Aloitimme tapaamisella ulkoministri Cristian Diaconescun kanssa. Agendalla oli talousaiheiden ohella luonnollisesti myös  Romanian Schengen-jäsenyys, joka vielä odottaa EU:n lopullista päätöstä. Näillä näkymin ratkaisua etsitään tosissaan loppukesästä. Myös romanien asema niin Romaniassa kuin meillä Suomessakin oli mukana keskusteluissa. 

Erittäin mielenkiintoiset keskustelut kävin eurooppaministerikollegani Leonard Orbanin kanssa. Hänellä on vahva eurooppalainen ote ja ainutkertaista osaamista,  toimihan hän Romanian pääneuvottelijana Romanian EU-jäsenyysneuvottelujen aikaan ja sittemmin komissaarina. Keskustelimme hyvässä hengessä EU:n rahoituskehyksistä, vaikka Suomen ja Romanian tulokulmat mm. EU:n budjetin kokonaistasoon ovatkin ymmärrettävästi kokolailla erilaiset. 

Yllättävin huomio oli, etteivät romanialaiset pysty juurikaan hyödyntämään heille osoitettuja rakennerahastovaroja. Kriteerit täyttäviä hankkeita ei pystytä käynnistämään ja panemaan toimeen. Käytännössä maksut laahaavat jäljessä tai jäävät kokonaan toteutumatta, jolloin nykyisellään vain 7% komission tekemistä sitoumuksia pystytään laittamaan maksuun. Tämä on Romanialle tietysti suuri hukattu mahdollisuus, johon nyt haetaan ratkaisua kokeneen Orbanin johdolla.

Päivän päätteeksi tapasin lyhyesti vastavalitun talous- ja kauppaministeri Lucian Boden.

Päivän tärkein anti oli kuitenkin yhteinen sopimus siitä, että  Romania lähettää romaniasioihin erikoistuneen virkamiehen Helsinkiin muutaman kuukauden postille. Tavoittena olisi löytää käytännön osaaja, joka ruohonjuuritasolla auttaisi sekä Suomessa oleskelevia romanikerjäläisiä että suomalaisia viranomaisia tässä poikkeuksellisen monisyisessä asiassa. Taustalla tässä ehdotuksessa oli Helsingin kaupungin jo aikaisemmin esittämä toive, jolle ei kuitenkaan oltu saatu vastakaikua. Nyt ulkoministeri Diaconescu vastasi ehdotukseemme myönteisesti. Ele ei ole jättiläismäinen, mutta hyvä avaus yhteistyölle ja takuulla konkretiaa.