Onnellisesti kotona, mutta rättiväsynyt. Strassiviikkoina energiatason lasku alkaa keskiviikkoiltaisin.

Sain vielä tänään väännettyä kolumnin Business Finland -lehteen ennen äänestyksiä. Annoin myös haastattelun Reutersin televisiolle vodkasta.

Oli ihana tulla kotiin. Halattiin Emilien ja Oliverin kanssa kauan. Räyhättiin ja naurettiin koko ilta. Pienistä asioista suuri ilo.

Viikko oli kaiken kaikkiaan onnistunut. Avustajieni Helin ja Laurin kanssa olemme jo sillä asteella, että luemme toistemme ajatuksia. Kaikki pelaa saumattomasti. Pitää vain olla kiitollinen, että minulla on niin loistavia avustajia.

Tehokkuusmittarilla mitattuna viikko oli myös parhaasta päästä: kaksi täysistuntopuheenvuoroa, viisi kolumnia (joista sain kaksi kirjoitettua jo viime viikolla valmiiksi), mietintö haaviin, kolme lenkkiä, sopivasti kansainvälistä ja kansallista mediaa sekä tukku tehokkaita kokouksia.

Apu-lehden Sini Kaipainen ja Petri Mulari seurasivat toimintaamme koko viikon. Molemmat mahtavia tyyppejä.

Sinin ja Petrin kanssa oli helppo hengailla. Ei tarvinnut pahemmin jännittää. Minä hölötin normaaliin malliin. Luonto taisi evätä minulta jossain vaiheessa sordiinon.

Juttelimme ummet ja lammet EU:sta, töistä, politiikasta ja ylipäätään elämästä. Toivottavasti en sanonut mitään ihan sopimatonta… No, pääasia, että meillä oli hauskaa.

Lähden Suomeen vasta huomenna. Perjantain ohjelma on oikeastaan erittäin kevyt, eikä sitä voi oikein meppikiertuepäiväksi kutsua. Käyn Blue Wingsin kuvauksissa ja muutamassa tapaamisessa. Ehkä näin on parempi Strasbourgin viikon jälkeen. Ensi viikolla mennään taas täysillä. Sitä ennen odottelen viikonloppua kuin kuuta nousevaa.