Palasimme eilen Emilien kanssa Helsingistä Brysseliin. Nyt istun taas koneessa Brysselistä Helsinkiin. Huomenna ja ylihuomenna teen kampanjaa Turussa. Sitten takaisin Brysseliin. Jäljellä on kaksi työpäivää, jonka jälkeen alkaa virkavapaus ja todellinen kampanjatyö. Vapun jälkeen seuraavat kuusi viikkoa ovat pelkkää kampanjaa. Tuntuu siltä, että on aika päästä toteuttamaan suunnitelmaamme.

Pitkä viikonloppu Suomessa meni hyvin. Puhuin Nuorkauppakamarin vuosijuhlassa EU:n tulevaisuudesta. Siellä oli todella vastaanottavainen yleisö. Kävin myös Lauttasaaressa markkinoilla ja Heurekassa Iceheartsin tilaisuudessa puhumassa lapsista ja nuorista. Ilmapallojen, suklaan, esitteiden ja korttien jakaminen on yllättävän hauskaa, etenkin kun aurinko paistaa.

Oli kiva viettää isä-tytär-viikonloppua Emilien kanssa. Kävimme Lastenmessuilla, Lauttasaaren tivolissa ja ravintolassa Kirsin, Sakun ja Siirin kanssa. Lauantaina sain ”vapaaillan” ja piipahdin Kaivohuoneen avajaisissa parin kaverin kanssa. Seuraavana aamuna tunsin itseni vanhaksi… Tässä iässä ei näköjään pitäisi hillua ulkona kolmeen saakka. Emilie ihmetteli isän energiavajetta. Vaimoltakaan ei juuri sympatioita herunut?

Pidimme myös tiimipalaverin joka oli erittäin hyödyllinen. Kaikki on valmista loppurutistusta varten. Tuntuu siltä, että koko tiimi on virittäytynyt taistoon. Motivaatio ja tsemppihenki ovat korkealla. Isyysloman aikana tunsin itseni virtuaaliehdokkaaksi koska en ollut mukana tiimin palavereissa. Nyt kaikki on toisin.

Suomessa keskustellaan edelleen paljon nk. julkkisehdokkaista. Vihreiden Osmo Soinivaara totesi, että on epäisänmaallista asettaa ”julkkista” ehdolle. En ehkä menisi noin pitkälle, mutta on myönnettävä, että ehdokasasettelu antaa kyllä vähän väärän kuvan Euroopan parlamentin työstä ja sen merkityksestä. Mielestäni tärkeintä on, että ehdokas osaa EU-asiansa ja osaa esittää näkemyksensä äänestäjille ymmärrettävällä tavalla. Äänestäjät ratkaisevat sitten kenen ammattitaitoon luottavat.

Korostan kaikissa puhetilaisuuksissa, että EU-parlamentti ei ole mikään leikkipaikka – sinne ei voi mennä harjoittelemaan. Siellä tehdään jokaisen suomalaisen arkipäivään vaikuttavia päätöksiä. Yli puolet kansallisesta lainsäädännöstä juontaa juurensa EU-lainsäädännöstä. Parlamentti on lähes tasavertainen lainsäädäntöelin neuvoston kanssa. Yksi aktiivinen meppi on monesti vaikutusvaltaisempi kuin suomalainen ministeri. Tämän viestin vastaanotto on usein myönteinen. Täytyy toivoa, että tulos näkyy myös vaaliuurnilla.

Isyysloma lähestyy loppuaan. Torstai-aamuna matkustan Emilien kanssa viikonlopuksi Suomeen tapaamaan isovanhempia ja serkkuja. Siinä samassa minulla on muutama puhetilaisuus ja palaveri.

Isyysloma on ollut mukavan rauhallinen, vähistä yöunista huolimatta. Oliverin päiväunien välissä olen yrittänyt hoitaa muutamia kampanja-asioita. Olen nyt käynyt läpi koko Kirsin rakentaman kalenterin. Se on kerta kaikkiaan hurja.

Viikonloppukeikan jälkeen palaan sunnuntaina Brysseliin. Maanantaina lennän taas Turkuun pariksi päiväksi. Vapun vietämme täällä Brysselissä, jossa pidän ”vappupuheen” Grand Placilla. Taitaa olla laadussaan ensimmäinen.

