Euroopan ja Itämeren alueen turvallisuustilanne on heikentynyt etenkin Ukrainan kriisin seurauksena. Siksi on entistä tärkeämpää, että Suomi huolehtii puolustuksensa uskottavuudesta.
Suomi vahvistaa omaa puolustuskykyään ja tiivistää kansainvälistä turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötä. Siihen kuuluu laaja-alaisen transatlanttisen yhteistyön vahvistaminen ja käytännönläheinen kumppanuus Naton kanssa.
Minkään tästä ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään. Kaikki on nimittäin kirjattu kristallinkirkkaasti pääministeri Sipilän hallituksen ohjelmaan.
Nyt toteutamme näitä linjauksia muun muassa siten, että puolustusvoimat harjoittelee kansainvälisten kumppaneidensa kanssa. Puolustusvoimien osalta tärkeimmät kumppanit ovat Ruotsi, Yhdysvallat ja Nato. Senkään ei pitäisi olla uutinen kenellekään, koska näin on ollut jo pidempään.
Tärkein puolustusvoimien kahdenvälisistä kumppaneista on Yhdysvallat. Yhteistyö on tiivistynyt siitä lähtien, kun Suomi hankki ilmavoimilleen yhdysvaltalaiset Hornet-hävittäjät. Siitä on jo yli kaksikymmentä vuotta, eli uudesta asiasta ei ole kyse. Uutta on se, että Yhdysvallat panostaa taas harjoitteluun Euroopan maiden kanssa.
Kansainväliset harjoitukset vahvistavat Suomen puolustuskykyä ja valmiutta ennakoida tilanteita. Naton harjoituksiin Suomi osallistuu luonnollisesti kumppanimaana ja omista lähtökohdistaan käsin. Harjoittelu ei velvoita meitä puolustamaan muita, mutta ei myöskään anna meille turvatakeita. Turvatakeet kuuluvat vain ja ainoastaan Naton jäsenmaille.
Viime viikolla julkisuudessa on ihmetelty amerikkalaisten harjoittelua Suomessa. Harjoittelu Suomen omalla maaperällä sopii meille erittäin hyvin. Se on järkevää jo pelkästään taloudellisesti. Tavallisesti valtaosa harjoitusten kustannuksista syntyy suomalaisjoukkojen ja –materiaalin kuljettamisesta ulkomaille ja takaisin.
Toivoisin, että vuonna 2016 voisimme käsitellä näitäkin, täysin tavanomaisia, ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyviä asioita kylmänrauhallisesti ja maltilla.
Ymmärrän, että Paavo Väyrynen on huolissaan puolustusvoimien kansainvälisestä yhteistyöstä. Väyrynen ehkä toivoo, että Suomi palaisi ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan Venäjän ja lännen välimaastoon 1970-luvun tapaan. Meillä ei kuitenkaan ole aikomustakaan muuttaa Suomen vakaata asemaa osana EU:ta ja länttä.
Enemmän ihmettelen Antti Rinteen hämmennystä. Rinne oli oman hallitukseni ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsen. Näin ollen hänen pitäisi tietää, mistä siellä on linjattu. Siitä, että Suomi tiivistää kansainvälistä yhteistyötä ja osallistuu sotilaallisiin harjoituksiin.
Erkki Tuomioja puolestaan epäili, että uusissa harjoituksissa on kyse puolustusministerin sooloilusta. Ei ole, vaan ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteisestä linjauksesta.
Yhdessä asiassa kritiikki osuu oikeaan. Tiedonkulun eduskuntaan täytyy olla tiiviimpää. Eduskunta saa tiedot, mutta kokonaisuuksina liian harvoin. Tietoa on välitettävä tiiviimmällä tahdilla. Uskon, että tähän saadaan pikainen korjaus.
Oleellisinta kuitenkin on, että Suomen puolustuksen uskottavuus vahvistuu näinä tuulisina aikoina. On itsestään selvää, että Suomi tarvitsee kumppaneita.
