Pekka Turunen

Arvon Herra Ministeri Stubb,
Vaikka kuinka tekisi mieli nokitella poliittisia vastustajiaan ja äänekkäästikin – turpa kiinni ja pieni katsaus historiaan. Natosta oli tiedossa vain haiku silloin, kun Saksa tarjosi lentokalustoa Helsinkiä puolustamaan yöhävittäjien muodossa. Messerschmittejä lennettiin tänne, lentomatka ei kuulemani mukaan ollut sekään helppo. Miksi niitä on aikanansa riskillä lennetty tätä maata puolustamaan? Siksikö, että saisitte tapella nenänne ja ikenenne verille mokomien puoluepoliittisten erimielisyyksien vuoksi iät ja ajat? Mitä Natoon tulee; antaisiko Nato koneita noudettavaksi kotiasi puolustamaan? Tuskinpa.

Vilma Mäki

Nato ja hallintarekisteri ovat näitä asioita, jotka ajavat meidät perikatoon, siis meidät 99%

Risto Suvanto

Ilmeisesti on fakta, että USA harjoittelee Suomessa lähikuukausina sotaa omasta aloitteestaan. On hämmästyttävää että ulkoministeri ei edes eduskunnassa tiennyt että tämä on USAn aloite. Kun UTVAssa asiasta päätettiin, niin asiasta olisi pitänyt pitää välittömästi tiedotustilaisuus, jossa olisi kerrottu mitä on päätetty ja miksi ja miten asiasta on informoitu Venäjää. Hyvään naapuruuteen kuuluu että on luottamukselliset välit naapureiden kesken. Niitä ei rakenneta salailulla myöskään suhteessa meihin tavallisiin kansalaisiin. Jokainen UTVAn jäsen on selvityksen velkaa. Entisen valtiosihteeri Risto Volasen blogeissaan esittämät analyysit ovat erinomaisia.

Marko Koivisto

Suomen hallitus on onnistunut tässä kohtaa hienosti, pystymällä lisäämään konkreettista sotilasyhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa joka kuitenkin on ainoa joka pystyy hillitsemään oman ”neighborhood bully:mme” mahdollisia aggressiohaluja. Natoon liittyminen olisi nyt oltava korkealla ulkopoliittisen johtomme agendalla ja eiköhän se katajainen kansakin pikkuhiljaa ala ymmärtämään ettei muuta vaihtoehtoa käytännössä ole mikäli haluamme olla osa länttä ja kantaa oman kortemme kekoon yhä kasvavien ongelmien ratkaisuihin, niin sotilaallisten kuin kriisinhallintatoimien, eikä pelkästään siis maatamme kohdistuvia välittömiä uhkia vastaan, vaan myös koko ihmiskunnan hyvinvoinnin edistämiseksi. MLK lainaus: »“Injustice anywhere is a threat to justice everywhere.”«

Jussi

Totuus on että Suomi ei pysty puolustamaan mitään maata vastaan jos tulee sota. Jos venäjä tulee USA on suomessa tai ainakin ohjukset tulevat sieltä. Ja nykypäivänä ei sotaa pohjolaan tule ja jos tulee lähdetään kaikki !
Suomen on aivan turha sijoittaa rahoja vuosikymmenien vanhoihin aseisiin kun niillä ei pärjää kenenkään kanssa ilman jonkun ”maan” tukea eli NATO/USA.

Jouni Pulli

Ns. isäntämaasopimuksen hväksyntäprosessista ja itse sopimuksen juridisesta tasosta voitaneen olla montaa mieltä, mutta on täysin ymmärrettävää, hyväksyttävää ja toivottavaakin, että USA nykyisessä globaalistikin vaikeutuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa, joka tuntuu heijastuvan vahvasti myös Venäjän ja USA:n väleihin, haluaa harjoittaa sotilasjoukkojaan myös täällä Euroopassa Suomenkin mukaan lukien. Olisi toki mieluista, jos turvallisuuteen liittyvät ongelmamme täällä jatkossakin kohdistuisivat vain esim. Ahvenanmaan hallinnointiin, josta Ruotsi ja Suomi viisaasti osasivat olla yhtä mieltä ja antaa päätöksenteon kv. elimelle. Mutta ehkä olisi nyt kaiken rehellisyyden nimissä todettava, että Venäjän toimiin vasta reagoidaan, eli ei edes toimita proaktiivisesti, vieläkään.