Heti Vapun jälkeen lennän Suomeen, jossa varsinainen kampanja ja samalla virkavapaus alkaa. Kierrän maata kuusi viikkoa yhteen soittoon. Kirsi on antanut minulle kaksi vapaapäivää toukokuussa. Tulen tuolloin Brysseliin perheen luo. Perhe tulee Suomeen kesäkuun alussa. Ei tule olemaan helppoa.

Joku taisi sanoa, että meille syntyi ”sopivasti vaalivauva”. Joo just! Kannattaisi vain kysyä vauvan äidiltä mitä mieltä hän on siitä, että isä lähtee kiertämään kenttää kuudeksi viikoksi. Onneksi tiedämme, että tämä on ajallisesti rajattu. Olemme henkisesti valmistautuneet tähän jo muutaman kuukauden ajan.

Pääministeri Tony Blair ilmoitti tänään, että Britanniassa järjestetään kansanäänestys uudesta perustuslaista. Päätös oli yllättävä ja sillä tulee olemaan pitkälle meneviä seurausvaikutuksia. Vaikka Blair saisi liberaalien, maltillisten konservatiivien, ay-liikkeen ja elinkeinoelämän tuen niin edessä on valtava urakka. Murdochin EU-vastaista mediaa ei hevillä käännetä.

Nyt näyttää siltä, että ainakin kahdeksassa maassa (Britannia, Tanska, Irlanti, Portugali, Tshekki, Espanja, Luxemburg ja Hollanti) järjestetään kansanäänestykset. Olisi yllätys jos kaikki menisivät läpi. Kansanäänestysten ryöppy on myös osoitus siitä, että nykyinen sopimusten muutosmenettely ei ole onnistunut. Sitä ei pidetä tarpeeksi demokraattisena.

Ensin konventti valmistelee perustuslain avoimesti ja sen jälkeen jäsenmaiden hallitukset pistävät ovet kiinni ja rustaavat sopimusta uuteen uskoon. Jo nyt on varmaa, että uusi sopimus on huonompi kuin konventin lopputulos.

Tulevaisuudessa on mielestäni kolme vaihtoehtoa. Ensimmäinen on perustaa ydin niistä maista, jotka haluavat syventää yhteistyötä. Eli käytännössä ne maat, jotka eivät hyväksy uutta sopimusta jäävät jälkeen.

Toinen vaihtoehto on jatkaa nykyistä järjestelmää, joka siis pohjautuu jäsenmaiden yksimielisyyteen ja kansalliseen ratifiointiin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että mennään aina pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan.

Viimeinen vaihtoehto on siirtyä jonkinlaisiin enemmistöpäätöksiin myös sopimusten muuttamisessa. Onko oikein, että runsaan 300 000 asukkaan Malta voi estää sopimuksen, joka vaikutta 450 miljoonan eurooppalaisen elämään? Tämä viimeinen vaihtoehto olisi mielestäni paras, mutta samalla epärealistinen: jäsenmaat eivät luovuta oikeuttaan muuttaa sopimuksia.

Tämä päivä meni puhtaasti Red Bullin voimin. Oliver heräsi viime yönä viisi kertaa ja Emiliellä oli kuumetta, joten nukkumisesta ei oikein tullut mitään. Totesimme Suzannen kanssa aamulla, että perhe-elämällä on puolensa ja puolensa. Päivällä Oliver ja Emilie olivat täydessä vauhdissa, joten torkutkin jäivät väliin.

Sain kuitenkin jossain vaiheessa työstettyä vaaliteesejä. Perusrunko on nyt valmis ja pistän sen kommenteille ydintiimille viimeistään viikonloppuna. Tavoitteena on laatia viisi selkeää ja asiallista teesiä, joita nostan esiin kampanjan aikana. Tehtävä ei ole helppo. Haluan keskittyä oikeisiin EU-asioihin. En halua nostaa esille sellaisia asioita, jotka ovat ”kivoja”, mutta joille ei voi EU-tasolla tehdä mitään.

Huomaan edelleen totuttelevani kampanjajulkisuuteen. Toisaalta pitäisi näkyä mediassa, mutta toisaalta tuntuu ihmeelliseltä tyrkyttää itseään. Lehdistötiedotteet olivat ennen vastenmielinen ajatus, mutta nyt huomaan jo laatineeni niitä neljä kappaletta. Ne tuntuvat vain jotenkin niin luonnottomilta ja vanhanaikaisilta, mutta visusti väitetään, että ne ovat näkyvyyden kannalta toimiva instrumentti. Tärkeintä lienee, että niissä sanotaan jotain järkevää. Mene ja tiedä, mutta kyllä se ihmeelliseltä tuntuu. Turha tässä on urputtaa, tämä on osa sitä kokonaispakettia.

