Vaikka kuinka paljon matkustaa, niin ei sitä sitten millään tahdo oppia: kannattaa aina lähteä lentoasemalle ajoissa. Brysselin lentoasema ei ole tästä poikkeus. Päinvastoin. Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin Brysselissä on aina ruuhkia. Toiseksi Brysselin Schengen-terminaalin lähtöporteille on lähes kahden kilometrin kävelymatka. Tähän kun yhdistää hitaat turvatarkastukset, niin soppa on valmis.
 
Tänään oli sellainen ”läheltä piti” tilanne. Lensin aamukoneella Muncheniin luennoimaan Myllykosken porukalle. Normaalisti meiltä ajaa kentälle noin 20 minuuttia. Aamuruuhkassa vierähti 50 minuuttia. Parkkipaikkaa ei meinannut löytyä. Turvatarkastuksessa oli 50 metrin jono. Ja lähtöportti oli terminaalin toisessa päässä. Puuskutin sisään koneeseen viimeisenä. Tulipahan vedettyä aamulenkki. Kotimaan avustajallani Kai Mykkäsellä ei ollut viimeksi yhtä hyvä tuuri. Hän juuttui viime torstaina totaalisesti iltaruuhkaan ja myöhästyi lennolta. Onneksi Kai ilmaisi pettymyksensä kentällä sen verran selkeästi, että hänelle kirjoitettiin liput seuraavan aamun koneeseen ilman lisäkustannuksia.
 

Juoksu lähtöportille 68A vaatii hyvän peruskunnon.
 
Normaalisti vältän kaikkea ylimääräistä matkustelua, varsinkin keskellä viikkoa. Tällä kertaa tein kuitenkin poikkeuksen viettämällä aamupäivän Munchenissä. Kaverini Henrik Björnberg pyysi minua luennoimaan Myllykosken asiakkaille. Pyyntöön oli helppo suostua, olinhan ollut Myllykosken omistamalla Lang Papier tehtaalla kesäharjoittelussa vuonna 1992. Porukka oli menossa tehdaskäynnille huomenna. Lupasivat lähettää terveiset.
 

On aina kiva nähdä vanhoja kavereita. Kuvassa luokkakaverini Henrik Björnberg, jolta ei ikinä lopu paperi kesken.
 
Ehdin takaisin Brysseliin jo alku-iltapäivästä. Kävin parissa työryhmäkokouksessa, jossa valmistelimme ensi viikon täysistuntoa. Työryhmissä on käytävä, jos meinaa saada puheenvuoron täysistunnossa. Heitin muutaman verkon veteen. Katsotaan jahka jostain päin nappaisi.

Twitter

Facebook