Luin iloisena opetusministeri Krista Kiurun asettaman selvitysryhmän raportin koulutusviennistä. Krista on tarttunut ripeästi aiheeseen. Hän on tehnyt syksyn aikana jo kaksi koulutusvienninedistämismatkaa, ja nyt ryhmä on tehnyt ehdotuksen rakenteiden uudistamiseksi.
Työryhmä on selvittänyt, miten suomalaisesta koulutusjärjestelmästä saataisiin kansainvälisesti menestyvä vientituote. Raportissa on vertailtu koulutusviennin tilannetta kansainvälisesti, selvitetty Suomen ongelmakohtia ja annetaan selkeitä toimintasuosituksia.
Nostan tässä esille muutamia suosituksia: korkeakoulut voisivat periä lukukausimaksuja ulkomailla toteutettavasta koulutuksesta, jatkossa yliopistot voisivat tarjota muun muassa suomalaista opettajankoulutusta maksua vastaan maailmalla, Euroopan talousalueeseen kuulumattomien maiden kansalaisilta voitaisiin periä lukukausimaksu, kun opetus tapahtuisi muilla kuin kotimaisilla kielillä, koulutusviejien pitäisi päästä samalle luukulle muiden vientisektoreiden kanssa, tukipalveluissa ja vientituissa otettaisiin huomioon koulutussektorin erityispiirteet, aloitteleville koulutusviejille perustettaisiin help desk -palvelu ja Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien paikallistuntemusta hyödynnettäisiin tehokkaasti. Erittäin kannatettava on myös ajatus siitä, että kehitysmaiden opiskelijoille myönnettäisiin stipendejä kehitysyhteistyövaroista.
Miksi tämä kaikki on niin tärkeää? Siksi, että koulujärjestelmämme hienous nousee aina ulkomailla esille. Vaikka tuotteella on hyvä maine, vienti on ollut vähäistä. Arviot viennin arvosta ovat vaihdelleet muutamasta miljoonasta noin sataan miljoonaan euroon vuodessa.
Vuonna 2011 koulutusvientiä vauhdittamaan perustettiin Future Learning Finland. FLF:ssä ovat mukana lähes kaikki yliopistot ja ammattikorkeakoulut sekä joukko toisen asteen ammattioppilaitoksia. Ideana on ollut kehittää koulutusvientiä kansainvälisille markkinoille ja sparrata kansainvälistymisessä. Päämarkkinoiksi on määritelty Persianlahden ja Kaakkois-Aasian maat, Venäjä sekä Kiina. Kysyntää on ollut muun muassa opetusteknologian osaamisessa, koulutuksen laadunarvioinnissa ja opettajien laadunarvioinnissa.
Future Learning Finland on tehnyt hyvää työtä kokoamalla toimijat yhteen ja kartoittamalla valmiudet ja vaatimukset. Nyt pitää laittaa kakkosvaihde silmään ja alkaa purkaa esteitä koulutusviennin tieltä ? yksi suurimmista on ollut laki koulutuksen maksuttomuudesta ulkomaillakin. Samaan aikaan kun rakenteita laitetaan iskuun, Team Finland trimmaa omia palveluitaan. Vaikka päävastuu viennistä ja markkinoinnista on luonnollisesti korkeakouluilla itsellään, Team Finland tarjoaa vetoapua ja palveluita korkeakouluille. Korkeakoulut voisivat saada käyttöönsä esimerkiksi edustustojen tiloja, maatietokantoja ja apua vierailujen ja tapahtumien järjestelyistä.
Osa ehdotuksista varmasti keskusteluttaa, ainakin lukukausimaksut EU- ja ETA-alueiden ulkopuolisille opiskelijoille. Hyvä niin, koska aihe on moniselitteinen. Keskustelunherättäjinä ovat toimineet myös Suomen ylioppilaskuntien ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden liitot. Ne ovat laatineet oman raporttinsa siitä, miten Suomesta tulee koulutuksen supervalta.
Yksi tärkeä ehdotus vielä lopuksi: Kiurun selvitysryhmä ehdottaa, että koulutusorganisaatiot varmistavat vientihankkeiden laadun ennen markkinoinnin ja myynnin käynnistymistä. Huono laatu kun vie maineen kaikilta. Ensin siis kuhunkin maahan sovitettu tuote kuntoon, sitten markkinoidaan ja sen jälkeen uusia markkinoita valloittamaan.
