Laskeuduimme juuri Jordanian pääkaupunkiin Ammaniin. Osallistun presidentin viralliselle vierailulle. Jatkamme täältä Israeliin ja palestiinalaisalueille.
Matkamme ajankohta ei voisi olla mielenkiintoisempi. Lähi-idän suorat rauhanneuvottelut käynnistyivät uudelleen syyskuussa. Arvioita onnistumismahdollisuuksista saamme neuvottelujen osapuolilta itseltään.
Huomattavan paljon kansainvälistä poliittista pääomaa on laitettu peliin. Kello käy, eikä ratkaisun siirtäminen auta. Yhdysvaltain presidentti Obama ja Lähi-idän kvartetti on ilmoittanut tavoitteeksi, että itsenäinen Palestiinan valtio syntyy vuoden sisällä. Ratkaisun on huomioitava Israelin turvallisuushuolet. Mutta onko aikarajan asettaminen riittävän vahva vipuvarsi?
Ensimmäinen rauhanprosessin haaste on toistaiseksi pystytty kiertämään. Kysymykseen Israelin siirtokuntarakentamisen jäädyttämisen jatkosta etsitään kuumeisesti ratkaisua. Arabiliiga ei ole vielä vetänyt pois tukeaan. Suoria neuvotteluja ei siis ole hyllytetty vaan niille annetaan lisähappea.
Rauhanprosessin käynnissä pitäminen ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan tuloksia. Tämä on vierailumme pääviestejä. Prosessi ei ole itsetarkoitus vaan on kurotettava tuloksiin. Israel-palestiinalaiskysymyksen ratkaisu avaisi oven myös alueelliseen, kokonaisvaltaiseen ratkaisuun. Tällä olisi maailmanlaajuista vaikutusta, ja siksi se on tärkeää myös meille.
Kukaan Lähi-idän osapuolista ei osaa esittää muita vaihtoehtoja. Siksi tämä on saatava onnistumaan. Neuvottelut eivät saa viedä kaikkea huomiota. Samalla on tuettava kehitystä ja annettava ihmisille tulevaisuuden perspektiiviä.
Tämä alkusanoiksi. Lähi-itä-asiantuntijat suhtautuvat mahdollisuuksiin realistisesti. Toivon, että löydän syytä edes lievään optimismiin. Palaan matkamme edetessä päivittäin tarkemmin.
