myönteinen. Täytyy toivoa, että tulos näkyy myös vaaliuurnilla.