Vanhalla ylioppilastalolla järjestettiin eilen EU-vaalipaneeli, jossa oli mukana Euroopan parlamentin puhemies Pat Cox. Hän korosti, että vaalikampanjan aikana pitää välttää EU-munkkilatinaa. Juuri näin. Se on ainoa tapa saada ihmiset kiinnostumaan. Ei kannata heti ensimmäiseksi keskustella 251-artiklan toisen lukuvaiheen virtaviivaistamisesta. (Toisaalta olisi hyvä jos kaikki ehdokkaat olisivat tietoisia siitä millä tavalla Euroopan parlamentin jäsenet voivat vaikuttaa päätöksentekoon yhteispäätösmenettelyn (251-artikla) kautta).

Toivottavasti tuo eilinen tilaisuus on eräänlainen lähtölaukaus EU-vaalikeskustelulle. Mielestäni EU-vaaleja on nostettu kiitettävästi esiin jo tässä vaiheessa. Olisi hienoa jos sama tahti jatkuisi. Jos kaikki vain sanovat, että EU-asiat eivät ole kiinnostavia niin onhan se selvää, että vaaliprosentti jää alhaiseksi. Kaikkien ehdokkaiden kovin haaste on tuoda esille oikeita EU-asioita mielenkiintoisella ja asiallisella tavalla.

Olen ollut iloinen tavasta, jolla radio on tuonut esille EU-vaaleja ja ehdokkaita. Esimerkiksi ruotsinkielisellä puolella on järjestetty monta väittelyohjelmaa, jossa ehdokkaat keskustelevat eri EU-aiheista. Jos saadaan aikaan mielenkiintoinen keskustelu tai jopa väittely niin vaaliprosenttikin voi nousta. Mitä enemmän EU-asioista keskustellaan sen parempi. EU on niin tärkeä poliittinen areena Suomelle, että sen on oltava esillä jatkuvasti.

Viime päivät ovat olleet aikamoista vuoristorataa. Oliver joutui takaisin sairaalaan lamppujen alle. Hän oli edelleen liian keltainen. Pari yötä ja yksi päivä teki tehtävänsä. Nyt kaikki ovat taas onnellisesti kotona.

Yöunet ovat jääneet vähiin, mutta se taitaa olla perheellisen arkea vähän kaikkialla. Suzanne on urhoollisesti jaksanut sahata kodin ja sairaalan väliä imettämässä Oliveria.

Saimme eilen lisää hyviä vauvauutisia. Jonnelle ja Karinelle syntyi Samuel-poika. Jonne ensimmäinen kommentti: Oliverille löytyi heti golfkaveri. Jos Annis ja Jusa saavat vielä pojan heinäkuussa niin trio on valmis. Valmistaudu maailma!

Ydintiimi tapaa taas Helsingissä tänään. Tein pohjaksi analyysin kampanjan etenemisestä. Hyvältä näyttää, mutta töitä on vielä roppakaupalla.

Kirsi on laatinut erinomaisen tilannekatsauksen. Ennen kuin hän keräsi kaiken yhteen niin en oikein tajunnut miten paljon olemme saaneet aikaan lyhyessä ajassa. Meillä on valmiina ydintiimi, 40 aluevastaavaa, 80 aktiivia, vajaat 1000 julkista tukijaa, kortteja, esitteitä, kotisivut, vaaliteemat, avauksia, markkinointikonsepti, lehtimainokset, kalenteri, talousseminaari, golfkilpailu, kampanjanavaus ja mediakonsepti. Vaalibudjetin kanssa on vielä tekemistä, mutta niin on varmaan kaikilla muillakin.

Olemme kiertäneet koko Suomea aktiivisesti ja sama jatkuu heti isyysloman jälkeen. Tämän viikon aikana julkaisemme vielä erittäin kovatasoisen ulkomaalaisen tukijan. Kampanja jatkuu vaipanvaihtojen välissä.