Pekka Turunen
23.02.2016 00.25Arvon Herra Ministeri Stubb,
Vaikka kuinka tekisi mieli nokitella poliittisia vastustajiaan ja äänekkäästikin – turpa kiinni ja pieni katsaus historiaan. Natosta oli tiedossa vain haiku silloin, kun Saksa tarjosi lentokalustoa Helsinkiä puolustamaan yöhävittäjien muodossa. Messerschmittejä lennettiin tänne, lentomatka ei kuulemani mukaan ollut sekään helppo. Miksi niitä on aikanansa riskillä lennetty tätä maata puolustamaan? Siksikö, että saisitte tapella nenänne ja ikenenne verille mokomien puoluepoliittisten erimielisyyksien vuoksi iät ja ajat? Mitä Natoon tulee; antaisiko Nato koneita noudettavaksi kotiasi puolustamaan? Tuskinpa.
Toivo Heinonen
23.02.2016 04.50Kokoomus haluaa Naton ohjukset itärajalle, ajaa kuin käärmettä pyssyyn. Jännitteet Venäjän kanssa lisääntyvät.. Onko se isänmaallista? Kokoomuksella on vaikea seisoa itsenäisesti omilla jaloillaan pyllistelemällä itään ja kumartamalla Natoon. Liittoutumattomuus ei ole helppoa.
Kansan syvät rivit
Vilma Mäki
23.02.2016 06.14Nato ja hallintarekisteri ovat näitä asioita, jotka ajavat meidät perikatoon, siis meidät 99%
kalevi siikonen
23.02.2016 08.00En todellakaan ole kanssasi samaa mieltä, miltei mistään. Liikunnan merkityksestä toki ollaan sentään noin niin kuin samoilla linjoilla. Toivoisinkin , jotta vähän hillitymmin katsoisit länteen ja todentaisit itärajan pituuden ja sieltä löytyvän markkinaalueen
Risto Suvanto
23.02.2016 09.00Ilmeisesti on fakta, että USA harjoittelee Suomessa lähikuukausina sotaa omasta aloitteestaan. On hämmästyttävää että ulkoministeri ei edes eduskunnassa tiennyt että tämä on USAn aloite. Kun UTVAssa asiasta päätettiin, niin asiasta olisi pitänyt pitää välittömästi tiedotustilaisuus, jossa olisi kerrottu mitä on päätetty ja miksi ja miten asiasta on informoitu Venäjää. Hyvään naapuruuteen kuuluu että on luottamukselliset välit naapureiden kesken. Niitä ei rakenneta salailulla myöskään suhteessa meihin tavallisiin kansalaisiin. Jokainen UTVAn jäsen on selvityksen velkaa. Entisen valtiosihteeri Risto Volasen blogeissaan esittämät analyysit ovat erinomaisia.
Juha Kolehmainen
23.02.2016 09.22Poliitikot puhuvat usein turvallisuusuhkista ikäänkuin uhkat tulisivat itärajan takaa.Tämä kertoo siitä että kuinka vähän poliitikot tietävät tavallisten suomalaisten elämästä sillä käytännössä kaikki uhkat ovat sisäisiä ja näkyvät erilaisissa tilastoissa suomalaisten korkeina kuolleisuuslukuina jos lukuja vertaa muihin pohjoismaihin tai muuhun eurooppaan.
Mediassa ja politiikassa toimitaan valokatkaisijan tavoin eli joko puolesta tai vastaan.Tällainen ajattelutapa ei johda parempaan tulevaisuuteen vaan johtaa ennemmin tai myöhemmin siihen että valtiot alkavat käydä sotaa toisiaan vastaan.