Uskon, että kaikkien suomalaisten harras toive on, että Itämeri muuttuisi takaisin rauhan mereksi, mutta valitettavasti yhä tummemmat pilvet leijuvat sen yllä ja siksi meidän on viisasta varautua kaikenlaisiin skenaarioihin.

Lienee kaikille Alexin bloginkin lukijoille selvää, että maatamme kohtaan käydään jo intensiivistä ”hybridisodankäyntiä” eli ei vielä sotaa, mutta sen esiastetta. Tämä toiminta pitää saada taitettua uuteen harmonian ja yhteistyön aikaan myös itänaapurimme kanssa. Mielestäni tällaiselle positiiviselle kehitykselle on edelleen olemassa kaikki mahdollisuudet, jos päättäjämme osaavat näitä mahdollisuuksia hyödyntää Venäjän kanssa ja jos venäläiset haluavat olla tässä asiassa kanssamme yhtä mieltä.

Aki Vesterinen

Olen aina kunnioittanut ministeri Stubbin avointa olemusta ja sitä että hänen sanomissaan on painoarvoa.Niin myös tuossa hänen tekstissään puolustusyhteistyöstä amerikalaisten kanssa
Mutta muutama seikka asiassa on sen verran epäselvää,että niihin kaipaisi vastauksia.
Kun tieto amerikkalaisten sotilaiden osallistumisesta suomalaisiin sotaharjoituksiin tuli julki, ja selvisi että kukaan valtionhallinnosta ei suostunut ottamaan vastuuta kutsusta,
oli tilanne vähintään kiusallinen. Ainakin tällaiselle maallikolle jäävä kuva tiedottamisesta on edelleen epäselvä, ja kun yhteistyötä kehuttiin poliittisten päättäjien ja puolustushallinnon keskuudessa laajasti, tuli mieleen tietävätkö he oikeastaan minkälaista tulevaa yhteistyötä he edes kehuvat.

Tuo nykyisessä maailmantilanteessa tapahtuva ” kutsu” on amerikkalaisten kannalta mahdollisimman hyvään aikaan tullut,kun vielä pari eri aselajia saa tutustua Suomeen lyhyen ajan sisällä.

Mutta miksi he tänne haluavat?

Yhdysvallat osaa lukea karttaa, Suomen sijainti Venäjän naapurissa sopii hyvin harjoituspaikaksi.
Ja mitä siitä voisi seurata , on riskianalyysin paikka, jota kukaan ei ole uskaltanut sanoa ääneen: Kun ensin päästetään yksi amerikkalaisjoukko harjoittelemaan,sitten toinen, talvella taas Lappiin yksi joukko amerikkalaisia opettelemaan talvisodan käyntiä, taas seuraava harjoitus sovitaan keväälle, jne…
Ja ennen kuin huomataan , ollaan tilanteessa jossa meillä koko ajan joko on tulossa, tai jo harjoittelemassa amerikkalaisia joukkoja tässä maassa.
Näin he täysin laillisesti ”tarjoavat” asiantuntemusta ja harjoitusapua, mutta toisaalta lisäävät läsnäoloa maassa yhä pitkäkestoisemmaksi.
Ja kun läsnäolo vaikuttaa luonnolliselta olotilalta, on helppo pyytää rehelliseltä suomalaisisännältä taas seuraavaa ja seuraavaa asiaa, jonka he voisivat tänne tuoda.
Puolueettomuudesta on enää turha puhua, ja ilman että maahan perustetaan minkäälaisia pysyviä joukkoja, niitä voidaan sopivasti kierrättää täällä koko ajan.

En pelkää sen enempää amerikkalaisia kuin venäläisiäkään, molemmista kansalaisuuksista löytyy hyviä ystäviä niin työn kuin vapaa-ajan puitteista.
Mutta Suomesta on vaarassa tulla sopiva astinlauta kahden suurvallan väännölle,
kun toinen tulee kutsumatta kylään, ja toinen seuraa vierestä sitä, eikä varmasti jää vain katselemaan.
ja vielä yksi asia:
Haluammeko tänne pysyvästi sotilaita maasta , jonka presidentiksi on mahdollisesti nousemassa herra nimeltä Donald Trump, mies joka on ilmoittanut nostavansa Amerikan ennennäkemättömään sotilasmahtiin…?