Lähdimme paluumatkalle jo keskiviikkona, koska lennän Suzannen kanssa torstaina kaverin häihin Bostoniin.
Ennen alkuiltapäivän kytkimennostoa söin perinteisen meppiaamiaisen Olli Rehnin kanssa, palaveerasin perustuslaista, pidin täykkäripuheenvuoron Kosovosta, tapasin lobbarin, annoin kaksi TV-haastattelua (BBC ja Irlannin TV), äänestin ja osallistuin USA:n EU-suurlähettilään työlounaalle.
Kotimatkalla kävimme avustajieni Helin ja Henrikin läpi ensi viikon kalenteria ja syksyn meppikiertueita Suomessa. Loma ei enää oikein tahdo muistaa…
Puhuin tänään täysistunnossa Kosovon tulevaisuudesta. Martti Ahtisaarihan vetää YK:n edustajana serbien ja kosovolaisten neuvotteluja. Ei taida olla ihan helppoa: osapuolten näkemykset ovat valovuoden päässä toisistaan. Serbia haluaa autonomiaa, Kosovo itsenäisyyttä.
Itse uskon, ettei Kosovon itsenäisyydelle ole juuri vaihtoehtoja. EU:n on kuitenkin sitouduttava pitkäksi aikaa alueelle. Kukaan ei kaipaa uutta etnistä konfliktia.
Pidemmällä tähtäimellä EU:n on oltava avoin Kosovon jäsenyydelle. Ranska ja Saksa pääsivät integraation kautta eroon kostonkierteestään. Toivottavasti sama toistuu Balkanilla.
Balkan-pohdintojen keskellä tuntui oudolta kuunnella puheenjohtajamaa Suomen esitystä EU:n uudeksi budjetiksi. Tarkoitus on vähentää komissiosta 10% työvoimasta samaan aikaan, kun EU:lle kasataan jatkuvasti uusia tehtäviä!
Suomi on ajamassa budjettiasiassa pahaan miinaan. Kyseessä on komission ja neuvoston sihteeristön valtapeli.
Vähennykset osuvat pahasti omaan nilkkaan, koska nimenomaan suomalaisia keskijohdon virkamiehiä on eläköitymässä suhteellisesti paljon. Heidän tilalle ei tule suomalaisia, vaan heidät korvataan uusien maiden virkamiehillä.
Oli ihana tulla kotiin. Koko ilta oli yhtä halaamista. Aina vähän väliä katsoimme Suomen ja Portugalin EM-karsintaottelua. Suomi pelasi positiivista jalkapalloa varsinkin alussa ja lopussa. Hyvä alku karsinnoille. Let’s go all the way!
