Hotellin terassilla. Ihailemme tiimin kanssa Hanoin auringonlaskua.
Päivä on ollut täynnä perinteistä konferenssidiplomatiaa, johon en myönnettäköön ole kovin ihastunut. Miksi? Koska lähes kaikki lukevat valmiiksi draftattuja puheita. Ei synny kunnon keskustelua.
Onneksi on bilateraalitapaamisia ja kahvituokioita kollegoiden kanssa. Tänään keskustelin kauan muun muassa Singaporen ja Kiinan ulkoministereiden kanssa.
Eilen taisin omassa puheenvuorossani jättää konferenssidiplomatian vähemmälle. Reagoin Burman/Myanmarin puheenvuoroon Aung San Suu Kyi:n kotiarestista.
Ensin he kertoivat yksityiskohtaisesti miten amerikkalainen ”turisti” ui Suu Kyi:n talolle, josta Burma/Myanmar nosti metakan. Sen jälkeen heidän edustajansa puhui demokratiakehityksestä.
Totesin, että eihän se nyt ihan näin voi mennä. Ensin kielletään sanavapaus ja ihmisoikeudet, ja sen jälkeen puhutaan kauniita demokratiasta. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä. Kollegat kiittelivät jälkikäteen.
Huomenna jatkamme Kambodzhaan, Phnom Peniin. Siellä jatkamme suppeammassa kokoonpanossa. Täällä Asem-kokouksessa on ollut 45 maata. EU-Asean kokouksessa ovat 27 EU-maata ja 10 Asean maata.