Oliver on ollut kotona kaksi yötä ja kaksi päivää. Perhedynamiikka on mennyt ihan uusiksi, mutta ei tämä niin vaikealta tunnu. Rauhallisia hetkiä ei kyllä enää ole. Emilie vaatii entistä enemmän huomiota. Se on ymmärrettävää. Hän ei ole kuitenkaan vielä ollut mustasukkainen Oliverille. Päinvastoin.

Olemme päässeet takaisin vauvarutiineihin: vaipanvaihto, imetys (siis Suzanne imettää…), kylpeminen, vauvatahnat, maitopumpun sterilointi, yöheräämiset, jne. Nopeasti ne kaikki muistuvat taas mieleen. Tällä kertaa taidamme kuitenkin hoosata paljon vähemmän kuin viimeksi.

Yhden uuden ulottuvuuden olemme kuitenkin saaneet kokea. Pojat pissaavat paljon pidemmälle kuin tytöt. Olemme jo useaan otteeseen saanet Oliverin yllätysruiskusta. Pesukone jyllää.

Eilen illalla oli todellinen Pappa-tunne. Suzanne ja Emilien olivat menneet nukkumaan ja löhösin sohvalla verkkareissa. Oliver nukkui sylissäni, siemailin punkkua ja katselin Mastersia telkkarista.

Olemme saaneet paljon onnitteluja Oliverin syntymän johdosta. Jopa Presidentti Halonen lähetti sähköpostin – 20 minuuttia sen jälkeen kun olin lähettänyt hänelle kuvan Oliverista. Tyypillistä Tarjaa. Hänellä on aina ollut iso sydän. Hän lupasi myös kertoa ilouutisen Pentille, ”kunhan hänet jostain löydän”.

Saimme myös tekstarit Toni Söderholmilta, Mikael Forssellilta, Marjo Matikainen-Kallströmiltä ja Sari Multalalta. Toni lupasi voittaa pronssin Oliverin kunniaksi. Hän piti lupauksensa – IFK voitti pronssiottelun HPK:a vastaan. Miklu lupasi omistaa kaikki maalinsa Manchester Unitedia vastaan Oliverille. Saas nähdä miten käy.

Onnea ei voi mitata, mutta on vaikea kuvitella miten tästä voisi enää onnellisemmaksi tulla. Poikamme Oliver Johan syntyi viime sunnuntaina kello 23.35. täällä Brysselissä. Syntymäpäivästä tuli ikimuistoinen: 04.04.04.! Oliver painaa 4,1 kg ja pituuttakin on 51 cm. Potra poika.

Synnytys meni hienosti. Suzanne oli fantastinen. Hän ei edes halunnut epiduraalia. Synnytyksessä toistamiseen mukana olleena pyysin itselleni epiduraalia, mutta eivät ne antaneet…

Vaikka sitä on kuinka mukana tukemassa, uskallan väittää, että mies ei ymmärrä miten vaativaa lapsen synnyttäminen on. Ei kaikkea voi tietenkään yleistää, mutta sen tiedän, että minä en sitä rääkkiä kestäisi. Luonto on antanut minulle liian matalan kipukynnyksen.

Oli uskomatonta jälleen kerran nähdä miten rauhallisesti Suzanne synnytti: rahoittava kylpy, rauhoittavaa musiikkia, rauhoittavaa hierontaa ja rauhoittavaa keskustelua, ja sitten 20 minuutin loppurutistus. Koko prosessi kesti 2 tuntia ja 35 minuuttia.

Kun Oliver nostettiin Suzannen vatsalle, ilomme oli sanoin kuvaamaton. Nauroimme ja itkimme yhtä aikaa. Lääkäri nauroi lähinnä minulle, koska juoksin ympäriinsä videokameran kanssa ja puhuin sekavia. Suzannekin taisi katsoa minua jossain vaiheessa siihen tyyliin, että rauhoitu nyt hyvä mies.

Oliver oli aluksi aavistuksen sininen, joten hänelle annettiin lisähappea. Myöhemmin hän muuttui punaiseksi ja sitten eilen vielä keltaiseksi, joten viime yön hän vietti lamppujen alla. Taitaa olla aika värikäs jätkä. Onneksi olimme käyneet läpi saman prosessin Emilien kanssa ja tiesimme, että siinä ei ole mitään dramaattista. Jos kaikki menee hyvin niin Oliver ja Suzanne pääsevät kotiin jo tänään.