Marko Koivisto
23.02.2016 09.49Suomen hallitus on onnistunut tässä kohtaa hienosti, pystymällä lisäämään konkreettista sotilasyhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa joka kuitenkin on ainoa joka pystyy hillitsemään oman ”neighborhood bully:mme” mahdollisia aggressiohaluja. Natoon liittyminen olisi nyt oltava korkealla ulkopoliittisen johtomme agendalla ja eiköhän se katajainen kansakin pikkuhiljaa ala ymmärtämään ettei muuta vaihtoehtoa käytännössä ole mikäli haluamme olla osa länttä ja kantaa oman kortemme kekoon yhä kasvavien ongelmien ratkaisuihin, niin sotilaallisten kuin kriisinhallintatoimien, eikä pelkästään siis maatamme kohdistuvia välittömiä uhkia vastaan, vaan myös koko ihmiskunnan hyvinvoinnin edistämiseksi. MLK lainaus: »“Injustice anywhere is a threat to justice everywhere.”«
Tapani Kusnetsoff
23.02.2016 13.58Toisin kuin Toivo Heinonen, ei hallitus näytä luottavan yksinomaan Vladimir Putinin hyväntahtoisuuteen. Historian valossa Heinosen luottamukselle ei juuri perusteita ole olemassa. Toivomisen sijaan onkin syytä vahvistaa pienen maan pakostikin varsin vaatimatonta puolustuskykyä arvaamattoman, omavaltaisen, demokratiaa ja kansainvälistä oikeutta vieroksuvan naapurin vihamielisyyksien varalta.
Jussi
23.02.2016 13.58Totuus on että Suomi ei pysty puolustamaan mitään maata vastaan jos tulee sota. Jos venäjä tulee USA on suomessa tai ainakin ohjukset tulevat sieltä. Ja nykypäivänä ei sotaa pohjolaan tule ja jos tulee lähdetään kaikki !
Suomen on aivan turha sijoittaa rahoja vuosikymmenien vanhoihin aseisiin kun niillä ei pärjää kenenkään kanssa ilman jonkun ”maan” tukea eli NATO/USA.
Arto Nätkynmäki
23.02.2016 16.16En usko, että ”Kokoomus haluaa Naton ohjukset itärajalle”. Enkä minäkään. Sitä paitsi Venäjän ohjukset on jo itärajalla.
Venäjä jännittää itseään ihan millä se itse haluaa sen tehdä, täysin Suomen toimista riippumatta.
Kannatan Nato-jäsenyyttä. Yhdessä sovitaan, että Suomessa keskitytään puolustautumaan tarvittaessa. Ei hyökkäämään.
Jouni Pulli
23.02.2016 17.59Ns. isäntämaasopimuksen hväksyntäprosessista ja itse sopimuksen juridisesta tasosta voitaneen olla montaa mieltä, mutta on täysin ymmärrettävää, hyväksyttävää ja toivottavaakin, että USA nykyisessä globaalistikin vaikeutuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa, joka tuntuu heijastuvan vahvasti myös Venäjän ja USA:n väleihin, haluaa harjoittaa sotilasjoukkojaan myös täällä Euroopassa Suomenkin mukaan lukien. Olisi toki mieluista, jos turvallisuuteen liittyvät ongelmamme täällä jatkossakin kohdistuisivat vain esim. Ahvenanmaan hallinnointiin, josta Ruotsi ja Suomi viisaasti osasivat olla yhtä mieltä ja antaa päätöksenteon kv. elimelle. Mutta ehkä olisi nyt kaiken rehellisyyden nimissä todettava, että Venäjän toimiin vasta reagoidaan, eli ei edes toimita proaktiivisesti, vieläkään.
Uskon, että kaikkien suomalaisten harras toive on, että Itämeri muuttuisi takaisin rauhan mereksi, mutta valitettavasti yhä tummemmat pilvet leijuvat sen yllä ja siksi meidän on viisasta varautua kaikenlaisiin skenaarioihin.
Lienee kaikille Alexin bloginkin lukijoille selvää, että maatamme kohtaan käydään jo intensiivistä ”hybridisodankäyntiä” eli ei vielä sotaa, mutta sen esiastetta. Tämä toiminta pitää saada taitettua uuteen harmonian ja yhteistyön aikaan myös itänaapurimme kanssa. Mielestäni tällaiselle positiiviselle kehitykselle on edelleen olemassa kaikki mahdollisuudet, jos päättäjämme osaavat näitä mahdollisuuksia hyödyntää Venäjän kanssa ja jos venäläiset haluavat olla tässä asiassa kanssamme yhtä mieltä.
