Parin kotona vietetyn viikonlopun jälkeen olen taas lentokoneessa matkalla Suomeen (paikka 9C). Tuntuu raskaalta jättää Emilie ja Suzanne viikonlopuksi. Vakuuttelen itselleni, että viikonloppureissaaminen on tilapäistä.
Maaliskuu on meille rankka kuukausi. Olen 12 päivää Suomessa ja sen lisäksi vielä neljä päivää Brüggessa luennoimassa. Vaikka olemme ”mielettömään maaliskuuhun” valmistautuneet, niin ei se helppoa ole. Toivottavasti pikkuvesseli ei päätä tulla maailmaan liian aikaisin. Laskettu aika on 22.4.2004
Tällä kertaa on vuorossa Hämeenlinna, jossa meillä on Eurooppa Akatemian lisäksi valtakunnallisen verkon tiimipalaveri. Akatemian aiheena on unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikka: ”Tuleeko EU:sta maailmanpoliittinen suurvalta?” kuuluu viikonlopun kysymys.
Puhujina on taas erinomainen joukko: Olli Kivinen Helsingin Sanomista, Risto Penttilä EVA:sta ja Pauli Järvenpää puolustusministeriöstä. Ei ole ainakaan luvassa mitään virallista turvallisuuspoliittista munkkilatinaa. Saadaan kuulla syvällistä analyysia Suomen ja Euroopan ulkopolitiikasta.
Viikonloppuna Vanajanlinnaan kokoontuu myös meidän valtakunnallinen tiimi. Meitä on paikanpäällä runsaat 20 henkeä. Käymme läpi kampanjan käytännön asioita, markkinointia ja kampanjateemoja. Kirsi on laatinut erinomaisen ohjelman.
Jussi Lähde on hoitanut meille lauantaiksi rantasaunan. Pitäisi kuulemma pulahtaa vielä avantoon. Hampaat kalisevat jo nyt. Lauantai-iltapäivänä meillä on myös vaalipaneeli, johon osallistuu mm. Sirpa Pietikäinen. Se taitaa olla elämäni ensimmäinen vaalipaneeli. Jännittää vähän, ehkä avanto enemmän.
Viikko meni aika vauhdikkaasti. Töissä paimensin rekrytointiasioita ja hallitustenvälistä konferenssia. Painin yhden paperin kanssa pitkään ja pääsin siihen lopputulokseen, että kompromissien saavuttaminen 25. jäsenmaan unionissa tuottaa hikeä, verta ja kyyneleitä. No, sainpahan paperin menemään viisi minuuttia ennen matkaa lentoasemalle.
Laskin myös, että viimeisen viikon aikana väänsin viisi kolumnia eri EU-asioista: laajentumisesta, Suomen EU-keskustelusta, komissaarispekulaatiosta, ulkoasianhallinnon tulevaisuudesta ja EP-vaalikeskustelusta. Hullun puuhaa. Onneksi sain yhteen niistä apua, muuten en olisi ehtinyt.
Kolumnien kirjoittamiseen on tullut aikamoinen rutiini. Muistan kun kirjoitin ensimmäisen kolumnin Forum för Ekonomi och Teknik-lehteen vuonna 1997, siihen meni koko päivä. Nyt liuskan mittaiset kolumnit syntyvät runsaassa tunnissa. Matkaa on vielä isän Husiksen lätkäkolumneihin, jotka hän vääntää vajaassa puolessa tunnissa, vaikka hän kirjoittaa kymmensormijärjestelmällä, jossa kaksi kirjoittaa ja kahdeksan lepää. Carl Bildt on vielä pahempi: hänellä lepää kaikki paitsi oikean käden etusormi ja silti tekstiä syntyy valon nopeudella.
Lasse Lehtinen järjesti hauskan kampanja-avauksen: hän lähetti tervatun veneen Prodille. Jippo oli todellakin hyvä, mutta toivon, että EP-vaalikampanjat eivät sorru liialliseen populismiin.
Lehtinen varmaan tuntee EU:n päätöksentekojärjestelmän sen verran hyvin, että tiesi seuraavat faktat: Suomi on jo saanut poikkeuman tervakysymyksessä; siitä poikkeumasta päätti ministerineuvosto, eli Prodilla ei ollut sen kanssa mitään tekemistä; komissaarille ei saa antaa lahjaa, jonka arvo on yli 150 euroa.
Pitäisikö ehdottaa Lasselle, että lähettää veneen meille? Me voidaan pitää sitä autotallissa ja sitten kun Lasse tulee käymään hän voi mennä Genvalin järvelle soutelemaan.