Emilie on ottanut uuden perheenjäsenen hyvin, ainakin toistaiseksi. Asiaa auttoi, että kaikki isovanhemmat kävivät kylässä maanantaina. Muutos on hänen kannalta tietenkin hurja. Toistaiseksi, hän on halunnut pidellä Oliveria.

Olimme jutelleet Emilien kanssa pikkuveljen tulosta jo pitkään, joten yllätys se ei ollut. Kävimme myös yhdessä ostamassa lahjan Oliverille. Emilie sai myös lahjan Oliverilta ja oli siitä onnellinen. Huomenna hän on varmaan vielä enemmän innoissaan, kun meille tuodaan puutarhaan Lappset kiikkuporo.

Nyt lähdemme koko perheen kanssa kotiin viettämään pääsiäistä. Itse aion olla kaksi viikkoa isyyslomalla. Taidan aina välillä käydä päätteellä kurkkimassa, mutta muutoin ajattelin, että en aio laskeutua tältä pilvenhattaralta.

Pahoittelen, jos tässä päiväkirjassa ei muutamaan päivään näy sanaa ”EU”. Ajatukset ovat tällä hetkellä vähän muualla.

Nyt eletään jänniä aikoja. Kävimme äsken Suzannen kanssa lääkärillä, jonka mukaan ”kakkonen” voi syntyä ihan milloin vaan. Laukut on pakattu. Ajoreitti on selvä. Onneksi peruin kaikki loppuviikon keikat. Jännittää.

Loppuviikko meni nopeasti. Hengitysharjoitusten välissä ehdimme viettää vähän synttäreitä. Kakkukahvien jälkeen menimme Suzannen kanssa pitkästä aikaa elokuviin. Big Fish oli ikävä kyllä aikamoinen pettymys. Se oli itse asiassa täyttä soopaa. Ei auttanut vaikka Ewan McGregor näytteli pääosaa. Koko leffan tarina oli väkinäinen.

Torstaina ja perjantaina kirjoitin pari kolumnia ja annoin haastattelun Pohjalaiselle. Juttu näytti nousseen uutiskynnyksen yli. Nostin haastattelussa esille kolme asiaa.

Ensiksi sanoin, että Erkki Liikasesta pitäisi tehdä EU-puheenjohtajuudesta vastaava ministeri valtioneuvoston kanslian, eli pääministerin alaisuuteen. Puheenjohtajuus on kunnia-asia ja siihen pitää valjastaa kaikki parhaat EU-voimamme. Olisi käsittämätöntä jos Liikasesta tulisi ”vain” ulkoasiainministeriön alivaltiosihteeri tai Suomen pankin pääjohtaja.

Toiseksi sanoin, että puolueiden EU-vaaliehdokasasettelu antaa väärän kuvan EU-parlamentin merkityksestä. Ei parlamenttiin voi lähteä harjoittelemaan. Sinne tarvitaan asiantuntemusta, kokemusta ja kielitaitoa. Eli parlamentti tarvitsee kiihdyttelijöitä, ei jäähdyttelijöitä eikä viihdyttelijöitä. Napakymppi ja Kymppitonni ovat varmaan ihan kivoja ohjelmia, mutta parlamentissa tapetilla ovat ihan erilaiset ohjelmat.

Kolmanneksi ihmettelin sosiaalidemokraattien heikkoa tukea Paavo Lipposen EU-tavoitteille. Yhtäältä sanotaan, että ääni demareille on sama kuin ääni Lipposen pyrkimyksille komission puheenjohtajaksi. Toisaalta Ruotsin sosiaalidemokraattinen pääministeri Göran Persson ei kannata Lipposta komission johtoon. Aika ihmeellistä tukea ”sosialistiselta internationaalilta”.

Tosiasia on, että Lipposen näkökulmasta ei ole mitään merkitystä istuuko EU-parlamentissa kolme vai neljä suomalaista sosiaalidemokraattia. Koska keskusta-oikeisto voittaa todennäköisesti vaalit, niin kannattaisi pikemminkin korostaa Lipposen porvarillisia näkemyksiä.

Jos Suomi ei saa komission puheenjohtajuutta, niin voimme saada lohdutuspalkinnoksi jonkun raskaan salkun. Siihen paikkaan on Suomesta tasan kaksi realistista vaihtoehtoa: Lipponen tai Sauli Niinistö. Ideaalimaailmassa Lipposesta tulee Eurooppa-neuvoston presidentti ja Niinistöstä supertalouskomissaari. Ainahan sitä voi haaveilla.