Markus Haikara
26.02.2016 13.46Tottakai EU ja länsi, hyväksi havaittu linja, vaivalla rakennettu ihmisten elämänurilla esim. Sorsa, Ahtisaari, Nevala. Jos Suomi aikoo mitenkään pärjätä on jatkettava oikeaan suuntaan.
Aki Vesterinen
27.02.2016 10.17Olen aina kunnioittanut ministeri Stubbin avointa olemusta ja sitä että hänen sanomissaan on painoarvoa.Niin myös tuossa hänen tekstissään puolustusyhteistyöstä amerikalaisten kanssa
Mutta muutama seikka asiassa on sen verran epäselvää,että niihin kaipaisi vastauksia.
Kun tieto amerikkalaisten sotilaiden osallistumisesta suomalaisiin sotaharjoituksiin tuli julki, ja selvisi että kukaan valtionhallinnosta ei suostunut ottamaan vastuuta kutsusta,
oli tilanne vähintään kiusallinen. Ainakin tällaiselle maallikolle jäävä kuva tiedottamisesta on edelleen epäselvä, ja kun yhteistyötä kehuttiin poliittisten päättäjien ja puolustushallinnon keskuudessa laajasti, tuli mieleen tietävätkö he oikeastaan minkälaista tulevaa yhteistyötä he edes kehuvat.
Tuo nykyisessä maailmantilanteessa tapahtuva ” kutsu” on amerikkalaisten kannalta mahdollisimman hyvään aikaan tullut,kun vielä pari eri aselajia saa tutustua Suomeen lyhyen ajan sisällä.
Mutta miksi he tänne haluavat?
Yhdysvallat osaa lukea karttaa, Suomen sijainti Venäjän naapurissa sopii hyvin harjoituspaikaksi.
Ja mitä siitä voisi seurata , on riskianalyysin paikka, jota kukaan ei ole uskaltanut sanoa ääneen: Kun ensin päästetään yksi amerikkalaisjoukko harjoittelemaan,sitten toinen, talvella taas Lappiin yksi joukko amerikkalaisia opettelemaan talvisodan käyntiä, taas seuraava harjoitus sovitaan keväälle, jne…
Ja ennen kuin huomataan , ollaan tilanteessa jossa meillä koko ajan joko on tulossa, tai jo harjoittelemassa amerikkalaisia joukkoja tässä maassa.
Näin he täysin laillisesti ”tarjoavat” asiantuntemusta ja harjoitusapua, mutta toisaalta lisäävät läsnäoloa maassa yhä pitkäkestoisemmaksi.
Ja kun läsnäolo vaikuttaa luonnolliselta olotilalta, on helppo pyytää rehelliseltä suomalaisisännältä taas seuraavaa ja seuraavaa asiaa, jonka he voisivat tänne tuoda.
Puolueettomuudesta on enää turha puhua, ja ilman että maahan perustetaan minkäälaisia pysyviä joukkoja, niitä voidaan sopivasti kierrättää täällä koko ajan.
En pelkää sen enempää amerikkalaisia kuin venäläisiäkään, molemmista kansalaisuuksista löytyy hyviä ystäviä niin työn kuin vapaa-ajan puitteista.
Mutta Suomesta on vaarassa tulla sopiva astinlauta kahden suurvallan väännölle,
kun toinen tulee kutsumatta kylään, ja toinen seuraa vierestä sitä, eikä varmasti jää vain katselemaan.
ja vielä yksi asia:
Haluammeko tänne pysyvästi sotilaita maasta , jonka presidentiksi on mahdollisesti nousemassa herra nimeltä Donald Trump, mies joka on ilmoittanut nostavansa Amerikan ennennäkemättömään sotilasmahtiin…?
Pingback: Suhteet Yhdysvaltoihin hyvällä mallilla | Henri Vanhanen
Not Found
The requested URL was not found on this server.