Viime päivinä olen saanut tavallista enemmän palautetta. Kiitos siitä. Lähettäjä ei taida aina tietää, miten paljon vastaanottaja arvostaa palautetta, oli se sitten positiivista tai negatiivista. Palaute on eräänlainen pulssi – saa kuvan missä mennään, mitä tekee oikein ja missä pitää parantaa.
Monessa viestissä kysellään, miten ylläpidän kuntoani kaiken työtohinan keskellä. Lyhyt vastaus: en huonosti, mutta paremminkin voisi.
Olen aina ollut innokas urheilija. Nuorena pelasin mestaruussarjatasolla jääkiekkoa (HIFK:ssa B-junioreihin saakka) ja käsipalloa (Spartassa C-junioreihin saakka). Golfissa pääsin maajoukkuetasolle. Lopetin aktiivigolfin 1990-luvun alussa. Nykyään tulee pelattua vain 4-5 kierrosta vuodessa.
Aktiiviurheilun jälkeen olen pitänyt yllä kuntoa lenkkeilemällä, nostelemalla painoja ja laskettelemalla.
Tavoitteenani on kuntoilla 4-5 kertaa viikossa. Käytännössä viikkotahti on 2-3.
Tammikuun alussa asetin tavoitteeksi kuntoilla joka toinen päivä. Tahti on toistaiseksi pysynyt ihan hyvänä. Yhdeksän kuntoilupäivää (6 lenkkiä, 2 salikäyntiä ja 1 telemarkpäivä) ja huomenna tulee kymmenes.
Treenaaminen tuo lisää tunteja päivään. Sitä vain jaksaa paremmin. Huomaan myös, että olen riippuvainen kuntoilusta. Muutaman päivän tauon jälkeen pinna on kireämmällä.
Huomaan myös, että harjoitusmotivaatio on korkea, jos minulla on joku tavoite. Juuri nyt jaksan kuntoilla, koska olemme menossa alpeille helmikuun lopulla. Telemark-reidet pitää saada kuntoon.
Hiihtokeikan jälkeen seuraava tavoite on Brysselin perinteinen 20 km juoksu toukokuussa. Sen jälkeen onkin yleisen kesäkuntoilun aika.
Brysselissä sitä jää usein kaipaamaan talviurheilua. Viime viikonloppuna olin Emilien kanssa Suomessa. Luistelimme, hiihdimme ja kävimme pulkkamäessä. Sitä ei Brysselissä tule pahemmin tehtyä. Valitettavasti.
