Paluu arkeen… Eilen aamulla Teneriffalla oli +28C ja aurinkoista. Kun iltapäivällä laskeuduimme Zaventemin kentälle, vallitsi tyypillinen Bryssel-sää: +5C, myrskytuuli ja vettä vaakatasossa.
Jälleen matkalla. Istun tuttuun tapaan 9F-paikalla, ja reitti tällä kertaa Helsingin kautta Joensuuhun. Ja Suomessa on kunnon pakkanen.
Kävin läpi loman aikana kertyneet 260 sähköpostiviestiä. Onneksi oli Brysselin mittapuun mukaan ”hiljainen viikko”. Hallitustenvälisestä konferenssista tulee monelta suunnalta erilaisia viestejä. Useat haluavat homman pakettiin Irlannin kaudella. Muutamat ovat kuitenkin valmiita odottamaan vuoden loppuun saakka, jolloin neuvottelut päätettäisiin Hollannin kaudella. Varmaa on, että hihat kääritään vasta maaliskuun lopulla, keväthuipparin jälkeen.
Suomessa taas oli vilkas EU-viikko. Keskustelu on aktiivisempaa kuin koskaan ennen. Nyt puhutaan paljon Suomen EU-linjasta. Keskustelu on siirtynyt asiantuntijoilta enemmän puolueiden väliseksi.
Toivottavasti pikku hiljaa ymmärretään, ettei EU ole pelkästään kaupallinen projekti, vaikka se käyttääkin pääosin taloudellisia instrumentteja. Euroopan maat syventävät yhteistyötään, koska se on paras tapa taata mantereen rauha, vakaus, turvallisuus ja vauraus.
Myös euro on ensisijaisesti poliittinen projekti. Euro sitoo Saksan entistä tiiviimmin Eurooppaan. Pienet maat halusivat olla mukana päättämässä omasta rahapolitiikastaan (ennen euroa sen teki Saksan keskuspankki). Haluttiin myös rakentaa entistä vahvempi kilpailija Yhdysvalloille. Yhteinen valuutta oli tähän luonnollinen vastaus. Tällä kertaa politiikka ohjasi ja talous seurasi.
Huominen päivä lähtee liikkeelle YLE:n aamutelkkarissa klo. 6.48. Aiheena on EU-vero. Sen jälkeen otan aamukoneen Joensuuhun, jossa alustan Sisäministeriön seminaarissa. Puhun myös paikallisessa Paasikivi-seurassa ja yliopistolla. Taas tuli otettua ”lomapäivä”.
Tuo kysymys EU-verosta on mielenkiintoinen. Kun yhdistää sanat EU ja vero, niin veikkaan, että ihmisten ensireaktio ei ainakaan ole positiivinen. Aion kuitenkin edelleen sanoa asiat yhtä suoraan kuin 9.2.2003 Hesarin kolumnissa: ”EU:n nykyinen rahoitusjärjestelmä on epädemokraattinen, sillä kansalaiset eivät tiedä, miten ja miten paljon unionista maksetaan”. Euroopan parlamentti on maailman ainoa parlamentti, joka päättää menoista, muttei tuloista.
Itse asiassa me maksamme tänä päivänä jo suoraa ja epäsuoraa EU-veroa. Tästä ei uskalleta puhua avoimesti. Puolet EU:n budjetista tulee jäsenmaksuista ja toinen puoli esimerkiksi epäsuorista veroista kuten ALV:stä (siitä 22 prosentista menee vajaa prosentti EU:n kassaan) ja tullimaksuista. Jäsenmaksut tulevat tietenkin valtionvarainministeriöiden kautta, jonne me veronmaksajat maksamme euromme.
Eikö olisi paljon helpompaa vaan sanoa, että me maksamme EU:sta veroa ja näyttää esimerkiksi palkkalaskelmassa paljonko se on? Huomaisimme nopeasti, että laajentumisen jälkeen Suomen kansalainen maksaa EU:lle 225 EUR vuodessa. Tätä summaa on hyvä verrata siihen, että maksamme valtion kassaan 7000 EUR vuodessa.
Kääntäen voidaan siis sanoa, että maksamme Suomen valtiolle 30 kertaa enemmän veroa kuin EU:lle. Tähän kun vielä lisää, että EU:n budjetista rahoitetaan nimenomaan jäsenmaiden toimintaa – kuten esimerkiksi maataloutta, pohjoisia harvaan asuttuja alueita ja tutkimusta – niin ehkä keskustelu nettomaksajista ja nettosaajista olisi vähemmän tunnepitoista.
On myös ensisijaisen tärkeää korostaa, että EU-vero ei merkitse nykyisten tulojen kasvattamista! Vastustan uusia veroja ja verojen kasvattamista. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä, miten nämä teesit otetaan vastaan. Toivottavasti niistä voidaan keskustella asiallisesti. Olisi hienoa jos tässäkin keskustelussa säilyisi suhteellisuuden taju. Hinta, jonka maksamme rauhasta on käsittämättömän pieni.
